Lukijat kertovat 6 keinoa hyvään starttiin päivähoidossa.

Itkuisia aamuja, väsykitinän täytteisiä iltoja, vai sittenkin ihan muuta? Päivähoidon aloitus voi ahdistaa ja jännittää mutta sujua lopulta sittenkin aika helposti. Näin vastattiin Vauvan kyselyyn päivähoidon aloituksesta.

Lähes puolet kertoi lapsen aloittaneen hoidossa 1-vuotiaana. Alle 1-vuotiaana hoitouran aloitti joka neljäs. Kaksi kolmasosaa aloitti päiväkodissa, perhepäivähoitajalla kolmannes.

Ensin yllätys: sittenkin helpotus!

Vastaajista hieman yli puolet kertoi, että hoitopaikkaan sopeutuminen kävi lopulta helpommin kuin olisi uskonutkaan.

”Aloituksen helppous yllätti totaalisesti, kun olin kuullut jos jonkinlaista kauhukertomusta.”

”Helpotus! Hoitajat ovat niin kivoja ja lapsella menee niin hyvin niin on todella kivaa olla töissäkin.”

Näistä on apua hoitoon sopeutumisessa

1. Pehmeä aloitus. Hoitopäivät kannattaa mahdollisuuksien mukaan pitää alkuun lyhyempinä. Usein hoitopaikkaan voi tutustua ensin yhdessä vanhemman kanssa.

2. Tuttu päivärytmi. Kodin ruoka- ja unirytmi muokataan lähelle päivähoidon rytmiä. Lasta auttaa, kun asiat tapahtuvat tutussa rytmissä.

3. Unilelu kotoa. Tuttu esine tuo turvaa.

4. Sisarukset samassa ryhmässä. Mainio apu sopeutumiseen nuoremmille sisaruksille.

5. Satsaa syliaikaan kotona. Jos mahdollista, kotona vietettyihin hetkiin ja vapaapäiviin kannattaa varata alkuun paljon yhdessäolon hetkiä. Näin lapsi saa tankattua läheisyyttä.

”Ensiviikkoina olen pyrkinyt antamaan tarpeeksi aikaa sylittelylle 1-vuotiaamme kanssa. Omat menot olen jättänyt pois, jotta en olisi enempää poissa kotoa kuin on pakko.”

6. Äiti ja isä, reippaasti nyt. Myös vanhemman omalla esimerkillä on merkitystä.

”Vanhempien reipas asenne hoitoon viedessä ja pois hakiessa. Omat itkut itketään sitten, kun lapsi ei näe.”

Voihan parku!

Lapsen itku kuuluu monen taaperon päivähoidon aloitukseen. Voi käydä niinkin, että aamuitkut alkavasta vasta muutaman viikon päästä hoidon aloituksesta.

”Lapsi jää itkemään vielä joka aamu. Nyt on kolme viikkoa hoidon aloituksesta. Tiedän, että itku lakkaa pian lähdettyäni.”

”Se yllätti, kuinka rankkaa loppujen lopuksi olikaan jättää lapsi itkemään hoitoon. Olin aivan romuna ensimmäiset viikot ja harkitsin jo kotiin palaamista lapsen kanssa, vaikka töissä oli ihana käydä!”

Äidin kyyneleet

Myös moni vanhempi on uudessa tilanteessa herkillä – ja väsynyt:

”Tunnen helpotusta ja iloa, mutta myös syyllisyyttä ja sitä, että oikeasti varmasti minun kuuluisi olla lasten kanssa. Syyllisyyttä myös siitä, että töissä on niin helppoa verrattuna kotiin.”

”Toisaalta vapauttavaa, kun itse on saanut lähteä työelämään, mutta toisaalta erittäin haikeaa. Välistä työpäivän aikana meinaa päästä itku, kun ikävä kasvaa hormonien takia niin kovin suureksi.”

Lue lisää

Mikä ihmeen vasu? Opas päiväkodin sanastoon

Ahdistaako lapsen hoitoon laittaminen?

Vierailija

1-vuotias päivähoidossa? Nämä auttoivat hyvään alkuun

Valitettavaa on ettei riittävän selkeitä ymmärrettäviä ja todella toimivia aloituskäytäntöjä ei olla rriittävästi työstetty yleisesti päiväkodeissa. Aloitus on tärkeä ja monella tavalla ratkaiseva asia päivähoidon onnistumisessa. Asiasta on tutkittua tietoa runsaasti mutta jostain syystä ei olla ymmärretty sen hyödyntämistä ja sen tärkeyttä. Päiväkodin aloituksen voi tehdä lapsiystävällisesti yhdessä vanhempien ja omahoitajan kanssa, valitettavasti tämä toteutuu kuitenkin vain harvassa...
Lue kommentti
Vierailija

1-vuotias päivähoidossa? Nämä auttoivat hyvään alkuun

Vanhemmat ruokkii lapsen ikävää itse. On kivaa kun lapsi itkee ja roikkuu vanhemmassa yleensä äidistä ja äiti tuntee tarpeelliseksi itsensä taas kerran. Tuo on juuri sitä älytöntä lapsen riippuvuutta lisäävää toimintaa kun hössötetään miten kaikkeen pitää valmistautua. Kolmen lapsen äitinä en tietysti voi kaikista lapsista sanoa kun yksilöiröhän kaikki. Noin niin kuin yleensäkin sain hoitopaikassa eka kerran hoitajan järkevän kommentin:"et jää voivotteli maan etkä halutaan tai mitään muutakaan...
Lue kommentti

On melko tavallista, että lapsi käyttäytyy eri tavoin eri vanhemman seurassa, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila kertoo.

Olen kohta kaksivuotiaan lapsen äiti ja ihmeissäni hänen käytöksestään – tai pikemminkin sen eroista riippuen siitä, onko lapsi minun vai isänsä seurassa.

Esimerkiksi lähdöt päiväkotiin ovat minun kanssani mahdotonta rimpuilua. Isän kanssa siirtymätilanteet sujuvat paljon helpommin.

Samoin lapsi saattaa olla isänsä kanssa kaksin rauhallinen ja hyväntuulinen, mutta minun saapuessani paikalle ääni kellossa muuttuu välittömästi: lapsi heittäytyy lattialle, haluaa syliin ja siitä pois, eikä mikään tunnu olevan hyvin.

Olemme mieheni kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksessa ja sanoitamme tilanteita mielestäni samalla tavalla, mutta nyt olen alkanut miettiä, onko syy lapsen kiukutteluun todella minussa. Mitä voisimme tehdä?

Hämmentynyt

Ei ole tavatonta, että lapsi toimii eri tavalla eri vanhemman kanssa. On hienoa, että katsot tilannetta kokonaisuutena. Niin helposti voisi tulla ajatelleeksi yksiviivaisesti vaikka niin, että lapsi on vain tahallaan hankala.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa?

Ensimmäisen ikävuoden aikana lapselle muodostuu vuorovaikutuksesta niin sanottuja oletusmalleja. Stressaavissa tilanteissa lapsella herää tarve saada vanhemmalta lohtua ja turvaa. Hän reagoi tällöin itselleen tyypillisellä strategialla, jolla varmistaa saavansa huomiota ja hoivaa. Siten hän pyrkii turvaamaan eloonjäämismahdollisuutensa.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi ikään kuin liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa? Tällainen ristiriitainen kiintymysmalli voi muodostua, jos vanhempi vastaa lapsen kiintymystarpeisiin epäjohdonmukaisesti: toisinaan lempeää ymmärrystä tarjoten, toisinaan välinpitämättömyyttä tai rajoja ilmaisten.

Kuvaat erityisesti ero- ja kohtaamistilanteita. Nämä ovat tyypillisesti tunnelatautuneita hetkiä, jotka aktivoivat lapsen kiintymyssuhdestrategioita. Lapsi kaipaa silloin stressilleen turvallista säätelijää.

Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätely kehittyy. 

Taaperoikäinen voi myös pyrkiä hallitsemaan vuorovaikutusta tunteillaan. Uhmaikää lähestyvä kaksivuotias testaa rajojaan. Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätelykapasiteetti kehittyy. Vanhemman epäjohdonmukaisuus taas lisää vettä valtataisteluiden myllyyn.

Kokeile erotilanteiden ennakointia. Valmistaudu etukäteen ja päätä pysyä itse rauhallisena ja turvallisena. Kiinnitä huomiota siihen, että elekielesi viestii empatiaa ja että sanasi vahvistavat tätä. Asennoidu lempeän leikillisesti: ”Hei, höpönassu, otetaanko tänään aikaa pukemisessa? Saadaanko meille enkat?”

Jos joskus on mahdollista, voit huomiota herättämättä videoida lähtötilanteitanne ja katsoa niitä jälkikäteen. Pyri silloin miettimään, miltä kyseinen tilanne lapsesta tuntuu. Mitä tunteita ja ajatuksia omassa mielessäsi on? Miten mielentilanne näkyvät käyttäytymisessänne?

Vierailija

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Minulla on kaksi lasta, 5-vuotias ja vauva. Kirjoittajan tilanne kuulostaa melko samalta kuin meillä on ollut esikoisen kanssa enemmän tai vähemmän aina. Enemmän nuorempana, vähemmän nykyään. Lapsi on saanut kovimmat raivokohtaukset minulle, kiukuttelee esim. päiväkotiaamuina ihan eri tavalla minulle, isänsä kanssa on hyvin reipas. Nyt hän testailee rajojaan minuun, esimerkiksi uhmaa minua ihan eri tavalla kuin isäänsä. Toisaalta hän kertoo minulle vaikeista ja ristiriitaisista asioista...
Lue kommentti
Äiti -68

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Kuulostaa tutulta ja varmaan tämä on aika normaalia. Minusta se kertoo lapsen henkisen vahvuuden ja minuuden kehittymisestä. Usein äiti hoivaa ja on vauvasta muutamaan vuoteen asti enemmän lapsen kanssa. Isän osuus lisääntyy usein iän myötä. Jokaisen täytyy saadaa purkaa tunneskaalaansa ja äitihän se tutuin ja turvallisin on, jolle sen voi tehdä pelkäämättä mitään.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Hyvä ikä pottaharjoittelun aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla.

Kun vaipoista luopuminen häämöttää, tärkeintä on leppoisa ilmapiiri: otetaan tämä rennosti.

Lapsen silmissä potta voi olla jännittävä kapistus. Yhtäkkiä pissa ja kakka pitäisi tehdä istuen, potta voi tuntua viileältä ja siihen osuessaan pissakin pitää ääntä. Hui!

Pottaa voikin ensimmäisenä kokeilla rohkea nalle, tai potalla voi käydä istuskelemassa vaatteet päällä. Ja kyllä, (puhtaan) potan saa laittaa vaikka päähän! Potasta tulee tuttu ja kiva asia.

Suotuisa aika pottatreenien aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla tai kun lapsi malttaa muutenkin istua hetken aloillaan, esimerkiksi television ääressä.

Taaperon kiinnostus isompien lasten pottailuun tai siihen, miten äiti ja isä käyvät vessassa, on myös merkki siitä, että potta on tervetullut taloon.

Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Sitten onkin hyvä muistaa, että kuivaksi opettelu ei ole kilpailu. Vaikka naapurin Oiva jo osaisi, vertailu kannattaa unohtaa. Jokainen lapsi oppii kuivaksi – omassa tahdissaan.

Ensimmäiset pottakokeilut kannattaa ajoittaa esimerkiksi lounaan ja päiväunien väliin ja lukea potalla vaikka pieni kirja. Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Ja kun pottaan sitten ilmestyy jotain, on yhteisen ilon aika!

Asiantuntijana MLL:n Vanhempainpuhelimen päivystysohjaaja Laura Pilkama

3 x näin se sujuu

  • Aloita pottailu silloin, kun arjessa ei ole muita suuria muutoksia meneillään.
  • Älä stressaa takapakeista. Kiinnostus pottailuun saattaa välillä kadota mutta palaa kyllä.
  • Kehu onnistumisista!
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.