Jos vauva syö pullosta, opettele muutama niksi. Silloin ruokailu on vauvalle hyvä, läheinen hetki.

1. Millainen on hyvä tuttipullo?

Paras on sellainen, jossa tutti on suora ja mahdollisimman pehmeä. Nykyään suositellaan pulloja, joista maito virtaa hitaasti.

2. Entä minkä korvikkeen valitsen?

Valitse maito lapsen iän mukaan. Ikäsuositus lukee paketissa.

Tavalliset äidinmaidonkorvikkeet on valmistettu lehmänmaidosta. Jos ne eivät allergian takia sovi, saatavilla on erityisvalmisteita. Ne valitaan lääkärin kanssa.

3. Miten puhdistan pullon?

Huuhtele pullo ja tutti heti käytön jälkeen. Voit pestä ne käsin tai tiskikoneessa. Keitä pienen vauvan tutit ja pullot kerran vuorokaudessa. Keittämisen voi lopettaa, kun vauva alkaa syödä ruokaa tai juoda vettä.

4. Kauanko maito säilyy pullossa?

Lämmitetty maito säilyy kaksi tuntia, jos vauva ei ole juonut pullosta.

Älä lämmitä maitoa uudelleen. Jos vauva on jo syönyt pullosta, maito säilyy vähemmän aikaa, noin tunnin.

5. Voiko maidon lämmittää mikrossa?

Mikrossa neste lämpenee epätasaisesti ja osin liian kuumaksi. Se tuhoaa maidon vitamiineja. Siksi vesihaude on parempi. Sekoita maito hyvin niin, että se on tasalämpöistä. Varmista, ettei maito ole liian kuumaa tiputtamalla sitä kädellesi.

6. Paljonko vauva syö?

Maidon tarpeeseen vaikuttaa vauvan kasvu. Keskustele tästä neuvolassa.

Vauvalle on joka tapauksessa hyvä antaa pieniä annoksia tiheästi. Iso annos venyttää vauvan mahaa. Jos osittaisimetät, mahan venyminen saattaa vaikeuttaa imetystä. Imetys ei riitä täyttämään vauvan mahaa.

7. Onko maidon sekoittaminen jauheesta tarkkaa?

Noudata aina pakkauksen ohjetta. Älä laita jauhetta enempää kuin ohjeessa on. Kukkuraiset lusikalliset eivät ole vauvalle hyväksi. Liika proteiini kuormittaa vauvan munuaisia.

8. Osittaisimetän vauvaani. Imetänkö ensin vai annanko ensin lisämaidon?

Tähän ei ole yhtä ohjetta: se riippuu tilanteesta. Jos lisämaidon määrä on pieni, voi vauva syödä sen ensin, jotta jaksaa odottaa maidon tuloa rinnasta.

9. Jos vauva saa korviketta, aloitetaanko kiinteä ruoka aiemmin?

Usein aloitetaan, mutta ei ennen neljän kuukauden ikää. Jos korviketta menee paljon, on vauvan hyvä syödä kasviksia. Vauva voi saada maidosta liikaa proteiinia. Kiinteiden aloittamisen jälkeen osittaisimettäjä voi vähentää korvikkeen määrää. Usein rintamaito alkaa riittää.

10. Miten syötän vauvaa hyvin?

Perinteinen tapa syöttää pullolla on, että vauva on sylissä melkein selällään ja pullo pystyasennossa. Kun vauva nielaisee, tuttiosa täytyy uudelleen maidolla, ja vauvan on oikeastaan pakko niellä. Mutta myös pulloruokinta voi olla vauvantahtista.

Aseta vauva mahdollisimman pystyyn asentoon. Pidä katsekontakti, jotta näet, mitä vauva tahtoo. Aloita ruokkiminen koskemalla vauvan huulia pullotutilla ja anna vauvan hamuilla tutti suuhunsa. Silloin vauva on valmis syömään.

Jos vauva on osittaisimetetty, pulloruokinnan on hyvä muistuttaa imetystä.

