Kun vauva alkaa syödä kiinteää ruokaa, on aika opetella millaista hyvä vauvanruoka on.

1. Milloin vauvalle aloitetaan kiinteä ruoka?

Uusien ravitsemussuositusten mukaan ruoan maistelu voi alkaa 4–6 kuukauden iässä. Maistelu tarkoittaa pientä lusikallista tai paria, ja ne annetaan imetyksen tai maidon jälkeen. Imetystä ei ole tarkoitus vielä vähentää tai lopettaa.

Makuannokset edistävät suoliston ja puolustusjärjestelmän kehittymistä ja vähentävät allergioiden riskiä.

Täysiaikaisena syntyneelle normaalipainoiselle vauvalle rintamaito ja D-vitamiinilisä riittävät kuuden kuukauden ikään asti. Jos lapsi ei saa äidinmaitoa, kiinteä ruoka aloitetaan 4−6 kuukauden iässä.

Älä siis pidä kiirettä. Lapsen suolisto ei ole kypsä soseruokaan ennen neljän kuukauden ikää.

Suomessa imetyssuositukset toteutuvat vain harvalla. Täysimetyksen keskimääräinen kesto on noin kaksi kuukautta.

2. Pitääkö lapsen osata istua ennen syömisen harjoittelua?

Lapsen pitää olla valmis syömiseen myös motorisesti. Hänen pitää osata istua tuettuna, hallita pään liikkeitä ja osata tarttua. Suun motoriikkaa pitää harjoitella. Aluksi ruoka ei tahdo mennä kohti nielua.

3. Tarvitaanko aina lisävitamiineja?

D-vitamiinia tarvitaan 10 mikrogrammaa päivässä, kahden viikon iästä alkaen ja vuoden ympäri.

4. Milloin annan lapselle velliä?

Uusien ravitsemussuositusten mu­kaan: Älä anna. Kun lapsi alkaa tarvita ruokaa, aloita ensin soseet ja sitten puurot.

Karkeampi ruoka kehittää suun motoriikkaa. Se on tärkeää myös puheen kehitykselle.

5. Mistä soseesta aloitan?

Seuraa neuvolan ohjeita: Soseruoka aloitetaan kasviksista. Moni kokeilee ensin bataattia, porkkanaa, maissia ja perunaa. Avokado ja hedelmät ovat myös hyviä. Vältä nitraattipitoisia kasviksia kuten pinaattia, punajuurta ja lehtikaalia.

Seuraavana lisätään viljoja, sitten lihaa, kalaa ja kananmunaa. Kymmenen kuukauden iässä lapsi saa hapanmaitotuotteita, yksivuotiaana lehmänmaitoa.

6. Otanko lapsen pöytään harjoittelemaan?

Totta kai, mukaan vain! Anna hänelle pehmeä ensilusikka tutkittavaksi, vaikka itse syötät. Vain harjoittelemalla oppii. Lapsi voi imeskellä leivänkannikkaa tai muuta, josta ei irtoa palasia.

Kun lapsi kasvaa, syödessä oppii pinsettiotteen. Lapsi poimii suuhunsa vaikkapa marjoja, myöhemmin raejuustoa.

7. Annanko sileää vai karkeaa ruokaa?

Soseruoka aloitetaan sileällä, ja lähempänä vuoden ikää siirrytään karkeampaan. Lapsi valmistautuu siirtymään muun perheen kanssa samaan ruokaan.

Karkeampi ruoka ja sormiruoka kehittävät suun motoriikkaa. Se on tärkeää myös puheen kehitykselle.

8. Lapselle ei kelpaa mitä tarjotaan. Mitä teen?

Jo äidin raskauden ajan ravinto vaikuttaa lapsen makutottumuksiin. Lapsiveteen välittyy makuaineita äidin syömästä ruoasta. Myös rintamaidon kautta vauva totuttelee makuihin.

Jotta uudet maut alkavat maistua, maistelukertoja tarvitaan paljon. Älä luovuta!

Hyvä sääntö on: lapsi päättää paljonko syö, aikuinen mitä.

Moni lapsi saa liikaa proteiinia. Sitä tulee lihasta ja lehmänmaitotuotteista.

9. Voiko lapsi saada liikaa proteiinia?

Voi, ja moni saakin. Lapsen saaman proteiinin määrä nousee helposti liian isoksi, kun lapsi täyttää vuoden ja alkaa syödä perheen ruokaa. Proteiinia tulee liikaa lihasta ja lehmänmaitotuotteista.

Liika proteiini voi kuormittaa lapsen munuaisia ja altistaa suuremmalle ylipainon riskille. Lehmänmaidon osuutta lasten ruokavaliossa on vähennetty suosituksissa esimerkiksi Tanskassa.

10. Mitä muuta lapsi voi saada liikaa?

Etenkin sokeria. Alle kaksivuotiaista lapsista suuri osa saa liikaa sokeria ja tyydyttyneitä rasvoja. Ruoan pitää myös olla suolatonta tai hyvin vähäsuolaista yhden vuoden ikään asti.

11. Voiko vauvojen valmisruokaan luottaa?

Voi luottaa. Neljä viidestä pikkulapsesta saa joskus valmisruokaa.

Valmiissa purkkiruuassa ei ole säilöntäaineita. Rajat torjunta-aineiden ja raskasmetallien jäämille ovat tiukemmat kuin muussa valmisruoassa. Valmistajat esimerkiksi ostavat vihannekset tuottajilta, jotka viljelevät niitä juuri vauvanruokaa varten, jotta kasviksiin ei jää torjunta-aineita. Sadassa tonnissa raaka-ainetta saa olla yksi gramma torjunta-ainejäämää.

