Uudesta mausta pitämään oppiminen voi viedä toistakymmentä maistelukertaa. Kuva: iStockPhoto.
Uudesta mausta pitämään oppiminen voi viedä toistakymmentä maistelukertaa. Kuva: iStockPhoto.

Taaperomme, 1v 2 kk, ei suostu syömään niin sanottuja kunnon ruokia. Nälkäisenä lapsi kinuaa tissille koko ajan.

Hedelmäsoseet, jogurtti, puuro ja rusinat kyllä uppoavat, mutta peruna, liha, kala tai kana eivät kelpaa. Onko parempi vain yrittää antaa kunnon aterioita, ja jos ei kelpaa, olkoon ilman? Vai annetaanko sitten edes jotain mikä maistuu?

Lastenlääkäri Jarmo Salo vastaa:

Imeväisten ja leikki-ikäisten nirsoilu ruuan kanssa on hyvin tavallista. Lapsi suhtautuu varauksellisesti uusiin ruokiin, ja erilaisten makujen ja suutuntumien hyväksyminen vie aikaa. Uudesta mausta pitämään oppiminen voi viedä toistakymmentä maistelukertaa. Uusia ruokia kannattaa tarjota lapselle toistuvasti ja kärsivällisesti.

Myös ruokailutilanteiden sujuminen lapsen kannalta miellyttävästi on tärkeää. Liian aktiivinenkaan ei pidä olla. Houkuttelu on hyväksi, mutta tuputtaminen pahaksi. On siis parempi hyväksyä niukemman syömisen vaiheet kuin ajautua tilanteeseen, jossa ruokailut ovat stressaavia tilanteita.

Jos lapsi kasvaa ja voi normaalisti, ei ole syytä olla huolissaan siitä, saako lapsi riittävästi ravintoa. Jos lapsen ravitsemustilanne on normaali, aterioiden satunnaisesta niukkuudesta tai väliin jäämisestä ei ole haittaa. Kannattaa kuitenkin pitää varansa, että pääruokia ei tule korvattua välipaloilla.

Hyvä sääntö on, että aikuinen päättää ruuan laadun ja lapsi määrän.

Lapset eivät kykene valitsemaan ruokaa tarpeidensa mukaan. Jos lapset saisivat päättää, ruokavalio täyttyisi tutuista ja makeista ruuista. Hyvä sääntö on, että aikuinen päättää ruuan laadun ja lapsi määrän.

On myös tärkeää, että lapsi oppii tulkitsemaan ja noudattamaan kylläisyyden tunnettaan. Se tulee yleensä luonnostaan, kunhan lasta ei yritetä houkutella syömään enemmän kuin nälkä vaatii.

Jos lapsen ruokavalio on suppea eikä sen laajentaminen omin avuin onnistu, kannattaa olla yhteydessä neuvolaan.

Kysy lisää!

Lähetä kysymys Vauvan neuvolan asiantuntijoille. Vastaukset julkaistaan painetussa Vauva-lehdessä.

Terveydenhoitaja Mia vastaa myös keskustelupalstalla vauva.fi/terveydenhoitaja.

Stareffect

Miksi kunnollinen soseruoka ei kelpaa?

Vierailija kirjoitti: Sose? Vuotias syö samaa kuin muutkin!!!! Ootko ottanu huomioon, että lapsella voi olla vaikka joku vamma tai sairaus mikä estää "normaalin" ruuan syömisen. Ei kaikki lapset ole kun jostain mallikirjasta, sori vaan. Ei meilläkään vuoteinen vielä syö oikein muuta kun soseita, kiitos aivovamman joka oli jo syntyessä.
Lue kommentti

Kalapuikoista tulee minulle vieläkin mieleen äitiysvapaa. Niiden äärellä käytiin monta tärkeää keskustelua.

Pian siellä. Tuon kalapuikkoja!

Ystävän viesti pelastaa päivän. Minä ja vauva saamme seuraa.

Äitiysvapaalla on päiviä, jolloin kaikki tuntuu kepeältä. Vaunukoppaan mahtuu tämä kaikki uusi ja ihana, ja päiväkahvi maistuu poikkeukselliselta vapaudelta. Sitten on niitä päiviä, jolloin väsymys harmauttaa mielen, ja koko maailma kutistuu kahvikuppiakin pienemmäksi.

