Meidän Perheen toimitus ja lukijat vinkkaavat.

Kuvat: iStockphoto

  • Aino Havukainen & Sami Toivonen, Veera lääkärissä: Tatu ja Patu vetoavat kummasti pieneen lukijaan, ja kuvat ovat runsaita ja täynnä hyviä yksityiskohtia. Tämän lukeminen etukäteen helpotti selvästi lääkärikäynnin sujumista.
  • Tatu ja Patu kirjojen tekijöiden Veera lääkärissä. 2,5 vuotiaan tytön kanssa kirjaa saa lukea päivittäin ja välillä monta kertaa. Kirja on ihanan värikäs ja siitä näkee tarkkaan mitä lääkärissä tapahtuu.
  • Anette Tison- Talus Taylor, Barbapapa: Tyttö 2v. tykkää Barbapapasta
  • Baby Einstein, Ensimmäinen eläinkirja: Tyttäreni (1v) lempikirja on jo pidemmän aikaa ollut baby einstein Ensimmäinen eläinkirja. Se on niin kertakaikkiaan kiinnostava ja kaikenaikaa kiehtova ja innostava, että olen aina välillä sen piilottanut että voidaan tehdä välillä jotain muutakin kuin lukea sitä edes ja takaisin.
  • Boswall, Nigel, Jerryn housut: Turistin housuparin tuhoutuminen toisensa perään huvitti lapsia, ja kirjaa luettiin meillä uudestaan ja uudestaan.
  • Camilla Mickwitz, Jason: Lienee vähän isommille suunnattu, mutta lämpimän värikkäät kuvat kiinnostavat jo taaperoa. Ihanaa 70-lukulaista realismia: yksinhuoltajaäiti Kaarina käy tehtaassa töissä ja tekee iltaisin keikkaa nakumallina.
  • Eric Carle, Pikku toukka paksulainen: Söpö toukka syö reiän hedelmien - ja samalla sivujen - läpi ja muuttuu lopussa perhoseksi. Kiva idea ja kaunis toteutus.
  • pikku toukka paksulainen oli meidän esikoisen (nyt 5v.) unisatukirja. Sitä piti lukea illasta toiseen ja aina tuplasti. Jossain vaiheessa aloimme lukea kirjaa niin että poika itse kertoi aina mitä sivulla luki vaikkei lukea osaakkaan vielä :)
  • Pikku toukka Paksulainen oli suosikki ylitse muiden. Mukavat kuvat ja vähän tekstiä - sellainen katselukirjan tyyppinen klassikko. Tytär osasi sen ulkoa jo tosi pienenä; vanhemmille jäi enää sivujen kääntäminen.
  • Eric Hill, Puppe-kirjat: Niitä neitimme 1v jaksaa lukea 24 h/vrk. Se luukkujen avaaminen vain on niin ihanaa.
  • Fiona Watt & Rachel Wells; Pikku hirmulisko: Vauvasta asti sopiva pehmokirja, jossa on juoni sekä erilaisia sileitä, pehmeitä ja rapisevia pintoja. Ja lopussa yllätys: tööt.
  • Gunilla Wolde, Sanna ja pikkuveli: 2-vuotiaan tyttömme suosikkikirja on "Sanna ja pikkuveli". Sanna vaihtamassa pikkuveljen vaippaa jaksaa huvittaa häntä aina uudestaan ja uudestaan... meillä kun ei ole poikalapsia niin hänestä on äärimmäisen mielenkiintoista nähdä kirjassa pikkuveljen pippeli. Usein kuuluukin: "luetaan se pippelikirja". =D
  • Gösta Knutsson, Pekka Töpöhäntä: Tällä hetkellä Pekka Töpöhäntä -kirjat. Poika 4v.
  • Jukka Laajarinne, Mummon kone: Huikean humoristinen, ovela kertomus lapsen loogisuudesta ja kekseliäisyydestä. Erityisen tehokkaat ääniefektit. Martti Ruokosen kuvat ilahduttavat aina.
  • Kenneth Andersson, Lilla Vinkboken: Yksivuotiaani, Matilda, tykkää tosi paljon ruotsalaisesta Lilla Vinkboken -kirjasta. Kirja on värikäs ja siinä on selkeät kuvat jokaisella sivulla. Tarinana on eläimet jotka vilkuttavat lukijalle ja viimeisellä sivulla on peili jossa oma peilikuva sanoo lukijalle Hej på Dej! Tämän kirjan Matilda ottaa esille aina ensimmäisenä aamulla ja haluaa istua sylissä ja vilkuttaa eläimille.
  • Kirsi Kunnas, Tiitiäisen satupuu: Rauhoittumishetkiin sopiva klassikko, jota äitikin jaksaa lukea kerrasta toiseen. Lapsi oppii pian löytämään omat suosikkilorunsa. "Hatusta löysi hän kaniinin, ja kaniinin, ja kaniinin, ja…"
