iStockphoto
iStockphoto

Mitkä asiat kannattaa jättää sanomatta taaperolle?

Taaperoille on useimmiten turha yrittää puhua järkeä. Pieni taapero tekee mitä haluaa ja milloin haluaa. Tämän vuoksi taaperoille on aivan turha sanoa tiettyjä asioita, joista tässä muutama Babble.com-sivuston listaama:

1. Lopeta itkeminen

Pienten lasten on vaikea ilmaista tunteitaan sanoin, minkä vuoksi he itkevät helposti. Taapero saattaa itkeä ollessan surullinen, peloissaan tai harmissaan. Jos lasta käskee lopettamaan itkemisen, se ei suinkaan tee hänen oloaan paremmaksi – päinvastoin.

Aikuisen kannattaisi komentamisen sijaan ilmaista, että hän ymmärtää lapsen tunteet. Esimerkiksi "Sinua varmaan harmittaa, että nyt pitää lähteä kotiin". Tai "Tiedän, että tämä on vähän pelottava paikka sinun mielestäsi – siksi olenkin aivan tässä vieressäsi koko ajan". Näin aikuinen saa samalla opetettua lapselle, mistä tämän itku pohjimmiltaan johtuu.

2. Äkkiä nyt

Aikuiset vierittävät helposti kiireen syyn lapsen niskoille. "Olemme taas myöhässä, koska sinun pukemisesi kestää niin kauan." Lapsi tuntee tästä syyllisyyttä, mutta se ei silti motivoi häntä toimimaan nopeammin.

Paras tapa saada lapsi toimimaan halutulla tavalla on ohjailla häntä leikin keinoin. Esimerkiksi jos on tarve kulkea ripeästi, lasta voi houkutella ottamaan aikuisen kanssa juoksukisan, tai jos lapsi katsoo piirrettyjä eikä tahdo pukea, kannattaa sulkea televisio ja keksiä joku hassu pukeutumistapa: "Kokeillaan, pystytkö pukemaan sukat jalkaan, jos makaat selälläsi!"

3. Sinä olet aina niin...

Lasta ei pidä lokeroida ja määritellä sanoin. Sen sijaan, että lasta moittisi sanomalla esimerkiksi "Miksi olet aina niin ilkeä pikkuveljellesi?", on hyödyllisempaa selittää, että hänen äskeinen käytöksensä pahoitti pikkuveljen mielen. Samalla voi kysyä, miten veljeä voisi nyt piristää. Näin lapsi saa yksipuolisen lokeroinnin sijaan miettiä käytöksensä seurauksia ja ratkaisua siihen.

Vanhemmat myös usein kuvailevat lastaan toisille aikuisille lapsen läsnäollessa, mikä ei useinkaan ole mukavaa lapsen kannalta. Jos lapsi toistuvasti kuulee vanhempansa kertovan muille "Hän on aina niin ujo", se tekee hänestä helposti vielä entistä ujomman.

4. Jätä minut rauhaan

Lapselle on jo pienestä asti hyvä opettaa, että joskus vanhempien täytyy tehdä asioita rauhassa, millä aikaa lapsen pitää viihtyä itsekseen.
Näissä tilanteissa aikuinen saa kuitenkin lapsen usein tuntemaan turhaa syyllisyyttä läsnäolostaan.

"Jätä minut rauhaan!" -tokaisun sijaan aikuisen kannattaa kertoa, mitä hän on tekemässä ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Esimerkiksi "Äidin täytyy nyt tehdä tämä homma loppuun. Kun se on valmis, voimme mennä yhdessä ulos. Ymmärrätkö sinä?"

5. Älä koske tähän

Jos aikuinen sanoo pienelle taaperolle, ettei johonkin asiaan saa koskea, hän voi olla varma siitä, että lapsi tunkee kätensä siihen heti, kun silmä välttää. On siis parempi siirtää kuuma silitysrauta sivuun ja laittaa tärkeät paperit pois yksivuotiaan ulottuvilta kuin odotella vahinkoa.

Kun lapsi on hieman vanhempi, on toki hyvä alkaa opetella tällaisten sääntöjen noudattamista, mutta yksivuotiaalta on turha vaatia "älä koske" -komennon noudattamista.

6. Miksi sinä teit noin?

Taapero ei osaa selittää syitä käytökselleen. "Miksi löit pikkuveljeä?" ja "Miksi heitit ruokaa lattialle?" ovat kysymyksiä, joihin taapero ei itsekään tiedä vastausta. Sen sijaan lapselle pitää tällaisessa tilanteessa kertoa, miksi jotakin ei saa tehdä ja innostaa lapsi sen jälkeen tekemään muita asioita.

7. Odotas, kun isi/äiti saapuu kotiin

Voi olla houkuttelevaa siirtää lapsen toruminen huonosta käytöksestä siihen asti, kunnes toinen vanhempi saapuu paikalle, mutta lapsi ei ymmärrä siirretyn rankaisun taktiikkaa. Kaikki ongelmatilanteet pitää pyrkiä hoitamaan välittömästi.

Jos pikkuveljen lyömisen jälkeen jäädään neljäksi tunniksi odottelemaan, että toinen vanhempi saapuu kotiin, jotta hänelle voidaan kertoa asiasta ja torua lasta yhdessä, ei lapsi enää siinä vaiheessa muista koko asiaa. Kaiken lisäksi on väärin siirtää torumisen tai rankaisun vastuu vain toisen vanhemman harteille.

Molempien vanhempien tai kenen tahansa lasta hoitavan täytyy omata tarpeeksi auktoriteettia taaperon suhteen, jotta asiat voidaan puhua aina saman tien halki.

17327

Älä sano tätä taaperolle

Kyllä se niin on, että nykyajan kasvatus on ihan perseestä. Vielä ennen 2000 lukua osattiin kasvattaa lapsia oikein mutta nykyään jopa hipaisu on tuomittavaa ja sen ymmärtää, mutta ei se lapsi opi jos ei ole kuria. Mitä lapsi oppii turhasta hössötyksestä tai saattikka vapaastakasvatuksesta. Kyllä se lapsi oppi kui sai remelistä perseeseen oppihan ainakin olemaan kunnolla.
Lue kommentti
Vierailija

Älä sano tätä taaperolle

Vierailija 24.07.2013 klo 11:15 Nii ín, suomalaista nykymeininkiähän on, että hypitään lapsen edessä kaljapullokädessä ja huudetaan ja kiroillaan " etkö sinä s......n kakara usko, osaa tai viitsi jne... On siinä lapsella tukalat olot, kun 100 kiloinen otus huutaa ja usein läimäyttelee lapsiaan, jotka ovat kymmenen kertaa pienempiä. Ei ihme, että osa lapsista ei jaksa ja syrjäytyy. Vanhemmuus on kadoksissa edelleen...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On melko tavallista, että lapsi käyttäytyy eri tavoin eri vanhemman seurassa, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila kertoo.

Olen kohta kaksivuotiaan lapsen äiti ja ihmeissäni hänen käytöksestään – tai pikemminkin sen eroista riippuen siitä, onko lapsi minun vai isänsä seurassa.

Esimerkiksi lähdöt päiväkotiin ovat minun kanssani mahdotonta rimpuilua. Isän kanssa siirtymätilanteet sujuvat paljon helpommin.

Samoin lapsi saattaa olla isänsä kanssa kaksin rauhallinen ja hyväntuulinen, mutta minun saapuessani paikalle ääni kellossa muuttuu välittömästi: lapsi heittäytyy lattialle, haluaa syliin ja siitä pois, eikä mikään tunnu olevan hyvin.

Olemme mieheni kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksessa ja sanoitamme tilanteita mielestäni samalla tavalla, mutta nyt olen alkanut miettiä, onko syy lapsen kiukutteluun todella minussa. Mitä voisimme tehdä?

Hämmentynyt

Ei ole tavatonta, että lapsi toimii eri tavalla eri vanhemman kanssa. On hienoa, että katsot tilannetta kokonaisuutena. Niin helposti voisi tulla ajatelleeksi yksiviivaisesti vaikka niin, että lapsi on vain tahallaan hankala.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa?

Ensimmäisen ikävuoden aikana lapselle muodostuu vuorovaikutuksesta niin sanottuja oletusmalleja. Stressaavissa tilanteissa lapsella herää tarve saada vanhemmalta lohtua ja turvaa. Hän reagoi tällöin itselleen tyypillisellä strategialla, jolla varmistaa saavansa huomiota ja hoivaa. Siten hän pyrkii turvaamaan eloonjäämismahdollisuutensa.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi ikään kuin liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa? Tällainen ristiriitainen kiintymysmalli voi muodostua, jos vanhempi vastaa lapsen kiintymystarpeisiin epäjohdonmukaisesti: toisinaan lempeää ymmärrystä tarjoten, toisinaan välinpitämättömyyttä tai rajoja ilmaisten.

Kuvaat erityisesti ero- ja kohtaamistilanteita. Nämä ovat tyypillisesti tunnelatautuneita hetkiä, jotka aktivoivat lapsen kiintymyssuhdestrategioita. Lapsi kaipaa silloin stressilleen turvallista säätelijää.

Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätely kehittyy. 

Taaperoikäinen voi myös pyrkiä hallitsemaan vuorovaikutusta tunteillaan. Uhmaikää lähestyvä kaksivuotias testaa rajojaan. Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätelykapasiteetti kehittyy. Vanhemman epäjohdonmukaisuus taas lisää vettä valtataisteluiden myllyyn.

Kokeile erotilanteiden ennakointia. Valmistaudu etukäteen ja päätä pysyä itse rauhallisena ja turvallisena. Kiinnitä huomiota siihen, että elekielesi viestii empatiaa ja että sanasi vahvistavat tätä. Asennoidu lempeän leikillisesti: ”Hei, höpönassu, otetaanko tänään aikaa pukemisessa? Saadaanko meille enkat?”

Jos joskus on mahdollista, voit huomiota herättämättä videoida lähtötilanteitanne ja katsoa niitä jälkikäteen. Pyri silloin miettimään, miltä kyseinen tilanne lapsesta tuntuu. Mitä tunteita ja ajatuksia omassa mielessäsi on? Miten mielentilanne näkyvät käyttäytymisessänne?

Vierailija

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Minulla on kaksi lasta, 5-vuotias ja vauva. Kirjoittajan tilanne kuulostaa melko samalta kuin meillä on ollut esikoisen kanssa enemmän tai vähemmän aina. Enemmän nuorempana, vähemmän nykyään. Lapsi on saanut kovimmat raivokohtaukset minulle, kiukuttelee esim. päiväkotiaamuina ihan eri tavalla minulle, isänsä kanssa on hyvin reipas. Nyt hän testailee rajojaan minuun, esimerkiksi uhmaa minua ihan eri tavalla kuin isäänsä. Toisaalta hän kertoo minulle vaikeista ja ristiriitaisista asioista...
Lue kommentti
Äiti -68

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Kuulostaa tutulta ja varmaan tämä on aika normaalia. Minusta se kertoo lapsen henkisen vahvuuden ja minuuden kehittymisestä. Usein äiti hoivaa ja on vauvasta muutamaan vuoteen asti enemmän lapsen kanssa. Isän osuus lisääntyy usein iän myötä. Jokaisen täytyy saadaa purkaa tunneskaalaansa ja äitihän se tutuin ja turvallisin on, jolle sen voi tehdä pelkäämättä mitään.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Hyvä ikä pottaharjoittelun aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla.

Kun vaipoista luopuminen häämöttää, tärkeintä on leppoisa ilmapiiri: otetaan tämä rennosti.

Lapsen silmissä potta voi olla jännittävä kapistus. Yhtäkkiä pissa ja kakka pitäisi tehdä istuen, potta voi tuntua viileältä ja siihen osuessaan pissakin pitää ääntä. Hui!

Pottaa voikin ensimmäisenä kokeilla rohkea nalle, tai potalla voi käydä istuskelemassa vaatteet päällä. Ja kyllä, (puhtaan) potan saa laittaa vaikka päähän! Potasta tulee tuttu ja kiva asia.

Suotuisa aika pottatreenien aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla tai kun lapsi malttaa muutenkin istua hetken aloillaan, esimerkiksi television ääressä.

Taaperon kiinnostus isompien lasten pottailuun tai siihen, miten äiti ja isä käyvät vessassa, on myös merkki siitä, että potta on tervetullut taloon.

Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Sitten onkin hyvä muistaa, että kuivaksi opettelu ei ole kilpailu. Vaikka naapurin Oiva jo osaisi, vertailu kannattaa unohtaa. Jokainen lapsi oppii kuivaksi – omassa tahdissaan.

Ensimmäiset pottakokeilut kannattaa ajoittaa esimerkiksi lounaan ja päiväunien väliin ja lukea potalla vaikka pieni kirja. Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Ja kun pottaan sitten ilmestyy jotain, on yhteisen ilon aika!

Asiantuntijana MLL:n Vanhempainpuhelimen päivystysohjaaja Laura Pilkama

3 x näin se sujuu

  • Aloita pottailu silloin, kun arjessa ei ole muita suuria muutoksia meneillään.
  • Älä stressaa takapakeista. Kiinnostus pottailuun saattaa välillä kadota mutta palaa kyllä.
  • Kehu onnistumisista!
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.