Kun arki syksyllä alkaa, monen lapsen ja aikuisen elämä muuttuu. Näitä hetkiä perheissä eletään juuri näinä viikkoina – millaisia teillä?

”Ei saa empiä, pitää olla reipas”

”Lapsi haluaa syliin jo parkkipaikalla, vaikka ensin yritän, että jos käveltäisiin reippaasti yhdessä. Päiväkodin eteisessä ote vain tiukkenee, pienet kädet puristavat olkavarsia ja pää hakeutuu kainaloon. Tiedän, että nyt se jo itkee, vaikka mitään ei ensin kuulu.

’Katsopas, keitä täällä jo on, kohta pääsette keinumaan. Annatko vielä pusun ja halin, sitten äiti lähtee. Hauskaa päivää!’ Ojennan kantamukseni hoitajalle, joka kurottuu rohkaisevasti ottamaan kaksivuotiaan vastaan. Viimeiseksi irrotan kädet, sormi kerrallaan. Ei saa empiä, pitää olla reipas, onneksi on aurinkolasit. Autossa huomaan, että takin etumus on räässä. Montakohan viikkoa vielä näin?”

”Lapsi seisoo yksin päiväkodin tyhjällä pihalla keinujen takana. Tänäänkin hän on viimeinen, joka haetaan. Hoitaja räplää vierellä kännykkää, lapsen naamassa on kuivunutta marjakiisseliä. Syyllisyys puristaa rintaa.

Kannan lapsen kotiin, sillä hän ei enää osaa kävellä, hän on jälleen vauva. Vauva haluaa kotona kömpiä äidin paidan alle ihoa vasten ja olla aivan hiljaa. Silitän lapsen hentoa selkää paidan läpi ja ajattelen, etten enää koskaan kannusta häntä olemaan iso ja reipas. Ei ole pakko vielä olla. Voisimmepa pysyä koko syksyn kotona, tässä sohvalla.”

”Löydänkö aamulla oikeaan luokkaan, äiti?”

”Jo kolmas kouluviikko, ekaluokkalainen laskee. ´Varmaan aika kohta on jo joululoma, äiti?´ hän kysyy. Olisi taas enemmän aikaa leikkiä vain.”

”Reppu on hieno, itse valittu, sisko menee jo pihalla. Ekaluokkalainen on pörrännyt iloisen hermostuneena koko aamun, mutta nyt kengät eivät meinaa löytää jalkoihin. ’En voi, kun täältä ei löydä mitään!’ Pysähdyn hölmistyneenä, miten niin ei löydä, tossahan ne kengät on, mikä sille nyt tuli? ’Kun täällä on jotain vaihtovaatteita ja penaali, ja miksi sä tungit ton juomapullonkin tähän. En mitenkään pysty, ennen kuin tää on järjestetty! En voi nyt lähteä! En!’

Sehän on tosissaan, naama menee mutruun ja puskee kyyneleitä. Kuule, jännittääkö sua? Niin muakin, mutta ei se haittaa, se kuuluu asiaan. Laitetaan nyt vaan reppu selkään, mietitään sitten illalla kotona, miten järjestetään se huomenna.”

“Tokaluokkalainen soittaa syksyn ensimmäisen koulupäivän jälkeen. Puhelimesta kuuluu hengästyneen onnellinen ääni: ‘Äiti, ei kai vielä ole pakko lähteä? Mä rakastan tätä iltapäiväkerhoa!’. Töiden tekeminen tuntuu taas hetken vähän kevyemmältä.”

”Ekaluokkalainen on koko illan iloinen. Koulussa oli kivaa, opettaja on hauska, läksyt ovat lällyjä. Illalla sänkyyn peitellessä pimeässä huoneessa makaa vakava lapsi: Miten löydän aamulla oikeaan luokkaan? En muista monesko se käytävällä on.”

”Isä ei meekään”

”Tänä aamuna tytär pesee kätensä reippaasti – viikossa ehtii oppia. Hän antaa laittaa päiväkotitossut jalkaan ja pinnin paremmin päähän. Vilkuttaa eteisessä, kun avaan päiväkodin oven. Sitten kuuluu ääni: ’Isä ei meekään.’ Suljen oven ja lähden. Itkettääköhän tytärtäkin.”

“Isosisko on iso ja rohkea ja siirtyy päiväkodissa isojen ryhmään. Se on toisella laidalla taloa kuin pienten ryhmä, jossa isosisko vielä äsken oli pikkuveljen kanssa. Pikkuveli on pieni, tarkkailee asioita sivusta ja tekee aina samaa kuin isosiskokin. Onneksi on Pirkko, päiväkodin tärkein täti. Hän ottaa syliin aina tarvittaessa. Paitsi että juuri tänään Pirkko ei olekaan aamuvuorossa.

Verkkokalvoille jää kuva pikkuveljen märästä, vääntyneestä naamasta, joka painuu päiväkodin ikkunaan, kun lähden ajamaan töihin. Sillä hetkellä päätän: tämä isi ryhtyy tekemään lyhennettyä työviikkoa.”

”Syksy on iso muistitesti”

”Poropeukaloäidin paineet helpottuvat: Ihanaa, lapset saavat koulussa lämpimän aterian! Siunattu suomalainen kouluruokailu.”

”Onko penaali, onko reppu, onko jumppakamat ja sukissa nimikointi? Täytä päiväkodin lappu, täytä koulun Wilma-viesti, täytä perhetiedot ja valokuvausluvat ja terveyskysely. Osta kirjamuovi, osta jalkapallosukat, ilmoita kuopus kuvataidekouluun. Syksy on perheen iso muistitesti.”

Kuulostavatko hetket tutuilta? Kerro alla kommenttikentässä, millaisina hetkiä teillä on juuri näinä päivinä.

Lue lisää:

Mikä yllätti ekaluokalla? Vanhemmat kertovat

Näin tuet lapsen koulutyötä – vinkit joka luokalle

Tule hyvä arki. Meidän Perhe selvitti, mistä on hyvä arki tehty

Ei sen näin pitänyt mennä: Paluu arkeen äkkikuolema-taktiikalla

Näyttelijä John Stamos ja hänen kihlattunsa Caitlin McHugh, 31 eivät ole vielä paljastaneet tulevan lapsen sukupuolta. 

Muun muassa Teho-osasto ja Full House -sarjoista tuttu näyttelijä kertoo People-lehden haastattelussa, että hän oli ehtinyt menettää toivonsa isäksi tulon suhteen. Avioero pitkäaikaisesta kumppanista Rebecca Romijnista vuonna 2005 sekä Stamoksen oman äidin kuolema vuonna 2014 pahensivat Stamoksen päihdeongelmaa, jonka tähti selätti vasta viime vuonna vieroituksen avulla. 

– Olen odottanut isäksi tuloa kauan. Mutta ensin minun piti selvittää asioita itseni kanssa, Stamos kertoi.

Nyt kuitenkin Stamoksen elämässä kääntyy uusi sivu, kun kauan odotettu esikoinen syntyy ensi vuonna. Onnelliset vanhemmat eivät halua vielä paljastaa vauvan sukupuolta, mutta Stamos uskoo tietävänsä, millainen isä hänestä tulee:

– Aion olla hauska isä! Olenhan harjoitellut jo kauan, Stamos kertoo haastattelussa viitaten roolihahmoonsa Full House -sarjassa, jossa näyttelijä auttaa leskeksi jäänyttä päähenkilöä tämän lasten hoidossa. 

 

 

Nordean tutkimuksen mukaan keskimääräinen säästösumma lapselle on 30 euroa kuukaudessa.

Jo kolme neljästä suomalaisvanhemmasta laittaa rahaa säästöön lapsiaan varten, selviää Nordean teettämästä tuoreesta tutkimuksesta.

Sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska on huomannut, että lapsille säästämisestä on tullut viime vuosina eräänlainen uusi välttämättömyys.

– 30 vuotta sitten oli epätavallista, että vanhemmat avustivat kotoa muuttanutta lastaan vuokranmaksussa. Nykyään ajatellaan, että on sopimatonta heittää lapsi omilleen, Wilska sanoo Meidän Perheen haastattelussa.

Samoilla linjoilla tuntuvat olevan suomalaisvanhemmat Nordean kyselyssä. Suurin osa säästää lapsen tulevaisuutta varten. Yleisin syy olla säästämättä lapselle on se, ettei rahaa saa säästettyä, vaikka haluaisi. Heistä, jotka eivät vielä säästäneet lapsilleen, moni aikoi aloittaa säästämisen myöhemmin. Vain hyvin harva ilmoitti, ettei pidä säästämistä tarpeellisena.

Keskimääräinen säästösumma on 30 euroa kuukaudessa, ja tyypillisimmin se laitetaan säästötilille. Rahastoihin säästää joka viides, ja osakkeisiin vain neljä prosenttia vastaajista.

 

Kysely

Onko lasten tulevaisuutta varten säästäminen mielestäsi tarpeellista?