  • Tiitiäisen satupuu. Siinä on aivan ihania loruja, kuten Perunat ja Kattila, Tiitiäinen metsäläinen ja moni moni muu loru joita luetaan kerrasta toiseen ja aina vaan uudestaan.
    Ensimmäinen loru/runo jonka tyttäremme osasi ulkoa on Tiitiäinen, metsäläinen pieni menninkäinen... Tyttäremme Annu on 4-vuotias, reipas neitokainen.
  • Klinting Lars, Kassu-kirjat, esim Ripsun korjauspaja: Kassu ja Ripsu touhuavat leppoisasti yhdessä. Ei maailma kaadu, vaikka pieleen menisikin.
  • Kristiina Louhi, Tomppa kirjat: 1-vuotiaasta ylöspäin. Koska ne koskettivat omaa kokemusmaailmaa, lapsi tietää mikä on hiekkalaatikko ja mitä siellä tehdä, tai mitä tapahtuu mökillä tai mummon luona.
  • Lena Andersson, Molla ja mummu sekä Mollan pullakestit saivat nykyään 3-vuotiaan esikoiseni hullaantumaan. Kirjat on kivasti suomennettu ja ainahan on hauskaa kun mummukin on mukana seikkailuissa. :)
  • Lucy Cousins, Maisa-kirjat:
    Selkeitä, hauskoja ja reippaita, epästereotyyppisiäkin kirjoja, jotka sopivat ihan pikkulapselle mutta kiinnostavat vielä vähän isompaakin lasta.
  • Maikki Harjanne, Mintun lääkärikirja: Sain tämän kirjan kun tyttöni Henna oli 2v ja kyllä sitä luettiin ja luettiin. Kirjasta tuli joka iltainen iltasatukirja. Kirjan saamisen jälkeen lääkärissä käynneistä tuli ihan huippu hetkiä. Siinä mielessä pidän kirjaa erittäin opettavaisena. Minttukin istui yksin tuolilla kun tutkittiin ja niin teki myös tyttöni. Lääkäri pelko (jos sitä olikaan ) kaikkosi kyllä kokonaan.
  • Marjatta Kurenniemi, Kana Karoliina: Ella on 2½-vuotias. Lukeminen kiinnostaa kovasti, kirjastossa vieraillaan ahkerasti ja omakin kirjahylly on alkanut mukavasti täyttyä.
  • Marguerite Brown (suom. Kirsi Kunnas), Maalarikissat: Mukaansatempaava ja surrealistinen, hienot värit ja hieno rytmi.
  • Mauri Kunnas, Hullunkurinen lintukirja: Tykkäämme bongailla lintuja pihapiiristämme. Kirjan avulla lapset ovat oppineet lintujen luonnetta ja tunnusmerkkejä. Esim. "onko tuo lintu se tappelupukari?".
    Lapsemme sai kyseisen kirja isomummiltansa. Isomummi oli lähettänyt postipaketin jossa oli perheseemme juuri syntyneelle vauvalle muutama vaate ja esikoisellemme (5v) tämä lintukirja. Pojan silmät sädehti jo autossa kun olimme matkalla autossa postista kotiin ku annoimme pojan avata se heti, ja siitä päivästä asti olemme jokaikinen ilta lukeneet tätä yhtä ainutta satua pojan toiveesta. Ja jos joskus äidin tai isin silmäluomia painaa niin, että sanat menee sekaisin niin poikamme korjaa väärin sanomiset sillä osaa tekstiä ulkoa todella paljon :D mutta kyllä on kirjan lauseet äidillä ja isilläkin hyvin muistissa, mutta tätä kirjaa on kyllä ilo lukea sillä se on viihdyttävä myös aikuisille!
  • Mauri Kunnas, Majatalonväki ja kaappikellon kummitus: on ollut kauan poikani (kohta 4vuotias) suosikki. Jo alle 2-vuotiaana poikani jaksoi keskittyneesti sen kuunnella ja ilta toisensa jälkeen. Myös muut Mauri Kunnaksen kirjat ovat meillä ahkerassa käytössä. Poikani tykkää valtavasti Kunnaksen kuvituksesta ja herra Hakkaraiseata, joka seikkailee useissa kirjoissa. Lapseni vaativat herra Hakkaraisen kumisaappaat ja hammastahnat ja sen lisäksi löytyy herra Hakkaraisen taulut ja astiat jne. Mauri Kunnaksen kirjat ovat jopa äidin mielestä hauskoja!
  • Olof ja Lena Landström, Buu ja Bää ja yllätysvieras. Rauhallisesti kerrottu kissanpelastusoperaatio, jonka kuvat herättivät pohdiskeluja.
  • Pirkko Koskimies, Pupu Tupuna kirjat: koska ne ovat niin värikkäitä. Lapsi on 2 vuotias.
  • Pupu Tupuna tavaratalossa. Pupu Tupuna kirjat kiehtovat aina, vaikkei äiti aina jaksaisi niitä lukea. Kirjan kuvat ovat ihanat ja yksityiskohtaiset ja kun aiheena vielä on lelut. Tyttö 3v.
  • Pupu Tupuna. Pitää jänöistä.
  • Polly Dunbar, Pingviini: on 1½ vuotiaan poikamme suosikkikirja, syytä en varsinaisesti tiedä mutta olisiko helposti seurattava hauskan hurja tarina ja hahmot mitkä viehättää.
  • Richard Scarry, Hassu kaupunki: Täynnä älyttömiä käänteitä ja epäonnisia sattumuksia, mutta jaksaa kummasti kiinnostaa. Paljon katseltavaa.
  • Richard Scarry, Iloinen Autokirja: Siinä on ehtymätön valikoima erilaisia autoja, joiden humoristiset piirteetkin jo naurattavat kolmevuotiasta. Kirja on ollut suosikkilistalla jo kaksi vuotta. Aluksi ilahduttiin Luru Luteesta yhä uudelleen.
  • Iloinen autokirja. Autot on pop juuri tässä iässä ja muutenkin tykkää tutkia Scarryn kirjojen kuvia. Ikää pojalla 1,5 vuotta
  • Sanna Pelliccion, Onni-kirjat: Saimme yhden lahjaksi ja sitten aloin etsiä lisää kirjastosta, kun ihastuin. Kirjat ovat moderneja, esim. se jonka saimme on nimeltään Onni-pojan kierrätyskirja, mutta eivät tuputtavia tai saarnaavia. Tapahtumat ja ajatuksenkulku ovat "tästä maailmasta", ei esim 50 vuoden takaa, joten siinä mielessä virkistävä uutuus.
  • Thomas Svensson, Vallaton vauva syö päivällistä: Lapsemme (1v ja 4kk) ehdoton suosikki tällä hetkellä. Osaa näyttää tököttää sormella kuvista oikeita vaihtoehtoja, kun niitä kysyy, (missä vauva syö ja millä, mitä laitetaan kaulaan, mitä syö ja mistä juo jne.)
  • Thomas Svensson, Vallaton vauva valtaa vatsan: Poikani, 3v, lempikirja on Vallaton vauva valtaa vatsan. Sitä on luettu pikkusiskon odotusajoista lähtien välillä päivittäin, välillä vähän harvemmin. Pikkusisko täytti nyt vuoden ja edelleen tuota kirjaa luetaan iltasaduksi aika usein. Kirjasta on herännyt monenlaisia kysymyksiä ja keskustelun aiheita ja niin kiehtova se on, että äidin pitäisi kuulemma alkaa taas odottaa vauvaa... :D
  • Titi-nallen koko perhe: kovakantinen pienten kirja, luultavasti siksi koska kirjassa on vauva, äiti, isä, mummu ym. nallet esittelyssä. Kirjan kannessa oleva nalle palloa potkimassa tehoaa myös 1,5-vuotiaan pojanvesseliin, joka rakastaa palloja.
  • Tittamari Marttinen, Iloinen lorutoukka: Äitiyspakkauksesta tullut Iloinen lorutoukka.Lorut vain ovat lapsestamme niin kivoja ja mukaantempaavia. varmaan kun meillä opitaan puhumaan niin osaa kaikki lorut ulkoa:)
  • Tove Jansson, Muumikirjat: Tällä hetkellä muumit ovat koko maailma ja niitä on pakko katsoa koko ajan kirjasta tai tv:stä. Lapseni on 1v 8kk
  • Tuula Korolainen: Kissa Killin kiukkupussi. Vihan voi puhaltaa säkkiin, mutta räjähdyshän siitä lopulta tulee. Hieno kuvitus.
  • Zdenek Miler, Myyrä: Tyttäreni 3,5v suosikki on Myyrä, kirjat ovat opettavaisia ja viihdyttäviä.
    Kun myyrälle tehtiin housut, housut tehtiin alusta loppuun saakka ja jokainen teko vaihe oli kirjoitettu todella hauskasti ja mukaansa tempaavaksi.
  • Tyttäreni (5v) suosikkikirja on Myyrä ja lumiukko. Myyrä on ollut lapselle rakas siitä saakka kun 2-vuotiaana tutustui piirrettyyn. Sittemmin olen ostanut Myyrä-kirjoja kotiin luettavaksi. Myyrä ja lumiukko oli joululahja pari vuotta sitten. Talvi on tytön suosikkivuodenaika, ja heti juhannuksen jälkeen sitä on odotettu kovasti Myyrän ja lumiukon kanssa.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lämpimänä pysymisen salaisuus on kerroksissa ja oikeissa materiaaleissa. Viisi nyrkkisääntöä helpottavat uloslähtöä.

1. Kerroksia sään mukaan

Touhuava taapero tuottaa liikkuessaan lämpöä, joten liikaakaan ei pitäisi päälle topata. Useat ohuet kerrokset lämmittävät paremmin kuin yksi paksu, sillä kerrosten väliin jää ilmaa. Kerroksia on myös tarvittaessa helppo riisua pois.

Ihoa vasten kannattaa pukea esimerkiksi merinovillaa, joka lämmittää ja siirtää kosteutta. Puuvilla taas on pakkasella ihoa vasten kylmä. Välikerrokseksi sopivat fleece, college ja villa, ja päällysvaatteet suojaavat tuulelta ja tuiskulta.

Puuvilla on pakkasella ihoa vasten kylmä.

2. Ei turhaa kasvunvaraa

Isoissa kengissä lapsen on kömpelö liikkua, ja liian isoilla rukkasilla on hankala tarttua leluihin, mikä vie ulkoilusta ilon ja liikkeen. Paikallaan nököttävä taapero palelee helposti. Myöskään liian pieni vaate ei lämmitä, sillä alle ei mahdu lisäkerroksia.

3. Kunnon kengät

Hyvissä talvikengissä on paksu pohja ja vuori, ja niihin mahtuu tarvittaessa ohut villasukka. Tarpeeksi tilavassa kengässä myös ilma eristää lämpöä.

Paikallaan nököttävä taapero palelee helposti.

4. Sukilla on väliä

Pienenkin lapsen jalka hikoilee, joten helposti kostuva puuvilla on pakkasella huono vaihtoehto.

Jalat pysyvät parhaiten lämpiminä sekoitemateriaalista, merinovillasta tai villasta valmistetuissa sukissa. Jarrusukkia ei kannata jättää jalkaan ulkoillessa, sillä sukka ei liu’u normaalisti kenkään ja varpaat jäävät kippuraan.

