Auttaako bruksismiin botox, voice massage vai purentakiskot?

Kerroin edellisellä kerralla käynnistäni hypnoterapeutilla. Kokeilin terapiaa, koska toivoin siitä olevan apua potemaani bruksismiin eli hampaiden narskutteluun.

No valitettavasti ei ollut: hypnoosi ei joko tehoa vaivaan tai sitten en vain kyennyt vaipumaan meditatiiviseen tilaan. Epäilen enemmän jälkimmäistä.

Bruksismi todettiin minulla lukioiässä. Kävin silloin erikoishammaslääkärillä hiotuttamassa purentani kuntoon, ja hoidon päätteeksi minulle teetettiin purentakiskot.

Kiskot tehdään kovasta akryylimuovista, ja ne on valettu ylähampaiden muotoon. Niitä pidetään suussa nukkuessa. Kiskojen tarkoitus on suojata hampaita ja hillitä narskuttelua rentouttamalla leukalihaksia.

Joitakin narskuttelijoita kiskot auttavat. Joitakin ne taas innostavat jyystämään entistä enemmän.

Minulla on nyt menossa kolmannet kiskoni. Välillä olen ollut vuosikausiakin ilman, sillä jännitän leukojani kiskoista huolimatta. Tällä hetkellä kiskot ovat käytössä, koska ainakin ne suojaavat hampaita ja estävät minua jyystämästä poskia ja kieltä.

Bruksismin perimmäistä syytä ei tiedetä. Aiemmin epäiltiin sen johtuvan pääasiassa epätasaisesta purennasta, mutta nykyään pääsyyn arvellaan olevan keskushermostoperäisen. Siitä kertoo sekin, että useimpien narskuttelijoiden vaivat pahentuvat, kun stressi pukkaa päälle.

Koska bruksismi on niin yleistä, sillä on arveltu olevan myös elimistön toimintoja suojaava vaikutus. Hampaiden yhteen pureminen saattaa suojella esimerkiksi uniapnealta tai refluksitaudilta.

Koska täsmällinen syy ei ole tiedossa, hoitokin on vähän herrassa. Jotakuta voivat auttaa eri konstit kuin jotakuta toista.

Minä olen kokeillut hampaiden hionnan ja purentakiskojen lisäksi aikamoisen paljon erilaisia keinoja, aika heikolla menestyksellä.

Olen syönyt suuria määriä kalaöljykapseleita, sillä aivothan pitävä omega3:sta. Ja jos narskuttelu on kerran keskushermostoperäistä. Jossakin vaiheessa olin jo siinä uskossa, että kalaöljykapseleista on apua ja narskuttelu olisi vähän vähentynyt. Mutta muutaman kuukauden kuluttua huomasin pureskelevani taas yhtä lailla.

Olen käynyt hoidattamassa leukavaivojani voice massagessa. Kyse on pään alueen lihasten hieronnasta, jonka tarkoitus on rentouttaa leukalihakset. Hieronta keskittyy myös suun sisäpuolisiin lihaksiin. Voin kertoa, että leukalihasten venyttäminen suun sisäpuolelta on kaikkea muuta kuin mukavaa.

Joillekin voice massagesta on ollut paljon apua. Minulle ei.

Sitten olen kokeillut myös botoxia. Kyllä, botoxia. Päädyin hoitoon oman hammaslääkärini kautta. Hän suositteli minulle pääkaupunkiseudun parhaaksi kehumaansa bruksismiin erikoistunutta hammasspesialistia. Hammaslääkärini arveli, että hän tekisi minulle Suomen parhaat hammaskiskot.

En ehtinyt kuin astua nyt jo eläkkeelle jääneen hammaslääkärin vastaanottohuoneeseen, kun hän leukojani vilkaistuaan sanoi, että ei tuohon auta kiskot, tuohon auttaa vain botox.

Sulattelin sanomaa joitakin päiviä, kunnes varasin ajan botoxin saloihin perehtyneen leukakirurgin vastaanotolle. Voitte uskoa, että olin hieman hermostunut astuessani apteekkiin botox-resepti käsissäni ja käveltyäni sen jälkeen vastaanotolle ampulli kourassani.

Toimenpide onnistui kait melko hyvin, vaikka mikään miellyttävä tilaisuus se ei ollut. Toisin kuin kauneustoimenpiteissä, purulihaksiin pistettäessä lihakset pitää jännittää tiukoiksi, jotta pistäjä löytää juuri ne oikeat kohdat. Ei tunnu kivalta.

Toivoin, että botoxin vaikutusaikana oppisin kokonaan eroon yöaikaisesta bruksaamisesta, eikä minun tarvitsisi enää jatkossa ottaa kuin korkeintaan toinen botox-kierros leukoihini.

No, niin ei käynyt. Muutaman päivän kuluessa ne kohdat, joihin ainetta oli pistetty, kyllä rentoutuivat aivan selvästi. Lihakset pehmenivät ja vaikutuksen huomasi ihan silmissä, kun leukaperät kaventuivat.

Haittapuoli oli se, että löysin kasvoistani aivan uusia lihaksia. Ne alkoivat toimia ekstrateholla, kun ympärillä olevat lihakset laiskottelivat. Nämä pienet lihaskimput kipeytyivät tietenkin vuorostaan.

Muutaman kuukauden kuluttua otin vielä toisen käsittelyn botoxia, mutta en enää kolmatta.

Kerran olen saanut työterveyslääkäriltä myös kolmiolääkereseptin. Lääkkeen tarkoitus oli rentouttaa lihaksia, mutta siitä sain pelkästään pöhnäisen olon seuraavaksi päiväksi.

Olen nyt listannut koko joukon hoitoja, joilla ei ole ollut sanottavaa tehoa. Olenko löytänyt narskutteluuni siis mitään helpotusta?

Olen, vaikkakin helpotus on ollut satunnaista.

Yksi on tahdonvoima.

Ennen jännitin hampaita myös päivisin, sitten päätin, että päiväaikainen pureminen saa riittää, siihen pystyn sentään vaikuttamaan. Jankutin itselleni aktiivisesti koko ajan: rentouta leukasi, rentouta leukasi.

Lopetin purukumin pureskelun ja siirryin xylitolipastilleihin.

Suoristin ryhtini heti kun huomasin pään työntymisen eteen. Kokeile vaikka itse, kun pää on ryhdissä ja leuka alhaalla, hampaita ei tule purtua läheskään niin helposti kuin jos ryhti on lysy ja leuka työntynyt eteen.

Hankin kunnon patjan ja hyvän tyynyn, ne auttoivat jonkin verran. Ainakin nukkuessani muilla tyynyillä, päätäni särkee seuraavana päivänä. Suosittelen muotoiltua Tempur-tyynyä, joka tukee hyvin niskaa.

Ja vaikka kuulostaa hullulta, usein auttaa, kun illalla katsoo itseään peilistä ja hokee tarpeeksi monta kertaa: minulla ei ole mitään syytä purra hampaita yöllä, minulla ei ole mitään syytä purra hampaita yöllä. Muistan joskus lukeneeni, että tällaisen itsesuggestion tehoa on tutkittukin.

Ihmisen on todettu narskuttelevan eniten ollessaan aivan unen ja valveen rajamailla. Jos siis nukun huonosti, myös narskuttelen enemmän. Siksikin stressin käsittelyyn ja hyvään unihygieniaan on kiinnitettävä ekstrapaljon huomiota.

Kun illalla olen hokenut itselleni hammasmantraani, tiedostan sen hyvässä lykyssä myös puoliunessa ja ymmärrän rentouttaa leukani.

Mitään poppakonstia minulla ei siis ole bruksismiin tarjota. Kaikkea voi kokeilla, oman harkinnan mukaan. Kokemukseni perusteella parhaiten auttaa, kun mieli on tyyni ja levollinen. Huomaan, että kesälomalla leuat vaivaavat usein paljon normaalia vähemmän. Tapahtuisikohan näin myös joululomalla?

Rentoa joulunaikaa!

Lue lisää Hyvää päivää -palstan juttuja:

Testissä unen laatua mittaava kännykkäsovellus

Onko ryhti hukassa? Näin se löytyy

Marianne Rautanen on Meidän Perhe -lehden toimitussihteeri, jolla on keittiönkaapissa seitsemän pussia pähkinöitä ja joka yrittää sinnikkäästi löytää kosmeettisen avun mustiin silmänalusiin.

Hyvää päivää -palsta päivittyy torstaisin.

Vierailija

Kokemuksia hampaiden narskuttelun hoidosta

Täällä toinen narsku, joka on saanut kolot tuohon akryylimuovikiskoon... En ole varsinaista apua löytänyt, mutta ihana hierojani kertoi oivan konstin rentouttaa ja venyttää kireitä leukalihaksia: ota viinipullon korkki tms. sopivan kokoinen "palikka", avaa suu, rentouta leuka ja laita korkki pystysuuntaan etuhampaiden väliin. Pidä ensimmäisellä kerralla minuutti ja kasvata aikaa minuutti / päivä aina 10 minuuttiin saakka. Katso, ettet pure korkkia, vaan annat lihasten venyä ja rentoutua...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.