Monen taaperon elämässä on ison muutoksen aika: päivähoito alkaa.

1. Mistä tiedän, että lapsi on valmis päivähoitoon?

On yksilöllistä, milloin lapsi on kypsä aloittamaan päivähoidon. Luota itseesi: olet oman lapsesi elämän paras asiantuntija.

Jos lapsi menee päiväkotiin, tärkeä mittari on se, että lapsi jaksaa olla mukana päiväkotipäivän rytmissä. Yleensä päiväkodissa nukutaan yhdet päiväunet, ulkoilut ovat aika pitkiä ja lounasta tarjolla hiukan ennen puolta päivää.

Valmius pysyä rytmissä helpottaa alkua paljon. Joskus se onnistuu hyvin jo yksivuotiaalta, joskus vasta myöhemmin.

Helpointa – ainakin vanhemman mielenrauhan kannalta – on laittaa hoitoon lapsi, joka pystyy ilmaisemaan itseään. Kun tietää, että lapsi kyllä ilmoittaa kun on esimerkiksi nälkä, on helpompi uskoa, että hän saa tarvitsemansa huomion ja avun. Aran ja vetäytyvän lapsen vanhempia yleensä jännittää alku enemmän: he tietävät, että lapsen tarpeita pitää kuulostella herkällä korvalla. Kerro lapsen hoitajalle huolesi, ja anna lapsen tutustua hoitajiin rauhassa ja toisin päin. Käytä tutustumisaika ja pehmeä lasku hyväksi.

Pyydä, että saat kuulla lapsen päivän tapahtumista. Se auttaa sinua arvioimaan, miten lapsi pärjää.

2. Kauanko lapsella kestää tottua?

Tämä riippuu paljon lapsen temperamentista. Sopeutuvainen lapsi tottuu nopeasti, tuntuu että lapsi on heti sinut päivähoidon kanssa.

Jos lapsen temperamentti taas on hitaammin lämpeävä ja muutokset ja siirtymät vievät muutoinkin aikaa, on se merkki siitä, että päivähoitoon tottuminenkin vie reilusti aikaa. Tottuminen voi kestää helposti useita viikkoja.

Jos lapsen luonne on reipas ja sopeutuvainen eikä lapsi ilmaise paljon tunteita, ei kannata yksioikoisesti tulkita, että päivähoidon aloitus on lapselle helppo. Alku voi silti olla kuormittava. Kuuntele lasta huolella.

Jos lapsi on pitkään iltaisin itkuinen ja väsynyt, mieti voiko tilannetta helpottaa. Ota päivähoidossa puheeksi, miten lapsella menee.

3. Miksi lapsi vastustaa hoitoon jäämistä?

Lapsella on välttämätön, voimakas eroon joutumisen pelko. Vanhemmasta eroon joutuminen on lapselle uhka: lapsi on riippuvainen siitä, että vanhempi hoivaa häntä. Jos lapsi vastustaa hoitoon jäämistä, se ei ole kiukuttelua. Ajattele ennemmin, että se on lapselle tärkeä selviämisen tapa. Eroaminen on vaikeaa, koska lapsi on sinuun kiintynyt. Lapsi tarvitsee nyt myötätuntoa ja läheisyyttä.

4. Miten autan lasta?

Tutustukaa hoitopaikkaan ja ihmisiin yhdessä. Jätä lapsi ensin pieneksi ajaksi, sitten pidemmäksi. Jos pystyt, järjestä alkuun lyhyempiä hoitopäiviä.

Kun lapsi aloittaa päivähoidon, erossaolon määrä vanhemmasta kasvaa nopeasti. Se on lapselle valtava muutos. Lapsi tarvitsee kotona turvatankkausta, syliä ja vanhemman läsnäoloa. Ota vastaan lapseen tunteet, anna hänen näyttää myös pahaa mieltä.

Kun haet lasta hoidosta, tee kohtaamisesta hyvä. Se on suhteen korjaamisen tärkeä hetki – erossaolo on suhteen särö. Älä puhu puhelimeen tai selaa Facebookia, keskity lapseen. Leikkisyys on hyvä tapa kohdata lapsi.

Voit myös päättää, että otat joka ilta tietyn hetken, jolloin olet lapsen kanssa täysin häneen keskittyen. Muista tämä äitihetki tai isähetki, jos arki on kiireistä.

5. Lapsi itkee, kun hoitoon pitäisi jäädä. Mitä teen?

Ihan ensin, ja tämä on tärkeää: älä koskaan lähde salaa.

Vanhempaa ahdistaa, jos itsellä on kiire ja lapsi itkee. Jos hoitoon jääminen on lapselle vaikeaa, varaa aamuihin enemmän aikaa – kiire pahentaa asiaa. Ole selkeä: sano, että työt odottavat, nyt täytyy lähteä. Ole empaattinen mutta päättäväinen.

Mieti myös omia tunteitasi: miltä tilanne sinusta tuntuu? Usein itkevän lapsen hoitoon jättäminen aiheuttaa vanhemmassa häpeää tai syyllisyyttä tai epävarmuutta siitä, onko koko päivähoidon aloitus hyvä juttu. Miten oma mielentilasi vaikuttaa käytökseesi? Oletko itse ahdistunut, entä siirrätkö tunnetta lapselle?

Muista, että muut vanhemmat eivät katso sinua tuomitsevasti. Kaikki ovat olleet samassa tilanteessa.

Lapselle voi antaa päiväkotiin mukaan turvalelun tai vaikka valokuvia, jos ne auttavat. Joissakin päivähoitopaikoissa lapsi voi tuoda oman tutun tyynyn päiväunille, mutta kaikkialla se ei ole sallittua.

Joitakin lapsia auttaa oma kiva rutiini vanhemman kanssa, vaikkapa vilkuttaminen ikkunasta, viisi pusua vanhemman poskelle, pikkuauton sujauttaminen mukaan äidin työlaukkuun – joku teidän oma juttu.

6. Tulen hakemaan lasta, miksei lapsi ole iloinen?

Jälleennäkemisessä lapsella on isoja tunteita, ristiriitaisiakin. Lapsen pitää saada ilmaista myös sitä, että hänellä on ollut ikävä ja päivä on ollut raskas.

Tässäkin paras lääke on myötätunto ja huomio. Tarjoa niitä lapselle.

7. Minua itseänikin ahdistaa. Miten pärjään?

Vertaistuki on nyt hyvä asia. Puhu muiden vanhempien kanssa. Muutkin ovat tästä elämänmuutoksesta selvinneet. Ja se meni ihan hyvin.

Päivähoidosta voi myös saada paljon: hyvä päivähoito on hyvä kasvatuskumppani. Ja lapsi voi saada vaikkapa ekat lapsuudenystävänsä ja tulevat koulukaverinsa. Sekin on hyvä asia.

Asiantuntija: psykologi Leea Mattila

Vauva 8/16

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Yksi vauvan vilpittömimmistä ihailijoista saattaa olla hänen isosisaruksensa.

Yhtä vauvakuvaa en koskaan väsy katselemaan: Muutaman viikon ikäinen kuopuksemme pötköttää piirua vaille kolmevuotiaan esikoisemme sylissä. Vauva pitää isosiskoa tiukasti pikkusormesta kiinni. Siinä on hyvä.

Kun itse vielä ihmettelin, kuka tämä pieni ja uusi oikein on, esikoinen otti vauvan saman tien omakseen. Hänestä kuoriutui isosisko ennen kuin minusta kahden äiti. Hän kylvetti, hoivasi ja lohdutti, esitteli vauvaa polleana tutuille ja tuntemattomille.

Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Itsehän unohdin kirjoittaa vauvan nimen onnittelukorttiin, kun lähdimme koko perhe syntymäpäiväjuhliin. Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Sydämeeni oli ryöpsähtänyt kertaheitolla hurjasti lisää rakkautta, mutta samalla sydän hieman nyrjähti. Esikoisen puolesta kirpaisi, sillä syliin ei joka hetki mahtunut yhtä paljon kuin sydämeen.

Onneksi oli myös isän ja isovanhempien syli. Isompikin sai vielä olla pieni.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle. Ehkä niinkin. Kieltämättä toivoin, että lapsillani olisi kasvussaan kaveri. Se rakkain ja raivostuttavin, jonka kanssa otetaan yhteen mutta jonka edestä ei ikinä paiskaisi ovea kiinni iäksi.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle.

Pikku hiljaa kädet alkavat riittää kahdenkin äitinä. Sitä huomaa kasvavansa lahjomattomaksi erotuomariksi, muistaa tuoda reissusta kaksi täsmälleen samanlaista tuliaista. Mittaa automaattisesti jälkkärit grammalleen yhtä suuriksi. Sylissäkin pysyy kaksi yhtä aikaa.

Kun siskokset kikattavat omille jutuilleen ja pusuttelevat toisilleen hyvän yön halit, sydämessä ei voisi enempää lämpöä tunteakaan.

Vauva-lehden pääkirjoitus 12/17

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Saako lisää? Maitovaihe on lopulta lyhyt aika lapsen elämässä. Nyt  Nuutille maistuu moni muukin ruoka. Kuva: Satu Kemppainen
Saako lisää? Maitovaihe on lopulta lyhyt aika lapsen elämässä. Nyt Nuutille maistuu moni muukin ruoka. Kuva: Satu Kemppainen

Sannan molemmat pojat ovat kasvaneet pääosin äidinmaidonkorvikkeella. Pulloruokinnassa harmittaa vain ympäristön asenne.

