Kyllä vanhemmat voivat sitten olla hassuja noiden sääntöjensä kanssa. Kuva: iStockphoto.
Kyllä vanhemmat voivat sitten olla hassuja noiden sääntöjensä kanssa. Kuva: iStockphoto.

Vanhemmat voivat keksiä lapsilleen monia hyviä sääntöjä – ja joitain täysin käsittämättömiä. Vai mitä mieltä olet näistä?

Vauva.fi:n keskustelijat kertovat, mikä on erikoisin sääntö, jonka he lapsuudestaan muistavat joko omasta tai kaverinsa kotoa.

1. Kotona oleskelu

"Kun tultiin sisälle, kengän nauhat piti avata ja ottaa kengät pois. Tämän jälkeen nauhat piti sitoa uudelleen sievälle rusetille ja laittaa kengät hyllyyn. Nauhoja ei koskaan saanut jättää auki, koska se oli ruman näköistä."

"Meillä lapset eivät saaneet istua nahkasohvalla, ettei monen tonnin sohva vaan mene pilalle. Lapsille oli oma sohva yläkerrassa."

"Meillä kotona ei saanut pitää jalkoja sohvalla. Sohva oli istumista varten ja istuminen on sitä, että jalat ovat suorana ja jalkaterät osoittavat lattiaan. Sohvalla makoilu oli ehdottomasti kielletty."

"Isä säästi sähköä (luonnonvalo riittää!) ja sammutteli jatkuvasti valoja."

"Keittiön lavuaari piti kuivata käytön jälkeen ja ovien päällä ei saanut kuivata esimerkiksi märkää pyyhettä, koska ovet turpoavat."

"Roskapussit sai viedä ulkoroskikseen vain tyhjennystä edeltävänä päivänä."

"Verhot piti viikonloppuisin avata viimeistään kahdeksalta."

"Kotona oli pakollinen siivouspäivä lauantai, jolloin tehtiin koko asuntoon suursiivous. Siinä meni koko päivä ja homma keskeytettiin vain ruokataukojen ajaksi. Teoriassa homma oli vapaaehtoista, sillä oli myös toinen vaihtoehto, jos ei halunnut siivota. Se oli olohuoneen nurkassa seisominen sen ajan, että muut ovat hoitaneet siivouksen."

"Jos hankittiin uusia vaatteita, niitä ei olisi saanut ottaa heti käyttöön, vaan niitä olisi pitänyt säästää."

"Takapihalle ei saanut talvella astua, ettei lumi mene ruman näköiseksi."

2. Ruokailu

"Lapsuudessani oli huvittava aamiaispalasääntö. Jokainen päivä lukuun ottamatta jouluaattoa ja joulupäivää oli samanlainen aamiainen: lautasellinen puuroa, lasillinen appelsiinimehua ja jos halusi, kuppi kahvia tai teetä. Ainoa valinnainen osuus oli siis kahvi tai tee. Muuten aamiainen oli pakko syödä juuri tuollaisena ja tähteeksi ei saanut jättää."

"Juomista (vettä) ei saanut ruokailun yhteydessä kuin pienen lasillisen. Syönnin jälkeen sai juoda lisää, jos halusi. Muutoin maha olisi kuulemma täyttynyt juomalla."

"Hedelmiä sai syödä maksimissaan kaksi päivässä."

"Meetvurstia ei saanut ostaa, koska jääkaappi alkaisi haista."

"Kylässä sai ottaa kaikkia tarjottavia tasan yhden kappaleen riippumatta siitä, mitä tarjottava oli. Siis esimerkiksi synttäreillä sipsikulhosta sai ottaa yhden sipsin, yhden pullan tai yhden popcornin."

3. Hygienia

"Vessaa ei saanut vetää, jos oli tehnyt vain pienen asian."

"Suihkussa sai olla maksimissaan 10 minuuttia. Ja korkeintaan joka toinen päivä."

"Kylpyammetta ei saanut käyttää lainkaan."

"Äidillä oli tapana käydä tuijottamassa ovella, kun olin saunassa. Ei hänellä ollut mitään asiaa, mutta kävi tarkistamassa, kun istuin lauteilla."

"Tamponeja ei saanut käyttää."

4. Nukkuminen

"Kahdeksalta alkoi hiljaisuus: piti olla omassa huoneessa, ei saanut lukea tai pitää valoja, ei saanut nousta enää vessaan. Jos yskäisikin, sai heti huutoa, koska muut eivät saa nukkumarauhaa."

"Huoneiden ovet oli pidettävä auki öisin, että ilma vaihtuu."

"Yöllä ei saa käydä vessassa, koska se häiritsee muiden yöunia."

5. Vapaa-aika ja kaverit

"Vanhempani tekivät yllätystarkistuksia. Esimerkiksi leffasta kotiin tullessani isä odotti eteisessä alkometrin kanssa ja puhallutti. Samalla tarkastettiin välillä myös takin taskut, ettei löytynyt tupakkaa tai sytkiä."

"Harrastukset olivat jaettu tytöille sopiviin ja pojille sopiviin ja ristiin ei voinut valita. Tytöille sallittuja liikuntaharrastuksia olivat tanssi, taito- ja muodostelmaluistelu sekä voimistelu. Pojille kaikki muut liikuntalajit paitsi nuo kyseiset.

Musiikkipuolella tytöille sallittuja soittimia olivat kaikki klassisen musiikin soittimet sekä laulu. Pojille taas oli sallittu kitara (normaali ja sähköversio), rummut ja basso. "

"Kaveri ei saanut käyttää heidän lankapuhelintaan soitellakseen kavereilleen, vaan aina piti kävellä kaverin luo ja kasvokkain pyytää ulos tai muuten toimittaa asia."

"Kavereita sai nähdä ainoastaan keskiviikkoisin ja lauantaisin, koska kuulemma koulussa saatiin olla ihan tarpeeksi jo kavereiden kanssa. Niinä päivinä kun kavereita näki, kotona piti olla kello 19."

"Lapsuudessa oli kaveri, jonka luokse sai tulla leikkimään vain yksi kaveri kerrallaan. Jos siis kolme tyttöä leikki ulkona keskenään, oli yhden jäätävä leikistä pois siinä vaiheessa, kun mentiin heille sisälle."

"Lapsena liki naapurissa olevan kaverin luona ei saanut käydä vessassa, olihan kotimme ihan lähellä ja saatoimme juosta sinne tarpeen tullen."

"Lapsuudenystäväni kodissa lasten vieraat eivät saaneet poistua lasten huoneesta. Tässä ei ole siis mitään outoa sinänsä, mutta edes vessaan ei saanut poistua."

6. Muu elämä

"Auton ilmastointia ei saanut käyttää, edes pahimmilla helteillä."

"Viikkorahoja ei saanut käyttää niin kuin halusi, vaan vain vanhempien mielestä järkevästi, ja viikkorahoilla tehtäviin hankintoihin piti pyytää lupa. Lisäksi hankinnan tuli olla aina halvin mahdollinen tuote."

"Meillä oli sääntönä, että jos käytiin kaupassa, kädet piti pitää taskuissa. Jos ei ollut taskuja, piti vaihtoehtoisesti pitää kädet kiinni kyljissä."

Lue koko Vauva.fi:n keskusteluketju tästä! Keskusteluketjuun on jutun kirjoittamisen hetkellä jätetty yli 800 kommenttia.

Vierailija

33 omituisinta perheiden sääntöä: Ei yöllä vessaan ja kaupassa kädet taskuun

Rankkaa rakkautta? kirjoitti: Tässä pari meikäläisen lapsuuden helmeä: Koulusta tultiin AINA suoraan kotiin yksin, ja läksyt tehtiin heti ensimmäisenä YKSIN. Missään ei saanut poiketa (jos matka kesti liian kauan, tuli kotiarestia tms.) Säännön sinänsä ymmärsin, mutta se jatkui lukioon asti. Jos kokeesta tuli seiska- kasi, tuli automaattisesti arestia. Seiniin ei saanut koskea, jokainen tavara piti olla oikealla paikalla, eikä sohvan selkänojaan saanut nojata, vaan istuttiin selkä suorassa,...
Lue kommentti
Ikärajat eivät kerro oikein mitään itse elokuvan tunnelmasta, tematiikasta tai kohderyhmästä, Heli Metsätähti sanoo. Kuva: Heli Metsätähti.
Ikärajat eivät kerro oikein mitään itse elokuvan tunnelmasta, tematiikasta tai kohderyhmästä, Heli Metsätähti sanoo. Kuva: Heli Metsätähti.

Vauva.fin uusi blogi esittelee uusia ja klassikoiksi muodostuneita koko perheen elokuvia.

Ikärajat eivät Koulukinon tuottaja ja elokuvakasvattaja Heli Metsätähden mukaan kerro oikein mitään itse elokuvan tunnelmasta, tematiikasta tai kohderyhmästä. Se ei tarkoita, etteikö ikärajoja tulisi noudattaa, mutta ei se kerro oikein mitään muutakaan itse elokuvasta. Jos ikäraja on vaikka 12-vuotta ja elokuva sisältää väkivaltaa, ei vanhemmalla ole oikein keinoja selvittää, miksi elokuva on saanut nuo merkinnät katsomatta itse elokuvaa.

– Trailerit kertovat elokuvasta sen, mitä elokuvan markkinointi haluaa siitä ajateltavan. Kriitikot taas puhuvat usein elokuvan esteettisestä puolesta. Tähän asti erilaiset mammaryhmät ja vanhempien omat keskusteluryhmät ovat olleet ainoa lähde, jossa elokuvaa ja sen sopivuutta ja teemoja on avattu vanhemmille, Metsätähti pohtii.

Metsätähti avaa Koko perheen leffablogissa elokuvien ikärajoja ja tarkastelee lasten- ja nuorten elokuvien myönteisiä viestejä sekä soveltuvuutta tietyn ikäiselle katsojalle. Blogissa myös vinkataan, mistä elokuvan jälkeen lasten kanssa kannattaa jutella.

