Jos lapsi alkaa pulskistua, on aika tarkistaa koko perheen syömis- ja liikuntatavat.

Lapsen kasvu vaihtelee, ja lapsi voi välillä olla hoikempi, välillä vähän pyöreämpi. Lapsen paino voi nousta myös siksi, että hän kasvaa pituutta tai hänelle tulee lisää lihasta.

Ylipainoa on usein vaikea arvioida silmämääräisesti. Jos lapsi näyttää sinusta pulskistuneen ja asia huolestuttaa, voit varata kontrollikäynnin neuvolaan tai kouluterveydenhoitajan luokse. Siellä mitataan lapsen pituus ja paino ja laitetaan kasvukäyrä ajan tasalle. Jos lapsen kasvu etenee ­tasaisesti juuri hänelle tyypillisellä tavalla, kaikki on hyvin.

Jos lapselle on alkanut kertyä ylipainoa, asiaan kannattaa puuttua. Pienenä pullea on todennäköisesti lihava aikuisena, ja lihavuus on terveysriski.

Pituuskasvu korjaa kasvavalla ­lapsella yleensä pulskistumisen, kun elintapoja muuttaa terveellisempään suuntaan. Kun paino pysyy samana, mutta pituutta tulee lisää, lapsi hoikistuu.

Millaisella ruoalla lapsen painoon voi vaikuttaa?

Lihominen on puhdasta matematiikkaa: lapsi saa enemmän energiaa kuin kuluttaa. Jos perheessä syödään energiatiheää ruokaa – rasvaisia tai makeita herkkuja ja juomia – ei auta, vaikka lapsi liikkuisi aktiivisesti. Mieti, millaisia välipaloja lapsi syö ja mitä hän juo. Valitse vähärasvaisempia ja -sokerisempia vaihtoehtoja, lisää kasviksia ja hedelmiä.

Jos korjausliike on tarpeen, tee jokapäiväiseen ruokavalioon jokin pysyvä laadullinen muutos: vaihda kevytmaito rasvattomaan, juusto kevytjuustoon tai makkara kokolihaleikkeeseen. Tee myös pysyvä määrällinen muutos: tarjoa lapselle aterialla yksi peruna tai leipäviipale vähemmän tai osta karkkipäivänä pienempi karkkipussi. Pienilläkin muutoksilla saa paljon aikaan.

Vanhemman rooli on ratkaiseva. Hän päättää, mitä ruokaa kotoa löytyy. Lapsi ottaa mallia niin hyvässä kuin pahassakin. Tärkeää olisi, että koko perhe söisi yhdessä täysipainoista ruokaa säännöllisessä rytmissä.

Millä muilla keinoilla lapsen painoa voi hallita?

Tehkää ja maistelkaa terveellisiä ruokia yhdessä. Lapset ovat  uteliaita ja innostuvat helpommin, kun aikuinen on mukana.

Innosta ja kannusta lasta liikkumaan ja tarjoa hänelle erilaisia vaihtoehtoja. Potkikaa palloa, käykää uimassa, pyöräilkää kauppaan. Kouluikäisen lapsen tulisi liikkua vähintään 1–2 tuntia joka päivä.

Rajoita ruudun töllöttäminen enintään kahteen tuntiin päivässä ja huolehdi, että lapsi nukkuu tarpeeksi. Jatkuva, riittämätön yöunen määrä vaikeuttaa painonhallintaa ja voi altistaa sokeriaineenvaihdunnan häiriöil­le. Lapset tarvitsevat unta 9–10 tuntia, ja nuoretkin vähintään kahdeksan tuntia.

Voit jutella lapselle terveellisistä valinnoista, mutta älä tee painosta lapselle ongelmaa. Jos lapsi kuitenkin on itse huolestunut painostaan ja ottaa sen puheeksi, puhu asioista niiden oikeilla nimillä.

Juttua varten on haastateltu lastenendokrinologian dosentti Marja-Terttu Sahaa.

Pirkko Tuominen, Meidän palleroko pullukka?, Meidän Perhe 8/2014

Tahranpoistossa nopeus on valttia. Joskus tehokkain aine tahranpoistoon löytyy omasta keittiöstä.

Marttojen koordinaattori Katariina Juurikkala kertoo, että yleinen virhe tahranpoistossa on se, että tahra jätetään vaatteelle liian pitkäksi aikaa. Tärkeää on myös tunnistaa tahra.

– Mustikkatahra pitää puhdistaa eri tavalla kuin tussi. Aina puhdistus kannattaa aloittaa mahdollisimman pian, jolloin onnistumisprosentti on parempi, Juurikkala sanoo. 

Jos tahrassa on proteiinia, se pitää muistaa puhdistaa aluksi kylmällä vedellä. Lämpimässä vedessä proteiini saattaa muuttaa muotoaan, jolloin se jämähtää vaatteeseen kiinni vielä tiukemmin. 

Monet kaupoissa myytävät tahranpoistoaineet sisältävät vahvoja kemikaaleja. Omasta keittiöstä voi löytää tahranpoistoon luonnonmukaisia apuvälineitä, joissa on jo luonnostaan samalla tavalla vaikuttavia emäksisiä ja happamia aineita. 

Aurinkorasvatahraan kannattaa kokeilla soodasta ja vedestä tehtävää tahnaa.

– Soodasta ja vedestä voi tehdä tahnan, jota levitetään paikallisesti tahralle. Tätä kannattaa testata erityisesti rasvatahroihin. Sitruunaakin voi kokeilla tahranpoistajana. 

Puhdistuksen perusperiaatteet:

  • Pese tahra paikallisesti mahdollisimman nopeasti.
  • Älä hankaa tahraa vaan hiero sitä kevyesti.
  • Pese vaate lopuksi pesukoneessa hoito-ohjeiden mukaan.

Aurinkorasvan kohdalla toimitaan samalla tavalla kuin minkä tahansa muun rasvatahran kanssa. Aluksi tahra käsitellään haalealla vedellä ja käsitiskiaineella. Käsitiskiaine poistaa rasvaa, joten siksi se on paras apu vaatteiden rasvatahroihin. Myös nestemäistä pyykinpesuainetta voi kokeilla alkupesuun. 

Rasvatahroihin toimii hyvin myös sappisaippua, joka on kemiallisia puhdistusaineita luonnonmukaisempi.

Askarteluliiman tai tussin saa parhaiten irti haalealla vedellä. Jos liima on vesiliukoista, sen pitäisi lähteä vaatteesta samantien. 

Mustikkatahroihin auttaa kiehuva vesi. Koko vaatetta ei tarvitse kastella, vaan vettä voi kaataa paikallisesti tahralle. Tätä ei tosin kannata ihan herkimmille materiaaleille kokeilla, ettei kiehuva vesi vain tuhoa vaatetta.

Kokeile mustikkatahralle maustamatonta jogurttia.

Mustikkatahroihin on myös olemassa vanhan kansan kikka: kokeile kaataa tahralle hiukan maustamatonta jogurttia tai piimää. Kun nämä ovat vaikuttaneet hetken huuhtele tahra ja pese vaate pesukoneessa.

Mustikan ja muiden marjatahrojen pesussa pitää olla erityisen nopea, sillä marjojen mehu imeytyy hanakasti tekstiilikuituihin. Kuivuessaan mehu kiinnittyy kuituihin vielä tiukemmin ja sitä on hankala saada pois.

Jäätelön ja muiden proteiinipitoisten tahrojen alkupuhdistukseen käytetään kylmää tai viileää vettä. Tahraa voi liottaa viileässä vedessä, johon on sekoittanut käsitiskiainetta.

Erilaisten hedelmätahrojen alkupuhdistukseen kannattaa käyttää kylmää vettä ja käsitiskiainetta.

Porkkanatahraan voi auttaa auringon UV-säteily. Kun vaatteen tahra on käsitelty ja vaate on pesty pesukoneessa, sen voi jättää kuivumaan aurinkoon. UV-säteily haalistaa tahran parhaimmassa tapauksessa kokonaan.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että aurinko haalistaa myös vaatteen omia värejä, joten tummille vaatteille tätä tapaa ei kannata käyttää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Avaimet onnistuneeseen yöretkeen: ennakoi, mutta älä liikaa, vinkkaa opaskirjailija Liisa Louhela.

Telttaretki yön yli lasten kanssa, uhka vai mahdollisuus? 

Mahdollisuus, ehdottomasti, sanoo Sata yötä ulkona -kirjan kirjoittanut vapaa kirjoittaja Liisa Louhela.

Tärkeää luonnossa oleilussa on löytää itselleen ja perheelleen sopivin tapa siihen.

– Kaikkien ei todellakaan tarvitse lähteä pitkälle vaellukselle. Luonnossa oleilun voi aloittaa vaikkapa laavulla ystävien kanssa iltaa istuen, Louhela sanoo.

Yleensä lapsia on helppo innostaa ulkona nukkumiseen, ja siitä voi tehdä koko perheen yhteisen jutun. Louhela yöpyi oman lapsensa kanssa ulkona ensimmäisen kerran, kun tämä oli alle kaksivuotias. Koko porukka viihtyi todella hyvin. 

Jos patikointi metsään tuntuu hurjalta, yöretken voi tehdä vaikka omalle pihalle.

Jos patikointi syrjäiseen metsään tuntuu lapsen kanssa hurjalta ajatukselta, yöretken voi tehdä vaikka omalle pihalle. Varusteiden olisi hyvä olla kunnossa, mutta niihin ei tarvitse satsata satoja euroja.

Telttoja saa vuokrattua, ja aikuisten makuupussista saa tehtyä lapselle sopivan version remmien avulla. Makuupussin oikea koko on tärkeää, sillä liian suuressa makuupussissa voi tulla kylmä. Myös kunnollinen makuualusta on tärkeä.

– Monesti lämmittävää makuupussia pidetään kaikista tärkeimpänä varusteena. Näin ei kuitenkaan ole. Lämmin makuupussi ei auta mitään, jos makuualusta ei eristä lämpöä tarpeeksi, Louhela huomauttaa.

Makuupussiin kannattaa sujahtaa sellaisilla vaatteilla, jotka eivät ole keränneet kosteutta. Jos siis päivän aikana on tullut patikoitua useampi kilometri, vaatteiden vaihtaminen on paikallaan. 

Retkivaatteiden materiaaleihin kannattaa kiinnittää huomiota. Villakerrasto on usein paras valinta retkeläisen ylle, myös kesällä.

Louhelan vinkit yöretkeilyyn lasten kanssa:

1. Älä lannistu

Aluksi lapsi ei välttämättä osaa nukahtaa ulkona samalla tavalla kuin kotona. Ei kannata luovuttaa, jos ensimmäinen ulkona nukuttu yö ei ole menestys. Kaikista parasta on suhtautua ulkona yöpymiseen ennakkoluulottomasti ja ottaa se opettavaisena kokemuksena.

– Parhaimmillaan ulkona vietetyn yön jälkeen ennakkoluulot yöretkeilyä kohtaan osoittautuvat vääriksi, ja pitkästä oleskelusta luonnon helmassa nauttii todella paljon, Louhela kertoo.

2. Ennakoi

Lasten kanssa retkeillessä joitakin asioita on pakko ennakoida: varmista, että mukana on aina lämpimät ja kuivat vaihtovaatteet, ja syö ennen kuin nälkäkiukku pääsee yllättämään. Kun pienen retkeläisen perustarpeet on täytetty, kaikki muukin sujuu paremmin.

Valitse kohde niin, että lapsia ei tarvitse koko ajan kieltää.

Yöpymispaikka on hyvä valita niin, että se on turvallinen kaikille. Pienten lasten kanssa ei välttämättä kannata yöpyä kallioisella seudulla tai virtaavien vesistöjen lähellä.

– Kannattaa valita kohde niin, että lapsia ei tarvitse koko ajan kieltää. Näin retkeily on kaikille mukavampaa, Louhela sanoo.

3. Jätä aikaa ihmettelylle

Jos matkassa on taapero, jota kannetaan pitkiä aikoja kantorinkassa, voi olla kätevää jemmata kantajan taskuihin kaikenlaista pientä tutkittavaa, kuten käpyjä tai keppejä. 

Luonto itsessään on täynnä mitä ihmeellisimpiä asioita, joten elektronisia viihdykkeitä ei tarvita. Usein lapset haluavat jäädä tutkimaan metsäpolulla kasvavia kasveja tai vastaan tulevia hyönteisiä pitkäksikin aikaa. Luonnon ihmettelylle kannattaa jättää aikaa, vaikka vanhemman mielessä siintäisikin jo seuraava nähtävyys tai taukopaikka.

Kellontarkkoja suunnitelmia yöretkelle ei kannata varsinkaan lasten kanssa tehdä. Lapsen kanssa luonnossa liikkuminen on mahdollisuus opetella kiireettömyyttä ja rentoutumista.

4. Entä jos pelottaa?

Lapset harvemmin pelkäävät ulkona yöpymistä. Mitä aiemmin ulkona yöpymisen lapsen kanssa aloittaa, sitä tavallisemmalta jutulta yö ulkona lapsesta tuntuu.

Aikuisia telttayö saattaa mietityttää ja pelottaa enemmän kuin lasta. Ensimmäisillä kerroilla luontoon voi lähteä yöksi isommalla porukalla, jolloin yhdessä voi kokeilla, miltä yö ulkona tuntuu.

Mukaan matkalle on hyvä varata otsalamppu. Pelon yllättäessä lampun voi pitää päällä vaikka koko yön. Kesäyöt ovat valoisia muutenkin, mutta muina vuodenaikoina lisävalo voi olla tarpeen. 

Lapsen kanssa voi jutella etukäteen asioista, joita pitää metsäretkellä varoa: esimerkiksi tulentekovälineet, käärmeet ja ampiaiset kuuluvat näihin asioihin. Karhujen tai susien näkeminen luonnossa on niin harvinaista, ettei niitä käytännössä kannata pelätä. Suuret petoeläimet kiertävät ihmiset kaukaa. 

Liisa Louhelan kirja Sata yötä ulkona – opas ulkona yöpyjälle (Maahenki) ilmestyi kesällä 2018.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.