Esikoisemme täyttää kohta kaksi vuotta, enkä ole tullut ajatelleeksi koskaan, mistä hänen nimensä on Suomeen rantautunut...

Esikoisemme täyttää kohta kaksi vuotta, enkä ole tullut ajatelleeksi koskaan, mistä hänen nimensä on Suomeen rantautunut. Nimi on Pinja. Sain selville, että ensimmäiset kaksi Pinjaa on nimetty 1949, mutta mikä mahtaa olla nimen alkuperä?

Pian syntyvälle toiselle lapsellemme olemme suunnitelleet nimeä Siina. Mikä on sen alkuperä? Nimi tuntuu olevan Suomessa harvinainen.

Nimitohtori Eero Kiviniemi vastaa: Ensimmäiset Pinjoiksi kastetut alkoivat saada kymmeniä kaimoja vasta 1970-luvulla, mutta 1980-luvulla nimen oli saanut jo lähes 300 tyttölasta. Nimipäiväkalenteriin Pinja otettiin vuonna 1995, ja suosionsa huipun se saavutti vuosituhannen vaihteessa. Suunnilleen samanikäinen on samaan aihepiiriin liittyvä uusi nimi Pihla, joka yleistyi hitaammin ja pääsi nimipäiväkalenteriin vasta 2005.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Molemmat nimet viittaavat selvästi kasvimaailmaan samalla tapaa kuin harvinaisiksi jääneet Tuomi ja Raita. Pihla ja Pinja ovat myös yksinomaan suomalaisia etunimiä, vaikka pinja ei Suomen puustoon kuulukaan. Puunnimityksellä pinja on kyllä samakantainenja äänteellisesti läheinen vastine monissa kielissä (ruotsissa pinje, saksassa ja tanskassa pinie, venäjässä pinia), mutta etunimiin tämä puunnimitys ei kuitenkaan ole muissa kielissä siirtynyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suomen kansanperinteestä pihlaja tunnetaan pyhänä puuna. Maisemassa hyvin erottuvaa pinjaa on taas Välimeren
maissa pidetty pitkäikäisyyden ja kuolemattomuuden vertauskuvana. Jotkut äänteellisesti läheiset nimet ovat muuta perua. Esimerkiksi italian kielessä Pina on lyhentymä -pina loppuisista nimistä (Giuseppina), samoin virossa Piina (Filippina).

Pinjan yleistymiseen on vaikuttanut myös se, että monissa nimissä on samantyyppinen äännerakenne, esimerkkeinä
Minja, Ninja, Rinja, Sinja ja Tinja mutta myös sellaisia kuin Anja, Tanja, Tonja, Renja, Senja jne.

Nimi Siina on puolestaan usein vanha lyhentymä -siina-loppuisista nimistä kuten Fransiina, Aleksiina, Rosiina.
Toisaalta etunimistöömme kuuluu myös nimi Sina, joka voi selittyä samoin kuin Siina. Sina voi olla myös lyhentymä ortodoksien etunimistöön kuuluvasta nimestä Sinaida tai Zinaida. F.E. Sillanpään novellissa Vanhan Siinan vierailu päähenkilön nimeen sopii ensin mainittu selitys.

Siina-nimi alkoi yleistyä uudelleenvauva1900-luvun jälkipuolella, ja 1960-luvulta alkaen Siina-nimen on Väestörekisterikeskuksen tilastojen mukaan saanut jo yli 400 tyttöä.

Vauva 11/2010

Lähetä oma kysymyksesi Vauvan nimitohtorille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla