"Onko linnulla napa?" ja muita tieteen arvoituksia
Lasten Oma

Lasten omassa tiedenurkassa perehdytään niin lapsia kuin aikuisiakin kiinnostaviin kysymyksiin.

Ihmisen napa on jäänne napanuorasta, jonka kautta hän on saanut äidin kohdussa ravintoaineet ennen syntymäänsä. Myös muilla nisäkkäillä on napa, vaikka se onkin huomaamattomampi. Linnuilla sen sijaan ei ole napaa, kuten ei myöskään matelijoilla. Tämä johtuu siitä, että munan sisällä kehittyvät lintujen ja matelijoiden sikiöt saavat ravintonsa eri tavalla kuin nisäkkäiden sikiöt.

Aluksi kaikkien selkärankaisten alkioilla on ravintosäiliönä ruskuainen. Nisäkäs käyttää kuitenkin ruskuaisen pian loppuun. Sen jälkeen se saa ravintoa emostaan napanuoran ja istukan välityksellä. Syntymän jälkeen napanuora katkeaa, ja siitä jää muistoksi napa.

Linnun munassa on suuri määrä vararavintoa, jota kutsutaan ruskuaiseksi tai keltuaiseksi. Linnun sikiö pärjää kuoriutumiseen saakka tällä mahtavalla ravintovarastolla. Linnuillakin on silti eräänlainen napanuora, sillä ruskuaispussin ja sikiön välissä on isoja verisuonia. Napaa ei kuitenkaan jää, sillä kuoriutumiseen mennessä ruskuaispussi on huventunut pieneksi kohoutumaksi alavatsassa, joka sekin lopulta imeytyy vatsan sisään. Kananpoika tulee kuoriutumisenkin jälkeen toimeen ’sisään imaistulla’ ruskuaispussilla vuorokauden-pari. Aikuisella linnulla on muistona ruskuaispussista vain pieni pullistuma ohutsuolen seinämässä.

Asiantuntija: Raimo Hissa,  eläinfysiologian emeritusprofessori Lähde: Onko linnulla napa? ja muita tieteen arvoituksia, 2010, Sanoma Magazines Finland. 

Kiinnostuitko tieteen arvoituksista? Kysymyksiä voi jättää esimerkiksi Tiede-lehden sivuille www.tiede.fi/kysy.

Satukirjaston maksuton viikon kirja Hyvää yötä, Muumipeikko pitää sisällään seitsemän hyväntuulista tarinaa, jotka saattelevat ihanasti unten maille. Ääneen luetuissa saduissa muumit löytävät rannalta kimaltelevia lasihelmiä, kohtaavat arvoituksellisen merihevosen ja kirjoittavat raportteja Muumitalon tapahtumista.

Tilaajille tarjoamme tällä viikolla poikkeuksellisen viisaan ja koskettavan uutuuskirjan. Oscareita voittaneen Coco-animaation tarina löytyy nyt ääneen luettuna Satukirjastosta, ja se vie lukijansa musiikkia rakastavan Miguelin luo Meksikoon. Tarina saa maagisia ulottuvuuksia, kun poika päätyy Kuolleiden maahan tapaamaan esi-isiään ja selvittämään sukunsa salaisuuksia. Kirjaa pääsee lukemaan täältä.

Ryhmä Haun koiranpennut tunnetaan televisiosta, mutta tiesitkö, että suosikkikoirien seikkailuja pääsee myös kuuntelemaan Satukirjastossa Jaajo Linnonmaan lukemana?


Ryhmä Haun tarttuva tunnusmusiikki kaikuu sunnuntaisin monessa lapsiperheessä, ja sen osaa ulkoa myös radio- ja tv-juontaja Jaajo Linnonmaa. Kun koiranpennut valtaavat tv-ruudun, kolmen pienen tyttölapsen isälläkin on vauhti päällä.

­                           – Osaan tulkita myös sarjan tunnusbiisin, Jaajo naureskelee.

Laulu sujuu letkeästi porukalla, ja koiranpennut inspiroivat hyvällä asenteellaan: kaikille koirille löytyy käyttöä jokaisessa jaksossa, eikä kukaan jää lehdelle soittelemaan.

                           Lempihahmokseen Jaajo nostaa Rollen. ­– Se on ruumiinrakenteeltaan vähän samanlainen kuin minä. Sillä on myös hurttia huumoria. Se söpöstelee välillä, kunnes muistaa, että pitäisi olla bulldoggi. Sitten se korjaa lauseitaan ja yrittää olla vähän kovempi kuin on.

Jaajon perheessä tunnetaan myös Ryhmä Hau -kirjat, joten juontaja innostui lukemaan tarinoita ääneen myös suuremmalle yleisölle Lasten Omaan Satukirjastoon.  – Isien pitää ehdottomasti lukea lapsille kirjoja, Jaajo kannustaa.

Katso vielä tästä, miten Ryhmä Hau -tarinoiden lukeminen Jaajolta sujui: