”En pysty nauttimaan vauva-ajasta, koska huolehdin jatkuvasti. En uskalla jättää vauvaa edes isän hoitoon”, tuore äiti kirjoittaa.

Lukija kirjoittaa

Pelkään koko ajan, että vauvalle tapahtuu jotakin. Vaikka vauva nukkuu yöllä pidempiä pätkiä, minä herään tarkastamaan, että hänellä on kaikki kunnossa. Jos vauva ei syö normaalisti tai itkee enemmän kuin yleensä, olen varma, että hän on vakavasti sairas.

En uskalla jättää vauvaa edes isän hoitoon, koska silloin en voi vahtia häntä. Raskausaika oli hankala, ja pelkoni alkoivat silloin. En pysty nauttimaan vauva-ajasta, koska huolehdin jatkuvasti. Mies sanoo, että lopeta turha murehtiminen, mutten pysty. Vauva on nyt kaksikuinen. Mitä voin tehdä?

Kuvittelin toisin

Muut vanhemmat neuvovat

Vähitellen helpottaa

Minulla oli samanlaisia tunteita, ja tilannetta pahensi se, että olin yksin vauvani kanssa. Näin unia, joissa vauvalleni tapahtui kaikenlaista pahaa, olin masentunut ja itkin paljon. Onneksi vanhempani asuivat lähellä ja saivat vauvan rauhoittumaan silloin, kun minä en saanut. Äitini opetti keinot, joilla arki lähtee sujumaan.

Opin pikkuhiljaa luottamaan siihen, ettei lapseni ole lasista tehty. Opin, että lapsellani on luja elämänhalu ja voimia kestää monenlaiset kolhut ja sairaudet.

Kaikkein suurin yllätys lapsen saamisessa minulle olikin lopulta se, että tajusin oman kuolevaisuuteni ja sen, kuinka paljon voinkaan rakastaa omaa lastani. Niin paljon, että pelkään joka hetki menettäväni hänet. Se rakkaus ei koskaan vähene, vaikka opinkin luottamaan siihen, että lapsi selviää.

Stu77

Seis vatvomiselle

Tunnistan samat pelot itsessäni. Olen tutkiskellut paljon itseäni ja todennut, että mitä enemmän vatvon asioita, sitä enemmän ne pelottavat. Kaikkiin asioihin en voi maailmassa vaikuttaa, ja tämä on yksi niistä.

Lapsen kanssa on otettava vastaan kaikki mikä tulee, on se hyvää tai pahaa. Yhteisestä ajasta lapsen kanssa voi nauttia tai pelätä, että jotain tapahtuu. Kumpi on parempi?

Valitsin nauttimisen

Luota läheisiin, lapseen ja itseesi

Äidinrakkauteen kuuluu huolehtiminen. Pystyisitkö kuitenkin miehesi kanssa miettimään, mitkä ovat vauvalle niitä todellisia vaaroja (esimerkiksi tulikuuma kahvi, turvallisuus automatkalla), ja miten voisitte suojautua niiltä? Tämän jälkeen et voi muuta kuin luottaa läheisiin ihmisiin, lapsen taitoihin ja lopulta hyvään onneen.

Vaikka kuinka varautuisit, et saa tehtyä maailmaa vaarattomaksi. Haluaisin lohduttaa sinua, että tunne helpottaa ajan myötä, mutta näin ei käy. Kun lapsi tutkii maailmaa itsenäisemmin, huolenaiheita tulee lisää. Jos sinua ahdistaa todella, kannattaa keskustella asiasta ammattilaisen kanssa.

Toinen äiti

Vauva 6–7/16

Vierailija

Pelkäätkö koko ajan, että vauvalle sattuu jotakin? 3 viisasta neuvoa

se on sellasta vauvan kanssa. Näen öisin painajaisia että tiputaisin häntä ja säpsähdän hereille ja paniikissa etsin vauvani vierestäni, vaikka hän onkin (tietenkin) turvallisesti omassa sängyssään tuhisemassa, eikä hänellä ole mitään hätää. Tää on kai vaan osa siitä että yhtäkkiä on sellainen pikku-ihminen, joka on täysin riippuvainen susta ja jonka rakastat enemmän kuin voi sanoin kuvailla. Toinen puoli on että toi uskomaton ilo kun pienokainen hymyilee tai oppii vaikka jotain uutta. Tai...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Yksi vauvan vilpittömimmistä ihailijoista saattaa olla hänen isosisaruksensa.

Yhtä vauvakuvaa en koskaan väsy katselemaan: Muutaman viikon ikäinen kuopuksemme pötköttää piirua vaille kolmevuotiaan esikoisemme sylissä. Vauva pitää isosiskoa tiukasti pikkusormesta kiinni. Siinä on hyvä.

Kun itse vielä ihmettelin, kuka tämä pieni ja uusi oikein on, esikoinen otti vauvan saman tien omakseen. Hänestä kuoriutui isosisko ennen kuin minusta kahden äiti. Hän kylvetti, hoivasi ja lohdutti, esitteli vauvaa polleana tutuille ja tuntemattomille.

Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Itsehän unohdin kirjoittaa vauvan nimen onnittelukorttiin, kun lähdimme koko perhe syntymäpäiväjuhliin. Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Sydämeeni oli ryöpsähtänyt kertaheitolla hurjasti lisää rakkautta, mutta samalla sydän hieman nyrjähti. Esikoisen puolesta kirpaisi, sillä syliin ei joka hetki mahtunut yhtä paljon kuin sydämeen.

Onneksi oli myös isän ja isovanhempien syli. Isompikin sai vielä olla pieni.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle. Ehkä niinkin. Kieltämättä toivoin, että lapsillani olisi kasvussaan kaveri. Se rakkain ja raivostuttavin, jonka kanssa otetaan yhteen mutta jonka edestä ei ikinä paiskaisi ovea kiinni iäksi.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle.

Pikku hiljaa kädet alkavat riittää kahdenkin äitinä. Sitä huomaa kasvavansa lahjomattomaksi erotuomariksi, muistaa tuoda reissusta kaksi täsmälleen samanlaista tuliaista. Mittaa automaattisesti jälkkärit grammalleen yhtä suuriksi. Sylissäkin pysyy kaksi yhtä aikaa.

Kun siskokset kikattavat omille jutuilleen ja pusuttelevat toisilleen hyvän yön halit, sydämessä ei voisi enempää lämpöä tunteakaan.

Vauva-lehden pääkirjoitus 12/17

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Saako lisää? Maitovaihe on lopulta lyhyt aika lapsen elämässä. Nyt  Nuutille maistuu moni muukin ruoka. Kuva: Satu Kemppainen
Saako lisää? Maitovaihe on lopulta lyhyt aika lapsen elämässä. Nyt Nuutille maistuu moni muukin ruoka. Kuva: Satu Kemppainen

Sannan molemmat pojat ovat kasvaneet pääosin äidinmaidonkorvikkeella. Pulloruokinnassa harmittaa vain ympäristön asenne.

Kahdeksankuinen Nuutti imaisee viimeiset hörpyt maitopullosta ja jaksaa taistella vielä hetken nukkumattia vastaan. Äiti Sanna laskee hänet hellästi pinnasänkyyn.

Pullolle nukahtava vauva on tässä keittiössä tuttu näky. Myös Nuutin isoveli Hermanni, 3, kasvoi aikanaan pääosin äidinmaidonkorvikkeella.

– Hermanni painoi syntyessään vain 2190 grammaa. Hän ei jaksanut imeä rintaa kuin kymmenen minuuttia kerrallaan ja oli senkin jälkeen ihan hikinen, Sanna muistelee esikoisensa ensimmäisiä viikkoja.

Imetys-lisämaito-pumppausrumbassa kului tunti kerrallaan, kolmen tunnin välein, vuorokauden ympäri. Kaksi kuukautta Sanna jaksoi sitä pahimmillaan puolentoista tunnin yöunilla. Sitten voimat loppuivat, ja Hermanni siirtyi korvikkeelle.

Kun Nuutti syntyi, kaikki oli toisin. Poika oli alusta saakka rinnalla kuin ammattilainen.

– Olin ihan fiiliksissä, että jes, nyt tämä sujuu. Opetimme silti vauvan myös pullolle, jotta isäkin voisi osallistua hoitoon.

”Ehkä imetys olisi voinut jatkua, mutta olin siihen liian loppu.”

Nuutin kanssa imetys meni loistavasti kaksi kuukautta. Sitten koko perhe sairastui rajuun enterorokkoon.

– Rintani ja Nuutin kitalaki olivat täynnä kipeitä rakkuloita. Imetys oli tuskaa molemmille. Lopulta Nuutti ei huolinut rintamaitoa edes pullosta, korviketta kyllä. Ehkä hän yhdisti äidinmaidon maun kipuun.

Kun tauti oli selätetty, Sanna yritti käynnistää imetystä uudestaan, mutta maito oli ehtinyt vähentyä. Perhe oli vasta toipumassa, kaikki nukkuivat huonosti, ja kolmivuotias Hermannikin tarvitsi äidin huomiota.

– Ehkä imetys olisi voinut jatkua, jos olisin pystynyt istumaan sohvalla ja imettämään Nuuttia tuntikausia putkeen, mutta olin siihen liian loppu.


Ruoka-aika. Samuli-isän sylissä Nuutin on niin hyvä syödä, että siihen voi vaikka nukahtaa. Usein niin käykin.

Sannalle oli lopulta valtava helpotus, kun neuvolan terveydenhoitaja antoi ikään kuin luvan lopettaa.

– Menin poikien kanssa neuvolaan naama harmaana ja väsymystäni itkien. Ihana terveydenhoitajamme totesi myötätuntoisesti, että jos imetys ei tuntunut minulle ihan äärettömän tärkeältä, hänestä voisin kyllä lopettaa yrittämisen. Nuutti oli jo saanut maidostani paljon hyötyjä, ja oli tärkeää turvata minun jaksamiseni.

Niin Nuutistakin tuli pullopoika. Sannasta se ei lopulta tuntunut kovin pahalta. Hän oli jo nähnyt, kuinka täydellinen lapsi Hermannistakin oli korvikkeella kasvanut.

– Olen sellainen, etten jaksa jäädä vellomaan vaikeuksissa. Mieluummin yritän löytää ratkaisun ja mennä eteenpäin.

Pulloruokinnassa harmittaa oikeastaan vain ympäristön asenne. Jotkut kokevat oikeudekseen neuvoa asiassa, joka ei kuulu kellekään muulle kuin äidille itselleen.

”Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.”

– Kun vielä imetin Nuuttia, eräs tuttava näki vaunukopassa maitopullon ja ihmetteli suureen ääneen, miksen imetä poikaa kaikkialla. Minusta paikallisjunassa imettäminen oli turhan hankalaa. Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.

Oli Sannalle silti pettymys, kun Nuutin hyvin sujunut imetys päättyi niin yllättäen. Kerran hän purki asiaa ystävälleen, joka oli täysimettänyt vauvaansa. Tämä lohdutti, että ekaluokan opettaja ei näe, ketä lapsista on imetetty ja kuinka kauan.

– Kun lakkasin ahdistumasta imetyksestä ja väsyttämästä itseäni, saatoin käyttää energiani siihen, että olin ihan eri tavalla läsnä lapsilleni.