Jos lapsi alkaa pulskistua, on aika tarkistaa koko perheen syömis- ja liikuntatavat.

Lapsen kasvu vaihtelee, ja lapsi voi välillä olla hoikempi, välillä vähän pyöreämpi. Lapsen paino voi nousta myös siksi, että hän kasvaa pituutta tai hänelle tulee lisää lihasta.

Ylipainoa on usein vaikea arvioida silmämääräisesti. Jos lapsi näyttää sinusta pulskistuneen ja asia huolestuttaa, voit varata kontrollikäynnin neuvolaan tai kouluterveydenhoitajan luokse. Siellä mitataan lapsen pituus ja paino ja laitetaan kasvukäyrä ajan tasalle. Jos lapsen kasvu etenee ­tasaisesti juuri hänelle tyypillisellä tavalla, kaikki on hyvin.

Jos lapselle on alkanut kertyä ylipainoa, asiaan kannattaa puuttua. Pienenä pullea on todennäköisesti lihava aikuisena, ja lihavuus on terveysriski.

Pituuskasvu korjaa kasvavalla ­lapsella yleensä pulskistumisen, kun elintapoja muuttaa terveellisempään suuntaan. Kun paino pysyy samana, mutta pituutta tulee lisää, lapsi hoikistuu.

Millaisella ruoalla lapsen painoon voi vaikuttaa?

Lihominen on puhdasta matematiikkaa: lapsi saa enemmän energiaa kuin kuluttaa. Jos perheessä syödään energiatiheää ruokaa – rasvaisia tai makeita herkkuja ja juomia – ei auta, vaikka lapsi liikkuisi aktiivisesti. Mieti, millaisia välipaloja lapsi syö ja mitä hän juo. Valitse vähärasvaisempia ja -sokerisempia vaihtoehtoja, lisää kasviksia ja hedelmiä.

Jos korjausliike on tarpeen, tee jokapäiväiseen ruokavalioon jokin pysyvä laadullinen muutos: vaihda kevytmaito rasvattomaan, juusto kevytjuustoon tai makkara kokolihaleikkeeseen. Tee myös pysyvä määrällinen muutos: tarjoa lapselle aterialla yksi peruna tai leipäviipale vähemmän tai osta karkkipäivänä pienempi karkkipussi. Pienilläkin muutoksilla saa paljon aikaan.

Vanhemman rooli on ratkaiseva. Hän päättää, mitä ruokaa kotoa löytyy. Lapsi ottaa mallia niin hyvässä kuin pahassakin. Tärkeää olisi, että koko perhe söisi yhdessä täysipainoista ruokaa säännöllisessä rytmissä.

Millä muilla keinoilla lapsen painoa voi hallita?

Tehkää ja maistelkaa terveellisiä ruokia yhdessä. Lapset ovat  uteliaita ja innostuvat helpommin, kun aikuinen on mukana.

Innosta ja kannusta lasta liikkumaan ja tarjoa hänelle erilaisia vaihtoehtoja. Potkikaa palloa, käykää uimassa, pyöräilkää kauppaan. Kouluikäisen lapsen tulisi liikkua vähintään 1–2 tuntia joka päivä.

Rajoita ruudun töllöttäminen enintään kahteen tuntiin päivässä ja huolehdi, että lapsi nukkuu tarpeeksi. Jatkuva, riittämätön yöunen määrä vaikeuttaa painonhallintaa ja voi altistaa sokeriaineenvaihdunnan häiriöil­le. Lapset tarvitsevat unta 9–10 tuntia, ja nuoretkin vähintään kahdeksan tuntia.

Voit jutella lapselle terveellisistä valinnoista, mutta älä tee painosta lapselle ongelmaa. Jos lapsi kuitenkin on itse huolestunut painostaan ja ottaa sen puheeksi, puhu asioista niiden oikeilla nimillä.

Juttua varten on haastateltu lastenendokrinologian dosentti Marja-Terttu Sahaa.

