Kuva: Juha Salminen
Kuva: Juha Salminen

Eino Kettusen elämän ensimmäiset kuukaudet menivät itkiessä vaikeiden allergioiden takia. Yrityksen ja erehdyksen kautta vanhemmat lopulta löysivät ruuat, jotka sopiva myös Einolle.

Mitä ruuaksi lapselle, joka saa syödä vain kesäkurpitsaa, tattaria, aprikoosia ja seitiä?

Tätä Emilia Ahtaanluoma-Kettunen ja Mikko Kettunen joutuivat pohtimaan, kun heidän poikansa Eino oli vuoden. Einolla on laajoja ruoka-aineallergioita, joita hän alkoi oireilla voimakkaasti pian syntymänsä jälkeen.

Nyt poika on 2,5-vuotias ja pystyy syömään noin 15:tä ruoka-ainetta. Se tuntuu vanhemmista jo huimalta määrältä.

”Kun käyttää mielikuvitusta, Einolle saa tehtyä vaihtelevaa ruokaa.”

– Kun käyttää mielikuvitusta, Einolle saa tehtyä vaihtelevaa ruokaa, Emilia sanoo.

Eino alkoi itkeä viiltävää, ympäri vuorokauden jatkuvaa itkua pian syntymänsä jälkeen. Emilialle ja Mikolle kaikki oli uutta, sillä vauva oli heidän esikoisensa. Heitä huolestutti, kun vauva nukkui vain pätkiä ja kakkasi kymmeniä kertoja vuorokaudessa. Pieni poika näytti kaiken aikaa tuskaiselta.

Neuvolassa terveydenhoitaja lohdutti: jotkut vauvat itkevät enemmän, kyllä se pian helpottaa. Hän kehotti vanhempia antamaan vauvalle imetyksen lisäksi korviketta, jos se auttaisi tyytymättömyyteen. Pulloaterioiden jälkeen vauva oksensi kaaressa. Maha meni entistä pahemmin sekaisin.

Yrityksiä ja erehdyksiä

– Kun Eino oli kolmikuinen, hän lopetti kokonaan syömisen. Huoli oli valtava, ja haimme apua yksityiseltä lääkäriltä.

Tilanne alkoi purkautua, kun Einolla diagnosoitiin maitoallergia. Apteekin korvikkeista löytyi sopiva, aminohappopohjainen vaihtoehto. Eino oli reagoinut äidinmaidon kautta Emilian syömään ruokaan.

”Eino oli puolivuotias, kun hän oli ensimmäistä kertaa muutakin kuin huutava ja huonosti voiva lapsi.”

– Eino oli puolivuotias, kun hän oli ensimmäistä kertaa muutakin kuin huutava ja huonosti voiva lapsi. Tuntui pohjattoman ihanalta, kun vauvaan sai kontaktia.

Allergioiden laajuus alkoi selvitä, kun Eino alkoi maistella kiinteitä ruokia. Valtaosa kokeilusta sai pojan itkemään kivusta, ripuloimaan tai oksentamaan.

Yrityksen ja erehdyksen kautta löytyi muutama ruoka, jota lapselle saattoi antaa.

– Ensimmäisenä sopi aprikoosi. Se oli mieletön juhlan hetki.

Einon kasvaessa uusia ruoka-aineita on pyritty lisäämään lääkärin laatiman aikataulun mukaisesti. Pikkuhiljaa ruokaympyrä on laajentunut. Eino syö yhä lähes aina eri ruokaa kuin vanhempansa. Kyläilyjä ja retkiä varten Einolle pakataan reppuun omat eväät.

”Jostakin syystä kotona tehty ruoka maistuu paremmalta ravintolan lautaselta, pillillä juodun jääveden kanssa.”

– Eino ei onneksi pidä sitä kummallisena, hän on niin tottunut. Ravintoloista hän tykkää. Jostakin syystä kotona tehty ruoka maistuu paremmalta ravintolan lautaselta, pillillä juodun jääveden kanssa.

Emilia ja Mikko ovat oppineet syynäämään tuoteselosteet tarkasti. Einon mahan pahasti sekaisin pistävää palmuöljyä löytyy mitä yllättävämmistä tuotteista.

Huippuhetkiä ovat olleet ne, kun koko perhe on syönyt samaa ruokaa. Vähän aikaa sitten kolmikko herkutteli pitsalla. Einolle saatiin tehtyä oma lätty kaurajauhoista. Päälle ladottiin tomaattia, kinkkua, kesäkurpitsaa ja oliiveja, pojan herkkua.

Vertaistuesta apua

Einon vauva-ajasta Emilialla on päällimmäisenä mielessä pohjaton huoli.

– Toisaalta nyt olo on suorastaan voitokas. Olemme selvinneet paljosta, ja koko ajan helpottaa. Asennoidumme niin, etteivät allergiat hallitse koko elämäämme.

Emilia on onnellinen siitä, että löysi jo Einon vauva-aikana vertaistukiryhmän, Suolioireiset Allergialapset -yhdistyksen.

Nyt perhe odottaa toista lasta, ja tuleva mietityttää. Entä jos hänkin on allerginen?

– Tuli mitä tuli, nyt osaamme ainakin hakea ja vaatia apua.

