Sujauta unilelu hetkeksi paitasi alle. Vanhemman tuoksu tuo turvaa unille.

1. Tarvitseeko vauva unilelun?

Ei, ei tarvitse. Mutta monia vauvoja lelu auttaa vaikeissa tilanteissa, kuten vanhemmasta eroamisessa – mitä nukkuminenkin vauvan näkökulmasta on. Unilelu on niin kutsuttu siirtymäobjekti, eli esine joka auttaa pientä lasta siirtymään tilanteesta toiseen. Se rauhoittaa, lohduttaa ja antaa turvaa.

Pienen vauvan itsesäätely ei ole vielä kehittynyt. Vauvan täytyy opetella esimerkiksi tapa rauhoittua ja nukahtaa itse. Tässä voi auttaa unilelu, jota voi näpertää ja joka tuntuu turvalliselta. Vanhemman kannalta on kätevää, että näperrettävä asia ei ole äidin rinta tai käsi.

On tyypillistä, että vauva havahtuu kun aikuinen nousee ja lähtee. Juuri tätä hetkeä unilelu voi helpottaa: se yhdistyy vauvan mielessä samaan turvallisuuden tunteeseen kuin vanhemman kanssa oleminen.

Unilelusta tulee turvallinen esine, kun se on mukana rakastavissa hetkissä vanhemman kanssa.

Rakas unilelu voi auttaa myös päivähoidon aloittamisessa, hoitoon lähtemisessä, lääkärikäynneillä, yökylässä tai kun lasta suututtaa tai surettaa.

2. Minkä ikäiselle voi antaa unilelun?

Siirtymäobjektin käyttö edellyttää lapsen symbolisen ajattelun sekä mielikuvituksen kehittymistä. Tavallisesti kehitysvaihe alkaa noin yksivuotiaana, mutta usein jo aikaisemmin.

Kun vauva on puolivuotias, nukuttamista voi alkaa lyhentää ja opettaa vauvaa nukahtamaan yksin. Totuttelu unileluun voi alkaa. Osa vauvoista on valmiita nukahtamaan itsekseen jo aiemmin.

Unilelua ei suositella annettavaksi ihan pienelle vauvalle. Alle neljän kuukauden ikäisen vauvan sängyssä ei pitäisi olla mitään ylimääräistä: vauva ei vielä osaa tarttua ja siirtää leluja, jos hän jää niiden alle.

Anna siis lelu vauvalle vasta, kun vauva osaa liikkua, kääntyä, kääntää päätään ja tarttua unileluun itse. Ihan pienelle unileluksi käy harsoliina.

3. Millainen on hyvä unilelu?

Hyvä unilelu on pehmeä ja kevyt, eikä siitä irtoa pieniä osia, esimerkiksi nappisilmiä. Unilelulla ei pitäisi olla irtoavia vaatteita.

Hyvä lelu pysyy kädessä ja vauva saa siitä otteen. Lelu on äänetön, eikä siitä lähde myöskään karvaa tai nukkaa – useinhan lelu päätyy vauvan suuhun.

4. Lapseni ei tahdo unilelua. Haittaako se?

Kaikki vauvat eivät kiinny unileluun. Lapset ovat erilaisia, eivätkä kaikki ala käyttää siirtymäobjektia. Unilelu ei ole välttämättömyys. Jos lapsi ei sitä tahdo, anna asian olla.

Joskus unilelusta tulee mieluisa, kun lelua pitää mukana esimerkiksi imetyshetkissä. Jotkut vauvat tykkäävät äidin tuoksuisesta lelusta, ja lelua voi yrittää leimata pitämällä sitä hetken äidin paidan alla.

Joillekin turvallinen lohtupaikka on oma sänky. Tavallaan tämä on sama asia.

5. Hyh, lelu on tahmainen! Panenko sen pesuun?

Hajuaisti on vauvalle on tärkeä, ja hajumuisti on jo pienellä vauvalla hyvin kehittynyt. Vauva oppii tunnistamaan vanhempansa tuoksusta. Siksi vauvat eivät aina tykkää, kun unilelu pestään. Siitähän katoaa ihana tuttu tuoksu!

Silti unilelu on hyvä pestä välillä. Jos taaperolla on unilelu päivähoidossa, lelu pestään kun se palaa esimerkiksi viikonlopuksi kotiin.

Lelun pyykkipäivää voi helpottaa, jos rakkaita leluja ei ole vain yksi. Joillakin lapsilla on esimerkiksi kaksi samanlaista unipupua. Älä nakkaa turvalelua väkisin pesukoneeseen. Ja muutenkin: lelu on rakas ja erityinen, sitä kannattaa kohdella yhdessä hellästi.

6. Pitääkö unikaverista oppia luopumaan?

Monille unilelu on tärkeä taaperona ja jopa kouluikään saakka. Anna lapsen luopua unikaverista omaan tahtiin. Lapsi luopuu siirtymäobjektista, kun ajattelu kehittyy ja hän alkaa löytää turvaa muista asioista.