Pirkko Tuominen, Meidän palleroko pullukka?, Meidän Perhe 8/2014

Soitimme Yliopiston almanakkatoimistoon ja selvitimme.

Halloweenia on vietetty Suomessa vuodesta 1950 lähtien. Kuitenkin tämä kaikkien vanhempien rakastama (köh, köh) karkkien ja kepposten juhla aiheuttaa joka vuosi saman sekaannuksen: koska halloweenia olisi oikeasti tarkoitus juhlia?

Yliopiston almanakkatoimiston erikoissuunnittelija Asko Palviainen kertoo, että virallisesti halloweenin ajankohdasta ei ole tehty päätöksiä. Päivää ei ole myöskään esitetty almanakkaan kirjattavaksi juhlapäiväksi vaikkapa vapun tapaan.

– Ulkomailla halloweenia vietetään usein pyhäinpäivän aattona, eli 31. lokakuuta. Jos virallista päivää haluaa hakea, niin se olisi silloin tuo, Palviainen toteaa. 

Halloween on haluttu erottaa itse pyhästä, ja siksi halloweenia juhlitaankin usein lokakuun viimeisenä viikonloppuna. 

Suomessa pyhäinpäivän vietto vaihtelee kalenterivuosittain. Esimerkiksi tänä vuonna pyhäinpäivä osuu marraskuun ensimmäiselle lauantaille. Palviaisen mukaan meillä halloween on haluttu erottaa itse pyhästä, ja siksi halloweenia juhlitaankin usein lokakuun viimeisenä viikonloppuna. 

Mitä tästä voimme päätellä? Että tilaisuuksia halloweenin vietolle on yhtä monta, kuin halloweeniin sopivia pukujakin. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nappaa muksu kainaloon ja houkuttele katsomaan leffa, joka kolahti äitiin tai isään viime vuosituhannella. Nämä elokuvat toimivat yhä.

Valitsimme viisi hittileffaa 90-luvulta, jotka kelpaa katsoa nykylastenkin kanssa. Aloita vaikka kolmosesta, joka sopii perheen pienemmillekin. Kaikki leffat löytyvät Netflixistä.

1. Teinin kanssa: Clueless (1995)

Vieläkö muistatte Alicia Silverstonen, hetken 90-luvun kirkkaimpana teini-idolina säihkyneen näyttelijä- ja mallitähden? Silverstone jatkaa näyttelijänuraansa edelleen, mutta siitä huolimatta hänet muistetaan yhä parhaiten elokuvasta Clueless. Leffa oli 90-luvulla ilmiö jo varhaisteinien keskuudessa.

Clueless kertoo high schoolin suosituimmasta tytöstä Cherylistä, jonka pinnallinen elämä täyttyy shoppailusta, Nokia-kännykkään lörpöttelystä ja pojista. Kun kouluun tulee uusi ja vähän outo tyttö, keksii Cheryl muovata hänestä suositun, hänellä kun sitä näkemystä asiaan riittää.

Clueless on pinnalta aika tavallinen, hiukan höpsö teinileffa, mutta alta paljastuu ajan hengelle virnuilevaa satiiria. Sivuosissa nähdään nuoret Brittany Murphy ja Paul Rudd – sekä viimeistä huutoa oleva Nokia 232 -kännykkä.

2. Varhaisteinin kanssa: My Girl – Tyttöni mun (1991)

Yksin kotona -leffoista maineeseen ponkaissut lapsitähti Macaulay Culkin teki 90-luvulla koko perheen elokuvia liukuhihnalta. Yksi rakastetuimmista oli varhaisteini-ikää kolkuttelevista ystävyksistä kertova My Girl – Tyttöni mun.

