Kuva: Istockphoto
Kuva: Istockphoto

Säännöllinen syöminen, riittävä uni ja monipuolinen liikunta pitävät päänsäryn loitolla.

Miten hoidan lapsen päänsärkyä?

Patista lapsi pihalle kavereiden kanssa, sillä liikunta ja raitis ilma auttavat usein pieneen päänsärkyyn. Myös riittävä juominen on tärkeää.

Lämpöpakkaus, esimerkiksi mikrossa lämmitettävä kauratyyny, rentouttaa niskaa ja hartioita ja lievittää pään jomotusta. Voit myös hieroa lapsen hartioita kevyesti.

Jos päänsärky on kovaa, anna lapsen levätä rauhassa hämärässä hyvin tuuletetussa huoneessa. Lepo ja uni vievät usein päänsäryn mennessään. Kylmä kääre otsalla voi helpottaa lapsen oloa. Tarvittaessa voit antaa särkylääkettä.

Jos lapsella on migreeni, anna hänelle särkylääkettä riittävän suuri annos heti ensioireisiin, jotta kohtaus jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Myöhemmin lääke ei tehoa yhtä hyvin. Riittävä annos on 15 milligrammaa parasetamolia tai 10 milligrammaa ibuprofeenia lapsen painokiloa kohti.

Esimerkiksi 40-kiloiselle lapselle voit antaa turvallisesti 500 milligrammaa Panadolia tai 400 milligrammaa Buranaa. Poretabletit imeytyvät tavallisia tabletteja nopeammin. Jos kipu ei hellitä, voit antaa kahden tunnin kuluttua toisen samanlaisen annoksen.

Mistä lapsen päänsärky voi johtua?

Muun muassa flunssa, allergiaoireet, nälkä ja väsymys voivat aiheuttaa päänsärkyä. Jotkut lapset unohtavat juoda päivän aikana ja potevat siksi päänsärkyä. Pääkipu voi johtua myös huonosta näöstä tai purentavirheestä.

Koululaisilla tavallista on jännityspäänsärky. Sekä lihasjännitys että muu jännittäminen, kuten kokeen tai jonkin mukavankin tapahtuman jännittäminen, voivat saada lapsen pään jomottamaan. Yksipuoliset työasennot ja liiallinen tietokoneen ääressä istuminen jumittavat helposti niskan, hartiat­ ja yläselän.

Myös migreeni on lapsilla melko yleistä. Se puhkeaa tavallisesti esikouluiässä tai koulutien alussa. Migreenissä päänsärky on niin kovaa, ettei lapsi jaksa olla aktiivinen ja touhuta normaalisti. Hän on selvästi sairas, vetäytyy lepäämään ja saattaa valittaa, että valo tai äänet häiritsevät. Lapsella voi myös olla oksettava olo.

Kuinka lapsen päänsärkyä voi ehkäistä?

Huolehdi, että lapsi syö säännöllisesti, liikkuu ja ulkoilee, muistaa juoda ja nukkuu riittävästi. Aamupalan syöminen on erityisen tärkeää.

Tarkista, että lapsen työpöytä ja -tuoli ovat hänelle sopivat ja työpisteen valaistus on riittävä. Rajoita ruutuaikaa niin, ettei lapsi istu koneen äärellä tuntia pidempään yhteen menoon.

Jos lapsi kirskuttelee hampaitaan, käytä hänet hammaslääkärillä. Myös lapsen näkö on hyvä tarkistuttaa, jos päänsärkyä on usein.

Juttua varten on haastateltu lastenneurologi­ Mirja Hämäläistä.

Lähde: Päätä pakottaa, Meidän Perhe 3/2014

Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.