Kun Anita muutti Raimon mukana Suomeen, hän tiesi: siellä odottavat Raimon lapset.

Ensimmäinen keittiö ei oikeastaan ollut keittiö, sillä savesta rakennetussa ikkunattomassa majassa oli vain yksi huone. Oviaukossa roikkui kangas, huoneen keskellä paloi nuotio. Anita lämmitti tulen päällä neljälle nuoremmalle sisarukselleen riisiä, kasviksia ja vähän vuohenlihaa.

Se keittiö oli Nepalin vuoristossa, viidensadan asukkaan kylässä, kahdentoista tunnin kävelymatkan päässä lähimmältä tieltä.

Anita Tuomaisen toinen keittiö on kuopiolaisen kerrostalon neljännessä kerroksessa. Asunnossa on neljä huonetta, liesituulettimen päällä mustapippuripurkki, on ikkunatkin ja niissä verhot.

Se on nykyinen keittiö. Anita muutti Suomeen viime juhannuksena. Keittiössä hänen miehensä Raimo piirsi paperille kartan ja opetti Anitaa: Tästä kun väännät, takalevy kuumenee, älä väännä ihan täysille.

Kolmas keittiö on sadan metrin päässä toisesta keittiöstä. Se on osa kaksiota, jonne Anita ja Raimo siirtyvät välillä asumaan. Silloin Raimon entinen vaimo muuttaa toisen keittiön asuntoon, Raimon ja entisen vaimon kolmen lapsen luo.

Raimoa naurattaa.

– Ihan tavallista elämää. Meille. Minulle ja Anitalle ja lapsille.

Onneksi en höyrähdä helposti

Erikoinen kaveripyyntö ja viesti, ajattelee Raimo syksyllä 2009. Viesti kilahtaa Facebookin saapuneet-kansioon ja on peräisin tuntemattomalta lastenkodin johtajalta Nepalista: "Tarvitsemme ihmisten apua, täällä on 40 orpoa lasta. Voisitko lahjoittaa rahaa tai saapua vapaaehtoistyöhön?"

Kerro lisää, Raimo vastaa ja ajattelee, ettei onneksi ole helposti höynäytettävä mies.

Hän pitää pari vuotta yhteyttä lastenkotiin; lähettää silloin tällöin pieniä rahasummia ja kyselee kuulumisia. Sitten, vihdoin, hän istuu katmandulaisen lastenkodin toimistossa. Tarkoitus on tehdä vapaaehtoistyötä kolme viikkoa, niin kauan kuin lomaa töistä riittää: puhua lapsille englantia ja pitää heitä sylissä.

Toimiston ovi aukeaa ja Anita astuu sisään. Seinällä tikittää kello, Nepalin ja maapallon kartan vieressä. Anitaa ujostuttaa, juuri nyt hän uskaltaa katsoa vain lattiaa.

Anita ja Raimo tietävät jo, kenet tapaavat. Lastenkodin johtaja on lähettänyt Raimolle Anitan kuvan ja kertonut: täällä työskentelee lastenhoitaja-siivoojana 21-vuotias tyttö, herttainen ja kaunis. Anita on nähnyt internetissä Raimon kuvan. Hänen mielestään Raimo näytti kuvassa hyvältä mieheltä.

Kahden viikon kuluttua Raimo ja Anita ovat kihloissa. Kaikki keskustelu on käyty tulkkien avulla, sillä Anita kainostelee englannin taitoaan, vaikka kieltä jonkin verran osaakin.

Raimo menisi mielellään kanssasi naimisiin ja veisi sinut Suomeen.

Sano Raimolle, että kyllä se sopii ja että olen iloinen.

– Niin se suunnilleen meni. Tulkin välityksellä selvisi, että olemme molemmat kiintyneitä toisiimme, toki keskinäisistä katseistakin.

Aku Ankka ja isän häät

Häissä on melkoinen meteli, kun on aviomiehen vuoro esittää nepalilainen tanssi. On joulu 2011, pari kuukautta Raimon ja Anitan ensitapaamisesta. Raimo ei ymmärrä, mitä äänekkäät paikalliset kulloisenkin seremonian aikana sanovat.

– Ilmeisesti he kehuivat minua. Se kuuluu asiaan.

Mukaan Nepaliin on lähtenyt Raimon 11-vuotias poika Mikael.

Ensin häitä vietetään orpokodin yhteydessä Katmandussa, sitten siirrytään Anitan kotikylään Gotamkotiin, Himalajalle. Mikael jaksaa kävellä viitisenkymmentä kilometriä jyrkkiä vuoristopolkuja yhden päivän aikana, sitten ollaan perillä.

Raimoa jännittää. Miten minut otetaan vastaan, mitä Anitan sukulaiset ajattelevat?

Anitan äiti tulee Raimon eteen ja ottaa hänen kätensä omiinsa. Sitten keitetään teetä. Raimon kunniaksi teurastetaan puhveli. Se on suuri kunnia.

Kun aurinko laskee kuudelta, tulee pimeää. Kylässä ei ole sähköjä, kylässä on nuotioita. Anita ja Raimo nukkuvat lattialla, Mikael lukee mukanaan tuomaansa Aku Ankan taskukirjaa taskulampun valossa.

Viisi sähkötöntä päivää alkavat olla Mikaelille liikaa. Hän kaipaa takaisin Katmanduun, siellä pääsi välillä tietokoneelle ja sai leikkiä englantia puhuvien lasten kanssa.

Jos joku ehtii ja osaa tulkata, Raimo pyrkii kertomaan Anitalle Suomesta: Lääkäriin pääsee heti ja kaikista pidetään huolta, mutta ihmiset ovat kylmempiä kuin täällä, sinun kotonasi. Suomessa siskoja ja veljiä ovat vain ne, jotka ovat biologista sukua.

Eniten Anita odottaa, että saa tavata Raimon muutkin lapset. Hän on nähnyt kuvia, joissa lapset nauravat huikean kauniin valkoisen lumen ympäröiminä tai seisovat asunnoissa, joiden seinillä on tauluja.

Isokoti ja pikkukoti

Kun Anita istuu ensimmäistä kertaa elämässään lentokoneessa matkalla Suomeen, hän tietää:

Kaupungin nimi on Kuopio. Siellä on iso huoneisto, jossa asuvat Raimon lapset Aura, Mikael ja Sandra. Se on lasten koti. Raimo ja hänen entinen vaimonsa asuvat siellä vuorotellen lasten kanssa.

Anitasta ajatus kuulostaa ihan hyvältä ja järkevältä. Ehkä niin on Suomessa tapana. Ainakin Raimolla on vain yksi vaimo ja se olen minä.
Raimostakin ajatus kuulostaa järkevältä. On aina kuulostanut. Juuri hän ehdotti asumisjärjestelyä entiselle vaimolleen.

– Kai siinä keskeisin ajatus oli, ettei lasten tarvitsisi kulkea kahden kodin väliä. Tai vähän juhlallisemmin: Etteivät lapset kärsisi vanhempien avioerosta yhtään enempää kuin on pakko.

Raimo on järkevä mies.

Siksi hänestä on helpoin kertoa asioista konkreettisesti.

Että eron jälkeen, vuonna 2009, löytyi suurempi asunto ja sopivan läheltä toinen pienempi. Aika pian niistä alettiin käyttää nimiä isokoti ja pikkukoti.
Sunnuntai-iltaisin entinen vaimo ja Raimo vaihtavat vuoroa ison ja pienen kodin välillä, yleensä kahden viikon välein, mutta tilanteen mukaan joustaen.

Molempien vanhempien tavaroita on molemmissa kodeissa. Pyöränsarvissa ja -tarakalla kuskataan se, minkä kuuluu kulkea mukana. Läppäri, ruoka, vaatteet.Täydennyksiä ja postia voi poiketa hakemassa.

Hiusten latvat ja JÄÄ-KAAP-PI

Ison kodin olohuoneessa on punainen sohva. Sohvalla istuu Anita. Anitan vieressä istuu Raimo. Raimon käsi on Anitan ympärillä, eikä sellainen hellyys enää ujostuta aivan niin paljon kuin aluksi.

Anita on asunut Suomessa puoli vuotta. Siinä ajassa ehtii oppia paljon.
Vain välillä on vaikea katsoa kohti, tuntuu helpommalta sukia hiusten latvoja. Tai hymyillä pelkästään Auralle. Aura on kiivennyt Anitan syliin.
Aura sanoo:

– Kun Anita tuli ensimmäistä kertaa meille asumaan, sain tuliaisiksi housut. Tai ehkä se oli hame. En muista. Anita hymyili paljon.

Sillä tavalla arki alkoi. Elekieltä, hymyä, englannin ja suomen opettelua. Tässä on sänky, tämä on jääkaappi, JÄÄ-KAAP-PI, tänne voit laittaa vaatteet.

Juuri nyt sohvan päässä istuu myös tulkki. Siksi Anitalta voi kysyä: Miltä sinusta tuntui, kun saavuit Suomeen? Mitä pelkäsit?

Anita vastaa: En pelännyt. Ajattelin, että minä pidän huolen lapsista ja Raimo pitää minusta huolen.

Sitten hän katsoo Raimoa: Sano sinä, kerro sinä loput.

Raimo sanoo: Minua kyllä pelotti vähän. Mutta oli luotto, että kaikki sujuu hyvin, kun Anita on niin lapsirakas.

Kapinahenkeä ei havaittavissa

Anita näyttää onnelliselta. Hän on saanut Auralta itse askarrellun kortin, jossa lukee ”Maailman parhaalle äitipuolelle Anitalle”. Korttiin on piirretty orava.

– Jotenkin se tuntui vähän pahalta, kun isä ja äiti erosivat, Sandra sanoo.
– Mutta on hyvä, kun saadaan asua koko ajan yhdessä paikassa. Ja oli kiva, kun Anita tuli. En muista muuta.

Raimo jatkaa.

– Niin. Ei ainakaan kapinahenkeä ole havaittu. Taitavat nuo lapset olla ihan tyytyväisiä, kun isällä on uusi kumppani. Mitä siitä enempää puhumaan, jos hyvältä tuntuu.

Kehtaanko pyytää leipää?

Juustovoileipä Sandralle, muroja Mikaelille. Ennen kouluun lähtöä Raimo tekee lapsille aamiaisen, kello on seitsemän.

Kun Raimo on lähtenyt töihin, kotona on hiljaista.

Raimo tulee takaisin kahdeksan tunnin kuluttua. Huoneita on monta, Anita kävelee yhdestä toiseen ja kolmanteen.

Osaan käyttää imuria ja tiskikonetta, Anita ajattelee ja käyttää sitten. Kun Raimo ja lapset iltapäivällä palaavat, ruoka on valmista.

– Anita tekee sen mieluiten itse, vaikka kyllä minäkin kokkaisin. Meikäläisen lihamureke ei vain ole nepalilaiseen makuun, Raimo sanoo.

Tulkki kääntää Raimon sanat. Anitaa naurattaa. Ja vähän kauhistuttaa. Sopiiko tällaisia puhua?

– Suurin työ on ollut opettaa Anitalle, että hän on tasa-arvoinen. En hakenut mitään kotiorjaa itselleni enkä sellaista halua, Raimo sanoo.
Sitten hän pyytää tulkkia kertomaan Anitalle: Sanoin, että mies ei ole naisen yläpuolella. Minä palvelen sinua ja sinä minua.

Anita nyökkää.

Jonkin aikaa Suomessa asuttuaan Anita rohkeni ensimmäistä kertaa pyytää Raimoa ojentamaan itselleen ruokapöydässä leipää. Se oli suuri asia.

Antaa ajan näyttää

Illalla Mikael voittaa Afrikan Tähdessä. Sitä pelataan paljon, koko perhe. Anita tietää jo, mikä ero on Afrikalla ja Amerikalla. Aikaisemmin ei tiennyt. Hän ei ole koskaan käynyt koulua.

– Ja nyt päästään ennakkoluuloihin, Raimo sanoo. Ilme kiristyy ensimmäistä kertaa, vähän vihaiseksi, enemmän surulliseksi.

Ennakkoluuloja riittää.

Anita on 22-vuotias, Raimo 55. Raimolla on korkeakoulututkinto, Anita ei ole opiskellut. Anita on aasialainen nainen, melkein vielä tyttö, Raimo on suomalainen mies.

– Tyhmähän olisin, jos en arvaisi, mitä monet ihmiset ajattelevat.
Niitä tavallisia: Ei sitten saanut suomalaista ikäistään naista. Hankki piian itselleen. Käyttää hyväksi köyhää.

Kun Raimo iloitsi Facebookissa kihlauksestaan, jotkut ilmoittivat lopettavansa kaveruuden. Näkihän sen kuvasta: Anita on nuori ja kaukaa. Ehkä se oli monille liikaa, väärä yhtälö, Raimo miettii.

– Meille on helppo povata epäonnistumista. Epäluuloisten päitä en käy kääntämään, antakoon ajan näyttää. En ole kokenut tarpeelliseksi selitellä liikoja.

Jotain on pakko lisätä:

– Se tietämättömyys, joka Anitasta joskus pilkahtaa esiin, tuo oikeastaan vain hauskan särmän arkeen. Mahtaako Afrikan ja Amerikan sijainti sittenkään olla niin tärkeää elämässä?

Anita kertoo, tulkki kääntää: Nepalissa kaikki olivat onnellisia puolestani. He ajattelivat, että sain hyvän miehen ja paremman elämän.

Olohuoneen lattialle syntyy sänky

Ennen nukahtamista ehditään vielä katsoa yksi jakso Sydämen asialla -poliisisarjasta. Se on Anitan suosikki. Sitten Aura lukee Raimolle eläinsatuja. Toisella luokalla on saatu hassu tehtävä, muutaman kuukauden ajan pitääkin lukea iltasatua vanhemmille.

Koti hiljenee, tiskikone hurisee vielä, Anita harjaa tukkaansa. Raimo ja Anita kaivavat patjat esiin. He nukkuvat olohuoneen lattialla.

Entisestä vaimosta tuntuisi oudolta nukkua omalla ison kodin vuorollaan samassa sängyssä, jota Raimo ja Anita käyttäisivät.

Päätös sopii Anitalle hyvin.

Kunhan pystytään puhumaan

Raimo puhuu kauniisti kahdesta naisesta. Entisestä vaimosta, joka on osannut nähdä itsensä yli, siihen, mikä on lasten kannalta parasta.
Ja Anitasta, tietenkin. Samasta syystä.

– Nyt, kun uusi vaimo tuli kuvioihin, olen miettinyt paljon, ettei tämä systeemi ehkä suomalaisnaisen kanssa toimisi.

Sillä kyllä Raimokin kuvitella osaa: toisen naisen valitsemat ikkunaverhot, toisen naisen kylpyhuoneeseen unohtunut hiusrenksu, toisen naisen kengät eteisessä. Tavarat voivat vaihtaa paikkaa. Kotona on aina joku merkki siitä, että muutakin elämää on ollut ja on.

Ei se helppoa voi olla.

Mutta riitoja ei ole ollut. Ei pahaa mieltäkään. Ja sääntöjä tarvitaan vain muutama:

Omalla vuorollaan isossa kodissa saa elää kuten tahtoo, mutta ennen vaihtoa pitää siivota.

Kun vuoro vaihtuu, täytyy yrittää muistaa kertoa, jos ruokakaapista puuttuu jotakin.

Kaikki maksavat omat menonsa ja lasten menot jaetaan. Yllättävissä tilanteissa lähetetään viesti Facebookissa:
”Ostin Sandralle uudet luistimet, maksoivat 60 euroa, laitatko 30 e tilille.”

Raimo on kirjoilla pienessä kodissa ja maksaa siksi entiselle vaimolleen tasoitusta suuren kodin kuluista.

– Ei meillä eksän kanssa ole tavoitteena olla ylimpiä ystäviä, järjestää mitään illanviettoja tai yhteisiä lomia. Kunhan pystytään puhumaan. Joskus voimme puhua tai viestitellä käytännön asioista puolikin tuntia.

Miksi kukaan ihmettelisi?

Jos kysymys on tyhmä, siihen saa lyhyen vastauksen. Niin ehkä ajattelevat Aura, Sandra ja Mikael.

Ei, ei tämä elämä ja asumisjärjestely tunnu kummalliselta. Ainahan näin on ollut, tai ainakin tosi pitkään.

Jos äitiä tai isää tulee ikävä ja hän on pikkukodissa, voi soittaa ja mennä käymään, yökyläänkin.

Anita on kiva. Anita on tosi kiva. Ei Anitaa kukaan ihmettele.

Ei meillä kukaan oikein riitele.

Ei äidillä ja isällä ole erilaisia sääntöjä. Tai ehkä isä antaa pelata vähemmän.

Raimo kuuntelee kiinnostuneena.

– Ja ehkä minä en joka päivä patista koulun jälkeen illalla ulkoilemaan. Eksälle se on tärkeämpää.

– Mutta mitäpä muuta, ei kai mitään. Kyllähän ne yhteiset kasvatusperiaatteet hioutuivat jo, kun yksissä oltiin. Mihin ne olisivat muuttuneet.

Tärkeä piirustus

Tällainen on siis maitotölkki, mutta miten maidon saa tölkistä ulos?

Tuo on kellon minuuttiviisari, mutta miksi sitä tuijotetaan Suomessa niin usein?

Ja tämä on hedelmävaaka, mutta miksi numerot ovat niin erilaisia kuin Nepalissa? Ja tuollainen tarralappu puskee koneesta ulos!

Anitalle kaupassa käynti on seikkailu ja outo ihme. Raimo neuvoo. Viittilöi ja puhuu hidasta, selkeää englantia.

Onneksi kohta alkaa kotouttamiskurssi. Siellä Anita oppii suomea.

Anita ja Raimo toivovat saavansa yhteisen lapsen. Hän olisi Sandran, Mikaelin ja Auran sisko tai veli. Siinä vaiheessa asumisjärjestelyjä mietitään uudelleen, vauvan kanssa kodin vaihto voi olla vaikeampaa.

Tai sitten ei.

Anita ja Sandra piirtävät yhdessä. Anita osoittaa kuvaa ja luettelee suomeksi: silmä, nenä, suu…

Vauvalla olisi aivan pieni nenä.

Kuva: Veikko Kankkunen

Anna Pihlajaniemi, "Kiva kun Anita tuli", Meidän Perhe 3/2013

Nappaa muksu kainaloon ja houkuttele katsomaan leffa, joka kolahti äitiin tai isään viime vuosituhannella. Nämä elokuvat toimivat yhä.

Valitsimme viisi hittileffaa 90-luvulta, jotka kelpaa katsoa nykylastenkin kanssa. Aloita vaikka kolmosesta, joka sopii perheen pienemmillekin. Kaikki leffat löytyvät Netflixistä.

1. Teinin kanssa: Clueless (1995)

Vieläkö muistatte Alicia Silverstonen, hetken 90-luvun kirkkaimpana teini-idolina säihkyneen näyttelijä- ja mallitähden? Silverstone jatkaa näyttelijänuraansa edelleen, mutta siitä huolimatta hänet muistetaan yhä parhaiten elokuvasta Clueless. Leffa oli 90-luvulla ilmiö jo varhaisteinien keskuudessa.

Clueless kertoo high schoolin suosituimmasta tytöstä Cherylistä, jonka pinnallinen elämä täyttyy shoppailusta, Nokia-kännykkään lörpöttelystä ja pojista. Kun kouluun tulee uusi ja vähän outo tyttö, keksii Cheryl muovata hänestä suositun, hänellä kun sitä näkemystä asiaan riittää.

Clueless on pinnalta aika tavallinen, hiukan höpsö teinileffa, mutta alta paljastuu ajan hengelle virnuilevaa satiiria. Sivuosissa nähdään nuoret Brittany Murphy ja Paul Rudd – sekä viimeistä huutoa oleva Nokia 232 -kännykkä.

2. Varhaisteinin kanssa: My Girl – Tyttöni mun (1991)

Yksin kotona -leffoista maineeseen ponkaissut lapsitähti Macaulay Culkin teki 90-luvulla koko perheen elokuvia liukuhihnalta. Yksi rakastetuimmista oli varhaisteini-ikää kolkuttelevista ystävyksistä kertova My Girl – Tyttöni mun.

Elokuvassa Culkin näyttelee kaikelle mahdolliselle allergista poikaa, jonka ainoa ystävä on yksinhuoltajaisänsä kanssa asuva tomera Vada-tyttö. He ovat kuin paita ja peppu, mutta pari he eivät ole. Vai olisivatko ehkä sittenkin? My Girl – Tyttöni mun vie katsojan suorinta tietä elämän kevääseen: on ihastumista, taianomainen ensisuudelma, murrosiän ihmeelliset oireet, vaikea vanhempisuhde ja traaginen kuolema.

3. Koko perheen naurutakuu: Mrs. Doubtfire (1994)

Muutama vuosi sitten kuollut näyttelijä Robin Williams jätti jälkeensä valtavan leffaperinnön, josta voi kaivella sopivaa katseltavaa kaikenlaisiin tilanteisiin ja mielentiloihin.  

Varsinkin 90-luvulla Williams teki hyvin menestyneitä koko perheen elokuvia, joiden parhaimmistoa edustaa Mrs. Doubtfire. Se on komedia isästä, joka näkee avioeron vuoksi lapsiaan vain harvoin. Mies päättää tavalla tai toisella päästä takaisin lastensa elämään. Niinpä hän pestautuu vaimonsa kotiapulaiseksi – herttaiseksi  täti-ihmiseksi naamioituneena, totta kai.

Mrs. Doubtfire käsittelee avioeroa ja sukupuolirooleja fiksusti ja lämmöllä – ja on kaiken lisäksi vielä hillittömän hauska!

4. Nostalgista fantasiaa: Jumanji (1995)

Kaipaatko aikaa, jolloin seikkailuelokuvat eivät olleet vielä pelkkää aivot turruttavaa tietokoneanimaatiotykitystä? Siinä tapauksessa Jumanji on sinun elokuvasi.

Fantasiaseikkailu kertoo salaperäisestä Jumanji-lautapelistä, jonka pelaamisessa on omat riskinsä. Elokuvan alussa nuori Alan-poika tulee imaistuksi pelin sisään ja jää sen vangiksi. Vuosikymmeniä myöhemmin peliä pelaavat sisarukset vapauttavat vahingossa aikuiseksi varttuneen Alanin (Robin Williams), mutta pääsevät samalla irti toinen toistaan hirmuisemmat viidakon pedot.

Jumanjissa on mukana jo jonkin verran tietokoneella tehtyjä tehosteita, mutta ne eivät ole varastaneet vielä koko show'ta. Pääosassa on ennen kaikkea jännittävä seikkailu. Williamsin rinnalla näyttelee nuori Hillary Duff.

5. Nyyhkyiltaan: Free Willy – Pelastakaa Willy (1993)

Yksi tunnetuimmista ihmisen ja eläimen ystävyydestä kertovista elokuvista on Free Willy – Pelastakaa Willy. Elokuva kertoo ongelmanuoresta Jessestä, joka jotuu sovittamaan graffitiharrastuksellaan yhteiskunnalle aiheuttamansa mielipahan yhdyskuntapalveluna vesipuistossa. Kaikkien yllätykseksi hankala poika ystävystyy tuittuilevan Willy-miekkavalaan kanssa. Jesse päättää tehdä kaikkensa vapauttaakseen ihmisten vangitseman Willyn.

Todellisuudessa Willyä esittänyt Keiko-valas koki masentavamman kohtalon, vaikka pääsikin maistamaan vapautta vuosien vesipuistoelämän jälkeen. Elokuvan suosion myötä paineet Keikon vapauttamiseksi kasvoivat. Ongelmana tosin oli, että pari vuosikymmentä vankeudessa elänyt valas oli jo ehtinyt unohtaa luontaiset vaistonsa ja saalistustaitonsa. Vuonna 1998 alkaneessa projektissa Keikoa valmisteltiin kuitenkin uuteen elämään vapaana valaana, ja lopulta se todella vapautettiin. Vuonna 2003 Keiko ajautui Norjan rannikolle kuolleena. Se oli kärsinyt aliravitsemuksesta ja ilmeisesti menehtynyt keuhkokuumeeseen.

Kun Lintsi ja Korkeasaari on koettu, paljon on vielä jäljellä! Kokosimme kivat ja edulliset kohteet syyslomapäivien ohjelmaksi.

Ulkona on hyvä seikkailla – eväät mukaan!

1. Keskustassa ehdoton kävelylenkki kulkee Baanaa pitkin. Näe pyörälähetit ja tubettajien ja instaajien suosimat maisemat ja ota #baanapose Love Helsinki -veistoksen luona. 1,3 kilometrin mittainen kevyen liikenteen väylä kulkee entisessä ratakuilussa. Päätepisteet Kiasman ja Musiikkitalon välissä sekä Ruoholahdessa. Kun jatkatte lenkkiä Ruoholahdesta Jätkäsaareen, näette pissaavan pojan eli Bad Bad Boy -patsaan.

2. Lasten liikennepuistossa vietetään 16.–20.10. kaikille avoimia perhepäiviä. Puisto on avoinna kello 9–15, ja puistosta voi lainata polkuauton liikennepuistossa ajelua varten. Vapaa pääsy. Auroranportti 2, Helsinki, liikennekaupunki.munstadi.fi.

3. Junabongarin lempipaikka on hienoista maisemista tunnettu Linnunlaulun silta, joka vie rautatiekiskojen yli Eläintarhantieltä Tokoinrannasta Linnunlauluntielle Töölönlahteen. Töölönlahden puolella sijaitsevat myös vanhat Linnunlaulun huvilat.

Suomenlinnassa odottaa seikkailu vanhassa merilinnoituksessa. Pukeutukaa lämpimästi!
Suomenlinnassa odottaa seikkailu vanhassa merilinnoituksessa. Pukeutukaa lämpimästi!

4. Suomenlinnan historiallisiin ja jylhiin maisemiin pääsee seikkailemaan syksylläkin säännöllisesti kulkevalla lauttayhteydellä Kauppatorin rannasta. Lauttamatka maksaa joukkoliikenteen lipun hinnan, aikataulut HSL:n sivuilla

5. Lammassaareen kuljetaan pitkospuita Vanhankaupunginkoskelta. Jo puinen polku saareen on elämys! Perillä odottavat suojeltu ulkoilu- ja mökkialue ja upeat merimaisemat ihan kaupungin vieressä. Saaressa saa liikkua vain yleisillä poluilla.

6. Kauempana idässä Vuosaaren kupeessa on Uutela, Itä-Helsingin laajin ulkoilualue ja hieno kohde luontoretkelle. Alueelta löytyy kaksi opastettua luontopolkua, joiden pituudet ovat 2,5 ja 1,5 kilometriä. Jylhiä silokallioita ja upeita merimaisemia, rantaniittyjä, soita ja metsiä sekä vanhaa huvila-asutusta ja Skatan tila laidunalueineen. Huom: pyöräily luontopoluilla on kielletty. Lisätietoja vuosaari.fi

7. Pulahda uima-altaaseen Helsingin keskustassa! Allas Sea Poolissa on kaksi lämmitettyä uima-allasta, joista toinen on matala lastenallas. Vähän hyisempää kyytiä tarjoaa merivesiallas. Yli 12-vuotiaat 12 euroa, 2–12-vuotiaat 6 euroa, alle 2 vuotiaat ilmaiseksi. Katajanokanlaituri 2a, allasseapool.fi

Ihan ilmaista sisätiloissa!

8. Lasten kaupunki on leikki-ikäisten suosikkimuseo Senaatintorin laidalla Sederholmin talossa. Hyppää hevoskärryihin, ohjaa vanhaa laivaa, piipahda 1970-luvun mummolassa tai kokeile 1930-luvun kouluelämää. Helsingin kaupunginmuseoon kuuluva Lasten kaupunki kertoo historiasta lapsille sopivalla tavalla. Kaikkeen saa koskea. Vapaa pääsy! Aleksanterinkatu 16, helsinginkaupunginmuseo.fi/lastenkaupunki.

Onkos tullut kesä? Talvipuutarhassa on!
Onkos tullut kesä? Talvipuutarhassa on!

9. Talvipuutarha on sympaattinen, vihreä ja lämmin keidas keskellä kaupunkia. Ihastele eksoottisia kasveja, seuraa lammissa uiskentelevia karppeja ja istahda penkeille piirtelemään tai syömään eväitä. Vapaa pääsy! Hammarskjöldintie 1 A. Katso aukioloajat Helsingin kaupungin sivuilta.

10. Piipahda haahuilemaan kirjastoon. Rikhardinkadun kirjasto Helsingin keskustassa on kiehtova ja suuri kirjastotalo, josta löytyy paljon tutkittavaa. Se on myös taiteen ystävän helppo kohde: kirjaston tiloissa sijaitsee Helsingin Taiteilijaseuran taidelainaamo. 23. ja 30.10 sekä 6.11. kirjastossa järjestetään myös Pulmaario: Keksi ja koodaa -työpajoja lapsille. Rikhardinkatu 3. Katso myös muut kirjastot ja niiden syyslomaohjelma helmet.fi

11. Annantaloon koottu Unikudelmia-näyttelymaailma tutustuttaa suomalaisten kirjojen tarinoihin. Pääpaino ja lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Kirjojen maailmojen pohjalta on koottu elämyksellinen näyttely, jonka jokainen esine viittaa taustalla olevaan tarinaan. Vapaa pääsy! Annankatu 30, annantalo.fi

Vai mennäänkö museoon?

12. Ateneumin taidemuseossa pääsee ihailemaan Ankallisgallerian taideaarteita eli Ankkalinnan kokoelman omia versioita tunnetuista taideteoksista. Samalla lipulla pääsee toki näkemään myös teosten innoittajat Ateneumin kokoelmanäyttelyssä. Lapset ilmaiseksi, aikuiset 15 euroa. Kaivokatu 2, ateneum.fi.

13. Dinosaurusfanin suosikkipäivään kuuluu vierailu Luonnontieteellisessä museossa Etu-Töölössä. 17.–20. lokakuuta järjestetään dinosaurusaiheisia opastuksia kello 11 ja 14. Noin 20 minuuttia kestävä opastuskierros sopii kaikenikäisille ja kuuluu lipun hintaan.  Aikuiset 13 euroa, alle 7-vuotiaat ilmaiseksi, 7–17-vuotiaat 6 euroa. Pohjoinen Rautatiekatu 13, luomus.fi.

14. Tekniikan museo Vanhankaupunginkoskella kertoo tekniikan ja vempainten vaikutuksesta arkeen ennen, nyt ja tulevaisuudessa. 17.–22.10. museossa pidetään Optiikkaa oppimassa -työpajoja alakoululaisille lapsille. Pajassa erilaisiin optisiin laitteisiin: linsseihin, peileihin ja prismoihin sekä rakennetaan oma kaleidoskooppi. Aikuiset 8 euroa, lapset 2/0 euroa, työpajamaksu 5 euroa. Viikintie 1, tekniikanmuseo.fi