Älä laita ikkunoiden eteen tai parvekkeelle kalusteita, joihin on helppo kiivetä. Kuva: iStockphoto.
Älä laita ikkunoiden eteen tai parvekkeelle kalusteita, joihin on helppo kiivetä. Kuva: iStockphoto.

Vanhemman tehtävä on yrittää estää pahat tapaturmat. Näillä vinkeillä vältät niistä monta.

1. Millaisia tapaturmia pienille lapsille sattuu?

Kolhuja tulee, kun lapsi opettelee liikkumaan ja tutkii ympäristöään. Pieniä kolhuja ei pidä pelätä, mutta vanhemman tehtävä on oppia ennakoimaan ja estämään vakavat tapaturmat. Lapsen pitää saada liikkua ja harjoitella, vanhemman tehtävä on jaksaa vahtia.

Vakavimmat tapaturmat sattuvat liikenteessä tai kotona niin, että lapsi putoaa tai saa myrkytyksen syötyään jotakin vaarallista.

2. Mitä teen, ettei satu pahasti?

Ihan pienen kanssa tärkeintä on tehdä kodista turvallinen: nostaa pois tavaroita, joihin ryömivä tai seisomaan nouseva vauva yltää. Muista, että vauva maistaa kaikkea – ja yllättää aina. Yhtäkkiä hän yltääkin paikkaan, johon ei ennen yltänyt. Kun taapero alkaa juosta ja kiipeillä, odotettavissa on kiirettä.

Lapsi matkii, mitä aikuiset tekevät. Eikä hän muista kieltoja.

Sovi selvästi, kuka aikuinen lasta katsoo. Helposti käy esimerkiksi niin, että kumpikin vanhempi luulee toisen pitävän lasta silmällä.

3. Haluan ennakoida pahat putoamiset. Mitä pitää huomata?

Kävelemään opetteleva lapsi kaatuu, se on ihan tavallista. Joskus paha kaatuminen tai putoaminen voi aiheuttaa murtumia tai esimerkiksi aivotärähdyksen.

Ihan ensin: säilytä lapsen leluja helpoissa paikoissa ja kevyissä laatikoissa niin, että lapsi saa ne itse otettua. Sotkusta viis, näin voit vähentää kiipeilyä. Kiinnitä hyllyt seinään. Painavakin hylly tai lipasto kaatuu, kun siihen kiipeää.

Älä jätä vauvaa yksin hoitopöydälle, sängylle tai sohvalle. Vaikkei vauva osaisi kieriä, hän voi vahingossa potkaista vauhtia ja pudota. Älä jätä lasta myöskään syömään yksin, ettei hän nouse seisomaan syöttötuolissa. Hanki tuoli, joka ei kaadu, jos lapsi tönäisee pöydästä vauhtia. Myös kaupan ostoskärryistä pieni kurkottelija putoaa helposti.

Asenna portaiden ylä- ja alaosaan lapsiportti.

Asenna portaiden ylä- ja alaosaan lapsiportti. Muista laskea pinnasängyn pohja alas ajoissa.

Rattaissa on hyvä pitää lapsella turvavaljaita, ja kun pysäköit vaunut, laita jarru päälle. Jos nukutat vauvaa ulkona, varmista, etteivät vaunut kaadu. Laske vaunukoppa ja turvakaukalo aina lattialle, ja vältät niiden putoamisen.

Älä laita ikkunoiden eteen tai parvekkeelle kalusteita, joihin on helppo kiivetä.

Autossa kannattaa kytkeä päälle lapsilukko, ettei lapsi saa avattua takaovea.

4. Onko tavallista, että lapsi saa myrkytyksen vaikka pesuaineesta?

Hengenvaaralliset myrkytykset eivät ole yleisiä – koska pienten lasten vanhemmat onneksi tajuavat vaaran. Myrkytykset sattuvat lähes aina kotona. Pesuainepakkaukset tai lääkkeet voivat näyttää lapsesta vaikkapa karkeilta.

Säilytä pesuaineet ja lääkkeet ylhäällä tai lukitussa kaapissa. Älä jätä pakkauksia auki.

Säilytä pesuaineet ja lääkkeet ylhäällä tai lukitussa kaapissa. Älä jätä pakkauksia auki.

Pesuaineet kannattaa säilyttää pakkauksessa, jossa ne myydään – silloin sinulla on aina tuoteseloste tallella ja pystyt nopeasti luettelemaan esimerkiksi lääkärille, mitä lapsi on suuhunsa saanut. Jos tupakoit, piilota tupakat hyvin.

Jotkin huonekasvit ovat myrkyllisiä. Tarkista asia.

5. Pelkään, että lapsi tukehtuu ruokaan. Voiko niin käydä?

Hengitystien voi tukkia esimerkiksi ruokapala, karkki, pähkinä tai pieni lelu. Tukehtumisvammat ovat kyllä harvinaisia. Ne ovat silti vakavia, sillä hapenpuute voi vaurioittaa aivoja. Niidenkin välttämiseksi voi onneksi tehdä paljon.

Opeta lapsi istumaan aloillaan syöttötuolissa, kun hän syö. Siivoa pois esimerkiksi napit, helmet, kuulat, kolikot, magneetit (ne ovat myös myrkyllisiä) ja muut pikkuesineet. Opeta isosisaruksille, ettei esille voi jättää leluja, joissa on pieniä osia. Älä anna lapselle unileluja, joista voi irrota osia.

Pistä pois myös muovipussit, äläkä sisusta suljettavilla laatikoilla, joihin lapsi voi mennä sisälle. Kiinnitä kaihdinten narut niin, ettei leikkivä taapero voi kietoutua niihin.

Taaperolta kannattaa ottaa pyöräilykypärä pois, kun hän menee kiipeilytelineeseen. Kypärästä voi jäädä pahasti kiinni.

6. Uskaltaako vauvan ottaa syliin ruokapöytään?

Uskaltaa – mutta kannattaa muistaa, että tavallinen tapaturma on se, että sylissä istuva lapsi kaataa päälleen aikuisen kahvikupin. Palovammat ovat pienen lapsen iholla isoja. Kun kannat kuumaa ruokaa, älä pidä lasta sylissä.

Varaudu siihen, että lapsi kurkottelee pöydille ja liedelle.

Työnnä kattilat ja ruuat pidemmälle pöydän reunalta ja käännä kattiloiden kahvat pois lieden laidalta. Kun lapsi on pieni, pöytäliinaa ei ehkä kannata käyttää: liinasta nykäisemällä putoaa paljon tavaraa.

Lieteen voi ostaa suojan ja keittiön laatikoihin lukot – ja samalta kaupan osastolta löytyvät myös tulpat sähköpistokkeisiin.

Vahdi aina hellaa: jos keittiössä leikkii, liedelle lentää helposti vaikka pallo tai paperilennokki. Laita takan eteen suoja.

7. Mitä muuta minun pitäisi tajuta varoa?

Yksi iso vaaranpaikka on vesi, sillä pieni lapsi voi hukkua ihan muutaman sentin syvyiseen veteen. Tyhjennä vesialtaat ja ammeet sekä ulkona että sisällä, ja vahdi lasta rannalla koko ajan. Pikkulasta ei saa päästää yksin veteen.

Vanhempien kokemus on, että myös sähköjohdot kannattaa panna piiloon niin, ettei niistä vetämällä saa kaadettua päälleen vaikka lamppua. Vessan oven lukko voi myös olla pulma sen ajan, kun lapsi saa sen lukkoon sisäpuolelta muttei osaa avata. Moni irrottaa lukon hetkeksi – tai hankkii lukon, jonka saa myös ulkopuolelta auki.

Vierailija

Tunnetko pikkulasten tavallisimmat tapaturmat? Näin estät ne

Hanki myös syöttötuoliin valjaat. Lapsi ehtii nousta seisomaan vaikka sillä aikaa, kun otat ruuan mikrosta tai rätin siivotaksesi sotkut. Opeta, ettei portaissa tai kylpyhuoneessa juosta. Kulje portaissa harjoittelevan lapsen alapuolella tai pidä koko ajan kiinni. Jarrusukat kylpyhuoneessa tai vaikka uimahallin pesuhuoneessa vähentää kaatumisriskiä.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Saako lisää? Maitovaihe on lopulta lyhyt aika lapsen elämässä. Nyt  Nuutille maistuu moni muukin ruoka. Kuva: Satu Kemppainen

Sannan molemmat pojat ovat kasvaneet pääosin äidinmaidonkorvikkeella. Pulloruokinnassa harmittaa vain ympäristön asenne.

Kahdeksankuinen Nuutti imaisee viimeiset hörpyt maitopullosta ja jaksaa taistella vielä hetken nukkumattia vastaan. Äiti Sanna laskee hänet hellästi pinnasänkyyn.

Pullolle nukahtava vauva on tässä keittiössä tuttu näky. Myös Nuutin isoveli Hermanni, 3, kasvoi aikanaan pääosin äidinmaidonkorvikkeella.

