Onko se vaarallista? Pitääkö valita joko sormiruoka tai soseet?

1. Missä iässä vauva voi syödä itse?

Sormiruokailun voi aloittaa noin puolen vuoden iässä, kunhan vauva osaa istua pystyasennossa. Ei siis riitä, että vauvan toppaa tyynyillä takakenoon, vaan hänen on jaksettava kannatella ylävartaloaan ruokailuhetken ajan. Otollinen hetki aloittaa kokeilut on silloin, kun vauva osoittaa kiinnostusta ruokiin, pyrkii tarttumaan niihin ja viemään palasia suuhunsa. Hampaiden puhkeamista ei tarvitse odottaa, sillä ikenillä saa yllättävän tehokkaasti pehmeitä ruokia mutustettua.

2. Pitääkö valita joko sormiruoka tai soseet?

On kaksi tapaa suhtautua sormiruokailuun. Baby-led weaning –koulukunnan kannattajat jättävät soseet kokonaan väliin ja tutustuttavat vauvan kiinteisiin ruokiin pelkästään sormiruokien kautta. Ajatuksena on, että vauva päättää alusta asti, mitä ja miten paljon hän syö. Aikuisen vastuulla on tarjota monipuolisia ja ravitsevia ruokia, mutta vauva ratkaisee, mitä siitä päätyy suuhun ja mahaan. Toiset taas päätyvät joustavaan sekamalliin, jossa vauvalle tarjotaan sekä soseita että sormiruokaa tilanteen mukaan.

3. Mitä hyötyä sormiruokailusta on?

Sormiruokailu kehittää sekä suun että käsien motoriikkaa. Lapsi saattaa myös oppia nirsoilemaan vähemmän, kun saa tutustua ruokien koostumuksiin, makuihin ja suutuntumiin oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti.

Aluksi sormiruokailusta syntyy sotkua, mutta ennen pitkää vanhempien elämää helpottaa, kun vauvaa ei tarvitse syöttää vaan kaikki voivat syödä samaan aikaan ja suunnilleen samaa ruokaa.

Jotkut vauvat eivät pidä siitä, että heitä syötetään vaan haluavat alusta asti olla tilanteen herroja. Jos vauva kieltäytyy maistamasta soseita, sormiruokaa kannattaa kokeilla.

4. Voiko sormiruokailu olla vaarallista?

Sormiruokailu ei ole sen vaarallisempaa kuin soseiden syöttäminen, kunhan muistaa muutaman turvallisuussäännön:

a. Älä jätä pientä sormiruokailijaa hetkeksikään yksin.

b. Sormiruokaa ei saa antaa takakenossa lepäävälle vauvalle. Vauvan pitää istua suorassa syöttötuolissa tai sylissä, jotta kakomisrefleksi toimii tarvittaessa kunnolla. Kakomista sinänsä ei tarvitse säikähtää. Se vain osoittaa, että suojamekanismi toimii kuten pitää.

c. Älä anna vauvalle ruokia, joihin pieni voi tukehtua, kuten pähkinät tai kokonaiset viinirypäleet ja kirsikkatomaatit. Ruokien pitää olla pehmeitä ja niin isoja, että vauva saa mutustettua niistä itselleen sopivia palasia.

d. Muista myös neuvolan ohjeet siitä, mitkä ruoat eivät sovi alle vuoden ikäisille vauvoille. Esimerkiksi punajuurta, lanttua ja pieniä uusia perunoita ei pidä antaa vauvoille.

5. Miten pääsee alkuun?

Hyviä ensiruokia sormiruokailijalle ovat kevyesti keitetyt tai paahdetut kasvikset, kuten parsakaali-, porkkana-, peruna- ja bataattilohkot. Myös avokado on mukavan pehmeää. Hedelmistä ja marjoista kannattaa valita aluksi pehmeitä ja hyvin kädessä pysyviä, kuten banaania, mansikkaa ja päärynää.

Lisätietoa löytyy sekä netistä että kirjoista. Eräänlaiseksi sormiruokailun aapiseksi on muodostunut Gill Rapleyn ja Tracey Murkettin kirja Omin sormin suuhun (WSOY, 2010).

Ruokaohjeita vauvan sormiruokahetkiin ja koko perheelle Vauva-lehden numerossa 1–2/2016. Lehti ilmestyy 12.2.

Vauvan.fi:n Maxin Deli -bloggarin kokemuksia sormiruokailusta: Sormiruokaa!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Imetyskouluttajan mielestä monelle äidille on epäselvää, missä he voivat imettää. Vauva.fi:n kyselyyn vastanneet äidit kannattavat lakia.

Kätilö ja imetyskouluttaja Anitta Nykyrin mukaan Suomessa on todellinen tarve laille, jonka mukaan äiti saisi imettää lastaan paikasta riippumatta. Myös suurin osa Vauvan kyselyyn vastanneista haluaisivat turvata julki-imetyksen lailla. 

Nykyri on ollut mukana kansallisessa imetyksen edistämisen seurantaryhmässä. Ryhmä on yhdessä tuottanut imetyksen edistämisen toimintaohjelman vuosille 2018–2022.

– Imettäminen on asia, jota pidetään luonnollisena. Silti imettävä äiti herättää ihmisissä enemmän tunteita kuin vaikka mainoksen vähäpukeinen nainen, Nykyri pohtii.

Nykyrin mukaan useat äidit ovat sitä mieltä, että emme tarvitse lakia turvataksemme niinkin itsestäänselvää asiaa kuin imetys. Samanlaisia mietteitä oli Vauva.fi:n kyselyyn vastanneella äidillä:

”Olen imettänyt molempia paikasta ja ajasta riippumatta, mikäli lapsi on ollut nälkäinen. En yritä piilotella tai peitellä itseäni, mutta siisteillä ja hyvillä imetysvaatteilla siihen ei ole tarvettakaan, koska mitään ylimääräistä ei näy. Tarkoitus on ruokkia lapsi, ei aiheuttaa pahennusta tai saada kanssaihmisiä vaivaantumaan.”

Toisaalta monella äidillä on myös erilainen kokemus julki-imetyksestä:

Lääkärin odotushuoneessa eräs hoitaja koitti kovasti patistaa minua 'auttavaisesti' huoneeseen imettämään käytävällä istumisen sijaan. Vauva suuttui nälkäisenä kun hoitajan kanssa piti väitellä.”

Koen, että periaatteessa voisin imettää julkisella paikalla, mutta se tuntuu hieman epämiellyttävältä. Pelkään, että joku pahoittaa mielensä.”

”Ollaan pyydetty poistumaan paikalta useamman kerran (ostoskeskukset, ravintolat) ja minua on katsottu halveksuvasti.”

Kannusta ja tsemppaa arvostelun sijaan

Nykyrin mielestä moni äiti on epävarma siitä, voiko jossain tietyssä paikassa imettää. Myös sosiaalinen media avaa tilaa imetyskeskustelulle, ja negatiiviset kokemukset tuodaan julki herkästi.

– Suomessa häveliäisyyskulttuuri voi olla osaltaan syynä siihen, että julkisesti imettävää äitiä katsotaan pitkään. Lisäksi imetysluku oli meillä pitkään pieni, joka taas tarkoitti sitä, että imetys ei näkynyt julkisesti juuri ollenkaan, Nykyri pohtii. 

Jotkut Vauvan kyselyyn vastanneista miettivät, pitääkö imettäessä olla hienotunteinen. Kuinka paljon saa näkyä tai kuulua?

Olen peittänyt vauvan pään ettei tissi ole vilkkunut kaikelle kansalle. Vauvaa saa ja pitää syöttää julkisissa tiloissa, mutta hienotunteisesti. Niin, ettei rinta ole siinä kaikkien katseiden alla.”

Olisiko parempi että vauva huutaa nälkäänsä? Minusta se on ihan luonnollinen asia, että vauvaa imetetään silloin kun sillä on nälkä. Niin on ennenkin tehty”, kommentoi eräs lukija.

Nykyrin mielestä julki-imetys tuo äideille mahtavan tilaisuuden vertaistuelle. 

– Haasteet kuuluvat imetykseen. Olisi mahtavaa, jos äidit voisivat arvostelun sijaan tsempata ja kannustaa toisiaan. 

Maailmalla julki-imetys on turvattu lailla muun muassa Australiassa, Britanniassa sekä osassa Yhdysvaltoja. Tämä tarkoittaa, että imettävää äitiä ei saa lain mukaan pyytää esimerkiksi ravintolan vessaan imettämään, vaan äidillä on oikeus imettää lasta ravintolapöydässä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Katja Harilo välttyi raskausaikana selkäkivuilta Alexander-tekniikan ansiosta. Kuva: Riina Peuhu

Katja Harilo opettaa ihmisiä huomaamaan, miten he käyttävät kehoaan ja mieltään jännittävissä tilanteissa. 

Kaikkeen ei tarvitse reagoida sillä sekunnilla. Ei lahkeeseen liimautuvaan taaperoon, ei tiuskahtavaan puolisoon tai omaan tunnetilaansa. Jos Katja Harilo, 42, saisi opettaa tuoreelle äidille yhden taidon, se olisi tämä.

– Kun osaa antaa itsensä olla rauhassa, aikaa tuntuu olevan enemmän. Voi valita, miten reagoi.

Kipu saa painumaan kasaan, hermostuminen hartiat kiristymään.

Laulajana, laulunopettajana ja kuoronjohtajana työskentelevä Katja oivalsi tämän Alexander-tekniikan avulla, jota myös opettaa nykyään. Alexanderin tärkein oppi on tulla tietoiseksi siitä, miten kehoaan ja mieltään käyttää erilaisissa tilanteissa – miten esimerkiksi reagoi jännitykseen tai kipuun. Usein asiat tuntuvat kehossa: kipu saa painumaan kasaan, hermostuminen hartiat kiristymään. Tarpeeton lihasjännitys jää helposti tavaksi ja tuo tullessaan kolotuksia ja virheasentoja.

Alexander-työkalujen avulla haastavissakin tilanteissa voi pysytellä toimintakykyisenä. Katjan ääni esimerkiksi alkoi kulkea vapaammin, kun hän oppi rentouttamaan kaulansa laulaessaan.

– Kun keho rauhoittuu, myös mieli rauhoittuu – ja toisin päin. Kehoaan voi ohjata mielen avulla niin esiintymistilanteissa kuin synnytyksessä.

Kun keho rauhoittuu, myös mieli rauhoittuu – ja toisin päin.

Katja kiittää Alexander-tekniikkaa siitä, että säästyi selkävaivoilta odottaessaan nyt kaksivuotiasta poikaansa.

– Osasin kannatella vauvavatsaa koko kehollani enkä esimerkiksi työntänyt sitä edelläni lantio virheellisessä asennossa ja pää liian takana. Raskaus ei aiheuttanut minulle ylimääräistä lihasjännitystä.

”Oma hetkeni ja oma tilani lähtee itsestäni eikä vaadi mitään ulkoista erityistä juttua. Olen yrittäjä, ja uusperheessämme on viisi lasta ja kaksi kissaa. Otan omia hetkiä koko ajan – muuten en pysyisi pystyssä. Olen opetellut ottamaan tilaa ärsykkeen ja reaktioni väliin. Onnellisuus on sitä, että tunteet virtaavat, ei sitä, että olisin koko ajan onnellinen.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.