Näin vauva oppii kielen: taito karttuu kuuntelemalla ja kokeilemalla.

Kun suomalainen au pair hoiti ranskalaisvauvaa, hän kuuli lapsen suusta jotakin perin merkillistä. Hoitajan korviin kantautui selvällä suomen kielellä äitä!, vaikka sekä lapsen vanhemmat että au pair olivat puhuneet lapselle ainoastaan ranskaa.

– Kun lapsi syntyy, hän ei ole ankkuroitunut mihinkään tiettyyn kielelliseen ympäristöön. Ehkä vauva vain kokeili, miltä hän kuulostaa, ja hoitaja tulkitsi kuulemansa oman äidinkielensä kautta, pohtii erikoispuheterapeutti Alisa Ikonen Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitokselta.

Vauva tuottaa vokaalimaisia äännöksiä jo paljon ennen varsinaisia sanoja.

– Ensimmäiset äännähdykset ovat sen tyyppisiä kuin ää, ädä, ätä, ättä, joille kuulijat eli useimmiten äiti ja isä antavat merkityksiä.

Juuri näin kieli opitaan: vanhemmat tulkitsevat lapsen tuottamia äännejonoja sanoiksi ja vahvistavat niitä toistamalla sanoja lapsen perässä.

Äänen uudet ääret

Vauva kuulee äitinsä äänen kohtuun ja tunnistaa sen jo ennen syntymäänsä.

– Vauva on altis vuorovaikutukselle, ja kielen kehitys perustuu juuri vuorovaikutukseen. Se näkyy selkeimmin kahden, kolmen kuukauden iässä kun vauva ottaa kontaktia hymyilemällä ja yhdeksän kuukauden paikkeilla, kun lapsi alkaa seurata, kiinnittääkö aikuinen huomiota samaan asiaan kuin hän, Alisa Ikonen kertoo.

Puheen kehitystä edistää, kun aikuinen reagoi äännähdyksiin ja tulkitsee niitä niin kuin kuvittelee lapsen tarkoittavan.

Vauva hankkii taitonsa kantapään kautta eli kuuntelemalla ja kokeilemalla.

– Ensin hän kokeilee äänen ominaisuuksia. Hän rinkuu, murisee ja pärisee ennen kuin suusta pääsee mitään erottuvia äänteitä. Hän maistelee, miltä ääni tuntuu ja mitä hän saa aikaiseksi, kun kiljahtelee ja murahtelee.

Puheen kehitystä edistää, kun aikuinen reagoi äännähdyksiin ja tulkitsee niitä niin kuin kuvittelee lapsen tarkoittavan. Ajan oloon vauva oppii erottelemaan puheen virrasta äänteitä, äänneyhdistelmiä ja sanoja.

– Ensin hän erottaa sävelkulun: ahaa, tuolla tavalla ääni tuossa nyt liikkuu, Alisa Ikonen sanoo.

Pikku hiljaa kyvyt alkavat kehittyä yksityiskohtaisempaan suuntaan, ja lapsi oppii erottelemaan erilaisia äännähdyksiä tai äänteitä, joita hän voi alkaa matkia.

– Ensin vauvan suusta alkaa kuulua ää ää. Tulevat ensimmäiset jokeltelujaksot, kun vauva toistaa yhtä vokaalia ja konsonanttia, esimerkiksi tä-tä. Muuntelevassa jokelteluvaiheessa voi olla eri konsonantteja ja vokaaleja, esimerkiksi tä-ki-mum.

Luovuus kukkii

Ääntelyn kehittymistä ohjaavat yleiset rajoitteet, joissa on kielikohtaisia eroja. Suomen kielessä tyypillinen rajoite on vokaalisointu: samassa sanassa ei ole yleensä etu- (ä, ö, y) ja takavokaaleja (a, o, u).

Rajoitteiden vuoksi lapsi myös yksinkertaistaa vaikeita sanoja.

– Lapsi voi sanoa esimerkiksi pookkana, koska hän on havainnut, että sanan ensimmäisen tavun lopussa on vaikea äänneyhdistelmä rkk, jota hän ei vielä pysty sanomaan. Niinpä hän korvaa sen kahdella vokaalilla, Alisa Ikonen konkretisoi.

Voisi kuvitella, että lapsi oppii ensin ne äänteet, jotka pystyy helpoimmin tuottamaan, mutta kyse on myös siitä, kuinka usein eri äänteitä esiintyy ja kuinka helposti ne puheesta erottaa.

– Klusiilit (p, t, k), jotka paukahtavat, ovat helpommin havaittavissa kuin esimerkiksi h ja j. Siksi suomalaiset lapset helposti puheen kehityksen varhaisvaiheessa pudottavat h:n ja j:n sanan alusta pois.

Lapsi sanoo auva eikä hauva tai una eikä juna. Viimeisenä opitaan lausumaan r ja s ja niihin liittyvät konsonanttiyhtymät sekä yhtymät lj ja hl.

– Ne ovat motorisesti hankalia. R vaatii täsmällistä kielen liikkumista, samoin s, Alisa Ikonen selittää.

Vauva 10/15

Kalapuikoista tulee minulle vieläkin mieleen äitiysvapaa. Niiden äärellä käytiin monta tärkeää keskustelua.

Pian siellä. Tuon kalapuikkoja!

Ystävän viesti pelastaa päivän. Minä ja vauva saamme seuraa.

Äitiysvapaalla on päiviä, jolloin kaikki tuntuu kepeältä. Vaunukoppaan mahtuu tämä kaikki uusi ja ihana, ja päiväkahvi maistuu poikkeukselliselta vapaudelta. Sitten on niitä päiviä, jolloin väsymys harmauttaa mielen, ja koko maailma kutistuu kahvikuppiakin pienemmäksi.

Äitiystävälle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä.

On helppo sanoa, mikä äitiystävässä on kullan­arvoista: hän tietää tunteen. Hänelle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä. Hän selättää ihan samaa sekamelskaa ja valvottuja öitä.

Toisilla on hätäkahvit, minulla ja ystävälläni oli kalapuikot. Hänen pakastimestaan niitä löytyi aina, minä puolestani taioin lautasille lisukkeet. Keittiönpöydässä jaoimme vauvojen vaiheet, puimme parisuhteen senhetkistä tolaa ja pohdimme, mitä töihin paluu toisi tullessaan.

Näinä iltapäivinä kello ei pysähtynyt kuten niin usein kaksin vauvan kanssa.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan.

Kotona ollessa moni asia tuntuu arkisemmalta kuin onkaan. Jälkeenpäin kaipaan montaa asiaa, kuten sitä, että oli aikaa pitää yhteyttä ystäviin. Tiesin tarkalleen, mitä heille kuului.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan. Käyttöä olisi jopa niille hitaasti kuluville tunneille.

Kirjoitus on Vauva-lehden 8/2018 pääkirjoitus.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää.  Kuva: Päivi Ristell
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää. Kuva: Päivi Ristell

Kuten kahden aiemmankin lapsen kohdalla, myös nyt arkkitehti ja bloggaaja Maria Nordin aloitti vauvan kanssa vessahätäviestinnän eli vvv:n heti synnytyksen jälkeen.

 – Vessahätäviestinnän periaatteen mukaan vauva on tietoinen kehon toiminnasta jo heti synnyttyään. Tavoite ei ole vaipattomuus, vaan kommunikointi vauvan kanssa.

Marian ja hänen aviomiehensä, muusikko Reino Nordin saivat kolmannen lapsensa noin viikko sitten. Vastasyntyneelä on kulunut koko tähänastisen elämänsä aikana vasta kolme vaippaa, koska sille on tarvetta vain kun poistutaan kotoa. Muuten vauva saa olla ilman vaippaa. Häntä pissitetään lavuaariin tai sitä varten kodista löytyville alustoille.

– Tai vaikka teekuppiin kuten tänä aamuna, Maria naurahtaa.

Vessahätäviestinnässä vanhempi oppii tunnistamaan vauvastaan merkit hädästä kuten vaikkapa vauvan pieni kiljahdus, suun suipistus tai epämukava olo. Sen lisäksi käytetään hyväksi ajoitusta.

– Ja tärkeää on luottaa myös vanhemman intuitioon. Pitää antautua järjen ohi tunteelle ja vaistolle, Maria kertoo.

”Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä.”

Maria kertoo, että vvv tukee varhaista vuorovaikutusta, ja sen on puolestaan todettu tuovan hyötyä hyvinvoinnille ja terveydelle koko elämän ajan. Maria on tehnyt myös Vaipaton vauva -verkkokurssin aiheesta.

– Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä. Kaikki vauvani ovat itkeneet tavanomaista vähemmän ja olleet hyvin tyytyväisiä. Uskon että tämä liittyy siihen, että vauvat ovat tulleet ymmärretyiksi. 

Ja sitten, kesken haastattelun, vauvalle tuleekin hätä, ja Maria juttelee vauvalle hellästi: Onko pisuhätä? Pisu tuli nyt, noin just hienosti. Hyvä pisu.

Vierailija

Maria Nordin: ”Vessahätäviestintä on kommunikointia vauvan kanssa”

Vierailija kirjoitti: Tuo on ihan pimeä. Ei kannata ottaa kuuleviin korviinsa näitä absurdeja kasvatusmenetelmiä. Ihan normaali kasvatusmenetelmä ennen kuin teollisuus alkoi tuottaa vaippaa. Ei ole mitään erikoista tai ihmeellistä tässä. Sinä voisit vähän matkustella ja harrastaa vaikka kirjallisuutta jos maailmakuvasi laajenisi sieltä omasta navasta.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.