– Hermanni painoi syntyessään vain 2190 grammaa. Hän ei jaksanut imeä rintaa kuin kymmenen minuuttia kerrallaan ja oli senkin jälkeen ihan hikinen, Sanna muistelee esikoisensa ensimmäisiä viikkoja.

Imetys-lisämaito-pumppausrumbassa kului tunti kerrallaan, kolmen tunnin välein, vuorokauden ympäri. Kaksi kuukautta Sanna jaksoi sitä pahimmillaan puolentoista tunnin yöunilla. Sitten voimat loppuivat, ja Hermanni siirtyi korvikkeelle.

Kun Nuutti syntyi, kaikki oli toisin. Poika oli alusta saakka rinnalla kuin ammattilainen.

– Olin ihan fiiliksissä, että jes, nyt tämä sujuu. Opetimme silti vauvan myös pullolle, jotta isäkin voisi osallistua hoitoon.

”Ehkä imetys olisi voinut jatkua, mutta olin siihen liian loppu.”

Nuutin kanssa imetys meni loistavasti kaksi kuukautta. Sitten koko perhe sairastui rajuun enterorokkoon.

– Rintani ja Nuutin kitalaki olivat täynnä kipeitä rakkuloita. Imetys oli tuskaa molemmille. Lopulta Nuutti ei huolinut rintamaitoa edes pullosta, korviketta kyllä. Ehkä hän yhdisti äidinmaidon maun kipuun.

Kun tauti oli selätetty, Sanna yritti käynnistää imetystä uudestaan, mutta maito oli ehtinyt vähentyä. Perhe oli vasta toipumassa, kaikki nukkuivat huonosti, ja kolmivuotias Hermannikin tarvitsi äidin huomiota.

– Ehkä imetys olisi voinut jatkua, jos olisin pystynyt istumaan sohvalla ja imettämään Nuuttia tuntikausia putkeen, mutta olin siihen liian loppu.


Ruoka-aika. Samuli-isän sylissä Nuutin on niin hyvä syödä, että siihen voi vaikka nukahtaa. Usein niin käykin.

Sannalle oli lopulta valtava helpotus, kun neuvolan terveydenhoitaja antoi ikään kuin luvan lopettaa.

– Menin poikien kanssa neuvolaan naama harmaana ja väsymystäni itkien. Ihana terveydenhoitajamme totesi myötätuntoisesti, että jos imetys ei tuntunut minulle ihan äärettömän tärkeältä, hänestä voisin kyllä lopettaa yrittämisen. Nuutti oli jo saanut maidostani paljon hyötyjä, ja oli tärkeää turvata minun jaksamiseni.

Niin Nuutistakin tuli pullopoika. Sannasta se ei lopulta tuntunut kovin pahalta. Hän oli jo nähnyt, kuinka täydellinen lapsi Hermannistakin oli korvikkeella kasvanut.

– Olen sellainen, etten jaksa jäädä vellomaan vaikeuksissa. Mieluummin yritän löytää ratkaisun ja mennä eteenpäin.

Pulloruokinnassa harmittaa oikeastaan vain ympäristön asenne. Jotkut kokevat oikeudekseen neuvoa asiassa, joka ei kuulu kellekään muulle kuin äidille itselleen.

”Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.”

– Kun vielä imetin Nuuttia, eräs tuttava näki vaunukopassa maitopullon ja ihmetteli suureen ääneen, miksen imetä poikaa kaikkialla. Minusta paikallisjunassa imettäminen oli turhan hankalaa. Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.

Oli Sannalle silti pettymys, kun Nuutin hyvin sujunut imetys päättyi niin yllättäen. Kerran hän purki asiaa ystävälleen, joka oli täysimettänyt vauvaansa. Tämä lohdutti, että ekaluokan opettaja ei näe, ketä lapsista on imetetty ja kuinka kauan.

– Kun lakkasin ahdistumasta imetyksestä ja väsyttämästä itseäni, saatoin käyttää energiani siihen, että olin ihan eri tavalla läsnä lapsilleni.

Tässä on tilaa molemmille. Isosisko Amanda saa äidinmaitoa muutaman kerran päivässä, Noel aina halutessaan. Kuva: Satu Kemppainen

Kaksivuotias Amanda ja kahdeksankuinen Noel saavat molemmat äidinmaitoa. Tandemimetys on ollut Anna-äidille luonteva valinta.

Tissshh, toteaa Amanda, 2, kömpii äidin syliin ja painaa päänsä tämän kaula-aukkoon. Toisella rinnalla on jo asukas, kahdeksankuinen pikkuveli Noel.