5. Päätä ei saa paleltaa

Pään kautta lämpöä poistuu tehokkaasti, ja lapsilla pään osuus kehosta on suhteellisesti suurempi kuin aikuisilla. Hattu on sopivan lämmin, jos lapsen niska on ulkoillessa lämmin. 

Villapipo pitää lämmön ja siirtää kosteutta iholta. Kypärähatun plussa on, että se pitää kasvot, kaulan ja niskan lämpimänä. Toppahattu taas on tarpeen kovimmilla pakkasilla.

Villapipo pitää lämmön ja siirtää kosteutta iholta.

Paljon liikkuvalle lapselle riittää ohuempi hattu kuin taaperolle, joka ei liiku paljoakaan. Jos lapsi ensin hikoilee tukkansa märäksi liian paksussa päähineessä, paikallaan ollessa kylmä tulee nopeasti.

+ pieni materiaalisanasto

  • Merinovilla – Kuidut ovat pidempiä ja ohuempia kuin normaalin villan. Merinovilla siirtää kosteutta iholta paremmin kuin keinokuidut eikä hengittävänä hiosta sisälläkään.
  • Silkkivilla – Yhdistelmä merinovillaa ja luonnonsilkkiä. Ohuesta ja hengittävästä silkkivillasta valmistetaan esimerkiksi mukavan tuntuisia aluskerrastoja.
  • Goretex – Ohut polytetrafluorieteenikalvo, jonka ansiosta vaate tai jalkine pitää vettä ja tuulta mutta hengittää. Goretex kestää kovaakin kulutusta.
  • Primaloft – Kevyt ja pehmeä keinokuitu, joka hylkii vettä ja pitää tuulta sekä haihduttaa kosteutta iholta. Käytetään esimerkiksi sukissa, kerrastoissa ja käsineissä.
  • Thinsulate – Materiaali, joka sitoo tehokkaasti ilmamolekyylejä kehon ja ulkoilman välille ja eristää näin lämpöä. Myös thinsulate kestää kosteutta ja hengittää. 

Nappaa talteen myös talvipukeutusmisopas joulukuun 2017 Vauva-lehdestä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Wuaaah! Silikonisiveltimellä saa hienoja kuvioita sekä paperiin että äidin paitaan. Kuva: Riina Peuhu
Wuaaah! Silikonisiveltimellä saa hienoja kuvioita sekä paperiin että äidin paitaan. Kuva: Riina Peuhu

Värikylpy on Aaro-vauvan ensimmäinen harrastus. Seuraavaksi hän suuntaa jumppaan ja muskariin, äiti Piia kertoo.

Taideaterian päälle kuuluu pieni röyhtäisy. Yhdeksänkuisen Aaron suupielet ovat puolukkajauhosta punaiset. Taito Pirkanmaan ohjaaja Elisa Nyman kehottaa tunnustelemaan, katselemaan ja kuuntelemaan, mutta osa aineksista päätyy tässä porukassa myös suuhun.

Tänään vauvojen värikylvyn teemavärinä on punainen. Aaro on levittänyt papereille lämmintä mannakiisseliä ja kylmää mustikkasosetta, kuunnellut linssien rapinaa lattialle ja tunnustellut ilmavaa organzaa.

Pojan peppu on kirkkaan vaaleanpunainen kiisselin päällä liukumisesta. Vieressä kaveri Veini, yhdeksän kuukautta, katsoo kiinnostuneena Aaron suupieliä.

– Hän selvästi ajattelee, että mitä Aaro syö, ja ennen kaikkea, että mistäs minullekin saataisiin, Veinin äiti Henna nauraa.

Aaron ja Veinin äidit kuvailevat lapsiaan sosiaalisiksi vauvoiksi, joiden kanssa on helppo lähteä mihin tahansa. Kuva: Riina Peuhu
Aaron ja Veinin äidit kuvailevat lapsiaan sosiaalisiksi vauvoiksi, joiden kanssa on helppo lähteä mihin tahansa. Kuva: Riina Peuhu

Aaro tarttuu silikonisutiin ja laittaa sen välillä paperiin, välillä suuhun. Silikoni tuntuu mukavalta ikeniä vasten.

