A-merkki kertoo ravintolaruoan allergeeneista, mutta Allergia- ja astmaliiton mukaan merkintöjä pitäisi selkiyttää.

Ravintolan ruoka-annos näyttää houkuttelevalta, mutta onkohan siinä pähkinää?

Kotona itse tehdystä ruoasta tietää mitä se sisältää, mutta ravintolassa on toisin. Vakavasti allergiset voivat saada annoksen ainesosista hankaliakin reaktioita.

Nyt on vaarallisten tilanteiden välttäminen entistä helpompaa, sillä uuden asetuksen mukaan ravintoloiden on ilmoitettava asiakkailleen ruoan sisältämistä yleisistä allergeeneistä A-merkinnällä.

Se on hyvä uutinen allergioista kärsiville, mutta ravintolaruoalla mielellään herkutteleville perheille.

Allergiamerkintöjä pitäisi selkiyttää

Allergia- ja astmaliiton mukaan allergisten eduksi tarkoitettu merkintä on herättänyt myös hämmennystä. Ainakin osa kahviloista tai ravintoloista on hoitanut allergeeneihin liittyvän ilmoitusvelvollisuuden siten, että ruoan yhteydessä on A-merkintä ja pyyntö tiedustella asiasta tarkemmin henkilökunnalta.

Allergia- ja astmaliitto toivoo, että ravintolaruoan allergiamerkintöjä edelleen selkiytettäisiin.

– Allergisen asiakkaan kannalta olisi todella hyvä, jos yleisesti allergiaa aiheuttavasta ainesosasta olisi tieto ruoan yhteydessä. Pelkkä A-merkintä on riittämätön erityisesti silloin, jos henkilö on vakavasti allerginen, sanoo allergianeuvoja Marjo Tähtinen Allergia- ja astmaliitosta.

A-merkintä voi viitata moneen eri allergeeniin, esimerkiksi äyriäisiin, kananmunaan tai gluteenia sisältäviin viljatuotteisiin.Lisätietojen selvittely henkilökunnalta voi tuntua harmilliselta, varsinkin jos itsellä on kiire ja ravintola on ruuhkainen.

– Aremmille asiakkaille erikseen kysely voi tuntua jopa kiusalliselta. Esimerkiksi nuorilla voi olla kynnys alkaa kysyä ruokien sisällöistä, Marjo Tähtinen pohtii.

A-merkintä on askel parempaan

Allergia- ja astmaliitto painottaa kuitenkin olevansa tyytyväinen siihen, että pakkaamattomien elintarvikkeiden allergiaa ja intoleransseja aiheuttavat ainesosat pitää kertoa asiakkaille. Asetuksen mukaan tiedot voi antaa asiakkaalle kirjallisesti tai suullisesti.

– Yleinen allergiamerkintä ja kehotus tiedustella tarkemmin henkilökunnalta on askel parempaan suuntaan. Monet kahvilat ja ravintolat myös ylittävät asetuksen vaatimukset ja ilmoittavat yksittäisistä allergiaa aiheuttavista ainesosista kirjallisesti ruoan yhteydessä. Sitä toivomme malliksi kaikille, Marjo Tähtinen sanoo.

Näistä ruoka-aineista ravintoloiden tulee ilmoittaa:

Allergisoivia ruoka-aineita ja tuotteita, joista kuluttajalle on ilmoitettava, ovat gluteenia sisältävät viljat, äyriäiset, munat, kalat, maapähkinät, soijapavut, maito, pähkinät ja mantelit, selleri, sinappi, seesaminsiemenet, rikkidioksidi ja sulfiitit, lupiinit sekä nilviäiset.

Samoista yliherkkyyksiä aiheuttavista ruoka-aineista on ilmoitettava myös elintarvikepakkauksissa.

Maa- ja metsätalousministeriön asetus elintarviketietojen antamisesta kuluttajille tuli voimaan huhtikuun alussa.

Lue myös: Lasten ruoka-allergioiden hoito sai uudet, viralliset ohjeet

Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.