Hellät kosketukset kertovat pienelle, että hän on rakastamisen arvoinen.

1 kk –  Iho ihoa vasten

Kosketusaisti kehittyy ihmisen aisteista ensimmäisenä ja säilyy pisimpään, elämän loppuhetkiin saakka. Kosketetuksi tuleminen on yksi ihmisen perustarpeista.

Kun vauva syntyy, hän pääsee mahdollisimman pian äidin rinnalle. Siinä iho ihoa vasten pieni rauhoittuu syntymän, kylmän ilman ja kirkkaiden valojen aiheuttamasta järkytyksestä. Ihokontaktilla on valtavan tärkeä merkitys vastasyntyneelle, joka on tähän saakka tuntenut ympärillään kohdun turvalliset rajat.

Keskosena syntynyt vauva ei yleensä pääse äidin iholle saman tien, vaan päätyy keskoskaappiin. Onneksi on kenguruhoito. Sen aikana vauva on äidin tai isän paidan alla alasti tai pelkkä vaippa yllään. Kenguruhoito paitsi vahvistaa vanhemman ja vauvan välistä vuorovaikutusta, myös nopeuttaa keskoslapsen painonnousua ja fysiologisten rytmien, kuten unirytmin, muodostumista.

Kokeile tätä! Silitä vauvan takaraivoa, selkää ja takamusta pitkin rauhallisin liikkein. Se rauhoittaa.

3 kk – Itsetunnon perusta

Ihon kautta pieni vauva alkaa muodostaa yhteyttä oman kehonsa ulkopuolelle. Aikuisen kosketus auttaa vauvaa hahmottamaan kehonsa rajat – vauva ymmärtää esimerkiksi sen, että tämä on minun käteni ja tämä minun jalkani. Tuntoaistin kautta saatava tieto edistää motoristen taitojen kehittymistä.

Kosketuksella on ylipäänsä tärkeä merkitys vauvan kehityksessä. Motoriikan lisäksi kosketus kehittää lapsen älyllisiä ja sosiaalisia taitoja. Tutkimuksissa on todettu, että sellaiset apinanpennut, joita emot halasivat paljon, kasvoivat uteliaiksi, sosiaalisiksi ja keskimääräistä älykkäämmiksi apinoiksi. Epäilemättä vanhemman halaukset tukevat myös ihmislapsen kasvua tasapainoiseksi ja oppimiskykyiseksi aikuiseksi.

Lämmin kosketus kertoo vauvalle, että hän on kokonaisuudessaan hyvä ja rakastettu. Se tunne on vahvan itsetunnon perusta.

Kokeile tätä! Kokeile vauvahierontaa. Siitä hyötyvät erityisesti levottomat ja unihäiriöistä tai koliikista kärsivät vauvat.

2 v – Stressi hallintaan

Kosketus, silitys ja syli ovat parhaita stressinhallintakeinoja. Halaukset helpottavat myös uhmaiän kuohuissa: kun lapsi saa tahtojen taistelun lomassa riittävästi hyvää kosketusta, uhmakkaan käytöksen tarve vähenee.

Ruotsalaisessa päiväkotiryhmässä tutkittiin, millainen vaikutus hieronnalla oli lapsiin. Selvisi, että hieronta vähensi tönimistä ja erityisesti vilkkaimpien poikien aggressiivista käytöstä.

Halausten ja sylin lisäksi kannattaa myös ohimennen pörröttää lapsen hiuksia, antaa pikainen rutistus tai suukko otsalle. Toisinaan voi myös hullutella leikkipainilla tai muilla riehakkaammilla tavoilla. Rymistelyn jälkeen on hyvä rauhoittua vierekkäin loikoilemalla.

Lasta ei voi hemmotella pilalle liialla sylittelyllä. Aikuisen pitää kuitenkin pitää huoli siitä, että lapsi on sylissä omilla ehdoillaan, ei täyttämässä aikuisen tarpeita. Terve lapsi osaa lähteä sylistä omiin puuhiinsa, kun on tankannut riittävästi läheisyyttä. Kun lapsi itse hakeutuu aikuisen lähelle, syli on taas avoinna.

Kokeile tätä! Taapero kaipaa välillä helliä silityksiä, välillä riehakkaampaa peuhaamista. Etsi netistä Nallepaini-liikkeiden ohjeita!

On melko tavallista, että lapsi käyttäytyy eri tavoin eri vanhemman seurassa, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila kertoo.

Olen kohta kaksivuotiaan lapsen äiti ja ihmeissäni hänen käytöksestään – tai pikemminkin sen eroista riippuen siitä, onko lapsi minun vai isänsä seurassa.

Esimerkiksi lähdöt päiväkotiin ovat minun kanssani mahdotonta rimpuilua. Isän kanssa siirtymätilanteet sujuvat paljon helpommin.

Samoin lapsi saattaa olla isänsä kanssa kaksin rauhallinen ja hyväntuulinen, mutta minun saapuessani paikalle ääni kellossa muuttuu välittömästi: lapsi heittäytyy lattialle, haluaa syliin ja siitä pois, eikä mikään tunnu olevan hyvin.

Olemme mieheni kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksessa ja sanoitamme tilanteita mielestäni samalla tavalla, mutta nyt olen alkanut miettiä, onko syy lapsen kiukutteluun todella minussa. Mitä voisimme tehdä?

