Kun vauva alkaa syödä kiinteää ruokaa, on aika opetella millaista hyvä vauvanruoka on.

1. Milloin vauvalle aloitetaan kiinteä ruoka?

Uusien ravitsemussuositusten mukaan ruoan maistelu voi alkaa 4–6 kuukauden iässä. Maistelu tarkoittaa pientä lusikallista tai paria, ja ne annetaan imetyksen tai maidon jälkeen. Imetystä ei ole tarkoitus vielä vähentää tai lopettaa.

Makuannokset edistävät suoliston ja puolustusjärjestelmän kehittymistä ja vähentävät allergioiden riskiä.

Täysiaikaisena syntyneelle normaalipainoiselle vauvalle rintamaito ja D-vitamiinilisä riittävät kuuden kuukauden ikään asti. Jos lapsi ei saa äidinmaitoa, kiinteä ruoka aloitetaan 4−6 kuukauden iässä.

Älä siis pidä kiirettä. Lapsen suolisto ei ole kypsä soseruokaan ennen neljän kuukauden ikää.

Suomessa imetyssuositukset toteutuvat vain harvalla. Täysimetyksen keskimääräinen kesto on noin kaksi kuukautta.

2. Pitääkö lapsen osata istua ennen syömisen harjoittelua?

Lapsen pitää olla valmis syömiseen myös motorisesti. Hänen pitää osata istua tuettuna, hallita pään liikkeitä ja osata tarttua. Suun motoriikkaa pitää harjoitella. Aluksi ruoka ei tahdo mennä kohti nielua.

3. Tarvitaanko aina lisävitamiineja?

D-vitamiinia tarvitaan 10 mikrogrammaa päivässä, kahden viikon iästä alkaen ja vuoden ympäri.

4. Milloin annan lapselle velliä?

Uusien ravitsemussuositusten mu­kaan: Älä anna. Kun lapsi alkaa tarvita ruokaa, aloita ensin soseet ja sitten puurot.

Karkeampi ruoka kehittää suun motoriikkaa. Se on tärkeää myös puheen kehitykselle.

5. Mistä soseesta aloitan?

Seuraa neuvolan ohjeita: Soseruoka aloitetaan kasviksista. Moni kokeilee ensin bataattia, porkkanaa, maissia ja perunaa. Avokado ja hedelmät ovat myös hyviä. Vältä nitraattipitoisia kasviksia kuten pinaattia, punajuurta ja lehtikaalia.

Seuraavana lisätään viljoja, sitten lihaa, kalaa ja kananmunaa. Kymmenen kuukauden iässä lapsi saa hapanmaitotuotteita, yksivuotiaana lehmänmaitoa.

6. Otanko lapsen pöytään harjoittelemaan?

Totta kai, mukaan vain! Anna hänelle pehmeä ensilusikka tutkittavaksi, vaikka itse syötät. Vain harjoittelemalla oppii. Lapsi voi imeskellä leivänkannikkaa tai muuta, josta ei irtoa palasia.

Kun lapsi kasvaa, syödessä oppii pinsettiotteen. Lapsi poimii suuhunsa vaikkapa marjoja, myöhemmin raejuustoa.

7. Annanko sileää vai karkeaa ruokaa?

Soseruoka aloitetaan sileällä, ja lähempänä vuoden ikää siirrytään karkeampaan. Lapsi valmistautuu siirtymään muun perheen kanssa samaan ruokaan.

Karkeampi ruoka ja sormiruoka kehittävät suun motoriikkaa. Se on tärkeää myös puheen kehitykselle.

8. Lapselle ei kelpaa mitä tarjotaan. Mitä teen?

Jo äidin raskauden ajan ravinto vaikuttaa lapsen makutottumuksiin. Lapsiveteen välittyy makuaineita äidin syömästä ruoasta. Myös rintamaidon kautta vauva totuttelee makuihin.

Jotta uudet maut alkavat maistua, maistelukertoja tarvitaan paljon. Älä luovuta!

Hyvä sääntö on: lapsi päättää paljonko syö, aikuinen mitä.

Moni lapsi saa liikaa proteiinia. Sitä tulee lihasta ja lehmänmaitotuotteista.

9. Voiko lapsi saada liikaa proteiinia?

Voi, ja moni saakin. Lapsen saaman proteiinin määrä nousee helposti liian isoksi, kun lapsi täyttää vuoden ja alkaa syödä perheen ruokaa. Proteiinia tulee liikaa lihasta ja lehmänmaitotuotteista.

Liika proteiini voi kuormittaa lapsen munuaisia ja altistaa suuremmalle ylipainon riskille. Lehmänmaidon osuutta lasten ruokavaliossa on vähennetty suosituksissa esimerkiksi Tanskassa.

10. Mitä muuta lapsi voi saada liikaa?

Etenkin sokeria. Alle kaksivuotiaista lapsista suuri osa saa liikaa sokeria ja tyydyttyneitä rasvoja. Ruoan pitää myös olla suolatonta tai hyvin vähäsuolaista yhden vuoden ikään asti.

11. Voiko vauvojen valmisruokaan luottaa?

Voi luottaa. Neljä viidestä pikkulapsesta saa joskus valmisruokaa.

Valmiissa purkkiruuassa ei ole säilöntäaineita. Rajat torjunta-aineiden ja raskasmetallien jäämille ovat tiukemmat kuin muussa valmisruoassa. Valmistajat esimerkiksi ostavat vihannekset tuottajilta, jotka viljelevät niitä juuri vauvanruokaa varten, jotta kasviksiin ei jää torjunta-aineita. Sadassa tonnissa raaka-ainetta saa olla yksi gramma torjunta-ainejäämää.

12. Saako lapselle antaa riisiä?

Riisi sisältää muita viljoja enemmän arseenia, joten riisiä ei pidä syödä kovin usein. Rajoja ei ole laitettu, mutta parasta on syödä vaihdellen riisiä, pastaa ja perunaa. Suomessa riisimaitoa ei suositella alle 6-vuotiaille yksinomaiseksi juomaksi. Ruotsissa pikkulapsille ei suositella myöskään riisikakkuja.

Parasta on monipuolisuus ja vaihtelu. Kun ruoka ei ole aina samaa, ei mitään yksittäistä ravintoainetta tai jäämää kerry liikaa.

Vauva 3/2016

Lähteet ja asiantuntija: Lapsen ruokavalio ennen kouluikää, Kansanterveyslaitos, Ravitsemusneuvottelukunta, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, tutkija Johanna Mäkelä, Turun yliopisto

Tässä on tilaa molemmille. Isosisko Amanda saa äidinmaitoa muutaman kerran päivässä, Noel aina halutessaan. Kuva: Satu Kemppainen

Kaksivuotias Amanda ja kahdeksankuinen Noel saavat molemmat äidinmaitoa. Tandemimetys on ollut Anna-äidille luonteva valinta.

Tissshh, toteaa Amanda, 2, kömpii äidin syliin ja painaa päänsä tämän kaula-aukkoon. Toisella rinnalla on jo asukas, kahdeksankuinen pikkuveli Noel.

Sisarukset hörppivät maitoa hetken tyytyväisinä, mutta alkavat pian kiskoa toisiaan hiuksista. Anna-äidin ei auta muu kuin pyytää Amandaa menemään isän kanssa piirtämään, jotta veli saa syödyksi.

– Ei laiteta tällä kertaa värikynää korvaan, Kalle-isä muistuttaa.

Vielä kuusi vuotta sitten Annan olisi ollut hankala kuvitella, että hän imettäisi vielä kahtakin lasta yhtä aikaa.

Ada-esikoisen imetystä vaikeutti lonkkaluksaation takia käytetty iso lonkkatyyny. Imetysasentoja oli vaikea löytää, ja kuukauden vanhana Ada siirtyi kokonaan korvikkeelle. Se oli Annalle pettymys.

– Itkin sitä pitkään. Ajattelin jopa, että jos joskus saisin lisää lapsia, en voisi imettää heitäkään – se olisi epäreilua Adaa kohtaan.


Kuka se siellä? Kalle-isä on löytänyt omat tapansa olla lastensa kanssa, vaikka maito tuleekin äidiltä.


Tällä olis nälkä. Myös Amandan lelut pitävät maidosta. Isä ja isosisko Ada ovat leikissä mukana.

Anna ja Adan isä erosivat, kun tyttö oli kahdeksankuinen. Neljä vuotta sitten Anna tapasi Kallen.

Kun pariskunta alkoi odottaa Amandaa, Anna halusi tehdä kaikkensa, jotta aiempi pettymys ei toistuisi. Imetys sujuikin jo ensi hetkistä. Ensimmäiset viikot Annasta tuntui, että vuorokaudessa oli vähemmän sellaisia tunteja, kun hän ei imettänyt. Se ei silti ahdistanut, päinvastoin. Suru esikoisen imetyksestä alkoi vaimeta.

– Adakin oli jonkin aikaa tosi kiinnostunut rinnoistani. Lypsin hänelle maitoa lasiin, ja kyllä Ada sen mielellään joi, mutta ei pyytänyt enää toiste lisää, Anna muistelee.

”Kielteiset tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.”

Jo puolen vuoden päästä Anna oli jälleen raskaana. Hänelle oli heti selvää, että hän haluaisi kokeilla, onnistuisiko tandemimetys eli kahden lapsen imetys yhtä aikaa. Neuvolakin kannusti Annaa jatkamaan voimiensa mukaan, koska kyseessä ei ollut riskiraskaus.

Annan vointi pysyi hyvänä läpi odotuksen, mutta hormonaalisista syistä maito väheni niin paljon, että Amandalle täytyi tarjota myös korviketta. Sinnikkäästi tyttö silti jaksoi tissillä käydä, ja synnytyksen jälkeen kärsivällisyys palkittiin.

– Amandan ilme oli aika autuas, kun hän maidonnousun jälkeen pääsi ensimmäistä kertaa rinnalle, Anna naurahtaa.

Kotona Anna huomasi, että isosisaruksen imetys herätti hänessä myös kielteisiä tunteita.

– Tuntui, että tarvitsen tilaa. Amanda ei antanut Noelin syödä rauhassa, vaan kiskoi veikalta tissiä suusta. Minua ärsytti, ja välillä tuli fyysistäkin pahoinvointia. Nämäkin tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.


Pikkuveljelle myös. ”Välillä, kun Amanda on rinnalla, hän saattaa alkaa kaivaa toista tissiä esiin Noelia varten”, Anna kertoo.

Kun vauva halusi maitoa lähes tauotta ja taaperokin toistakymmentä kertaa päivässä, alkoi Annan pinna pettää. Amandan imetystä oli pakko hiukan äidintahdistaa.

”Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.”

Anna koki myös helpommaksi, että lapset kävivät rinnalla pääosin eri aikaan. Näin Amandan imetys tuntui taas mukavalta, ja samalla tyttö sai kaipaamaansa omaa aikaa äidin kanssa.

– Nyt imetän Amandaa kolme, neljä kertaa päivässä. Hän saa itse päättää, koska haluaa lopettaa kokonaan.

THL:n mukaan noin kolmasosa suomalaisäideistä imettää vuoden tai pitempään. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee vähintään kahden vuoden imetystä. Rintamaidon ravinteet ja muut terveyshyödyt eivät katoa mihinkään, vaikka imetys jatkuisi vuosia. Pitkä imetys myös esimerkiksi laskee äidin rintasyöpäriskiä. Silti taaperoimetys herättää ennakkoluuloja.

– Nykyään Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.

Mitä jos äiti haluaa vielä torkkua, kun vauva on jo hereillä? Psykologi Leea Mattila vastaa.

Minulla on nelikuinen aamuvirkku vauva, joka nukkuu pinnasängyssä minun ja mieheni sängyn vieressä. Vauva heräilee aamulla kuuden aikaan, jolloin otan hänet viereeni, että saan itse nukkua vähän pidempään. Yleensä poika nukahtaa vielä noin tunniksi, minkä jälkeen hän herää höpöttelemään, ei itke. Itse haluan jatkaa unia vielä jonkin aikaa ja olenkin puoliunessa kahdeksaan asti.

Käytännössä lapsi siis höpöttelee itsekseen tunnin verran vieressäni ennen kuin nousen ylös sängystä. Voiko hän saada traumoja siitä, että joutuu olemaan yksin hereillä?

Aamutorkku äiti

Leea Mattila vastaa: Monen vauvan vanhempi tietää, millaista unenpuute on. Vauva saattaa herätä kohtuuttoman varhain, ja uni ja riittävä lepo ovat kuitenkin hyvinvoinnille välttämättömiä.

Kerrot, että vauvasi jaksaa tunnin verran itsekseen vieressäsi, kun itse vielä torkut. Tämä on minusta täysin ok! Laiminlyövää se ei ole eikä tuota vauvalle traumatisoitumista, mikäli hän saa muuten hoivaa ja seurustelua tarpeidensa mukaan.

Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Trauma tarkoittaa sitä, että jokin tilanne on äärimmäisen negatiivinen, avuttomuutta ja ylivoimaista pelkoa tuottava, jolloin psyykkiset suojautumismekanismit eivät riitä. Silloin trauma jää mieleen ja vaikuttaa ihmisen toimintaan yleensä negatiivisesti.

Osaat pohtia vauvan kokemusmaailmaa, mikä kertoo minulle sensitiivisyydestäsi vuorovaikutuksessa. Nelikuinen osaa jo ilmoittaa halutessaan kontaktia. Havahdut kyllä puoliunestasi hänen tarpeisiinsa. Kuuntele ja vastaa vauvan viesteihin, niin välität turvallisuutta.

Vanhemmat ovat kovilla, ja nykymaailmassa vaatimuksia tulee joka suunnasta. Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Jos vauva vielä yli puolivuotiaana viihtyy yksinään hereillä, on hyvä tarkastella, onko hän muuten passiivisen oloinen ja omissa oloissaan viihtyvä. Siinä tapauksessa hän saattaa tarvita aktivoimista vuorovaikutukseen. Iän karttuessa vauva alkaa myös liikkua, ja silloin on huolehdittava, ettei hän putoa tai pääse satuttamaan itseään vanhemman torkkuessa.

Jos haluat muutosta aamuihinne, helpointa on aloittaa muutos sinusta itsestäsi. Voit yrittää ennättää aiemmin nukkumaan. Yli kolmikuisen unirytmiä voi myös lempeästi pyrkiä ohjailemaan ja kokeilla, saisiko sitä hieman myöhäisemmäksi.