Emilia Ahtaanluoma-Kettunen, 26, Mikko Kettunen, 28, sekä heidän poikansa Eino, 2,5, asuvat Turussa. Perheen toisen lapsen laskettu aika on toukokuussa.

”Meillä kokkaa isi. Keittiö on hänen vastuualueensa. Eino osallistuu ruuanlaittoon ja syö mielellään kaikkia raaka-aineita ennen kuin ruoka on valmista. Koko perheen yhteinen lempiruoka on pyttipannu.”

Alina käy Hoksaus-kerhossa kerran viikossa. Kuva: Milka Alanen

Siellä on tutkimustakki ja aineita kokeita varten, Alina kertoo.

”Tiedekerhossa kaikkein kivointa on tutkiminen, koska siinä tapahtuu kaikkea, joka tulee koko maailmasta.

Minulla on siellä tutkimustakki ja aineita kokeita varten.

Viimeksi me laitettiin tötteröön niitä aineita. Sitten laitettiin tötteröön ilmapallo ja sitten se ilmapallo muuttui isoksi.

Seuraavaksi haluan tehdä toisia kokeita.”

Alina, 3

Meidän Perhe 11/2017

Antibiootteja ei aina tarvita, ja hoitoonkin voi mennä, jos kunto sen sallii, kertoo lasten infektiotautien erikoislääkäri.

Lapsella on korvatulehdus. Milloin lähdemme lääkäriin?

Korvatulehdus paranee usein itsestään eikä välttämättä vaadi lääkärikäyntiä.

Lääkäriin pitää lähteä, jos potilas on vauva, korkea kuume ei laske kuumelääkkeellä, jos lapsi on lääkkeestä huolimatta kivulias ja ärtyisä tai jos hänen yleistilansa on muuten selvästi tavallisesta poikkeava.

Joskus tärykalvo voi puhjeta, jolloin korvasta tulee märkää vuotoa. Se on rajun tulehduksen merkki ja syy käydä lääkärissä, mutta siitä ei jää lapselle pysyvää haittaa.

Tarvitseeko lapsi kipulääkettä?

Kipulääkettä kuten parasetamolia pitää antaa aina, jos vanhemmat epäilevät, että lapsi on kivulias.

Jos lapsen vointi muuttuu lääkkeen antamisen jälkeen noin tunnissa, kyse ei todennäköisesti ole mistään korvatulehdusta vakavammasta. Lääkäri toivoo, että lapsi on saanut kipulääkettä kotona ennen vastaanotolle tuloa. Vakavat sairaudet kyllä näkyvät kipulääkkeen läpi.

Kipulääkettä kannattaa antaa yhden tai kahden vuorokauden ajan. Parasetamolin lisäksi voi antaa ibuprofeiinia tai reseptillä saatavaa naprokseenia. Kipuun auttavat myös ilman reseptiä saatavat puudutetipat, joita pitää annostella runsaasti, jotta ne löytävät tiensä tärykalvolle.

Milloin tarvitaan antibiootteja?

Antibiootteja tarvitaan, jos oireet ovat voimakkaat, tai jos ne eivät helpota yhden kahden päivän kipulääkityksen jälkeen.

Korvatulehdus voi kuitenkin parantua ilman antibiootteja miltei yhtä nopeasti kuin antibioottien kanssa.

Kuuri ei edesauta eritteen häviämistä korvista alle 2-vuotiailla pikkulapsilla, eikä se suojaa takuuvarmasti korvien puhkeamiseltakaan.

Mitä lievemmin lapsi oireilee, sitä vähemmän hyötyä antibiooteista on. Kuuri on parin päivän lykkäämisen jälkeen yhtä tehokas kuin heti aloitettuna.

Lapsen korvatulehdukseen antibiootit eivät tuo nopeaa ”ihmeparantumista” kuten esimerkiksi naisten virtsatietulehdukseen. Tämä johtuu siitä, että antibiootit purevat vain bakteereihin, ja korvatulehduksen aiheuttavat yleensä bakteerit ja flunssavirukset yhdessä.

Jos jäämme kipulääkelinjalle, täytyykö lääkäriin mennä uudestaan?

Käytäntöjä on monia. Lääkäri voi kirjoittaa reseptin, jolla vanhemmat voivat käydä hakemassa apteekista antibioottikuurin, jos oireilu jatkuu. Lapsen voinnin seuraamiseksi vanhemmat voivat myös sopia soittoajan lääkärille.

Varmuuden vuoksi -käyntejä ei tarvita. Jos lapsen vointi alkaa parantua, myös korvatulehdus alkaa rauhoittua. Jos yleisvointi heikkenee, on mentävä heti päivystykseen.

Voiko lapsi mennä hoitoon?

Korvatulehdus ei sinänsä ole syy jäädä kotiin. Jos tulehdus on todettu maanantaina, hoitoon voi mennä jo tiistaina, jos yö on sujunut hyvin ja lapsen yleisvointi on hyvä.

Yksi kuumeeton päivä on hyvä sääntö. Toisaalta väsynyt ja itkuherkkä lapsi tarvitsee kotihoitoa, vaikka kuumetta ei olisi ja korvat olisivat terveet.

Asiantuntija: Lastentautien ja lasten infektiotautien erikoislääkäri, dosentti Aino Ruohola, TYKS, Turun yliopisto