Kahdeksankuinen Nuutti imaisee viimeiset hörpyt maitopullosta ja jaksaa taistella vielä hetken nukkumattia vastaan. Äiti Sanna laskee hänet hellästi pinnasänkyyn.

Pullolle nukahtava vauva on tässä keittiössä tuttu näky. Myös Nuutin isoveli Hermanni, 3, kasvoi aikanaan pääosin äidinmaidonkorvikkeella.

– Hermanni painoi syntyessään vain 2190 grammaa. Hän ei jaksanut imeä rintaa kuin kymmenen minuuttia kerrallaan ja oli senkin jälkeen ihan hikinen, Sanna muistelee esikoisensa ensimmäisiä viikkoja.

Imetys-lisämaito-pumppausrumbassa kului tunti kerrallaan, kolmen tunnin välein, vuorokauden ympäri. Kaksi kuukautta Sanna jaksoi sitä pahimmillaan puolentoista tunnin yöunilla. Sitten voimat loppuivat, ja Hermanni siirtyi korvikkeelle.

Kun Nuutti syntyi, kaikki oli toisin. Poika oli alusta saakka rinnalla kuin ammattilainen.

– Olin ihan fiiliksissä, että jes, nyt tämä sujuu. Opetimme silti vauvan myös pullolle, jotta isäkin voisi osallistua hoitoon.

”Ehkä imetys olisi voinut jatkua, mutta olin siihen liian loppu.”

Nuutin kanssa imetys meni loistavasti kaksi kuukautta. Sitten koko perhe sairastui rajuun enterorokkoon.

– Rintani ja Nuutin kitalaki olivat täynnä kipeitä rakkuloita. Imetys oli tuskaa molemmille. Lopulta Nuutti ei huolinut rintamaitoa edes pullosta, korviketta kyllä. Ehkä hän yhdisti äidinmaidon maun kipuun.

Kun tauti oli selätetty, Sanna yritti käynnistää imetystä uudestaan, mutta maito oli ehtinyt vähentyä. Perhe oli vasta toipumassa, kaikki nukkuivat huonosti, ja kolmivuotias Hermannikin tarvitsi äidin huomiota.

– Ehkä imetys olisi voinut jatkua, jos olisin pystynyt istumaan sohvalla ja imettämään Nuuttia tuntikausia putkeen, mutta olin siihen liian loppu.


Ruoka-aika. Samuli-isän sylissä Nuutin on niin hyvä syödä, että siihen voi vaikka nukahtaa. Usein niin käykin.

Sannalle oli lopulta valtava helpotus, kun neuvolan terveydenhoitaja antoi ikään kuin luvan lopettaa.

– Menin poikien kanssa neuvolaan naama harmaana ja väsymystäni itkien. Ihana terveydenhoitajamme totesi myötätuntoisesti, että jos imetys ei tuntunut minulle ihan äärettömän tärkeältä, hänestä voisin kyllä lopettaa yrittämisen. Nuutti oli jo saanut maidostani paljon hyötyjä, ja oli tärkeää turvata minun jaksamiseni.

Niin Nuutistakin tuli pullopoika. Sannasta se ei lopulta tuntunut kovin pahalta. Hän oli jo nähnyt, kuinka täydellinen lapsi Hermannistakin oli korvikkeella kasvanut.

– Olen sellainen, etten jaksa jäädä vellomaan vaikeuksissa. Mieluummin yritän löytää ratkaisun ja mennä eteenpäin.

Pulloruokinnassa harmittaa oikeastaan vain ympäristön asenne. Jotkut kokevat oikeudekseen neuvoa asiassa, joka ei kuulu kellekään muulle kuin äidille itselleen.

”Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.”

– Kun vielä imetin Nuuttia, eräs tuttava näki vaunukopassa maitopullon ja ihmetteli suureen ääneen, miksen imetä poikaa kaikkialla. Minusta paikallisjunassa imettäminen oli turhan hankalaa. Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.

Oli Sannalle silti pettymys, kun Nuutin hyvin sujunut imetys päättyi niin yllättäen. Kerran hän purki asiaa ystävälleen, joka oli täysimettänyt vauvaansa. Tämä lohdutti, että ekaluokan opettaja ei näe, ketä lapsista on imetetty ja kuinka kauan.

– Kun lakkasin ahdistumasta imetyksestä ja väsyttämästä itseäni, saatoin käyttää energiani siihen, että olin ihan eri tavalla läsnä lapsilleni.