9 kysymystä pulauttelusta ja refluksitaudista.

1. Vauvani pulauttelee usein ja todella paljon. Onko syytä huoleen?

Reilukin pulauttelu voi olla tavallista refluksia. Se on eri asia kuin refluksitauti – ja nämä kaksi on oikeasti syytä erottaa toisistaan.

Refluksissa mahan sisältöä nousee takaisin ruokatorveen. Se johtuu ruokatorven alasulkijalihaksen aukeamisesta vatsalaukun ja ruokatorven välissä. Vauvalla puklu voi tulla ulos asti, koska ruokatorvi on tilavuudeltaan pieni.

Noin joka toinen vauva pulauttelee paljon, mutta kyse ei silti ole refluksitaudista. Jos vauva kasvaa normaalisti ja voi hyvin, ei ole syytä huoleen. Jos painonnousu hidastuu tai vauva jopa laihtuu, asia täytyy tutkia.

2. Miten refluksitautinen vauva oireilee?

Huonon painonnousun lisäksi tärkeimpiä oireita ovat itkuisuus, veri oksennuksen joukossa ja hengitystauot.

Yksi oire voi olla se, että vauva lopettaa usein syömisen, kieltäytyy jatkamasta ja vetää selkää kaarelle. Huono syöminen voi tosin johtua myös muista asioista, kuten suolistovaivoista.

Vauva saattaa olla öisin levoton ja itkeskellä, mutta sekään ei ole yksinomaan refluksitaudin merkki. Itku voi johtua myös infektioista, nuhasta, hampaiden puhkeamisesta tai siitä, että vauva nukahtaa rinnalle, mutta herää yöllä sängystä ja hätääntyy.

3. Voiko refluksi johtua siitä, että syötän vauvaa liikaa?

Kun vauva itkee, syöminen yleensä lohduttaa. Joskus on vaikea erottaa, itkeekö vauva nälkää vai tukalaa oloa. Voimakas refluksi aiheuttaa itkeskelyä, jolloin vanhempi saattaa syöttää vauvaa taas, ja kierre jatkuu.

Imetys on vauvalle ihan syystäkin iso lohtu ja turva.

Jos vauva syö runsaasti kerrallaan ja mahalaukku täyttyy liikaa, ruoka läikkyy helpommin yli.

Vain, jos paljon pulautteleva ja itkeskelevä vauva kasvaa aivan kasvukäyrien ylärajoilla, kannattaa tarkkailla, syökö vauva lohdun takia liiankin usein.

4. Pitääkö refluksin takia mennä aina lääkäriin?

Ei, jos vauva voi muuten hyvin.

Lääkäriin pitää mennä, jos kasvu hidastuu, vauvalla on pulautuksen seassa verta, hänellä on hengityskatkoksia tai hän ei vaikuta olevan muuten terve. Silloin taustalla voi olla refluksitauti tai jokin muu vaiva kuten suolistoahtauma.

5. Miten voin helpottaa vaivoja kotona?

Pidä vauvan kerralla syömä ruokamäärä kohtuullisena ja vauvaa koholla puoli tuntia ruokailun jälkeen.

Röyhtäytä vauva rauhassa ruokailun jälkeen. Kokeile korottaa vauvan sängyn pääpuolta.

Ummetus pahentaa refluksia, koska suolessa oleva kakkatulppa voi estää uutta ravintoa kulkemasta eteenpäin. Jos vauva on yli neljä kuukautta vanha, voit antaa hänelle luumusosetta.

Vaivaan kokeillaan hoidoksi yleensä ensin maidonsakeuttajaa, jota saa apteekista. Se sekoitetaan korvikkeeseen tai pieneen määrään äidinmaitoa, joka annetaan vauvalle hörppyyttämällä.

6. Mitä lääkkeitä refluksitautiin käytetään? Kuinka nopeasti ne auttavat?

Lääkkeitä käytetään ja tarvitaan harvoin, sillä kotihoito auttaa yleensä merkittävästi.

Natriumalginaattiliuos muodostaa kalvon mahalaukun pinnalle. Lääke sisältää alumiinia, joten sitä ei suositella pitkäaikaiseen käyttöön. Lääkärin neuvoilla voidaan kokeilla myös happosalpaajia, jos oireet ovat vaikeita.

7. Mikä on refluksitaudin ja allergioiden yhteys?

Vaikea refluksi voi olla lehmänmaitoallergian oire. Maitoallergian selvittely aloitetaan lääkärin kanssa.

Yksi tapa tutkia asiaa on se, että imettävä äiti kokeilee muutaman viikon ajan maidotonta dieettiä tai korvike vaihdetaan allergiselle lapselle sopivaan.

Korvike on kallista, ja siitä saa Kela-korvauksen vasta, jos oireet loppuvat, kun sitä käyttää, ja palaavat lääkärin valvonnassa tehtävässä maitoaltistuskokeessa.

Maitoallergia on kuitenkin refluksin syy vain harvoin. On tärkeää, ettei vauvan ruokavalio kapene turhaan, joten allergiaepäily pitää aina käydä läpi lääkärin kanssa.

Jos vauvalla on refluksia ja ripulia, on hyvä lähteä lääkäriin. Ripuli voi olla allergian oire.

8. Olen kuullut silent-refluksista. Mistä sen tunnistaa?

Joskus refluksipulautus ei tule ulos asti, vaan jää nousemaan ja laskemaan ruokatorveen. Silloin refluksitauti voidaan todeta ruokatorven pH-mittauksella, jossa ruokatorveen laitetaan pehmeä letku nenän kautta. Letku ei satu.

9. Milloin tämä oikein helpottaa?

Ennuste on onneksi aina hyvä. Valtaosalla vauvoista oireet helpottavat 9–15 kuukauden iässä, osalla jo aiemmin. Refluksi helpottaa usein, kun vauva alkaa syödä kiinteää ruokaa ja oppii istumaan ja seisomaan. Pystyasento, kiinteämpi ruoka ja vauvan kasvu auttavat.

Vauva 4/2016

Asiantuntijana Taina Arvola, dosentti, lastentautien erikoislääkäri, lasten gastroenterologi, Tampereen Terveystalo, Tampereen yliopistollinen sairaala ja Kanta-Hämeen keskussairaala.

Refluksivauva

Pulauttelua vai refluksitauti? Näin tunnistat eron

Refluksivaivaisen vauvan itku ruoan jälkeen on kipuitkua, ihan erilaista kuin ns. normaali-itku. Oma lapseni kasvoi ihan hyvin, mutta refluksi vaivasi silti. Kun aloitettiin kiinteät kävi ilmi, että hänen ruokatorvensa oli pahasti tulehtunut jatkuvista oksennuksista eikä kiinteiden syöminen todellakaan auttanut asiaa. Vasta siinä vaiheessa ymmärsin viedä lapsen lääkäriin. Harmittaa, että kuuntelin muiden "viisaampien" neuvoja siitä, että vauvat nyt vaan itkee tai että kiinteät sitten auttaa...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lapsi saattaa toivoa joululahjaksi hittilelua, mutta saako hän myös vanhemman, joka malttaa pysähtyä leikkimään hänen kanssaan?

”Äiti, voisitko tulla sisustamaan barbintalon?”

Vilkaisen vaaleanpunakattoista asumusta olohuoneessamme. Sitten keittiön tasoja, jotka olin juuri ajatellut raivata esiin astioiden alta. Ne pyykitkin piti…

”Ihan kohta!”, vastaan.


Harvoin kuitenkaan irtoan tiskipöydän, hellan tai läppärin äärestä ihan kohta. Kolmevuotias saa huudella perääni useamman kerran.

Lattialle on levitetty koko Barbien suku autoineen, hevosineen ja pinkkeine asusteineen, ja lelupaljouden keskellä lapsi kaipaa yhtä asiaa – minua.

Miksi se on niin paljon vaadittu mennä mukaan leikkiin?

Lelupaljouden keskellä lapsi kaipaa yhtä asiaa – minua.

Ainakin siksi, että työpäivän ja iltatoimien välisessä rakosessa on jo valmiiksi tunkua. Seuraavan päivän ruoka pitäisi laittaa. Kurahousuihin vaihtaa ehjät jalkalenksut. Jääkaapin hyllyt huutavat tyhjyyttään, ja kai edes joskus pitäisi siivotakin.

Mutta ehkä leikkimistä pitäisi katsoa toisin silmin. Lapsi tarvitsee ne ehjät lenksut housuihinsa ja ruokaa lautaselleen, mutta aivan yhtä paljon hän tarvitsee leikkiä.

