Kiltin lapsen äiti epäilee tyttärensä olevan liian kiltti.

Viisivuotias tyttäremme on aina ollut ujo ja miellyttämishaluinen tyttö. Hänelle tulee ajoittain kausia, kun hän pohdiskelee kovasti tekemisiään ja tekemättä jättämisiä, ja sitä mitä me ajattelemme tästä. Hän pelkää, ettemme jostain syystä pidä hänestä, jos hän olisi tuhma. Hän reagoi herkästi, jos joskus harvoin joudumme häntä kieltämään jossain asiassa. Lisäksi häntä harmittaa oma ujous, koska hän ei pikkuveljensä tavoin uskalla mennä muiden lasten leikkeihin samalla tavalla, vaikka haluaisi. Kuinka varoen tällaista herkkää tyttöä ja hänen ujouttaan tulisi kohdella?

Kiltin lapsen äiti

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:

Tällaista se elo lasten kanssa ompi: yksiä vanhempia huolestuttaa, kun lapsi turvautuu nyrkkeihinsä, toisia taas se, kun lapsi on liian kiltti. Veikkaan hiukan uhkarohkeasti, että ?liian kiltin? tytön miellyttämisen halun taustalta löytyy ilmiö, jota psykologit kutsuvat reaktionmuodostukseksi. Sillä ymmärretään psyykkistä puolustautumiskeinoa, jonka lapsi (tai aikuinen) ottaa käyttöön kokiessaan omat tunteensa kielletyiksi tai vääriksi. Kun tyttärellenne syntyi pikkuveli, hän saattoi tehdä pienessä päässään sellaisen johtopäätöksen, että vauva tuotiin taloon siksi, että hän itse oli jotenkin ?tuhma? tai muuten viallinen. Hän oli ehkä hyvin kiukkuinen vauvan syntymästä, mutta pelkäsi rangaistusta, jos vanhemmat saisivat hänen vihaiset ajatuksensa selville. Niinpä hän käänsi asian toisinpäin: hänestä tulikin liian kiltti ja auttavainen. Sekään ei näytä kokonaan poistavan pelkoa hylätyksi tulemisesta.

En tarkoita missään tapauksessa, että te vanhemmat olisitte aiheuttaneet tytön liiallisen kiltteyden. Lapset osaavat tehdä erittäin hyvin näitä pieleen menneitä päätelmiään aivan itsenäisesti. Ujouskin on osaltaan oman, terveen aggression estymistä. Kirjeestänne huokuu herkkyys lapsen tunteille ja kyky eläytyä hänen asemaansa. Niiden varassa kävisin hänen kanssaan keskustelua veljen syntymästä ja sen aiheuttamista reaktioista. Sitähän voi puhua ihan yleisellä tasolla: ?Kaikki lapset, joille syntyy pikkusisko tai -veli, ajattelevat joskus, että se pitäisi viedä takaisin sairaalaan?. Sitten voitte jatkaa kertomalla, että hänen ei tarvitse olla aina kiltti, ettekä te hylkää häntä milloinkaan ? mutta senhän te olettekin jo tehneet, eikö totta?