Sujauta unilelu hetkeksi paitasi alle. Vanhemman tuoksu tuo turvaa unille.

1. Tarvitseeko vauva unilelun?

Ei, ei tarvitse. Mutta monia vauvoja lelu auttaa vaikeissa tilanteissa, kuten vanhemmasta eroamisessa – mitä nukkuminenkin vauvan näkökulmasta on. Unilelu on niin kutsuttu siirtymäobjekti, eli esine joka auttaa pientä lasta siirtymään tilanteesta toiseen. Se rauhoittaa, lohduttaa ja antaa turvaa.

Pienen vauvan itsesäätely ei ole vielä kehittynyt. Vauvan täytyy opetella esimerkiksi tapa rauhoittua ja nukahtaa itse. Tässä voi auttaa unilelu, jota voi näpertää ja joka tuntuu turvalliselta. Vanhemman kannalta on kätevää, että näperrettävä asia ei ole äidin rinta tai käsi.

On tyypillistä, että vauva havahtuu kun aikuinen nousee ja lähtee. Juuri tätä hetkeä unilelu voi helpottaa: se yhdistyy vauvan mielessä samaan turvallisuuden tunteeseen kuin vanhemman kanssa oleminen.

Unilelusta tulee turvallinen esine, kun se on mukana rakastavissa hetkissä vanhemman kanssa.

Rakas unilelu voi auttaa myös päivähoidon aloittamisessa, hoitoon lähtemisessä, lääkärikäynneillä, yökylässä tai kun lasta suututtaa tai surettaa.

2. Minkä ikäiselle voi antaa unilelun?

Siirtymäobjektin käyttö edellyttää lapsen symbolisen ajattelun sekä mielikuvituksen kehittymistä. Tavallisesti kehitysvaihe alkaa noin yksivuotiaana, mutta usein jo aikaisemmin.

Kun vauva on puolivuotias, nukuttamista voi alkaa lyhentää ja opettaa vauvaa nukahtamaan yksin. Totuttelu unileluun voi alkaa. Osa vauvoista on valmiita nukahtamaan itsekseen jo aiemmin.

Unilelua ei suositella annettavaksi ihan pienelle vauvalle. Alle neljän kuukauden ikäisen vauvan sängyssä ei pitäisi olla mitään ylimääräistä: vauva ei vielä osaa tarttua ja siirtää leluja, jos hän jää niiden alle.

Anna siis lelu vauvalle vasta, kun vauva osaa liikkua, kääntyä, kääntää päätään ja tarttua unileluun itse. Ihan pienelle unileluksi käy harsoliina.

3. Millainen on hyvä unilelu?

Hyvä unilelu on pehmeä ja kevyt, eikä siitä irtoa pieniä osia, esimerkiksi nappisilmiä. Unilelulla ei pitäisi olla irtoavia vaatteita.

Hyvä lelu pysyy kädessä ja vauva saa siitä otteen. Lelu on äänetön, eikä siitä lähde myöskään karvaa tai nukkaa – useinhan lelu päätyy vauvan suuhun.

4. Lapseni ei tahdo unilelua. Haittaako se?

Kaikki vauvat eivät kiinny unileluun. Lapset ovat erilaisia, eivätkä kaikki ala käyttää siirtymäobjektia. Unilelu ei ole välttämättömyys. Jos lapsi ei sitä tahdo, anna asian olla.

Joskus unilelusta tulee mieluisa, kun lelua pitää mukana esimerkiksi imetyshetkissä. Jotkut vauvat tykkäävät äidin tuoksuisesta lelusta, ja lelua voi yrittää leimata pitämällä sitä hetken äidin paidan alla.

Joillekin turvallinen lohtupaikka on oma sänky. Tavallaan tämä on sama asia.

5. Hyh, lelu on tahmainen! Panenko sen pesuun?

Hajuaisti on vauvalle on tärkeä, ja hajumuisti on jo pienellä vauvalla hyvin kehittynyt. Vauva oppii tunnistamaan vanhempansa tuoksusta. Siksi vauvat eivät aina tykkää, kun unilelu pestään. Siitähän katoaa ihana tuttu tuoksu!

Silti unilelu on hyvä pestä välillä. Jos taaperolla on unilelu päivähoidossa, lelu pestään kun se palaa esimerkiksi viikonlopuksi kotiin.

Lelun pyykkipäivää voi helpottaa, jos rakkaita leluja ei ole vain yksi. Joillakin lapsilla on esimerkiksi kaksi samanlaista unipupua. Älä nakkaa turvalelua väkisin pesukoneeseen. Ja muutenkin: lelu on rakas ja erityinen, sitä kannattaa kohdella yhdessä hellästi.

6. Pitääkö unikaverista oppia luopumaan?

Monille unilelu on tärkeä taaperona ja jopa kouluikään saakka. Anna lapsen luopua unikaverista omaan tahtiin. Lapsi luopuu siirtymäobjektista, kun ajattelu kehittyy ja hän alkaa löytää turvaa muista asioista.

Ja unileluhan on monelle rakas lapsuusmuisto – ehkä sinullakin on muistojen laatikossa nuhjuinen nalle?

Kas, niin rakas unilelusta voi tulla.

Asiantuntija: unineuvoja Heli Mäkelä, Kasvun Taika.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tässä on tilaa molemmille. Isosisko Amanda saa äidinmaitoa muutaman kerran päivässä, Noel aina halutessaan. Kuva: Satu Kemppainen

Kaksivuotias Amanda ja kahdeksankuinen Noel saavat molemmat äidinmaitoa. Tandemimetys on ollut Anna-äidille luonteva valinta.

Tissshh, toteaa Amanda, 2, kömpii äidin syliin ja painaa päänsä tämän kaula-aukkoon. Toisella rinnalla on jo asukas, kahdeksankuinen pikkuveli Noel.

Sisarukset hörppivät maitoa hetken tyytyväisinä, mutta alkavat pian kiskoa toisiaan hiuksista. Anna-äidin ei auta muu kuin pyytää Amandaa menemään isän kanssa piirtämään, jotta veli saa syödyksi.

– Ei laiteta tällä kertaa värikynää korvaan, Kalle-isä muistuttaa.

Vielä kuusi vuotta sitten Annan olisi ollut hankala kuvitella, että hän imettäisi vielä kahtakin lasta yhtä aikaa.

Ada-esikoisen imetystä vaikeutti lonkkaluksaation takia käytetty iso lonkkatyyny. Imetysasentoja oli vaikea löytää, ja kuukauden vanhana Ada siirtyi kokonaan korvikkeelle. Se oli Annalle pettymys.

– Itkin sitä pitkään. Ajattelin jopa, että jos joskus saisin lisää lapsia, en voisi imettää heitäkään – se olisi epäreilua Adaa kohtaan.


Kuka se siellä? Kalle-isä on löytänyt omat tapansa olla lastensa kanssa, vaikka maito tuleekin äidiltä.


Tällä olis nälkä. Myös Amandan lelut pitävät maidosta. Isä ja isosisko Ada ovat leikissä mukana.

Anna ja Adan isä erosivat, kun tyttö oli kahdeksankuinen. Neljä vuotta sitten Anna tapasi Kallen.

Kun pariskunta alkoi odottaa Amandaa, Anna halusi tehdä kaikkensa, jotta aiempi pettymys ei toistuisi. Imetys sujuikin jo ensi hetkistä. Ensimmäiset viikot Annasta tuntui, että vuorokaudessa oli vähemmän sellaisia tunteja, kun hän ei imettänyt. Se ei silti ahdistanut, päinvastoin. Suru esikoisen imetyksestä alkoi vaimeta.

– Adakin oli jonkin aikaa tosi kiinnostunut rinnoistani. Lypsin hänelle maitoa lasiin, ja kyllä Ada sen mielellään joi, mutta ei pyytänyt enää toiste lisää, Anna muistelee.

”Kielteiset tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.”

Jo puolen vuoden päästä Anna oli jälleen raskaana. Hänelle oli heti selvää, että hän haluaisi kokeilla, onnistuisiko tandemimetys eli kahden lapsen imetys yhtä aikaa. Neuvolakin kannusti Annaa jatkamaan voimiensa mukaan, koska kyseessä ei ollut riskiraskaus.

Annan vointi pysyi hyvänä läpi odotuksen, mutta hormonaalisista syistä maito väheni niin paljon, että Amandalle täytyi tarjota myös korviketta. Sinnikkäästi tyttö silti jaksoi tissillä käydä, ja synnytyksen jälkeen kärsivällisyys palkittiin.

– Amandan ilme oli aika autuas, kun hän maidonnousun jälkeen pääsi ensimmäistä kertaa rinnalle, Anna naurahtaa.

Kotona Anna huomasi, että isosisaruksen imetys herätti hänessä myös kielteisiä tunteita.

– Tuntui, että tarvitsen tilaa. Amanda ei antanut Noelin syödä rauhassa, vaan kiskoi veikalta tissiä suusta. Minua ärsytti, ja välillä tuli fyysistäkin pahoinvointia. Nämäkin tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.


Pikkuveljelle myös. ”Välillä, kun Amanda on rinnalla, hän saattaa alkaa kaivaa toista tissiä esiin Noelia varten”, Anna kertoo.

Kun vauva halusi maitoa lähes tauotta ja taaperokin toistakymmentä kertaa päivässä, alkoi Annan pinna pettää. Amandan imetystä oli pakko hiukan äidintahdistaa.

”Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.”

Anna koki myös helpommaksi, että lapset kävivät rinnalla pääosin eri aikaan. Näin Amandan imetys tuntui taas mukavalta, ja samalla tyttö sai kaipaamaansa omaa aikaa äidin kanssa.

– Nyt imetän Amandaa kolme, neljä kertaa päivässä. Hän saa itse päättää, koska haluaa lopettaa kokonaan.

THL:n mukaan noin kolmasosa suomalaisäideistä imettää vuoden tai pitempään. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee vähintään kahden vuoden imetystä. Rintamaidon ravinteet ja muut terveyshyödyt eivät katoa mihinkään, vaikka imetys jatkuisi vuosia. Pitkä imetys myös esimerkiksi laskee äidin rintasyöpäriskiä. Silti taaperoimetys herättää ennakkoluuloja.

– Nykyään Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.

Mitä jos äiti haluaa vielä torkkua, kun vauva on jo hereillä? Psykologi Leea Mattila vastaa.

Minulla on nelikuinen aamuvirkku vauva, joka nukkuu pinnasängyssä minun ja mieheni sängyn vieressä. Vauva heräilee aamulla kuuden aikaan, jolloin otan hänet viereeni, että saan itse nukkua vähän pidempään. Yleensä poika nukahtaa vielä noin tunniksi, minkä jälkeen hän herää höpöttelemään, ei itke. Itse haluan jatkaa unia vielä jonkin aikaa ja olenkin puoliunessa kahdeksaan asti.

Käytännössä lapsi siis höpöttelee itsekseen tunnin verran vieressäni ennen kuin nousen ylös sängystä. Voiko hän saada traumoja siitä, että joutuu olemaan yksin hereillä?

Aamutorkku äiti

Leea Mattila vastaa: Monen vauvan vanhempi tietää, millaista unenpuute on. Vauva saattaa herätä kohtuuttoman varhain, ja uni ja riittävä lepo ovat kuitenkin hyvinvoinnille välttämättömiä.

Kerrot, että vauvasi jaksaa tunnin verran itsekseen vieressäsi, kun itse vielä torkut. Tämä on minusta täysin ok! Laiminlyövää se ei ole eikä tuota vauvalle traumatisoitumista, mikäli hän saa muuten hoivaa ja seurustelua tarpeidensa mukaan.

Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Trauma tarkoittaa sitä, että jokin tilanne on äärimmäisen negatiivinen, avuttomuutta ja ylivoimaista pelkoa tuottava, jolloin psyykkiset suojautumismekanismit eivät riitä. Silloin trauma jää mieleen ja vaikuttaa ihmisen toimintaan yleensä negatiivisesti.

Osaat pohtia vauvan kokemusmaailmaa, mikä kertoo minulle sensitiivisyydestäsi vuorovaikutuksessa. Nelikuinen osaa jo ilmoittaa halutessaan kontaktia. Havahdut kyllä puoliunestasi hänen tarpeisiinsa. Kuuntele ja vastaa vauvan viesteihin, niin välität turvallisuutta.

Vanhemmat ovat kovilla, ja nykymaailmassa vaatimuksia tulee joka suunnasta. Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Jos vauva vielä yli puolivuotiaana viihtyy yksinään hereillä, on hyvä tarkastella, onko hän muuten passiivisen oloinen ja omissa oloissaan viihtyvä. Siinä tapauksessa hän saattaa tarvita aktivoimista vuorovaikutukseen. Iän karttuessa vauva alkaa myös liikkua, ja silloin on huolehdittava, ettei hän putoa tai pääse satuttamaan itseään vanhemman torkkuessa.

Jos haluat muutosta aamuihinne, helpointa on aloittaa muutos sinusta itsestäsi. Voit yrittää ennättää aiemmin nukkumaan. Yli kolmikuisen unirytmiä voi myös lempeästi pyrkiä ohjailemaan ja kokeilla, saisiko sitä hieman myöhäisemmäksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.