Kyllä vanhemmat voivat sitten olla hassuja noiden sääntöjensä kanssa. Kuva: iStockphoto.
Kyllä vanhemmat voivat sitten olla hassuja noiden sääntöjensä kanssa. Kuva: iStockphoto.

Vanhemmat voivat keksiä lapsilleen monia hyviä sääntöjä – ja joitain täysin käsittämättömiä. Vai mitä mieltä olet näistä?

Vauva.fi:n keskustelijat kertovat, mikä on erikoisin sääntö, jonka he lapsuudestaan muistavat joko omasta tai kaverinsa kotoa.

1. Kotona oleskelu

"Kun tultiin sisälle, kengän nauhat piti avata ja ottaa kengät pois. Tämän jälkeen nauhat piti sitoa uudelleen sievälle rusetille ja laittaa kengät hyllyyn. Nauhoja ei koskaan saanut jättää auki, koska se oli ruman näköistä."

"Meillä lapset eivät saaneet istua nahkasohvalla, ettei monen tonnin sohva vaan mene pilalle. Lapsille oli oma sohva yläkerrassa."

"Meillä kotona ei saanut pitää jalkoja sohvalla. Sohva oli istumista varten ja istuminen on sitä, että jalat ovat suorana ja jalkaterät osoittavat lattiaan. Sohvalla makoilu oli ehdottomasti kielletty."

"Isä säästi sähköä (luonnonvalo riittää!) ja sammutteli jatkuvasti valoja."

"Keittiön lavuaari piti kuivata käytön jälkeen ja ovien päällä ei saanut kuivata esimerkiksi märkää pyyhettä, koska ovet turpoavat."

"Roskapussit sai viedä ulkoroskikseen vain tyhjennystä edeltävänä päivänä."

"Verhot piti viikonloppuisin avata viimeistään kahdeksalta."

"Kotona oli pakollinen siivouspäivä lauantai, jolloin tehtiin koko asuntoon suursiivous. Siinä meni koko päivä ja homma keskeytettiin vain ruokataukojen ajaksi. Teoriassa homma oli vapaaehtoista, sillä oli myös toinen vaihtoehto, jos ei halunnut siivota. Se oli olohuoneen nurkassa seisominen sen ajan, että muut ovat hoitaneet siivouksen."

"Jos hankittiin uusia vaatteita, niitä ei olisi saanut ottaa heti käyttöön, vaan niitä olisi pitänyt säästää."

"Takapihalle ei saanut talvella astua, ettei lumi mene ruman näköiseksi."

2. Ruokailu

"Lapsuudessani oli huvittava aamiaispalasääntö. Jokainen päivä lukuun ottamatta jouluaattoa ja joulupäivää oli samanlainen aamiainen: lautasellinen puuroa, lasillinen appelsiinimehua ja jos halusi, kuppi kahvia tai teetä. Ainoa valinnainen osuus oli siis kahvi tai tee. Muuten aamiainen oli pakko syödä juuri tuollaisena ja tähteeksi ei saanut jättää."

"Juomista (vettä) ei saanut ruokailun yhteydessä kuin pienen lasillisen. Syönnin jälkeen sai juoda lisää, jos halusi. Muutoin maha olisi kuulemma täyttynyt juomalla."

"Hedelmiä sai syödä maksimissaan kaksi päivässä."

"Meetvurstia ei saanut ostaa, koska jääkaappi alkaisi haista."

"Kylässä sai ottaa kaikkia tarjottavia tasan yhden kappaleen riippumatta siitä, mitä tarjottava oli. Siis esimerkiksi synttäreillä sipsikulhosta sai ottaa yhden sipsin, yhden pullan tai yhden popcornin."

3. Hygienia

"Vessaa ei saanut vetää, jos oli tehnyt vain pienen asian."

"Suihkussa sai olla maksimissaan 10 minuuttia. Ja korkeintaan joka toinen päivä."

"Kylpyammetta ei saanut käyttää lainkaan."

"Äidillä oli tapana käydä tuijottamassa ovella, kun olin saunassa. Ei hänellä ollut mitään asiaa, mutta kävi tarkistamassa, kun istuin lauteilla."

"Tamponeja ei saanut käyttää."

4. Nukkuminen

"Kahdeksalta alkoi hiljaisuus: piti olla omassa huoneessa, ei saanut lukea tai pitää valoja, ei saanut nousta enää vessaan. Jos yskäisikin, sai heti huutoa, koska muut eivät saa nukkumarauhaa."

"Huoneiden ovet oli pidettävä auki öisin, että ilma vaihtuu."

"Yöllä ei saa käydä vessassa, koska se häiritsee muiden yöunia."

5. Vapaa-aika ja kaverit

"Vanhempani tekivät yllätystarkistuksia. Esimerkiksi leffasta kotiin tullessani isä odotti eteisessä alkometrin kanssa ja puhallutti. Samalla tarkastettiin välillä myös takin taskut, ettei löytynyt tupakkaa tai sytkiä."

"Harrastukset olivat jaettu tytöille sopiviin ja pojille sopiviin ja ristiin ei voinut valita. Tytöille sallittuja liikuntaharrastuksia olivat tanssi, taito- ja muodostelmaluistelu sekä voimistelu. Pojille kaikki muut liikuntalajit paitsi nuo kyseiset.

Musiikkipuolella tytöille sallittuja soittimia olivat kaikki klassisen musiikin soittimet sekä laulu. Pojille taas oli sallittu kitara (normaali ja sähköversio), rummut ja basso. "

"Kaveri ei saanut käyttää heidän lankapuhelintaan soitellakseen kavereilleen, vaan aina piti kävellä kaverin luo ja kasvokkain pyytää ulos tai muuten toimittaa asia."

"Kavereita sai nähdä ainoastaan keskiviikkoisin ja lauantaisin, koska kuulemma koulussa saatiin olla ihan tarpeeksi jo kavereiden kanssa. Niinä päivinä kun kavereita näki, kotona piti olla kello 19."

"Lapsuudessa oli kaveri, jonka luokse sai tulla leikkimään vain yksi kaveri kerrallaan. Jos siis kolme tyttöä leikki ulkona keskenään, oli yhden jäätävä leikistä pois siinä vaiheessa, kun mentiin heille sisälle."

"Lapsena liki naapurissa olevan kaverin luona ei saanut käydä vessassa, olihan kotimme ihan lähellä ja saatoimme juosta sinne tarpeen tullen."

"Lapsuudenystäväni kodissa lasten vieraat eivät saaneet poistua lasten huoneesta. Tässä ei ole siis mitään outoa sinänsä, mutta edes vessaan ei saanut poistua."

6. Muu elämä

"Auton ilmastointia ei saanut käyttää, edes pahimmilla helteillä."

"Viikkorahoja ei saanut käyttää niin kuin halusi, vaan vain vanhempien mielestä järkevästi, ja viikkorahoilla tehtäviin hankintoihin piti pyytää lupa. Lisäksi hankinnan tuli olla aina halvin mahdollinen tuote."

"Meillä oli sääntönä, että jos käytiin kaupassa, kädet piti pitää taskuissa. Jos ei ollut taskuja, piti vaihtoehtoisesti pitää kädet kiinni kyljissä."

Lue koko Vauva.fi:n keskusteluketju tästä! Keskusteluketjuun on jutun kirjoittamisen hetkellä jätetty yli 800 kommenttia.

Vierailija

33 omituisinta perheiden sääntöä: Ei yöllä vessaan ja kaupassa kädet taskuun

Rankkaa rakkautta? kirjoitti: Tässä pari meikäläisen lapsuuden helmeä: Koulusta tultiin AINA suoraan kotiin yksin, ja läksyt tehtiin heti ensimmäisenä YKSIN. Missään ei saanut poiketa (jos matka kesti liian kauan, tuli kotiarestia tms.) Säännön sinänsä ymmärsin, mutta se jatkui lukioon asti. Jos kokeesta tuli seiska- kasi, tuli automaattisesti arestia. Seiniin ei saanut koskea, jokainen tavara piti olla oikealla paikalla, eikä sohvan selkänojaan saanut nojata, vaan istuttiin selkä suorassa,...
Lue kommentti

Tahranpoistossa nopeus on valttia. Joskus tehokkain aine tahranpoistoon löytyy omasta keittiöstä.

Marttojen koordinaattori Katariina Juurikkala kertoo, että yleinen virhe tahranpoistossa on se, että tahra jätetään vaatteelle liian pitkäksi aikaa. Tärkeää on myös tunnistaa tahra.

– Mustikkatahra pitää puhdistaa eri tavalla kuin tussi. Aina puhdistus kannattaa aloittaa mahdollisimman pian, jolloin onnistumisprosentti on parempi, Juurikkala sanoo. 

Jos tahrassa on proteiinia, se pitää muistaa puhdistaa aluksi kylmällä vedellä. Lämpimässä vedessä proteiini saattaa muuttaa muotoaan, jolloin se jämähtää vaatteeseen kiinni vielä tiukemmin. 

Monet kaupoissa myytävät tahranpoistoaineet sisältävät vahvoja kemikaaleja. Omasta keittiöstä voi löytää tahranpoistoon luonnonmukaisia apuvälineitä, joissa on jo luonnostaan samalla tavalla vaikuttavia emäksisiä ja happamia aineita. 