12. Saako lapselle antaa riisiä?

Riisi sisältää muita viljoja enemmän arseenia, joten riisiä ei pidä syödä kovin usein. Rajoja ei ole laitettu, mutta parasta on syödä vaihdellen riisiä, pastaa ja perunaa. Suomessa riisimaitoa ei suositella alle 6-vuotiaille yksinomaiseksi juomaksi. Ruotsissa pikkulapsille ei suositella myöskään riisikakkuja.

Parasta on monipuolisuus ja vaihtelu. Kun ruoka ei ole aina samaa, ei mitään yksittäistä ravintoainetta tai jäämää kerry liikaa.

Vauva 3/2016

Lähteet ja asiantuntija: Lapsen ruokavalio ennen kouluikää, Kansanterveyslaitos, Ravitsemusneuvottelukunta, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, tutkija Johanna Mäkelä, Turun yliopisto

Kalapuikoista tulee minulle vieläkin mieleen äitiysvapaa. Niiden äärellä käytiin monta tärkeää keskustelua.

Pian siellä. Tuon kalapuikkoja!

Ystävän viesti pelastaa päivän. Minä ja vauva saamme seuraa.

Äitiysvapaalla on päiviä, jolloin kaikki tuntuu kepeältä. Vaunukoppaan mahtuu tämä kaikki uusi ja ihana, ja päiväkahvi maistuu poikkeukselliselta vapaudelta. Sitten on niitä päiviä, jolloin väsymys harmauttaa mielen, ja koko maailma kutistuu kahvikuppiakin pienemmäksi.

Äitiystävälle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä.

On helppo sanoa, mikä äitiystävässä on kullan­arvoista: hän tietää tunteen. Hänelle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä. Hän selättää ihan samaa sekamelskaa ja valvottuja öitä.

Toisilla on hätäkahvit, minulla ja ystävälläni oli kalapuikot. Hänen pakastimestaan niitä löytyi aina, minä puolestani taioin lautasille lisukkeet. Keittiönpöydässä jaoimme vauvojen vaiheet, puimme parisuhteen senhetkistä tolaa ja pohdimme, mitä töihin paluu toisi tullessaan.

Näinä iltapäivinä kello ei pysähtynyt kuten niin usein kaksin vauvan kanssa.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan.

Kotona ollessa moni asia tuntuu arkisemmalta kuin onkaan. Jälkeenpäin kaipaan montaa asiaa, kuten sitä, että oli aikaa pitää yhteyttä ystäviin. Tiesin tarkalleen, mitä heille kuului.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan. Käyttöä olisi jopa niille hitaasti kuluville tunneille.

Kirjoitus on Vauva-lehden 8/2018 pääkirjoitus.

Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää.  Kuva: Päivi Ristell
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää. Kuva: Päivi Ristell

Kuten kahden aiemmankin lapsen kohdalla, myös nyt arkkitehti ja bloggaaja Maria Nordin aloitti vauvan kanssa vessahätäviestinnän eli vvv:n heti synnytyksen jälkeen.

 – Vessahätäviestinnän periaatteen mukaan vauva on tietoinen kehon toiminnasta jo heti synnyttyään. Tavoite ei ole vaipattomuus, vaan kommunikointi vauvan kanssa.

Marian ja hänen aviomiehensä, muusikko Reino Nordin saivat kolmannen lapsensa noin viikko sitten. Vastasyntyneelä on kulunut koko tähänastisen elämänsä aikana vasta kolme vaippaa, koska sille on tarvetta vain kun poistutaan kotoa. Muuten vauva saa olla ilman vaippaa. Häntä pissitetään lavuaariin tai sitä varten kodista löytyville alustoille.

– Tai vaikka teekuppiin kuten tänä aamuna, Maria naurahtaa.

Vessahätäviestinnässä vanhempi oppii tunnistamaan vauvastaan merkit hädästä kuten vaikkapa vauvan pieni kiljahdus, suun suipistus tai epämukava olo. Sen lisäksi käytetään hyväksi ajoitusta.

– Ja tärkeää on luottaa myös vanhemman intuitioon. Pitää antautua järjen ohi tunteelle ja vaistolle, Maria kertoo.

”Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä.”

Maria kertoo, että vvv tukee varhaista vuorovaikutusta, ja sen on puolestaan todettu tuovan hyötyä hyvinvoinnille ja terveydelle koko elämän ajan. Maria on tehnyt myös Vaipaton vauva -verkkokurssin aiheesta.

– Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä. Kaikki vauvani ovat itkeneet tavanomaista vähemmän ja olleet hyvin tyytyväisiä. Uskon että tämä liittyy siihen, että vauvat ovat tulleet ymmärretyiksi. 

Ja sitten, kesken haastattelun, vauvalle tuleekin hätä, ja Maria juttelee vauvalle hellästi: Onko pisuhätä? Pisu tuli nyt, noin just hienosti. Hyvä pisu.

Vierailija

Maria Nordin: ”Vessahätäviestintä on kommunikointia vauvan kanssa”

Vierailija kirjoitti: Tuo on ihan pimeä. Ei kannata ottaa kuuleviin korviinsa näitä absurdeja kasvatusmenetelmiä. Ihan normaali kasvatusmenetelmä ennen kuin teollisuus alkoi tuottaa vaippaa. Ei ole mitään erikoista tai ihmeellistä tässä. Sinä voisit vähän matkustella ja harrastaa vaikka kirjallisuutta jos maailmakuvasi laajenisi sieltä omasta navasta.
Lue kommentti