Pidä pulloa ensin vaakatasossa noin minuutti niin, että vauva imee tyhjää tuttia. Tämä jäljittelee sitä, miten maito tulee rinnastakin: kestää hetken, että maito heruu. Sitten kallista pulloa, ja vauva aloittaa syömisen.

Tarkkaile vauvan viestejä. Jos vauva haluaa pitää tauon tai lopettaa, näet sen eleistä: kulmien kurtistamisesta, sormien tai varpaiden harottamisesta, pään kääntämisestä pois tai siitä, että vauva haukkoo henkeä. Käännä pullo vaakatasoon niin, että maitoa ei tule, mutta älä ota pulloa pois. Kun vauva haluaa lisää, hän imee taas, ja voit kallistaa pulloa.

Vaihda puolta kuten imettäessäkin. Tämä kehittää vauvan kehonhallintaa tasaisesti. Älä jätä vauvaa yksin sitteriin pullon kanssa.

11. Kun puhutaan imetyksestä, puhutaan usein ainutkertaisesta läheisyydestä. Jääkö vauvani siitä paitsi?

Läheisyyttä on syli, kosketus ja hellä katse. Vauvasi ei jää siitä paitsi, kun syötät vauvan sylissä.

Asiantuntija: koulutuskoordinaattori ja kätilö Niina Mäkinen, Imetyksen tuki ry. Lisää hyviä neuvoja: Lue Pullonpyörittäjän opas Väestöliiton sivuilla sekä lisää vauvantahtisesta pulloruokinnasta osoitteesta imetys.fi/lisamaito.

Mia Terveydenhoitaja
Seuraa 
Liittynyt8.6.2015

Toimitus vinkkaa: Opettele hyvä pulloruokinta

Hei, vauvan vastustuskyky ei vielä ole riittävän vahva taistelemaan taudinaiheuttajia vastaan, joita kotona saattaa olla. Siksi suositellaan, että pullot ja tutit keitetään pesun jälkeen. Imetys vahvistaa vauvan vastustuskykyä, kun taas pulloruokituilla vauvoilla hyvien bakteerien saanti on vähempää. Kun vauva alkaa liikkumaan ja laittamaan esineitä suuhunsa, voi keittämisen lopettaa sillä vauva saa jo tässä vaiheessa väkisinkin bakteereja käsiinsä ja suuhunsa.
Lue kommentti

t. Mia, terveydenhoitaja

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lapsi saattaa toivoa joululahjaksi hittilelua, mutta saako hän myös vanhemman, joka malttaa pysähtyä leikkimään hänen kanssaan?

”Äiti, voisitko tulla sisustamaan barbintalon?”

Vilkaisen vaaleanpunakattoista asumusta olohuoneessamme. Sitten keittiön tasoja, jotka olin juuri ajatellut raivata esiin astioiden alta. Ne pyykitkin piti…

”Ihan kohta!”, vastaan.


Harvoin kuitenkaan irtoan tiskipöydän, hellan tai läppärin äärestä ihan kohta. Kolmevuotias saa huudella perääni useamman kerran.

Lattialle on levitetty koko Barbien suku autoineen, hevosineen ja pinkkeine asusteineen, ja lelupaljouden keskellä lapsi kaipaa yhtä asiaa – minua.

Miksi se on niin paljon vaadittu mennä mukaan leikkiin?

Lelupaljouden keskellä lapsi kaipaa yhtä asiaa – minua.

Ainakin siksi, että työpäivän ja iltatoimien välisessä rakosessa on jo valmiiksi tunkua. Seuraavan päivän ruoka pitäisi laittaa. Kurahousuihin vaihtaa ehjät jalkalenksut. Jääkaapin hyllyt huutavat tyhjyyttään, ja kai edes joskus pitäisi siivotakin.

Mutta ehkä leikkimistä pitäisi katsoa toisin silmin. Lapsi tarvitsee ne ehjät lenksut housuihinsa ja ruokaa lautaselleen, mutta aivan yhtä paljon hän tarvitsee leikkiä.

Leikkiessään lapset harjoittelevat sosiaalisia taitoja, muistuttavat kehityspsykologian tuntijat. On sovittava leikin etenemisestä. Vuoroteltava. Toimittava porukassa ja noudatettava yhteisiä sääntöjä.

Aika tärkeitä oppeja elämässä.

Lapsi tarvitsee ne ehjät lenksut housuihinsa ja ruokaa lautaselleen, mutta aivan yhtä paljon hän tarvitsee leikkiä.

Sitä paitsi leikki on oiva tilaisuus kuulostella, mitä omalle lapselle kuuluu. Kuinka taitavasti nuket hänen leikissään sanailevat, ratkovat riidan. Ovatko ne iloisia? Onko nukeilla kavereita?

Leikkiin siirtyy se, mitä lapsi arjessaan näkee ja kokee joka päivä.

Kun sitten laskeudun sisustussuunnittelijan tehtäviini, leikki lähtee lentoon. Lapsi pulppuaa juttua. Barbiet jaetaan puoliksi. ”Tässä minun perhe, tässä sinun. Nyt nää lähtis uimaan!”

Ihan kohta koittaa sekin päivä, että lapsi ei enää pyydä äitiä.

Kohta nuket hyppivät sohvan käsinojalta altaan virkaa toimittavalle matolle. Kun Barbien pieni sisko ei uskalla, sen äiti ja isä rientävät apuun. Sitten lähdetään barbitaloon iltapalalle.

Aikuisen kannalta leikkimisessä on myös tämä hieno puoli: lapsi tempaisee vanhemman tukevasti tähän hetkeen, kun vain antaa mahdollisuuden. Nyt ei mietitä työasioita eikä tiskejä.

Yleensä ilta sujuu kaikin puolin mukavammin, kun on edes hetki leikitty yhdessä. Ihan kohta koittaa sekin päivä, että lapsi ei enää pyydä äitiä.

Lapsi saattaa toivoa joululahjaksi hittilelua, mutta saako hän myös vanhemman, jonka malttaa pysähtyä leikkimään hänen kanssaan?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Yksi vauvan vilpittömimmistä ihailijoista saattaa olla hänen isosisaruksensa.

Yhtä vauvakuvaa en koskaan väsy katselemaan: Muutaman viikon ikäinen kuopuksemme pötköttää piirua vaille kolmevuotiaan esikoisemme sylissä. Vauva pitää isosiskoa tiukasti pikkusormesta kiinni. Siinä on hyvä.

Kun itse vielä ihmettelin, kuka tämä pieni ja uusi oikein on, esikoinen otti vauvan saman tien omakseen. Hänestä kuoriutui isosisko ennen kuin minusta kahden äiti. Hän kylvetti, hoivasi ja lohdutti, esitteli vauvaa polleana tutuille ja tuntemattomille.

Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Itsehän unohdin kirjoittaa vauvan nimen onnittelukorttiin, kun lähdimme koko perhe syntymäpäiväjuhliin. Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Sydämeeni oli ryöpsähtänyt kertaheitolla hurjasti lisää rakkautta, mutta samalla sydän hieman nyrjähti. Esikoisen puolesta kirpaisi, sillä syliin ei joka hetki mahtunut yhtä paljon kuin sydämeen.

Onneksi oli myös isän ja isovanhempien syli. Isompikin sai vielä olla pieni.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle. Ehkä niinkin. Kieltämättä toivoin, että lapsillani olisi kasvussaan kaveri. Se rakkain ja raivostuttavin, jonka kanssa otetaan yhteen mutta jonka edestä ei ikinä paiskaisi ovea kiinni iäksi.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle.

Pikku hiljaa kädet alkavat riittää kahdenkin äitinä. Sitä huomaa kasvavansa lahjomattomaksi erotuomariksi, muistaa tuoda reissusta kaksi täsmälleen samanlaista tuliaista. Mittaa automaattisesti jälkkärit grammalleen yhtä suuriksi. Sylissäkin pysyy kaksi yhtä aikaa.

Kun siskokset kikattavat omille jutuilleen ja pusuttelevat toisilleen hyvän yön halit, sydämessä ei voisi enempää lämpöä tunteakaan.

Vauva-lehden pääkirjoitus 12/17

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.