– Tiesin jo heti Aaron ollessa pieni, että haluan hänen kanssaan värikylpyyn. On hauska kokeilla vauvan kanssa erilaisia juttuja. Käymme yhdessä myös jumpassa, ja pian aloitamme muskarin, Piia-äiti kertoo.

Piia ei tahdo liikaa ohjata Aaron mieltymyksiä. Hän toivoo voivansa tarjota lapselle monenlaista tekemistä ja antaa lapsen sitten päättää itse, mihin hän syventyy.

”Vuorovaikutusta syntyy, kun pensseli lipsahtaa paperilta kaverin paidan etumukseen.”

Piia sanoo yllättyneensä siitä, kuinka moneen aistiin värikylpy vetoaa.

– En osannut odottaa, että täällä vauva pääsee kokeileman erilaisia tekstuureja ja kokee myös esimerkiksi aineiden lämpötilan vaihteluita kuumasta kylmään.

Piia ei ajattele, että värikylvyssä olisi kyse taiteesta tai taideharrastuksesta. Ryhmässä touhuaa vauvoja nelikuisista yksivuotiaiksi, joten ei tässä vielä picassoja lähdetä jäljentämään.

Elisa Nyman sanookin, että värikylvyn painopiste on vanhemman ja vauvan välisen vuorovaikutuksen tukemisessa. Vuorovaikutusta syntyy myös vauvojen välillä.

– Vauvasta on jännittävää tarkkailla, mitä toinen vauva tekee. Vuorovaikututusta syntyy myös, kun pensseli lipsahtaa paperilta kaverin paidan etumukseen, Elisa sanoo.

Yksi päämäärä on ohjata lasta havaitsemaan, että hän pystyy itse tuottamaan jälkeä, kuten vaikkapa punaisen kämmenen kuvan paperille.

– Aikuisen on tärkeä sanallistaa, että nyt sinä teit tämän. Vanhemman kanssa vauva opettelee kommunikointia ja vastavuoroisuutta tekemällä havaintoja ja jakamalla niitä. Vauva oppii nopeasti, että vanhempikin innostuu, kun hän tuottaa jäljen paperiin, Elisa kertoo.

Kiisseliä tulossa! Maalaamisen välissä Aaro kipuaa mielellään äidin syliin. Siksi molemmat vaihtavat vaatteet värikylvyn jälkeen. Kuva: Riina Peuhu
Kiisseliä tulossa! Maalaamisen välissä Aaro kipuaa mielellään äidin syliin. Siksi molemmat vaihtavat vaatteet värikylvyn jälkeen. Kuva: Riina Peuhu

Aiempien kertojen teemavärit ovat olleet sininen ja vihreä. Piia ja Henna kertovat, että sekä Aaro että Veini tuntuivat innostuneemmilta niistä kuin nyt punaisesta.

”Veini oli vihreällä kerralla ihan liekeissä. Hän innostui erityisesti tillistä!”

– Voiko olla, että olemme huomaamattamme jo ohjanneet lapset siihen, että vihreä ja sininen ovat poikien värejä, Piia pohtii.

– Veini oli vihreällä kerralla ihan liekeissä. Hän innostui erityisesti tillistä! Nyt oli enemmän lattialla lastan imeskelyä, Henna jatkaa.

Värikylvyn jälkeen suurin osa sekä äideistä että vauvoista on myös oikean kylvyn tarpeessa. Onneksi vaihtovaatteet ovat mukana.

Piia myöntää, että värikylvyssä syntyvä sotku on kivaa, kun ei tarvitse itse olla siivoamassa sitä. Omassa olohuoneessa vastaavat kokeilut vähän kiristäisivät.

– Toisaalta Aaro sormiruokailee, joten keittiö näyttää joka tapauksessa välillä aika samalta kuin värikylpyhuone, Piia toteaa.

Juttu on julkaistu Vauva-lehdessä 10/2017.