Vastasyntynyt nukkuu noin 20 tuntia vuorokaudessa. Unen tarve vähenee noin 10–13 tuntiin 3–4 vuoden ikään mennessä.

0–6 kk

Vastasyntynyt nukkuu noin 20 tuntia vuorokaudessa. Unen määrässä voi kuitenkin olla suuriakin eroja. Vastasyntyneen uni etenee noin tunnin pituisina jaksoina välillä syvempänä, välillä kevyempänä. Osa siirtyy unijaksolta toiselle joustavasti, osa havahtuu hereille. Vauvan unirytmiin on vaikea vaikuttaa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Rytmittömyys ja heräily kuuluvat tähän vaiheeseen, eivätkä ole mikään häiriö.

Ensimmäisten 3–4 kuukauden jälkeen vauvan uneen voi vaikuttaa hoivatavoilla. Säännöllinen päivärytmi ruokailuineen, seurustelu- ja päiväuniaikoineen auttaa vauvaa hahmottamaan päivän ja yön eroa.

6–12 kk

Puolivuotias nukkuu keskimäärin 14 tuntia vuorokaudessa. Pisin unijakso ajoittuu jo useimmiten yöhön. Liikunnalliset taidot kehittyvät vauhdilla, eikä lapsi ehkä malta nukkua uusia taitoja harjoitellessaan. Hampaiden tulo voi myös vaikeuttaa nukkumista.

Puolivuotiaana monet pärjäävät jo yön ilman ruokaa ja saattavat nukkua pitkät unet. Vaikka lapsi ei enää söisi öisin, hän voi heräillä ja nukahtaminen voi olla vaikeaa. Univaikeudet ovat yleisiä juuri 6–9 kuukauden iässä. Vältä antamasta ylimääräisiä virikkeitä yöllä. Tässä vaiheessa lasta voi lempeästi ohjata uusiin nukkumistottumuksiin.

1–3 v

Yksivuotias tarvitsee unta 12–13 tuntia vuorokaudessa. Osa nukkuu kahdet päiväunet, toisille riittävät yhdet. 15–24 kuukauden ikäisellä on kehityksessä tavallisesti takertumisvaihe, jolloin vanhemmista erossa oleminen on vaikeaa. Tämä voi hankaloittaa nukkumaan menoa.

Jos lapsi pelkää, himmeä valaistus ja oven raolleen jättäminen voivat auttaa. Kodin äänet tuovat turvallisen olon. Myös unilelu auttaa monia nukahtamaan.

3–4 v

3–4-vuotiaat nukkuvat noin 10–13 tuntia vuorokaudessa. Riittävästä unesta kertoo se, että lapsi herää virkeänä. Päiväunet jäävät vähitellen pois.

3–4-vuotiaat voivat herätä painajaisiin, jotka saavat lapsen hakeutumaan turvaan vanhempiensa viereen. Lapsi tarvitsee silloin lohdutusta.

Nyt temppuillaan! Ville uskoo sirkuksen vaihtelevan rytmin opettavan Rudille, ettei muuttuvia tilanteita tarvitse hätkähtää. Kuva: Milka Alanen
Nyt temppuillaan! Ville uskoo sirkuksen vaihtelevan rytmin opettavan Rudille, ettei muuttuvia tilanteita tarvitse hätkähtää. Kuva: Milka Alanen

Sirkusharrastuksessa oppii kehonhallintaakin, mutta tärkeintä on ilo, tuumivat yksivuotias Rudi sekä hänen isänsä Ville.

Palloja! Rudi, 1, poimii yhden kumpaankin käteensä ja katsoo tiiviisti Sirkus Magentan ohjaajia Anki Sievästä ja Frida Lindelliä. Ahaa, näitä pitää heittää! Rudi viskaa pallot olkansa yli ja juoksee perään.

Syksyn ensimmäisellä taaperosirkustunnilla on nähtävissä tuttuja temppuja: jonglöörauspallot pysyvät ilmassa, ja nyrkin sisältä voi puhaltaa esiin ihmeellisen suuren ja kauniin huivin. Taaperoiden ryhmässä tärkeintä on kuitenkin yhdessä tekeminen ja ennen kaikkea sirkuksen ilo.

Rudin isä Ville aloitti sirkusharrastuksen poikansa kanssa jo vuoden alussa. Hän myöntää katsoneensa asiaa aluksi liikaa aikuisen näkökulmasta.

– Odotin, että täällä tehtäisiin saman tien klovneriaa ja akrobatiaa. Heti ensimmäisellä tunnilla tajusin, että eihän se niin mene. Juuri tällaista tämän täytyykin olla. Haparoiden luodaan pohja yhdessä tekemiselle.

Rudin perheessä yhdessä hassuttelu on tärkeää. Perheen äiti Anne työskentelee teatteripuvustajana, joten esittävä taide on perheelle arkipäivää.

– Sirkuksen ajatusmaailma sopii luontevasti omaamme. Meitä kiehtoo sadunomaisuus ja hauskanpito. Lapsen on hyvä kasvaa ilmapiirissä, jossa nauru raikaa.

Välipala pelastaa. Alkutunnin itkuherkkyys vaihtuu hauskanpitoon, kun Rudi saa uutta virtaa eväsrusinoista. Kuva: Milka Alanen
Välipala pelastaa. Alkutunnin itkuherkkyys vaihtuu hauskanpitoon, kun Rudi saa uutta virtaa eväsrusinoista. Kuva: Milka Alanen

”Voimakas ilo saa Rudin pomppimaan ja kierimään villisti.”

Tunnit ovat selvästi fyysisiä: kaikilla lapsilla on yllään liikkumiseen sopivat vaatteet ja mukana vesipullo. Puuskutusta kuuluu, kun mennään vaikkapa rapukävelyä. Siinä lapsi istuu aikuisen vatsan päällä, ja aikuinen kävelee rapukävelyä huoneen päästä päähän.

– Kyllä tämä 14 kiloa vaatii jo vatsalihaksia, Ville puhkuu.

Ville ajattelee myös Rudin persoonallisuuden olevan otollinen sirkuksen tavalle kokea ja reagoida maailmaan. Isä kuvailee Rudia kujeilevaksi lapseksi, joka on jatkuvasti liikkeessä. Vanhemmat havaitsivat jo varhain, että Rudi tuntee ja osoittaa tunteita koko kehollaan. Fiiliksestä riippuen Rudi pomppii, käpertyy tai piiloutuu.

Myös sirkuksessa tunteen ilmaisemiseen käytetään koko kehoa, ei vain ilmeitä.

– Voimakas ilo saa Rudin pomppimaan ja kierimään villisti, Ville nauraa.

Rudin äiti on usein illat töissä teatterilla, joten sirkus on perheen poikien kahdenkeskistä aikaa. Kuva: Milka Alanen
Rudin äiti on usein illat töissä teatterilla, joten sirkus on perheen poikien kahdenkeskistä aikaa. Kuva: Milka Alanen

”Hänestä oikein näkyy, miten aivoissa raksuttaa.”

Kehonhallinta ja tasapainoaisti kehittyvät sirkusharrastuksessa. Sirkus Magenta järjestää tunteja yli neljän kuukauden ikäisille vauvoille. Vauvasirkuksessa suuressa roolissa on sovellettu pariakrobatia, jossa tehdään erilaisia nostoja ja pyörityksiä sekä muita pariakrobatiasta tuttuja liikkeitä. Kaikille tuttu liike on esimerkiksi lentokone, jossa vauva nostetaan aikuisen jalkapohjien tai säärten päälle lentämään. Aivan pienimpien kanssa tehdään yksinkertaisia ja rauhallisia keinutuksia ja nostoja.

Ville on huomannut, että sirkuksessa Rudin huomiokyky on harjaantunut. Samalla ovat kehittyneet motoriikka ja koordinaatiokyky. Aluksi pienen taaperon oli vaikea hahmottaa, mitä tarkoittaa esimerkin mukaan tekeminen. Nyt Rudi osaa tarkkailla Ankia ja Fridaa.

– Hänestä oikein näkee, kuinka aivoissa raksuttaa. Nuo tekevät noin, miten minä voin toteuttaa saman, Ville sanoo.

Hän uskoo sirkuksen kehittävän myös lapsen sosiaalisia taitoja ja opettavan yhdessä tekemiseen. Se on ollut Villelle tärkeä oppi omasta lapsuudenkodista.

– Toisten ihmisten kanssa yhdessä tekeminen on valtava voimavara ja ilon lähde.

Juttu on julkaistu Vauva-lehdessä 10/2017.

Lämpimänä pysymisen salaisuus on kerroksissa ja oikeissa materiaaleissa. Viisi nyrkkisääntöä helpottavat uloslähtöä.

1. Kerroksia sään mukaan

Touhuava taapero tuottaa liikkuessaan lämpöä, joten liikaakaan ei pitäisi päälle topata. Useat ohuet kerrokset lämmittävät paremmin kuin yksi paksu, sillä kerrosten väliin jää ilmaa. Kerroksia on myös tarvittaessa helppo riisua pois.

Ihoa vasten kannattaa pukea esimerkiksi merinovillaa, joka lämmittää ja siirtää kosteutta. Puuvilla taas on pakkasella ihoa vasten kylmä. Välikerrokseksi sopivat fleece, college ja villa, ja päällysvaatteet suojaavat tuulelta ja tuiskulta.

Puuvilla on pakkasella ihoa vasten kylmä.

2. Ei turhaa kasvunvaraa

Isoissa kengissä lapsen on kömpelö liikkua, ja liian isoilla rukkasilla on hankala tarttua leluihin, mikä vie ulkoilusta ilon ja liikkeen. Paikallaan nököttävä taapero palelee helposti. Myöskään liian pieni vaate ei lämmitä, sillä alle ei mahdu lisäkerroksia.

3. Kunnon kengät

Hyvissä talvikengissä on paksu pohja ja vuori, ja niihin mahtuu tarvittaessa ohut villasukka. Tarpeeksi tilavassa kengässä myös ilma eristää lämpöä.

Paikallaan nököttävä taapero palelee helposti.

4. Sukilla on väliä

Pienenkin lapsen jalka hikoilee, joten helposti kostuva puuvilla on pakkasella huono vaihtoehto.

Jalat pysyvät parhaiten lämpiminä sekoitemateriaalista, merinovillasta tai villasta valmistetuissa sukissa. Jarrusukkia ei kannata jättää jalkaan ulkoillessa, sillä sukka ei liu’u normaalisti kenkään ja varpaat jäävät kippuraan.

5. Päätä ei saa paleltaa

Pään kautta lämpöä poistuu tehokkaasti, ja lapsilla pään osuus kehosta on suhteellisesti suurempi kuin aikuisilla. Hattu on sopivan lämmin, jos lapsen niska on ulkoillessa lämmin. 

Villapipo pitää lämmön ja siirtää kosteutta iholta. Kypärähatun plussa on, että se pitää kasvot, kaulan ja niskan lämpimänä. Toppahattu taas on tarpeen kovimmilla pakkasilla.

Villapipo pitää lämmön ja siirtää kosteutta iholta.

Paljon liikkuvalle lapselle riittää ohuempi hattu kuin taaperolle, joka ei liiku paljoakaan. Jos lapsi ensin hikoilee tukkansa märäksi liian paksussa päähineessä, paikallaan ollessa kylmä tulee nopeasti.

+ pieni materiaalisanasto

  • Merinovilla – Kuidut ovat pidempiä ja ohuempia kuin normaalin villan. Merinovilla siirtää kosteutta iholta paremmin kuin keinokuidut eikä hengittävänä hiosta sisälläkään.
  • Silkkivilla – Yhdistelmä merinovillaa ja luonnonsilkkiä. Ohuesta ja hengittävästä silkkivillasta valmistetaan esimerkiksi mukavan tuntuisia aluskerrastoja.
  • Goretex – Ohut polytetrafluorieteenikalvo, jonka ansiosta vaate tai jalkine pitää vettä ja tuulta mutta hengittää. Goretex kestää kovaakin kulutusta.
  • Primaloft – Kevyt ja pehmeä keinokuitu, joka hylkii vettä ja pitää tuulta sekä haihduttaa kosteutta iholta. Käytetään esimerkiksi sukissa, kerrastoissa ja käsineissä.
  • Thinsulate – Materiaali, joka sitoo tehokkaasti ilmamolekyylejä kehon ja ulkoilman välille ja eristää näin lämpöä. Myös thinsulate kestää kosteutta ja hengittää. 

Nappaa talteen myös talvipukeutusmisopas joulukuun 2017 Vauva-lehdestä!