Hämmentynyt

Ei ole tavatonta, että lapsi toimii eri tavalla eri vanhemman kanssa. On hienoa, että katsot tilannetta kokonaisuutena. Niin helposti voisi tulla ajatelleeksi yksiviivaisesti vaikka niin, että lapsi on vain tahallaan hankala.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa?

Ensimmäisen ikävuoden aikana lapselle muodostuu vuorovaikutuksesta niin sanottuja oletusmalleja. Stressaavissa tilanteissa lapsella herää tarve saada vanhemmalta lohtua ja turvaa. Hän reagoi tällöin itselleen tyypillisellä strategialla, jolla varmistaa saavansa huomiota ja hoivaa. Siten hän pyrkii turvaamaan eloonjäämismahdollisuutensa.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi ikään kuin liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa? Tällainen ristiriitainen kiintymysmalli voi muodostua, jos vanhempi vastaa lapsen kiintymystarpeisiin epäjohdonmukaisesti: toisinaan lempeää ymmärrystä tarjoten, toisinaan välinpitämättömyyttä tai rajoja ilmaisten.

Kuvaat erityisesti ero- ja kohtaamistilanteita. Nämä ovat tyypillisesti tunnelatautuneita hetkiä, jotka aktivoivat lapsen kiintymyssuhdestrategioita. Lapsi kaipaa silloin stressilleen turvallista säätelijää.

Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätely kehittyy. 

Taaperoikäinen voi myös pyrkiä hallitsemaan vuorovaikutusta tunteillaan. Uhmaikää lähestyvä kaksivuotias testaa rajojaan. Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätelykapasiteetti kehittyy. Vanhemman epäjohdonmukaisuus taas lisää vettä valtataisteluiden myllyyn.

Kokeile erotilanteiden ennakointia. Valmistaudu etukäteen ja päätä pysyä itse rauhallisena ja turvallisena. Kiinnitä huomiota siihen, että elekielesi viestii empatiaa ja että sanasi vahvistavat tätä. Asennoidu lempeän leikillisesti: ”Hei, höpönassu, otetaanko tänään aikaa pukemisessa? Saadaanko meille enkat?”

Jos joskus on mahdollista, voit huomiota herättämättä videoida lähtötilanteitanne ja katsoa niitä jälkikäteen. Pyri silloin miettimään, miltä kyseinen tilanne lapsesta tuntuu. Mitä tunteita ja ajatuksia omassa mielessäsi on? Miten mielentilanne näkyvät käyttäytymisessänne?

Vierailija

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Minulla on kaksi lasta, 5-vuotias ja vauva. Kirjoittajan tilanne kuulostaa melko samalta kuin meillä on ollut esikoisen kanssa enemmän tai vähemmän aina. Enemmän nuorempana, vähemmän nykyään. Lapsi on saanut kovimmat raivokohtaukset minulle, kiukuttelee esim. päiväkotiaamuina ihan eri tavalla minulle, isänsä kanssa on hyvin reipas. Nyt hän testailee rajojaan minuun, esimerkiksi uhmaa minua ihan eri tavalla kuin isäänsä. Toisaalta hän kertoo minulle vaikeista ja ristiriitaisista asioista...
Lue kommentti
Äiti -68

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Kuulostaa tutulta ja varmaan tämä on aika normaalia. Minusta se kertoo lapsen henkisen vahvuuden ja minuuden kehittymisestä. Usein äiti hoivaa ja on vauvasta muutamaan vuoteen asti enemmän lapsen kanssa. Isän osuus lisääntyy usein iän myötä. Jokaisen täytyy saadaa purkaa tunneskaalaansa ja äitihän se tutuin ja turvallisin on, jolle sen voi tehdä pelkäämättä mitään.
Lue kommentti

Hyvä ikä pottaharjoittelun aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla.

Kun vaipoista luopuminen häämöttää, tärkeintä on leppoisa ilmapiiri: otetaan tämä rennosti.

Lapsen silmissä potta voi olla jännittävä kapistus. Yhtäkkiä pissa ja kakka pitäisi tehdä istuen, potta voi tuntua viileältä ja siihen osuessaan pissakin pitää ääntä. Hui!

Pottaa voikin ensimmäisenä kokeilla rohkea nalle, tai potalla voi käydä istuskelemassa vaatteet päällä. Ja kyllä, (puhtaan) potan saa laittaa vaikka päähän! Potasta tulee tuttu ja kiva asia.

Suotuisa aika pottatreenien aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla tai kun lapsi malttaa muutenkin istua hetken aloillaan, esimerkiksi television ääressä.

Taaperon kiinnostus isompien lasten pottailuun tai siihen, miten äiti ja isä käyvät vessassa, on myös merkki siitä, että potta on tervetullut taloon.

Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Sitten onkin hyvä muistaa, että kuivaksi opettelu ei ole kilpailu. Vaikka naapurin Oiva jo osaisi, vertailu kannattaa unohtaa. Jokainen lapsi oppii kuivaksi – omassa tahdissaan.

Ensimmäiset pottakokeilut kannattaa ajoittaa esimerkiksi lounaan ja päiväunien väliin ja lukea potalla vaikka pieni kirja. Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Ja kun pottaan sitten ilmestyy jotain, on yhteisen ilon aika!

Asiantuntijana MLL:n Vanhempainpuhelimen päivystysohjaaja Laura Pilkama

3 x näin se sujuu

  • Aloita pottailu silloin, kun arjessa ei ole muita suuria muutoksia meneillään.
  • Älä stressaa takapakeista. Kiinnostus pottailuun saattaa välillä kadota mutta palaa kyllä.
  • Kehu onnistumisista!