– On vähintäänkin reilua, että on olemassa neutraalia tietoa, jonka avulla vanhempi voi tehdä päätöksiä elokuvan sopivuudesta juuri omille lapsilleen.

Lasten- ja nuorten elokuvia kulutetaan Suomessa valtavasti. Vanhemmat keskustelevat usein keskenään, uskaltaako jotakin elokuvaa näyttää omille lapsille ja minkälaisia kohtauksia se sisältää: mitä ikärajamerkintä juuri tässä elokuvassa tarkoittaa? Metsätähti avaa blogissa juuri näitä kysymyksiä, koska kukaan muu Media-avaimen lisäksi ei tee niin Suomessa.

– Vanhempien pitäisi voida odottaa elokuvilta paljon, ihan samalla tavoin kuin muulta kulttuurilta – kirjoilta ja teatterilta. Ei elokuvista tarvitse olla hyötyä, mutta tosiasia on, että elokuva voi olla myönteisten asioiden aarrearkku. Se voi auttaa käsittelemään vaikeita asioita tai tukea lapsen identiteettikokeiluja ja tunnetaitoharjoittelua. Elokuva on hyvä simulaattori. Ihan liian usein me vanhemmat unohdamme miten mahtava juttu leffa voi olla!

Metsätähden mielestä lasten elokuva on laiminlyöty ja unohdettu, vähän väheksyttykin kulttuurimuoto. Liian helposti ajatellaan, että lapset ei huomaa, onko elokuva hyvä. Hän haluaisi, että lasten elokuvia arvostetaan ja lapsille tulisi niihin aivan erityinen suhde: Lasten- ja nuorten elokuva pitäisi olla yhtä vahva kulttuurinen asema kuin lasten kirjoilla.

Metsätähti kertoo olevansa intohimoinen elokuvafani ja katsovansa elokuvia työkseen, mutta myös kotona kahden lapsensa sekä miehensä kanssa.

– Jokainen elokuva on hyvä ennen kuin toisin todistetaan. 

Tässä neljä Heli Metsätähden (lasten)elokuvasuosikkia:

  1. Naapurini Totoro (Japani 1988), 
    Hayao Miyazakin animeklassikko löytyy jokaisen itseään ja lastenkulttuuria kunnioittavan vanhemman leffahyllystä tai katselulistalta – eikä ihme. Kaunis, hauska ja haikea elokuva tavoittaa lapsuuden taianomaisuuden hämmästyttävän vaivattomasti ja kestää lukemattomia katselukertoja. Ikäraja: S
  2. Fantastic mr. Fox (USA 2009)
    Ohjaaja Wes Andersonin omintakeinen tyyli puhkeaa kukkaan Roald Dahlin satuun perustuvassa, taidokkaassa nukkeanimaatiossa. Lakoninen huumori ja yltäkylläiset yksityiskohdat kutkuttavat aikuista katsojaa. Vastoin odotuksia myös omat lapsemme rakastuivat elokuvaan, ja siitä on tullut tärkeä yhteinen juttu. Ikäraja: K7
  3. Turilas ja Jäärä (Suomi 2001)
    Lyhyistä animaatiojaksoista koostuva kokonaisuus on katsottu meillä melkein puhki, sillä ilmeikkäät ötökät opettelevat kaveritaitoja ja jakamista oivaltavasti, pieneen katsojaan vetoavalla tavalla. Ikäraja: S
  4. Salainen puutarha (USA 1993)
    Pohjois-Englannin karuille nummille sijoittuva draama sai lapsilta tylyn tuomion: ankea, tylsä, ahdistava. Mutta sekään ei riittänyt särkemään omaa taikapiiriäni; olen itse ihastunut tähän elokuvaan lapsena, ja sellainen kokemus kulkee usein mukana läpi elämän. Ikäraja: S

Koko perheen leffablogi on yhteistyö Media-avaimen kanssa. Media-avain on verkkopalvelu, joka antaa vanhemmille tietoa elokuvista. Palvelun tuottaa Koulukino, elokuvakasvatuksen valtakunnallinen asiantuntijajärjestö.

AIHE VAPAA -PODCAST OSA 7
"Joku varmaan kysyy, miksi suostuin jatkamaan iltaa näin pitkälle. Sitä itsekin mietin, oli nimittäin ihan kamalat treffit." Kuva: Niina Markkanen/Pixabay

Kamalimmat treffit? Ne, joilla treffikumppani keräsi kaikki kivet reppuunsa? Vai ne, jotka päättyivät treffikumppanin äidin luo?

"Mies alkoi jo puolen tunnin tapaamisen jälkeen ehdottelemaan, että tulisin tapaamaan hänen vanhempiaan seuraavana viikonlopuna. Hän myös soitti kaverilleen ja kertoi olevansa ravintolassa uuden tyttöystävänsä kanssa."

Kuuntele Aihe Vapaa -podcastit Suplassa -keskustelupalstan klassikkokeskustelut podcastinai klikkaamalla playeria alla. Naurutakuu!