Leikkiessään lapset harjoittelevat sosiaalisia taitoja, muistuttavat kehityspsykologian tuntijat. On sovittava leikin etenemisestä. Vuoroteltava. Toimittava porukassa ja noudatettava yhteisiä sääntöjä.

Aika tärkeitä oppeja elämässä.

Lapsi tarvitsee ne ehjät lenksut housuihinsa ja ruokaa lautaselleen, mutta aivan yhtä paljon hän tarvitsee leikkiä.

Sitä paitsi leikki on oiva tilaisuus kuulostella, mitä omalle lapselle kuuluu. Kuinka taitavasti nuket hänen leikissään sanailevat, ratkovat riidan. Ovatko ne iloisia? Onko nukeilla kavereita?

Leikkiin siirtyy se, mitä lapsi arjessaan näkee ja kokee joka päivä.

Kun sitten laskeudun sisustussuunnittelijan tehtäviini, leikki lähtee lentoon. Lapsi pulppuaa juttua. Barbiet jaetaan puoliksi. ”Tässä minun perhe, tässä sinun. Nyt nää lähtis uimaan!”

Ihan kohta koittaa sekin päivä, että lapsi ei enää pyydä äitiä.

Kohta nuket hyppivät sohvan käsinojalta altaan virkaa toimittavalle matolle. Kun Barbien pieni sisko ei uskalla, sen äiti ja isä rientävät apuun. Sitten lähdetään barbitaloon iltapalalle.

Aikuisen kannalta leikkimisessä on myös tämä hieno puoli: lapsi tempaisee vanhemman tukevasti tähän hetkeen, kun vain antaa mahdollisuuden. Nyt ei mietitä työasioita eikä tiskejä.

Yleensä ilta sujuu kaikin puolin mukavammin, kun on edes hetki leikitty yhdessä. Ihan kohta koittaa sekin päivä, että lapsi ei enää pyydä äitiä.

Lapsi saattaa toivoa joululahjaksi hittilelua, mutta saako hän myös vanhemman, jonka malttaa pysähtyä leikkimään hänen kanssaan?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Yksi vauvan vilpittömimmistä ihailijoista saattaa olla hänen isosisaruksensa.

Yhtä vauvakuvaa en koskaan väsy katselemaan: Muutaman viikon ikäinen kuopuksemme pötköttää piirua vaille kolmevuotiaan esikoisemme sylissä. Vauva pitää isosiskoa tiukasti pikkusormesta kiinni. Siinä on hyvä.

Kun itse vielä ihmettelin, kuka tämä pieni ja uusi oikein on, esikoinen otti vauvan saman tien omakseen. Hänestä kuoriutui isosisko ennen kuin minusta kahden äiti. Hän kylvetti, hoivasi ja lohdutti, esitteli vauvaa polleana tutuille ja tuntemattomille.

Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Itsehän unohdin kirjoittaa vauvan nimen onnittelukorttiin, kun lähdimme koko perhe syntymäpäiväjuhliin. Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Sydämeeni oli ryöpsähtänyt kertaheitolla hurjasti lisää rakkautta, mutta samalla sydän hieman nyrjähti. Esikoisen puolesta kirpaisi, sillä syliin ei joka hetki mahtunut yhtä paljon kuin sydämeen.

Onneksi oli myös isän ja isovanhempien syli. Isompikin sai vielä olla pieni.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle. Ehkä niinkin. Kieltämättä toivoin, että lapsillani olisi kasvussaan kaveri. Se rakkain ja raivostuttavin, jonka kanssa otetaan yhteen mutta jonka edestä ei ikinä paiskaisi ovea kiinni iäksi.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle.

Pikku hiljaa kädet alkavat riittää kahdenkin äitinä. Sitä huomaa kasvavansa lahjomattomaksi erotuomariksi, muistaa tuoda reissusta kaksi täsmälleen samanlaista tuliaista. Mittaa automaattisesti jälkkärit grammalleen yhtä suuriksi. Sylissäkin pysyy kaksi yhtä aikaa.

Kun siskokset kikattavat omille jutuilleen ja pusuttelevat toisilleen hyvän yön halit, sydämessä ei voisi enempää lämpöä tunteakaan.

Vauva-lehden pääkirjoitus 12/17

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.