Uuden ruoka-aineen opettelu vaatii sitkeyttä – lapselta ja aikuiselta.

Miksi lapset karsastavat uusia makuja?

Lapsille on tyypillistä vierastaa ruokia, jotka eivät ole heille tuttuja. Kaikkein epäilevimmin uusiin makuihin suhtautuvat 2–3-vuotiaat. Heillä uusien ruokien kammo, neofobia, on yleisintä ja liittyy kehitysvaiheeseen. Vauvaiän jälkeen lapsen ruokahalu yleensä muutenkin vähenee luontaisesti.

Ymmärrä siis parivuotiasta nenännyrpistäjää. Nirsoilu voi sen ikäisillä liittyä myös uhmaan. Ruokapöydässä omaa tahtoa on kätevää kokeilla.

Makutottumusten ohella vanhempia usein huolestuttaa, saako lapsi ruokaa riittävän määrän ja kaikkia tarvittavia ravintoaineita. Luota siihen, että lapsi itse tietää kuinka paljon syödä. Ja lohduttaudu sillä, että nirsoilukausi on yleensä ohimenevä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä, jos lapselle kelpaa vain kalapuikot ja makaroni?

Lapsi syö sitä mistä tykkää ja tykkää siitä, mikä on tuttua. Tutuksi taas tulee se, mitä on tarjolla. Laita sinnikkäästi ja usein tarjolle uusia makuja, se heikentää epäilevää asennetta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lasta voi totuttaa uusiin makuihin ottamalla kaikki aistit käyttöön. Monen mielestä epäilyttäviä kasviksia, vaikka parsakaalia, voi ensin katsella, haistella ja tunnustella niin kauan, että se tulee tutummaksi. Epäluuloinenkin haluaa lopulta maistaa vähän. Muiden perheenjäsenten esimerkki on tärkeä.

Kokeile kasvis kerrallaan -menetelmää. Anna lapsen valita kaupan vihannesosastolta joku ennestään tuntematon syötävä. Miettikää yhdessä, mitä ruokaa siitä tehdään ja minkä mallisia paloja pilkotaan. Anna lapsen osallistua ruuan valmistamiseen.

Puhu ruuasta rennosti ja myönteiseen sävyyn. Rohkaise, että kyllä sinä opit. Kehu, vaikka lapsi maistaisi puolikkaan herneen. Ole kärsivällinen. Tarjoa uutta ruokaa vaikka kymmenen tai viisitoista kertaa.

Miksi yhdelle lapselle maistuvat voimakkaat mausteet, mutta toiselle ei?

Ei lapsen tarvitsekaan tykätä kaikesta. Maku on jokaisella pienestä saakka yksilöllinen. Paljon vaikuttaa ruokakulttuuri ja -ympäristö. Esimerkiksi aasialaiset lapset tottuvat vahvoihin makuihin jo vauvasta.

Äidin ruokavaliolla raskauden ja imettämisen aikana on vaikutusta siihen, minkälaisia makuja lapsi hyväksyy helpoimmin. Lapsiveden ja äidinmaidon makuaineista syntyy pohja makumieltymyksille.

Mitä ainakaan ei pidä tehdä?

Älä tuputa äläkä pakota lasta maistamaan. Se herättää vain kielteisiä tunteita ruokaa kohtaan. Ruoka ei myöskään saisi olla palkkio eikä rankaisu vaan hyvää sellaisenaan.

Älä leimaa etukäteen, että tästä te nirsot ette kuitenkaan tykkää. Kyse on siitä, että lapsi ei ole vielä oppinut tykkäämään.

Yritä ajatella lapsen ruokailua pitkällä tähtäimellä. Ei niin että, huh, taas selvittiin tästä kerrasta, vaan niin, että lapsi suhtautuisi ruokaan terveesti ja rohkeasti myös tulevaisuudessa.

Juttua varten on haasteltu ravitsemusasiantuntija ja hankevastaava Saila Paavolaa Ruokakulttuurikeskus Ruukku ry:stä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla