Ruokablogisti Marjut Ollilan kolme ajatusta sormiruokailusta.

1. Sormiruokailu vapauttaa kyttäämisestä.

Soseiden aloittaminen esikoiseni kohdalla oli tuputtamista ja lentokoneita. Syömisestä tuli kyttäämistä. Iriksen kanssa asiat menivät toisin. Hänen kanssaan aloitimme kiinteät sormiruokaillen, kun Iris osoitti valmiudet siihen. Se osoittautui paljon helpommaksi.

Kun Iris oli sormiruokaillut pari kuukautta, kysyin mieheltäni mikä hänestä on ollut suurin ero verrattuna Noan ruokailun aloitukseen. Ajattelin, että hän vastaa, että saamme itse syödä rauhassa. Vastaus olikin, ettei hän ole kuullut kertaakaan suustani lausetta ”kun se ei ole taaskaan syönyt kunnolla”. On tuntunut hyvältä, että lapsi määrää tahdin ja määrän, minä, mitä syödään.

2. Tämä ei ole hippiäitien puuhastelua.

Olen kuullut, että monesti sormiruokaa lapsilleen tarjoavia vanhempia arvostellaan, ihan neuvolassakin. Sormiruokailua saatetaan pitää hippiäitien puuhasteluna.

Jos joku läheisistä arvostelee, kehottaisin miettimään, rajoittuuko se vain sormiruokailuun. Onko se ihmisen tapa puuttua lapsenkasvatukseen, vai onko taustalla joku pelko, johon tieto voisi auttaa?

Äitini oli aluksi, että herranjumala, tukehtuuhan se. Kun hän huomasi, miten hienosti Iris syö, hän alkoi ihastella ja toivoa, että Irikselle voisi antaa vielä kolmannen lihapullan.

3. Sormiruoka on simppeliä ja monipuolista.

Aloin kokata, kun esikoinen syntyi. Olin aika nolla keittiössä. Kuudessa vuodessa olen kehittynyt, ja sormiruokia suunnitellessa halusin jo haastetta. Olen kehitellyt pihvejä ja lättyjä, joista lapsi saa kaiken tarvitsemansa: proteiinit, hiilihydraatit ja kasvikset. Ruokiani voi pakastaa. Olen halunnut lisätä perheeni kasviproteiinien käyttöä. Syömme nykyään paljon linssejä.

Kokkaan fiilispohjalta. Joskus ruoka sitten näyttää loskalta valtatien varressa. Näin kävi, kun kokeilin kookosmaitoa ja mustia belugalinssejä.

Lastenruuan ei tarvitse olla mautonta, ainoastaan suolatonta. Ruuasta ei tarvitse stressata, perusterveellinen kotiruoka riittää.

Soseita vai sormiruokaa? Keskustele ja kommentoi alla.

Turkulainen Marjut Ollila pitää reseptiblogia vauvojen ja taaperoiden sormiruuista sekä ylläpitää Facebook-ryhmiä Simppeli sormiruoka ja Mitä te tänään syötte. Marjutilla on 6- ja 1,5-vuotiaat lapset. Hän ei voi sietää banaania, rakastaa karjalanpaistia ja haaveilee, että saisi viedä lapset Espanjaan syömään tapaksia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.