Kaurapuuron kuidut tekevät vatsalle hyvää.
Kaurapuuron kuidut tekevät vatsalle hyvää.

Suolistoindeksitestin tulokset tulivat. Tunnen itseni biohakkeriksi.

Oletko kuullut koskaan sanaa biohakkerointi? Saatat ollakin, sillä kyse on trendistä, joka yleistyy koko ajan.

Biohakkeri suhtautuu omaan kroppaansa projektina, jossa on jatkuvasti jotakin parannettavaa. Hän mittaa omia elintoimintojaan esimerkiksi laboratoriotestein ja pyrkii mittaustulosten avulla parantamaan omaa hyvinvointiaan.

Monilla biohakkerointi vain meinaa karata käsistä, ja mittaamisesta tulee itsetarkoitus. Aina löytyy jotakin uutta tutkittavaa. Aina löytyy uusia oireita. (Miksi ihoni on niin kuiva? Miksi päästäni lähtee hiuksia? Miksi minua väsyttää? Miksi silmäkulmassa on sitkeä elohiiri? Miksi pikkusormeni puutuvat?) Itsestä löytyy aina jotakin parannettavaa, kun tarpeeksi pähkäilee.

Vähän tällaiselta minusta tuntui, kun reilun parin viikon odotuksen jälkeen sain sähköpostiini ilmoituksen, että suolistoindeksitestini tulokset olivat valmiit. Kerroin testauksen taustasta lyhyesti 3 viikkoa sitten. Itse testistä löydät lisätietoa täältä.

Kyse oli siis suoliston bakteeritasapainoa mittaavasta testistä. Suolistobakteerien merkitystä ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille tutkitaan nyt kiivaasti, ja uusia tuloksia bakteerien ja terveyden yhteyksistä ilmestyy tuhkatiheään.

Oma tulokseni asettui aika lailla janan keskiväliin, eli suolistossani on ihan riittävästi hyviä bakteereja suhteessa huonoihin, vaikka toki enemmänkin sietäisi olla.

Mutta yhtä hyvinvoinnille tärkeää bakteeria sisuksissani oli aivan liian vähän. Sen bakteerin alentuneen tason on todettu liittyvän esimerkiksi Crohnin tautiin, ärtyneen paksusuolen oireyhtymään ja keliakiaan.

Bakteeriston tasapainottamiseksi testituloksissa kehotettiin syömään lisää kuituja, erityisesti kauran ja pellavan kuitua.

No, mitä tein testituloksen tiedoilla?

Olen suhteellisen terveellisesti elävä sekaruokaa syövä perusterve nainen. Syön jo melko paljon kuituja, enkä muutenkaan osaa enkä taida edes tahtoa muuttaa ruokavaliotani suuresti suuntaan enkä toiseen. Paitsi että ehkä voisin korvata aamupalaruisleipäni lautasellisella kaurapuuroa.

Pohtiessani testin tuloksia tuli mieleeni Ylen uutinen, joka käsitteli medikalisoitumista. Siis sitä ilmiötä, jossa aletaan hoitaa olemattomia sairauksia, vaikka mitään hoitoa vaativia oireita ei ole.

Esimerkiksi lääkitystä vaativien sokeri- ja kolesteroliarvojen rajaa on hilattu vuosien mittaan yhä alemmas, ja siksi yhä useampi suomalainen käyttää kolesteroli- ja diabeteslääkkeitä.

Jutussa haastatellun THL:n tutkimusprofessorin Elina Hemmingin mukaan lääkeyhtiöt osallistuvat medikalisointiin tuomalla markkinoinnissaan esiin erilaisia oireita ja sairaustuntemuksia, jotta ihmiset itse huomaisivat tarvita ja vaatia tiettyä hoitoa ja lääkitystä.

