Myös tytöillä on pallosilmää ja pojilla rytmitajua, liikuntatieteilijä Marja Kokkonen sanoo.

"Liikuntatuntien pitäisi olla yhteisiä tytöille ja pojille – myös yläkoulussa. Yhteisessä opetuksessa sekä tytöt että pojat oppivat paljon paremmin vuorovaikutusta.

Suomi on ainoita länsimaita, joissa liikunnanopetus on alakoulun viimeisiltä luokilta alkaen järjestetty yleensä erikseen. Mikään laki ei siihen velvoita, mutta yhteisiä tunteja on silti harvoissa kouluissa.

Perusteena on ollut, että erillinen opetus huomioi paremmin sukupuolen mukaiset ”synnynnäiset” kiinnostukset. Pahimmillaan ajatus on, että kaikille tytöille käy voimistelu ja kaikille pojille paini ja jääkiekko.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Erillinen liikunnanopetus tukee vanhanaikaisia käsityksiä naisellisista ja miehekkäistä lajeista tai tavoista heittää ja juosta. Myös tytöillä on pallo-
silmää ja pojilla rytmitajua, ja muunlaiset uskomukset pitää hälventää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jako rajoittaa kaikkia niitä tyttöjä ja poikia, joiden kiinnostukset eivät vastaa stereotypioita. Se voi ohjata valitsemaan liikuntaharrastuksen muulla kuin sillä perusteella, mikä omassa kropassa ja mielessä tuntuu hyvältä – tai valitsemaan liikkumattomuuden.

Mustavalkoisesta jaosta kärsivät myös ne lapset ja nuoret, jotka ovat sukupuoli-identiteetiltään jotakin muuta.

Yläkoulu on herkkää aikaa. On vaara, että huomio kiinnittyy silloin liikaakin tyttöjen ja poikien oletettuihin eroihin. Erojen korostamisen sijaan on hyvä tukea yhdessäoloa ja painottaa sitä, mikä meissä ihmisissä on samaa.

Tyttöjen ja poikien keskinäinen suhtautuminen säilyy luontevana ja arkipäiväisenä, jos tunnit jatkuvat yhteisinä ensimmäisiltä luokilta alkaen. Epäluontevuus tulee vasta siitä, kun heidät jossakin vaiheessa erotetaan toisistaan.

Yhteistuntien vastustajat ovat perustelleet, että tytöt saattavat joutua fyysisesti alakynteen ja kiusatuiksi. Se on tekosyy. Turvallisuusnäkökulma koskee yhtä lailla poikaryhmiä: koko- ja voimaerot yläkoululaisten poikien välillä ovat jopa suurempia kuin tyttöjen ja poikien välillä.

Myös harrastuneisuudessa ja taidoissa on isoja eroja. Opettaja joutuu joka tapauksessa miettimään, miten tunnit motivoivat kaikkia. Tytöt hyötyisivät yhteisistä tunneista, sillä he saisivat enemmän reipasta liikuntaa: fyysisen aktiivisuuden määrä on yhteistunneilla suurempi kuin tyttöryhmissä.

Aluksi olisi ehkä ylimenokausi, jolloin pojat ja tytöt eivät syöttelisi toisilleen yhtä paljon, mutta se on muutettavissa  taitavalla liikunnanopetuksella.

Vuonna 2016 käyttöön tulevassa opetussuunnitelmassa liikunta muuttuu radikaalisti: motoriset perustaidot painottuvat ja lajikohtaiset taitotavoitteet poistuvat. Tämä olisi hyvä sauma pyöräyttää ympäri myös sukupuolijaottelu.

Opettajien koulutus on tässä keskeistä. Opettajien täytyy osata puuttua lieveilmiöihin sekä tarkastella myös omia ennakkoluulojaan, jotta opetus ja vuorovaikutus olisi tasapuolista."

Marja Kokkonen on psykologian tohtori ja liikuntatieteilijä, joka työskentelee tutkijana Jyväskylän yliopistossa.