Äitiystävälle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä.

On helppo sanoa, mikä äitiystävässä on kullan­arvoista: hän tietää tunteen. Hänelle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä. Hän selättää ihan samaa sekamelskaa ja valvottuja öitä.

Toisilla on hätäkahvit, minulla ja ystävälläni oli kalapuikot. Hänen pakastimestaan niitä löytyi aina, minä puolestani taioin lautasille lisukkeet. Keittiönpöydässä jaoimme vauvojen vaiheet, puimme parisuhteen senhetkistä tolaa ja pohdimme, mitä töihin paluu toisi tullessaan.

Näinä iltapäivinä kello ei pysähtynyt kuten niin usein kaksin vauvan kanssa.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan.

Kotona ollessa moni asia tuntuu arkisemmalta kuin onkaan. Jälkeenpäin kaipaan montaa asiaa, kuten sitä, että oli aikaa pitää yhteyttä ystäviin. Tiesin tarkalleen, mitä heille kuului.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan. Käyttöä olisi jopa niille hitaasti kuluville tunneille.

Kirjoitus on Vauva-lehden 8/2018 pääkirjoitus.

Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää.  Kuva: Päivi Ristell
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää. Kuva: Päivi Ristell

Kuten kahden aiemmankin lapsen kohdalla, myös nyt arkkitehti ja bloggaaja Maria Nordin aloitti vauvan kanssa vessahätäviestinnän eli vvv:n heti synnytyksen jälkeen.

 – Vessahätäviestinnän periaatteen mukaan vauva on tietoinen kehon toiminnasta jo heti synnyttyään. Tavoite ei ole vaipattomuus, vaan kommunikointi vauvan kanssa.

Marian ja hänen aviomiehensä, muusikko Reino Nordin saivat kolmannen lapsensa noin viikko sitten. Vastasyntyneelä on kulunut koko tähänastisen elämänsä aikana vasta kolme vaippaa, koska sille on tarvetta vain kun poistutaan kotoa. Muuten vauva saa olla ilman vaippaa. Häntä pissitetään lavuaariin tai sitä varten kodista löytyville alustoille.

– Tai vaikka teekuppiin kuten tänä aamuna, Maria naurahtaa.

Vessahätäviestinnässä vanhempi oppii tunnistamaan vauvastaan merkit hädästä kuten vaikkapa vauvan pieni kiljahdus, suun suipistus tai epämukava olo. Sen lisäksi käytetään hyväksi ajoitusta.

– Ja tärkeää on luottaa myös vanhemman intuitioon. Pitää antautua järjen ohi tunteelle ja vaistolle, Maria kertoo.

”Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä.”

Maria kertoo, että vvv tukee varhaista vuorovaikutusta, ja sen on puolestaan todettu tuovan hyötyä hyvinvoinnille ja terveydelle koko elämän ajan. Maria on tehnyt myös Vaipaton vauva -verkkokurssin aiheesta.

– Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä. Kaikki vauvani ovat itkeneet tavanomaista vähemmän ja olleet hyvin tyytyväisiä. Uskon että tämä liittyy siihen, että vauvat ovat tulleet ymmärretyiksi. 

Ja sitten, kesken haastattelun, vauvalle tuleekin hätä, ja Maria juttelee vauvalle hellästi: Onko pisuhätä? Pisu tuli nyt, noin just hienosti. Hyvä pisu.

Vierailija

Maria Nordin: ”Vessahätäviestintä on kommunikointia vauvan kanssa”

Vierailija kirjoitti: Tuo on ihan pimeä. Ei kannata ottaa kuuleviin korviinsa näitä absurdeja kasvatusmenetelmiä. Ihan normaali kasvatusmenetelmä ennen kuin teollisuus alkoi tuottaa vaippaa. Ei ole mitään erikoista tai ihmeellistä tässä. Sinä voisit vähän matkustella ja harrastaa vaikka kirjallisuutta jos maailmakuvasi laajenisi sieltä omasta navasta.
Lue kommentti