Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Varvastaminen on useimmiten ohimenevää, mutta joskus siitä kehittyy pysyvä tapa.

Monet lapset kävelevät 1–2-vuotiaina paljon varpaillaan. Varpaillaan kävely kuuluu useimmiten lapsen normaaliin kehitykseen. Se on lapsesta yksinkertaisesti helpompaa kuin kantakävely.

Varpailla kävelyn kuuluisi kuitenkin kehittyä normaaliksi kävelyksi 3–6 kuukaudessa.

Varvastaminen voi olla yhteydessä pohjelihasten liian aktiiviseen toimintaan ja akillesjänteen kireyteen.

Jos varpailla kävely jatkuu pitkään, lapsi on syytä viedä tutkimuksiin, jossa selvitetään, johtuuko varvaskävely jostakin sairaudesta.

Joskus mitään selvää syytä varpailla kävelyyn ei löydetä. Silloin sitä kutsutaan tapavarvaskävelyksi. Sen on todettu olevan ainakin osittain perinnöllistä.

Varvaskävelyssä päkiä rasittuu voimakkaasti, ja tapa kuormittaa myös jalkojen ja alaselän luita ja nivelsiteitä.

Mitä kauemmin varpailla kävely jatkuu, sitä vaikeampaa lapsen on päästä siitä eroon. Siksi varvaskävelyyn on syytä puuttua mahdollisimman pian.

Tapaa hoidetaan fysioterapialla. Kotona tehtävät harjoitukset ovat tärkeä osa hoitoa.

Kävelytelineet ja hyppykiikut laitetaan pois, sillä niiden käyttäminen saattaa lisätä varvastamista.

Myös kenkiin on syytä kiinnittää huomiota. Tukevat sisä- ja ulkojalkineet ohjaavat oikeaan kävelymalliin. Pehmeiden tossujen sijasta sisälläkin pitäisi käyttää tukevia kenkiä, esimerkiksi sandaaleja.

Lähteet: Terveyskirjasto: Lapsen kävelyn kehitysvaiheet, Tietoa tapavarvaskävelystä

Lue lisää:

Lasten selkävaivojen ehkäisy: 6 ohjetta

10 vinkkiä kenkäostoksille