Elokuvassa Culkin näyttelee kaikelle mahdolliselle allergista poikaa, jonka ainoa ystävä on yksinhuoltajaisänsä kanssa asuva tomera Vada-tyttö. He ovat kuin paita ja peppu, mutta pari he eivät ole. Vai olisivatko ehkä sittenkin? My Girl – Tyttöni mun vie katsojan suorinta tietä elämän kevääseen: on ihastumista, taianomainen ensisuudelma, murrosiän ihmeelliset oireet, vaikea vanhempisuhde ja traaginen kuolema.

3. Koko perheen naurutakuu: Mrs. Doubtfire (1994)

Muutama vuosi sitten kuollut näyttelijä Robin Williams jätti jälkeensä valtavan leffaperinnön, josta voi kaivella sopivaa katseltavaa kaikenlaisiin tilanteisiin ja mielentiloihin.  

Varsinkin 90-luvulla Williams teki hyvin menestyneitä koko perheen elokuvia, joiden parhaimmistoa edustaa Mrs. Doubtfire. Se on komedia isästä, joka näkee avioeron vuoksi lapsiaan vain harvoin. Mies päättää tavalla tai toisella päästä takaisin lastensa elämään. Niinpä hän pestautuu vaimonsa kotiapulaiseksi – herttaiseksi  täti-ihmiseksi naamioituneena, totta kai.

Mrs. Doubtfire käsittelee avioeroa ja sukupuolirooleja fiksusti ja lämmöllä – ja on kaiken lisäksi vielä hillittömän hauska!

4. Nostalgista fantasiaa: Jumanji (1995)

Kaipaatko aikaa, jolloin seikkailuelokuvat eivät olleet vielä pelkkää aivot turruttavaa tietokoneanimaatiotykitystä? Siinä tapauksessa Jumanji on sinun elokuvasi.

Fantasiaseikkailu kertoo salaperäisestä Jumanji-lautapelistä, jonka pelaamisessa on omat riskinsä. Elokuvan alussa nuori Alan-poika tulee imaistuksi pelin sisään ja jää sen vangiksi. Vuosikymmeniä myöhemmin peliä pelaavat sisarukset vapauttavat vahingossa aikuiseksi varttuneen Alanin (Robin Williams), mutta pääsevät samalla irti toinen toistaan hirmuisemmat viidakon pedot.

Jumanjissa on mukana jo jonkin verran tietokoneella tehtyjä tehosteita, mutta ne eivät ole varastaneet vielä koko show'ta. Pääosassa on ennen kaikkea jännittävä seikkailu. Williamsin rinnalla näyttelee nuori Hillary Duff.

5. Nyyhkyiltaan: Free Willy – Pelastakaa Willy (1993)

Yksi tunnetuimmista ihmisen ja eläimen ystävyydestä kertovista elokuvista on Free Willy – Pelastakaa Willy. Elokuva kertoo ongelmanuoresta Jessestä, joka jotuu sovittamaan graffitiharrastuksellaan yhteiskunnalle aiheuttamansa mielipahan yhdyskuntapalveluna vesipuistossa. Kaikkien yllätykseksi hankala poika ystävystyy tuittuilevan Willy-miekkavalaan kanssa. Jesse päättää tehdä kaikkensa vapauttaakseen ihmisten vangitseman Willyn.

Todellisuudessa Willyä esittänyt Keiko-valas koki masentavamman kohtalon, vaikka pääsikin maistamaan vapautta vuosien vesipuistoelämän jälkeen. Elokuvan suosion myötä paineet Keikon vapauttamiseksi kasvoivat. Ongelmana tosin oli, että pari vuosikymmentä vankeudessa elänyt valas oli jo ehtinyt unohtaa luontaiset vaistonsa ja saalistustaitonsa. Vuonna 1998 alkaneessa projektissa Keikoa valmisteltiin kuitenkin uuteen elämään vapaana valaana, ja lopulta se todella vapautettiin. Vuonna 2003 Keiko ajautui Norjan rannikolle kuolleena. Se oli kärsinyt aliravitsemuksesta ja ilmeisesti menehtynyt keuhkokuumeeseen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.