Meidän Perhe 1/2015

Lue lisää

Liikkuvat lapset kestävät paremmin stressiä

Tällä yksinkertaisella keinoilla saat koululaisen liikkumaan enemmän

Tämä on nuorelle sopiva määrä liikuntaa

Minä en näe ongelmaa siinä, että edelleen tytöt ja pojat ovat omissa ryhmissään. Ongelma on se, että edelleen tytöt voimistelevat, pojat pelaavat. Talvella pojat pelaavat jääkiekkoa, tytöt harjoittelevat piruetteja. Eli liikunta on edelleen hyvin stereotyyppistä.

Juuri juttelin erään tuttavani kanssa, jolla yläkouluikäinen tyttö. Tuo nuori on tosi turhautunut siihen, että pojat tekevät kaikkea hauskaa kun heille jää se voimistelu tms. Pallopelit yms. ovat kuulemma harvinaista herkkua. Muistan tuon turhautumisen omalta kouluajaltani. Opettaja meinasi saada slaagin kun ilmaannuin hokkareiden kanssa jäälle. Eihän niillä voi tehdä piruetteja ja jääkiekko ei sovi tytöille.

Ammattikoulussa aloin jälleen saada mielenkiintoa liikuntaa kohtaan kun lajeja sai vapaammin valita eikä ollut mitään "tyttöjen ja poikien" liikuntaa.

"You are more like Wraith than you know."
"I'm not sure I like the sound of that."
"There is much about Wraith that you do not know, Sheppard."

WraithTodd kirjoitti:
Minä en näe ongelmaa siinä, että edelleen tytöt ja pojat ovat omissa ryhmissään. Ongelma on se, että edelleen tytöt voimistelevat, pojat pelaavat. Talvella pojat pelaavat jääkiekkoa, tytöt harjoittelevat piruetteja. Eli liikunta on edelleen hyvin stereotyyppistä.

Juuri juttelin erään tuttavani kanssa, jolla yläkouluikäinen tyttö. Tuo nuori on tosi turhautunut siihen, että pojat tekevät kaikkea hauskaa kun heille jää se voimistelu tms. Pallopelit yms. ovat kuulemma harvinaista herkkua. Muistan tuon turhautumisen omalta kouluajaltani. Opettaja meinasi saada slaagin kun ilmaannuin hokkareiden kanssa jäälle. Eihän niillä voi tehdä piruetteja ja jääkiekko ei sovi tytöille.

Ammattikoulussa aloin jälleen saada mielenkiintoa liikuntaa kohtaan kun lajeja sai vapaammin valita eikä ollut mitään "tyttöjen ja poikien" liikuntaa.

En tiedä missä näin on, mutta ei ainakaan lastemme yläkoulussa. Liikunta on erikseen tytöille ja pojille, mutta esim. tytöillä on luistelussa perusluistelua omana jaksonaan (2 x liikuntaa) ja jääpelit omana jaksonaan (2 x liikuntaa). Kumpaankin käy sekä hokkarit että taitoluistimet. Tytöillä ei ole yhtään enempää piruetteja ja voimistelua kuin pojillakaan. Pallopelejä on todella paljon, enemmistö tunneista. Missä ihmeen 80-luvulla olet käynyt liikuntasi, jos tytöt ovat jumpanneet ja pojat pelanneet? Olen itse kirjoittanut 1990 ja jo silloin vallitseva enemmistö oli pallopelejä, yleisurheilua, suunnistusta jne. OPS:n mukainen pakollinen voimistelu oli mukana ja koski myös poikia.

Nämä liikuntatieteilijät ovat valitettavasti aika vieraantuneita siitä ihan tavallisten nuorten todellisuudesta. Tiedän, koska olen itse valmistunut ko. tiedekunnasta. Yhä edelleen iso ongelma liikunnanopetuksessa on se, että opiskelijoiksi valitaan tosi kovien liikuntatestien kautta ne, jotka ovat parhaita ja urheilullisimpia. Sporttihirmuja, joille mahtavinta ajanvietettä on pelata sekajengillä pesistä tai lentopalloa ja mennä sen jälkeen sekasaunan ja avantoon. Mitään psykologisia testejä ei ole ja nämä sporttihirmut sitten eivät tajua ollenkaan jonkun vähän ei sporttisemman teinin sielunmaisemaa. Ettei se sekajengillä pelattu pesis olekaan muuta kuin nöyryytystä isolle osalle oppilaista ja se viimeinen niitti tappamaan liikuntainnostuksen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla