Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Omat vai yhteiset rahat? Meidän Perhe selvitti, miten menot jaetaan.

Kysymys on kuumottava: mikä on perheessä reiluin tapa jakaa tulot ja menot? Helsingin yliopiston dosentti Anu Raijas on työssään tutkinut paljon perheiden rahankäyttöä, ja hänellä on vastaus.

Raijas kertoo, että perheillä on hyvin monenlaisia tapoja järjestää raha-asiat. On yhteisiä ja erillisiä tilejä, prosenttimalleja ja Excel-taulukoita. Joskus avioparitkin voivat jopa velkaantua toisilleen.

Usein käy niin, että johonkin tapaan vain ajaudutaan. Se on harvoin toimivin malli.

– Viimeistään lasten syntyessä pitäisi sopia selvästi, miten perheen menot jaetaan.

Harva haluaisi olla puolisostaan taloudellisesti riippuvainen. Ongelma on, että tulot perheessä vain ovat harvoin samalla tasolla. Ihan vahingossa voi käydä niin, että vähemmän tienaavan taloudellinen liikkumavara on paljon toista pienempi.

"Toisen kotonaolo mahdollistaa sen, että toinen voi edetä urallaan."

– Esimerkiksi kotona lasta hoitava ei tietenkään voi osallistua yhteisiin kuluihin samalla panoksella kuin työssä käyvä. On muistettava, että toisen kotonaolo mahdollistaa sen, että toinen voi edetä urallaan.

Raijas tietää, että lasten hankinnat ja ruokakauppakulut päätyvät tyypillisesti naisille. Niistä kertyvät summat voivat jäädä huomaamatta, jos toinen maksaa isoja yksittäiseriä vaikka asumisesta. Siksi: laskekaa ja pohtikaa vaihtoehtoja.

Ja se tutkijan mielestä reiluin malli?

Ensinnäkin yhteistä elämää rahoitetaan yhdessä: se jolle tulee enemmän rahaa, myös maksaa enemmän. Lisäksi molemmilla on myös ihan omaa käyttörahaa, mieluiten suunnilleen yhtä paljon.

– Aikuisen ei pitäisi joutua pyytämään taskurahaa. On myös väärin, jos perheen sisällä puolisoilla on keskenään eri elintaso.

Isille jää enemmän käyttörahaa

Meidän Perheen kyselyssä joka kolmas vastaaja kertoi, että perheen isälle jää enemmän käyttörahaa kuin perheen äidille. Harvempi kuin yksi kymmenestä sanoi, että äidillä on käyttörahaa enemmän.

Kyselyn perusteella asumismenot, ruokakauppakulut ja vakuutukset ovat sellaisia kuluja, jotka useimmissa perheissä lasketaan yhteisiin menoihin. Omiin menoihin kuuluvat esimerkiksi kosmetiikkaostokset, aikuisten harrastukset ja joukkoliikennekulut.

Oman perheensä tilannetta vastaajat kuvasivat näin:

”Perheen isä tienaa kolme kertaa enemmän kuin perheen äiti, silti molemmat maksavat melkein yhtä paljon yhteisistä kuluista. Äiti maksaa kaikki lapseen liittyvät, päivähoitomaksut, harrastukset ja vaatteet. Ei se lapsilisä kyllä siihen riitä lähellekään.”

”Minusta olisi outoa ajatella, että perheessä olisi jotakin merkitystä sillä, kuka tienaa enemmän. Kuka tarvitsee mitä tarvitsee, se hankitaan, oli tilillä olevat rahat tulleet kumman tahansa tilistä. Mielelläni annan omistani.”

”Joudun lainaamaan mieheltäni kun jään vanhempainpäivärahalle, mutta maksan kaikki omiin menoihin lainaamani takaisin. En siksi, että mieheni haluaa vaan koska minä koen vääränä ottaa rahaa toiselta kun olen vain kotona lasten kanssa.”

”Keräämme kaikki perheen yhteisistä ostoksista syntyneet kuitit talteen ja käymme ne läpi kerran kuussa. Laskemme kuiteista ja verkkopankista, kuinka paljon kummallakin on mennyt rahaa perheen yhteisiin ja lasten kuluihin. Sitten tasaamme kulut. Olemme laskeneet tietyn prosenttiosuuden molemmille omien tulojen mukaan. Jos itse tarvitsen jotain isompaa, johon minulla ei ole rahaa, mieheni lainaa minulle rahaa ja päinvastoin. Maksamme velat takaisin sitten kun pystymme, ja pidämme veloista kirjaa.”

Lukijat kertovat: ”En tiedä miehen raha-asioista mitään”

”Puolisoni on erittäin nuuka ja säästeliäs. Joskus voisi lopettaa. Esimerkiksi kahvilassa harmittaa kuulla ’en ota mitään juon kupin kotona, täällä on niin kallista’. Itse kun olen 24/7 kotona, on mukava joskus juoda tai syödä muualla.”

”Peliriippuvuus on ehkä väärä sana. Mutta miehelleni on vaikeaa olla pelaamatta rahapelejä.”

”En tiedä miehen rahoista oikeastaan juuri mitään eikä hän kerro. Välillä ärsyttää etten saa lainaan muutamaa kymppiä, jos minulle on tulossa rahaa vaikka viikon päästä. Hän on myös tarkka, että maksan päivälleen takaisin.”

”Mieheni nimittää minua käveleväksi konkurssiksi. Pitänee aika hyvin paikkansa.”

”Olen virheistäni oppinut. Velkavankeudesta olen selvinnyt säästäjäksi ja sijoittajaksi, jolla ei ikinä mene tili nollille.”

Nämäkin puolison tuli hankittua

”Nelipaikkainen urheiluauto viisihenkiselle perheelle.”

”Pääkallo anatomian opiskeluun”.

”Soutulaite pieneen kaksioon. Järjettömän suuri ja ruma, kuntosaleihin suunniteltu kapine, joka maksoi hurjan paljon. Jäi alkuinnostuksen jälkeen vähälle käytölle.

”Moottoripyörä! Itse olen kotona kolmen lapsen kanssa, ja täytyy koko ajan miettiä mitä ostaa. Toinen ostaa mitä haluaa.”

Lähde: Meidän Perheen kysely vauva.fi:ssä, 147 vastaajaa.

Meidän Perhe 5/16

Lypsettykö

Joudutko pyytämään puolisolta taskurahaa? ”Ei pitäisi", sanoo tutkija

Onko reilua maksaa yhdessä vietettynä aikana aina puolet kauppalaskuista, vaikka miehen kotona (jossa siis aina ollaan) asuu kaksi aikuista lasta, vakituisesti yksi tyttöystävä sekä viikonloppuisin myös toinen tyttöystävä? Oma lapseni ei ole mukana yleensä, joten todellisuudessa minun tulisi kai maksaa vain omat kuluni. En ole kehdannut alkaa asiasta sanomaan vaikka olenkin näreissäni että se mitä pienestä palkastani jää, menee nykyään miehen lasten ja tyttöystävien suuhun. Mies on työtön...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Keppihevosharrastajat kuvaavat hevosiaan ja laittavat kuvia Instagramiin. Sanalla "keppari" löytyy lähes 15000 kuvaa. Kuva: Tiiu Alatalo
Keppihevosharrastajat kuvaavat hevosiaan ja laittavat kuvia Instagramiin. Sanalla "keppari" löytyy lähes 15000 kuvaa. Kuva: Tiiu Alatalo

Keppihevosratsastus – tarvitaan siis leluhevonen kepin päähän, ja sitten juostaan, niinkö? Ehei, laji on hienostuneempi ja monisyisempi kuin ensikuulemalta voisi päätellä.

Viime viikonloppuna Seinäjoella kisailtiin Suomen mestaruudesta, lajina keppihevosratsastus. Ensi kosketus lajiin hämmentää, mutta tämä satojen, ehkä tuhansien nuorten tyttöjen suosima, monipuolinen laji kasvattaa suosiotaan.

Jos siis lapsesi intoilee keppareiden perään, kannusta ja rohkaise – harrastus yhdistää käsityöt, liikunnan, kilpaurheilun ja hauskan yhdessäolon.

Tiesitkö, että...

  • Keppihevostelua harrastavat ennen kaikkea kouluikäiset, teinit ja aikuiset, mutta myös pienet ratsastajat ihastuvat keppareihin.
  • Korkeimmat esteet, joita kisoissa hypätään ovat yli 135 cm korkeita.
  • Kalleimmat keppihevoset maksavat jopa 400 euroa. 
  • Keppihevosharrastajat tekevät usein hevosensa itse tai ostavat joltakulta muulta harrastajalta. Ne ovat aina käsityötä.
  • SM-kisoihin osallistuakseen pitää sijoittua hyvin karsinnoissa. SM-kisoissa kisattiin tänä vuonna yli kymmenessä luokassa, esimerkiksi barrel racing, korkeushyppy, koulumestaruus, kür sekä aikaesteluokat eri korkeuksissa.
  • Keppihevostelijat kuuluvat usein keppihevostiimiin, joka treenaa yhdessä.
  • Instagramista löytyy lähes 20 000 osumaa haulla "keppihevonen". Keppihevostallit löytyvät Instagramista etuliitteellä "kht".

 

SM-kilpailun antia Instagramissa:

Assi Kuutamon Tallista voitti SM-kultaa estemestaruudessa.

Keppihevosratsastus on sulavaa ja taidokasta ja vaatii paljon harjoittelua. Videolla kouluratsastusta kht Tilda Auroran tapaan. 

SM-voittajahevoset saavat ruusukkeen ja pokaalin. Kuvakimarassa SM-kilpailujen voittajahevosia sekä -ratsastajia radalla ja palkintojen jaossa.

Esteradan korkeimmat esteet ovat haaste kokeneellekin hyppääjälle. Katso videolta, kuinka korkeita esteitä ratsastajat hevosineen hyppäävät kovassakin vauhdissa.

 

#keppihevostensm2018 #korkeushyppy #finland 126 cm👍😊

A post shared by Tea Kannasto (@teakannasto) on

Käsityönä valmistettujen keppihevosten hinta liikkuu noin 70–400 euron välissä, mutta toki keppihevosen voi saada halvemallakin.


 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.