Oman suolistobakteeritasapainonsa selvittäminen oli jännittävää ja täytyy myöntää, että olen kiinnostunut muistakin terveysmittareista, kuten vitamiini- tai rasvahappotasoista. Mutta koska laboratoriotestit eivät ole mitään halpaa lystiä, ja koska voin satunnaisia pikkukiusoja lukuun ottamatta ihan hyvin, on ajan ja mielenterveyden hukkaa alkaa keksiä itselleen oireita ja puutostauteja.

Sitä paitsi labratuloksetkaan eivät kerro kaikkea. Tuttu lääkäri muistutti, että vain 95 % terveistä ihmisistä mahtuu laboratorioiden viitearvoihin. Ylärajan yläpuolelle ja alarajan alapuolelle jää siis kummallekin 2,5 % aivan terveitä ihmisiä, joilla on viitearvosta poikkeava arvo.

Jos voi hyvin, eikä oireita ole, kannattaa porskuttaa samaan malliin kuin ennenkin eikä ainakaan alkaa lääkitä olematonta sairautta.

Kuva: iStockphoto

Lue lisää Hyvää päivää -palstan juttuja:

Voiko masennusta ja ylipainoa hoitaa probiooteilla?

Harva arvaa, miten paljon (=vähän) kasviksia syö päivässä

Älä pode morkkista herkuttelusta, tiukka dieetti ei toimi!

Marianne Rautanen on Meidän Perhe -lehden toimitussihteeri, jolla on keittiönkaapissa seitsemän pussia pähkinöitä ja joka yrittää sinnikkäästi löytää kosmeettisen avun mustiin silmänalusiin.

Hyvää päivää -palsta päivittyy torstaisin.

Tahranpoistossa nopeus on valttia. Joskus tehokkain aine tahranpoistoon löytyy omasta keittiöstä.

Marttojen koordinaattori Katariina Juurikkala kertoo, että yleinen virhe tahranpoistossa on se, että tahra jätetään vaatteelle liian pitkäksi aikaa. Tärkeää on myös tunnistaa tahra.

– Mustikkatahra pitää puhdistaa eri tavalla kuin tussi. Aina puhdistus kannattaa aloittaa mahdollisimman pian, jolloin onnistumisprosentti on parempi, Juurikkala sanoo. 

Jos tahrassa on proteiinia, se pitää muistaa puhdistaa aluksi kylmällä vedellä. Lämpimässä vedessä proteiini saattaa muuttaa muotoaan, jolloin se jämähtää vaatteeseen kiinni vielä tiukemmin. 

Monet kaupoissa myytävät tahranpoistoaineet sisältävät vahvoja kemikaaleja. Omasta keittiöstä voi löytää tahranpoistoon luonnonmukaisia apuvälineitä, joissa on jo luonnostaan samalla tavalla vaikuttavia emäksisiä ja happamia aineita. 

Aurinkorasvatahraan kannattaa kokeilla soodasta ja vedestä tehtävää tahnaa.

– Soodasta ja vedestä voi tehdä tahnan, jota levitetään paikallisesti tahralle. Tätä kannattaa testata erityisesti rasvatahroihin. Sitruunaakin voi kokeilla tahranpoistajana. 

Puhdistuksen perusperiaatteet:

  • Pese tahra paikallisesti mahdollisimman nopeasti.
  • Älä hankaa tahraa vaan hiero sitä kevyesti.
  • Pese vaate lopuksi pesukoneessa hoito-ohjeiden mukaan.

Aurinkorasvan kohdalla toimitaan samalla tavalla kuin minkä tahansa muun rasvatahran kanssa. Aluksi tahra käsitellään haalealla vedellä ja käsitiskiaineella. Käsitiskiaine poistaa rasvaa, joten siksi se on paras apu vaatteiden rasvatahroihin. Myös nestemäistä pyykinpesuainetta voi kokeilla alkupesuun. 

Rasvatahroihin toimii hyvin myös sappisaippua, joka on kemiallisia puhdistusaineita luonnonmukaisempi.

Askarteluliiman tai tussin saa parhaiten irti haalealla vedellä. Jos liima on vesiliukoista, sen pitäisi lähteä vaatteesta samantien. 