Ja unileluhan on monelle rakas lapsuusmuisto – ehkä sinullakin on muistojen laatikossa nuhjuinen nalle?

Kas, niin rakas unilelusta voi tulla.

Asiantuntija: unineuvoja Heli Mäkelä, Kasvun Taika.

Kalapuikoista tulee minulle vieläkin mieleen äitiysvapaa. Niiden äärellä käytiin monta tärkeää keskustelua.

Pian siellä. Tuon kalapuikkoja!

Ystävän viesti pelastaa päivän. Minä ja vauva saamme seuraa.

Äitiysvapaalla on päiviä, jolloin kaikki tuntuu kepeältä. Vaunukoppaan mahtuu tämä kaikki uusi ja ihana, ja päiväkahvi maistuu poikkeukselliselta vapaudelta. Sitten on niitä päiviä, jolloin väsymys harmauttaa mielen, ja koko maailma kutistuu kahvikuppiakin pienemmäksi.

Äitiystävälle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä.

On helppo sanoa, mikä äitiystävässä on kullan­arvoista: hän tietää tunteen. Hänelle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä. Hän selättää ihan samaa sekamelskaa ja valvottuja öitä.

Toisilla on hätäkahvit, minulla ja ystävälläni oli kalapuikot. Hänen pakastimestaan niitä löytyi aina, minä puolestani taioin lautasille lisukkeet. Keittiönpöydässä jaoimme vauvojen vaiheet, puimme parisuhteen senhetkistä tolaa ja pohdimme, mitä töihin paluu toisi tullessaan.

Näinä iltapäivinä kello ei pysähtynyt kuten niin usein kaksin vauvan kanssa.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan.

Kotona ollessa moni asia tuntuu arkisemmalta kuin onkaan. Jälkeenpäin kaipaan montaa asiaa, kuten sitä, että oli aikaa pitää yhteyttä ystäviin. Tiesin tarkalleen, mitä heille kuului.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan. Käyttöä olisi jopa niille hitaasti kuluville tunneille.

Kirjoitus on Vauva-lehden 8/2018 pääkirjoitus.

Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää.  Kuva: Päivi Ristell
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää. Kuva: Päivi Ristell

Kuten kahden aiemmankin lapsen kohdalla, myös nyt arkkitehti ja bloggaaja Maria Nordin aloitti vauvan kanssa vessahätäviestinnän eli vvv:n heti synnytyksen jälkeen.

 – Vessahätäviestinnän periaatteen mukaan vauva on tietoinen kehon toiminnasta jo heti synnyttyään. Tavoite ei ole vaipattomuus, vaan kommunikointi vauvan kanssa.

Marian ja hänen aviomiehensä, muusikko Reino Nordin saivat kolmannen lapsensa noin viikko sitten. Vastasyntyneelä on kulunut koko tähänastisen elämänsä aikana vasta kolme vaippaa, koska sille on tarvetta vain kun poistutaan kotoa. Muuten vauva saa olla ilman vaippaa. Häntä pissitetään lavuaariin tai sitä varten kodista löytyville alustoille.

– Tai vaikka teekuppiin kuten tänä aamuna, Maria naurahtaa.

Vessahätäviestinnässä vanhempi oppii tunnistamaan vauvastaan merkit hädästä kuten vaikkapa vauvan pieni kiljahdus, suun suipistus tai epämukava olo. Sen lisäksi käytetään hyväksi ajoitusta.

– Ja tärkeää on luottaa myös vanhemman intuitioon. Pitää antautua järjen ohi tunteelle ja vaistolle, Maria kertoo.

”Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä.”

Maria kertoo, että vvv tukee varhaista vuorovaikutusta, ja sen on puolestaan todettu tuovan hyötyä hyvinvoinnille ja terveydelle koko elämän ajan. Maria on tehnyt myös Vaipaton vauva -verkkokurssin aiheesta.

– Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä. Kaikki vauvani ovat itkeneet tavanomaista vähemmän ja olleet hyvin tyytyväisiä. Uskon että tämä liittyy siihen, että vauvat ovat tulleet ymmärretyiksi. 

Ja sitten, kesken haastattelun, vauvalle tuleekin hätä, ja Maria juttelee vauvalle hellästi: Onko pisuhätä? Pisu tuli nyt, noin just hienosti. Hyvä pisu.

Vierailija

Maria Nordin: ”Vessahätäviestintä on kommunikointia vauvan kanssa”

Vierailija kirjoitti: Tuo on ihan pimeä. Ei kannata ottaa kuuleviin korviinsa näitä absurdeja kasvatusmenetelmiä. Ihan normaali kasvatusmenetelmä ennen kuin teollisuus alkoi tuottaa vaippaa. Ei ole mitään erikoista tai ihmeellistä tässä. Sinä voisit vähän matkustella ja harrastaa vaikka kirjallisuutta jos maailmakuvasi laajenisi sieltä omasta navasta.
Lue kommentti