Sisarukset hörppivät maitoa hetken tyytyväisinä, mutta alkavat pian kiskoa toisiaan hiuksista. Anna-äidin ei auta muu kuin pyytää Amandaa menemään isän kanssa piirtämään, jotta veli saa syödyksi.

– Ei laiteta tällä kertaa värikynää korvaan, Kalle-isä muistuttaa.

Vielä kuusi vuotta sitten Annan olisi ollut hankala kuvitella, että hän imettäisi vielä kahtakin lasta yhtä aikaa.

Ada-esikoisen imetystä vaikeutti lonkkaluksaation takia käytetty iso lonkkatyyny. Imetysasentoja oli vaikea löytää, ja kuukauden vanhana Ada siirtyi kokonaan korvikkeelle. Se oli Annalle pettymys.

– Itkin sitä pitkään. Ajattelin jopa, että jos joskus saisin lisää lapsia, en voisi imettää heitäkään – se olisi epäreilua Adaa kohtaan.


Kuka se siellä? Kalle-isä on löytänyt omat tapansa olla lastensa kanssa, vaikka maito tuleekin äidiltä.


Tällä olis nälkä. Myös Amandan lelut pitävät maidosta. Isä ja isosisko Ada ovat leikissä mukana.

Anna ja Adan isä erosivat, kun tyttö oli kahdeksankuinen. Neljä vuotta sitten Anna tapasi Kallen.

Kun pariskunta alkoi odottaa Amandaa, Anna halusi tehdä kaikkensa, jotta aiempi pettymys ei toistuisi. Imetys sujuikin jo ensi hetkistä. Ensimmäiset viikot Annasta tuntui, että vuorokaudessa oli vähemmän sellaisia tunteja, kun hän ei imettänyt. Se ei silti ahdistanut, päinvastoin. Suru esikoisen imetyksestä alkoi vaimeta.

– Adakin oli jonkin aikaa tosi kiinnostunut rinnoistani. Lypsin hänelle maitoa lasiin, ja kyllä Ada sen mielellään joi, mutta ei pyytänyt enää toiste lisää, Anna muistelee.

”Kielteiset tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.”

Jo puolen vuoden päästä Anna oli jälleen raskaana. Hänelle oli heti selvää, että hän haluaisi kokeilla, onnistuisiko tandemimetys eli kahden lapsen imetys yhtä aikaa. Neuvolakin kannusti Annaa jatkamaan voimiensa mukaan, koska kyseessä ei ollut riskiraskaus.

Annan vointi pysyi hyvänä läpi odotuksen, mutta hormonaalisista syistä maito väheni niin paljon, että Amandalle täytyi tarjota myös korviketta. Sinnikkäästi tyttö silti jaksoi tissillä käydä, ja synnytyksen jälkeen kärsivällisyys palkittiin.

– Amandan ilme oli aika autuas, kun hän maidonnousun jälkeen pääsi ensimmäistä kertaa rinnalle, Anna naurahtaa.

Kotona Anna huomasi, että isosisaruksen imetys herätti hänessä myös kielteisiä tunteita.

– Tuntui, että tarvitsen tilaa. Amanda ei antanut Noelin syödä rauhassa, vaan kiskoi veikalta tissiä suusta. Minua ärsytti, ja välillä tuli fyysistäkin pahoinvointia. Nämäkin tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.


Pikkuveljelle myös. ”Välillä, kun Amanda on rinnalla, hän saattaa alkaa kaivaa toista tissiä esiin Noelia varten”, Anna kertoo.

Kun vauva halusi maitoa lähes tauotta ja taaperokin toistakymmentä kertaa päivässä, alkoi Annan pinna pettää. Amandan imetystä oli pakko hiukan äidintahdistaa.

”Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.”

Anna koki myös helpommaksi, että lapset kävivät rinnalla pääosin eri aikaan. Näin Amandan imetys tuntui taas mukavalta, ja samalla tyttö sai kaipaamaansa omaa aikaa äidin kanssa.

– Nyt imetän Amandaa kolme, neljä kertaa päivässä. Hän saa itse päättää, koska haluaa lopettaa kokonaan.

THL:n mukaan noin kolmasosa suomalaisäideistä imettää vuoden tai pitempään. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee vähintään kahden vuoden imetystä. Rintamaidon ravinteet ja muut terveyshyödyt eivät katoa mihinkään, vaikka imetys jatkuisi vuosia. Pitkä imetys myös esimerkiksi laskee äidin rintasyöpäriskiä. Silti taaperoimetys herättää ennakkoluuloja.

– Nykyään Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.