Mustikkatahroihin auttaa kiehuva vesi. Koko vaatetta ei tarvitse kastella, vaan vettä voi kaataa paikallisesti tahralle. Tätä ei tosin kannata ihan herkimmille materiaaleille kokeilla, ettei kiehuva vesi vain tuhoa vaatetta.

Kokeile mustikkatahralle maustamatonta jogurttia.

Mustikkatahroihin on myös olemassa vanhan kansan kikka: kokeile kaataa tahralle hiukan maustamatonta jogurttia tai piimää. Kun nämä ovat vaikuttaneet hetken huuhtele tahra ja pese vaate pesukoneessa.

Mustikan ja muiden marjatahrojen pesussa pitää olla erityisen nopea, sillä marjojen mehu imeytyy hanakasti tekstiilikuituihin. Kuivuessaan mehu kiinnittyy kuituihin vielä tiukemmin ja sitä on hankala saada pois.

Jäätelön ja muiden proteiinipitoisten tahrojen alkupuhdistukseen käytetään kylmää tai viileää vettä. Tahraa voi liottaa viileässä vedessä, johon on sekoittanut käsitiskiainetta.

Erilaisten hedelmätahrojen alkupuhdistukseen kannattaa käyttää kylmää vettä ja käsitiskiainetta.

Porkkanatahraan voi auttaa auringon UV-säteily. Kun vaatteen tahra on käsitelty ja vaate on pesty pesukoneessa, sen voi jättää kuivumaan aurinkoon. UV-säteily haalistaa tahran parhaimmassa tapauksessa kokonaan.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että aurinko haalistaa myös vaatteen omia värejä, joten tummille vaatteille tätä tapaa ei kannata käyttää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Avaimet onnistuneeseen yöretkeen: ennakoi, mutta älä liikaa, vinkkaa opaskirjailija Liisa Louhela.

Telttaretki yön yli lasten kanssa, uhka vai mahdollisuus? 

Mahdollisuus, ehdottomasti, sanoo Sata yötä ulkona -kirjan kirjoittanut vapaa kirjoittaja Liisa Louhela.

Tärkeää luonnossa oleilussa on löytää itselleen ja perheelleen sopivin tapa siihen.

– Kaikkien ei todellakaan tarvitse lähteä pitkälle vaellukselle. Luonnossa oleilun voi aloittaa vaikkapa laavulla ystävien kanssa iltaa istuen, Louhela sanoo.

Yleensä lapsia on helppo innostaa ulkona nukkumiseen, ja siitä voi tehdä koko perheen yhteisen jutun. Louhela yöpyi oman lapsensa kanssa ulkona ensimmäisen kerran, kun tämä oli alle kaksivuotias. Koko porukka viihtyi todella hyvin. 

Jos patikointi metsään tuntuu hurjalta, yöretken voi tehdä vaikka omalle pihalle.

Jos patikointi syrjäiseen metsään tuntuu lapsen kanssa hurjalta ajatukselta, yöretken voi tehdä vaikka omalle pihalle. Varusteiden olisi hyvä olla kunnossa, mutta niihin ei tarvitse satsata satoja euroja.

Telttoja saa vuokrattua, ja aikuisten makuupussista saa tehtyä lapselle sopivan version remmien avulla. Makuupussin oikea koko on tärkeää, sillä liian suuressa makuupussissa voi tulla kylmä. Myös kunnollinen makuualusta on tärkeä.

– Monesti lämmittävää makuupussia pidetään kaikista tärkeimpänä varusteena. Näin ei kuitenkaan ole. Lämmin makuupussi ei auta mitään, jos makuualusta ei eristä lämpöä tarpeeksi, Louhela huomauttaa.

Makuupussiin kannattaa sujahtaa sellaisilla vaatteilla, jotka eivät ole keränneet kosteutta. Jos siis päivän aikana on tullut patikoitua useampi kilometri, vaatteiden vaihtaminen on paikallaan. 

Retkivaatteiden materiaaleihin kannattaa kiinnittää huomiota. Villakerrasto on usein paras valinta retkeläisen ylle, myös kesällä.

Louhelan vinkit yöretkeilyyn lasten kanssa:

1. Älä lannistu

Aluksi lapsi ei välttämättä osaa nukahtaa ulkona samalla tavalla kuin kotona. Ei kannata luovuttaa, jos ensimmäinen ulkona nukuttu yö ei ole menestys. Kaikista parasta on suhtautua ulkona yöpymiseen ennakkoluulottomasti ja ottaa se opettavaisena kokemuksena.

– Parhaimmillaan ulkona vietetyn yön jälkeen ennakkoluulot yöretkeilyä kohtaan osoittautuvat vääriksi, ja pitkästä oleskelusta luonnon helmassa nauttii todella paljon, Louhela kertoo.

2. Ennakoi

Lasten kanssa retkeillessä joitakin asioita on pakko ennakoida: varmista, että mukana on aina lämpimät ja kuivat vaihtovaatteet, ja syö ennen kuin nälkäkiukku pääsee yllättämään. Kun pienen retkeläisen perustarpeet on täytetty, kaikki muukin sujuu paremmin.

Valitse kohde niin, että lapsia ei tarvitse koko ajan kieltää.

Yöpymispaikka on hyvä valita niin, että se on turvallinen kaikille. Pienten lasten kanssa ei välttämättä kannata yöpyä kallioisella seudulla tai virtaavien vesistöjen lähellä.

– Kannattaa valita kohde niin, että lapsia ei tarvitse koko ajan kieltää. Näin retkeily on kaikille mukavampaa, Louhela sanoo.

3. Jätä aikaa ihmettelylle

Jos matkassa on taapero, jota kannetaan pitkiä aikoja kantorinkassa, voi olla kätevää jemmata kantajan taskuihin kaikenlaista pientä tutkittavaa, kuten käpyjä tai keppejä. 

Luonto itsessään on täynnä mitä ihmeellisimpiä asioita, joten elektronisia viihdykkeitä ei tarvita. Usein lapset haluavat jäädä tutkimaan metsäpolulla kasvavia kasveja tai vastaan tulevia hyönteisiä pitkäksikin aikaa. Luonnon ihmettelylle kannattaa jättää aikaa, vaikka vanhemman mielessä siintäisikin jo seuraava nähtävyys tai taukopaikka.

Kellontarkkoja suunnitelmia yöretkelle ei kannata varsinkaan lasten kanssa tehdä. Lapsen kanssa luonnossa liikkuminen on mahdollisuus opetella kiireettömyyttä ja rentoutumista.

4. Entä jos pelottaa?

Lapset harvemmin pelkäävät ulkona yöpymistä. Mitä aiemmin ulkona yöpymisen lapsen kanssa aloittaa, sitä tavallisemmalta jutulta yö ulkona lapsesta tuntuu.

Aikuisia telttayö saattaa mietityttää ja pelottaa enemmän kuin lasta. Ensimmäisillä kerroilla luontoon voi lähteä yöksi isommalla porukalla, jolloin yhdessä voi kokeilla, miltä yö ulkona tuntuu.

Mukaan matkalle on hyvä varata otsalamppu. Pelon yllättäessä lampun voi pitää päällä vaikka koko yön. Kesäyöt ovat valoisia muutenkin, mutta muina vuodenaikoina lisävalo voi olla tarpeen. 

Lapsen kanssa voi jutella etukäteen asioista, joita pitää metsäretkellä varoa: esimerkiksi tulentekovälineet, käärmeet ja ampiaiset kuuluvat näihin asioihin. Karhujen tai susien näkeminen luonnossa on niin harvinaista, ettei niitä käytännössä kannata pelätä. Suuret petoeläimet kiertävät ihmiset kaukaa. 

Liisa Louhelan kirja Sata yötä ulkona – opas ulkona yöpyjälle (Maahenki) ilmestyi kesällä 2018.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.