Aurinkorasvatahraan kannattaa kokeilla soodasta ja vedestä tehtävää tahnaa.

– Soodasta ja vedestä voi tehdä tahnan, jota levitetään paikallisesti tahralle. Tätä kannattaa testata erityisesti rasvatahroihin. Sitruunaakin voi kokeilla tahranpoistajana. 

Puhdistuksen perusperiaatteet:

  • Pese tahra paikallisesti mahdollisimman nopeasti.
  • Älä hankaa tahraa vaan hiero sitä kevyesti.
  • Pese vaate lopuksi pesukoneessa hoito-ohjeiden mukaan.

Aurinkorasvan kohdalla toimitaan samalla tavalla kuin minkä tahansa muun rasvatahran kanssa. Aluksi tahra käsitellään haalealla vedellä ja käsitiskiaineella. Käsitiskiaine poistaa rasvaa, joten siksi se on paras apu vaatteiden rasvatahroihin. Myös nestemäistä pyykinpesuainetta voi kokeilla alkupesuun. 

Rasvatahroihin toimii hyvin myös sappisaippua, joka on kemiallisia puhdistusaineita luonnonmukaisempi.

Askarteluliiman tai tussin saa parhaiten irti haalealla vedellä. Jos liima on vesiliukoista, sen pitäisi lähteä vaatteesta samantien. 

Mustikkatahroihin auttaa kiehuva vesi. Koko vaatetta ei tarvitse kastella, vaan vettä voi kaataa paikallisesti tahralle. Tätä ei tosin kannata ihan herkimmille materiaaleille kokeilla, ettei kiehuva vesi vain tuhoa vaatetta.

Kokeile mustikkatahralle maustamatonta jogurttia.

Mustikkatahroihin on myös olemassa vanhan kansan kikka: kokeile kaataa tahralle hiukan maustamatonta jogurttia tai piimää. Kun nämä ovat vaikuttaneet hetken huuhtele tahra ja pese vaate pesukoneessa.

Mustikan ja muiden marjatahrojen pesussa pitää olla erityisen nopea, sillä marjojen mehu imeytyy hanakasti tekstiilikuituihin. Kuivuessaan mehu kiinnittyy kuituihin vielä tiukemmin ja sitä on hankala saada pois.

Jäätelön ja muiden proteiinipitoisten tahrojen alkupuhdistukseen käytetään kylmää tai viileää vettä. Tahraa voi liottaa viileässä vedessä, johon on sekoittanut käsitiskiainetta.

Erilaisten hedelmätahrojen alkupuhdistukseen kannattaa käyttää kylmää vettä ja käsitiskiainetta.

Porkkanatahraan voi auttaa auringon UV-säteily. Kun vaatteen tahra on käsitelty ja vaate on pesty pesukoneessa, sen voi jättää kuivumaan aurinkoon. UV-säteily haalistaa tahran parhaimmassa tapauksessa kokonaan.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että aurinko haalistaa myös vaatteen omia värejä, joten tummille vaatteille tätä tapaa ei kannata käyttää.

Avaimet onnistuneeseen yöretkeen: ennakoi, mutta älä liikaa, vinkkaa opaskirjailija Liisa Louhela.

Telttaretki yön yli lasten kanssa, uhka vai mahdollisuus? 

Mahdollisuus, ehdottomasti, sanoo Sata yötä ulkona -kirjan kirjoittanut vapaa kirjoittaja Liisa Louhela.

Tärkeää luonnossa oleilussa on löytää itselleen ja perheelleen sopivin tapa siihen.

– Kaikkien ei todellakaan tarvitse lähteä pitkälle vaellukselle. Luonnossa oleilun voi aloittaa vaikkapa laavulla ystävien kanssa iltaa istuen, Louhela sanoo.

Yleensä lapsia on helppo innostaa ulkona nukkumiseen, ja siitä voi tehdä koko perheen yhteisen jutun. Louhela yöpyi oman lapsensa kanssa ulkona ensimmäisen kerran, kun tämä oli alle kaksivuotias. Koko porukka viihtyi todella hyvin. 

Jos patikointi metsään tuntuu hurjalta, yöretken voi tehdä vaikka omalle pihalle.

Jos patikointi syrjäiseen metsään tuntuu lapsen kanssa hurjalta ajatukselta, yöretken voi tehdä vaikka omalle pihalle. Varusteiden olisi hyvä olla kunnossa, mutta niihin ei tarvitse satsata satoja euroja.

Telttoja saa vuokrattua, ja aikuisten makuupussista saa tehtyä lapselle sopivan version remmien avulla. Makuupussin oikea koko on tärkeää, sillä liian suuressa makuupussissa voi tulla kylmä. Myös kunnollinen makuualusta on tärkeä.

– Monesti lämmittävää makuupussia pidetään kaikista tärkeimpänä varusteena. Näin ei kuitenkaan ole. Lämmin makuupussi ei auta mitään, jos makuualusta ei eristä lämpöä tarpeeksi, Louhela huomauttaa.

Makuupussiin kannattaa sujahtaa sellaisilla vaatteilla, jotka eivät ole keränneet kosteutta. Jos siis päivän aikana on tullut patikoitua useampi kilometri, vaatteiden vaihtaminen on paikallaan. 

Retkivaatteiden materiaaleihin kannattaa kiinnittää huomiota. Villakerrasto on usein paras valinta retkeläisen ylle, myös kesällä.

Louhelan vinkit yöretkeilyyn lasten kanssa:

1. Älä lannistu

Aluksi lapsi ei välttämättä osaa nukahtaa ulkona samalla tavalla kuin kotona. Ei kannata luovuttaa, jos ensimmäinen ulkona nukuttu yö ei ole menestys. Kaikista parasta on suhtautua ulkona yöpymiseen ennakkoluulottomasti ja ottaa se opettavaisena kokemuksena.

– Parhaimmillaan ulkona vietetyn yön jälkeen ennakkoluulot yöretkeilyä kohtaan osoittautuvat vääriksi, ja pitkästä oleskelusta luonnon helmassa nauttii todella paljon, Louhela kertoo.

2. Ennakoi

Lasten kanssa retkeillessä joitakin asioita on pakko ennakoida: varmista, että mukana on aina lämpimät ja kuivat vaihtovaatteet, ja syö ennen kuin nälkäkiukku pääsee yllättämään. Kun pienen retkeläisen perustarpeet on täytetty, kaikki muukin sujuu paremmin.

Valitse kohde niin, että lapsia ei tarvitse koko ajan kieltää.

Yöpymispaikka on hyvä valita niin, että se on turvallinen kaikille. Pienten lasten kanssa ei välttämättä kannata yöpyä kallioisella seudulla tai virtaavien vesistöjen lähellä.

– Kannattaa valita kohde niin, että lapsia ei tarvitse koko ajan kieltää. Näin retkeily on kaikille mukavampaa, Louhela sanoo.

3. Jätä aikaa ihmettelylle

Jos matkassa on taapero, jota kannetaan pitkiä aikoja kantorinkassa, voi olla kätevää jemmata kantajan taskuihin kaikenlaista pientä tutkittavaa, kuten käpyjä tai keppejä. 

Luonto itsessään on täynnä mitä ihmeellisimpiä asioita, joten elektronisia viihdykkeitä ei tarvita. Usein lapset haluavat jäädä tutkimaan metsäpolulla kasvavia kasveja tai vastaan tulevia hyönteisiä pitkäksikin aikaa. Luonnon ihmettelylle kannattaa jättää aikaa, vaikka vanhemman mielessä siintäisikin jo seuraava nähtävyys tai taukopaikka.

Kellontarkkoja suunnitelmia yöretkelle ei kannata varsinkaan lasten kanssa tehdä. Lapsen kanssa luonnossa liikkuminen on mahdollisuus opetella kiireettömyyttä ja rentoutumista.

4. Entä jos pelottaa?

Lapset harvemmin pelkäävät ulkona yöpymistä. Mitä aiemmin ulkona yöpymisen lapsen kanssa aloittaa, sitä tavallisemmalta jutulta yö ulkona lapsesta tuntuu.

Aikuisia telttayö saattaa mietityttää ja pelottaa enemmän kuin lasta. Ensimmäisillä kerroilla luontoon voi lähteä yöksi isommalla porukalla, jolloin yhdessä voi kokeilla, miltä yö ulkona tuntuu.

Mukaan matkalle on hyvä varata otsalamppu. Pelon yllättäessä lampun voi pitää päällä vaikka koko yön. Kesäyöt ovat valoisia muutenkin, mutta muina vuodenaikoina lisävalo voi olla tarpeen. 

Lapsen kanssa voi jutella etukäteen asioista, joita pitää metsäretkellä varoa: esimerkiksi tulentekovälineet, käärmeet ja ampiaiset kuuluvat näihin asioihin. Karhujen tai susien näkeminen luonnossa on niin harvinaista, ettei niitä käytännössä kannata pelätä. Suuret petoeläimet kiertävät ihmiset kaukaa. 

Liisa Louhelan kirja Sata yötä ulkona – opas ulkona yöpyjälle (Maahenki) ilmestyi kesällä 2018.