Hellät kosketukset kertovat pienelle, että hän on rakastamisen arvoinen.

1 kk –  Iho ihoa vasten

Kosketusaisti kehittyy ihmisen aisteista ensimmäisenä ja säilyy pisimpään, elämän loppuhetkiin saakka. Kosketetuksi tuleminen on yksi ihmisen perustarpeista.

Kun vauva syntyy, hän pääsee mahdollisimman pian äidin rinnalle. Siinä iho ihoa vasten pieni rauhoittuu syntymän, kylmän ilman ja kirkkaiden valojen aiheuttamasta järkytyksestä. Ihokontaktilla on valtavan tärkeä merkitys vastasyntyneelle, joka on tähän saakka tuntenut ympärillään kohdun turvalliset rajat.

Keskosena syntynyt vauva ei yleensä pääse äidin iholle saman tien, vaan päätyy keskoskaappiin. Onneksi on kenguruhoito. Sen aikana vauva on äidin tai isän paidan alla alasti tai pelkkä vaippa yllään. Kenguruhoito paitsi vahvistaa vanhemman ja vauvan välistä vuorovaikutusta, myös nopeuttaa keskoslapsen painonnousua ja fysiologisten rytmien, kuten unirytmin, muodostumista.

Kokeile tätä! Silitä vauvan takaraivoa, selkää ja takamusta pitkin rauhallisin liikkein. Se rauhoittaa.

3 kk – Itsetunnon perusta

Ihon kautta pieni vauva alkaa muodostaa yhteyttä oman kehonsa ulkopuolelle. Aikuisen kosketus auttaa vauvaa hahmottamaan kehonsa rajat – vauva ymmärtää esimerkiksi sen, että tämä on minun käteni ja tämä minun jalkani. Tuntoaistin kautta saatava tieto edistää motoristen taitojen kehittymistä.

Kosketuksella on ylipäänsä tärkeä merkitys vauvan kehityksessä. Motoriikan lisäksi kosketus kehittää lapsen älyllisiä ja sosiaalisia taitoja. Tutkimuksissa on todettu, että sellaiset apinanpennut, joita emot halasivat paljon, kasvoivat uteliaiksi, sosiaalisiksi ja keskimääräistä älykkäämmiksi apinoiksi. Epäilemättä vanhemman halaukset tukevat myös ihmislapsen kasvua tasapainoiseksi ja oppimiskykyiseksi aikuiseksi.

Lämmin kosketus kertoo vauvalle, että hän on kokonaisuudessaan hyvä ja rakastettu. Se tunne on vahvan itsetunnon perusta.

Kokeile tätä! Kokeile vauvahierontaa. Siitä hyötyvät erityisesti levottomat ja unihäiriöistä tai koliikista kärsivät vauvat.

2 v – Stressi hallintaan

Kosketus, silitys ja syli ovat parhaita stressinhallintakeinoja. Halaukset helpottavat myös uhmaiän kuohuissa: kun lapsi saa tahtojen taistelun lomassa riittävästi hyvää kosketusta, uhmakkaan käytöksen tarve vähenee.

Ruotsalaisessa päiväkotiryhmässä tutkittiin, millainen vaikutus hieronnalla oli lapsiin. Selvisi, että hieronta vähensi tönimistä ja erityisesti vilkkaimpien poikien aggressiivista käytöstä.

Halausten ja sylin lisäksi kannattaa myös ohimennen pörröttää lapsen hiuksia, antaa pikainen rutistus tai suukko otsalle. Toisinaan voi myös hullutella leikkipainilla tai muilla riehakkaammilla tavoilla. Rymistelyn jälkeen on hyvä rauhoittua vierekkäin loikoilemalla.

Lasta ei voi hemmotella pilalle liialla sylittelyllä. Aikuisen pitää kuitenkin pitää huoli siitä, että lapsi on sylissä omilla ehdoillaan, ei täyttämässä aikuisen tarpeita. Terve lapsi osaa lähteä sylistä omiin puuhiinsa, kun on tankannut riittävästi läheisyyttä. Kun lapsi itse hakeutuu aikuisen lähelle, syli on taas avoinna.

Kokeile tätä! Taapero kaipaa välillä helliä silityksiä, välillä riehakkaampaa peuhaamista. Etsi netistä Nallepaini-liikkeiden ohjeita!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kalapuikoista tulee minulle vieläkin mieleen äitiysvapaa. Niiden äärellä käytiin monta tärkeää keskustelua.

Pian siellä. Tuon kalapuikkoja!

Ystävän viesti pelastaa päivän. Minä ja vauva saamme seuraa.

Äitiysvapaalla on päiviä, jolloin kaikki tuntuu kepeältä. Vaunukoppaan mahtuu tämä kaikki uusi ja ihana, ja päiväkahvi maistuu poikkeukselliselta vapaudelta. Sitten on niitä päiviä, jolloin väsymys harmauttaa mielen, ja koko maailma kutistuu kahvikuppiakin pienemmäksi.

Äitiystävälle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä.

On helppo sanoa, mikä äitiystävässä on kullan­arvoista: hän tietää tunteen. Hänelle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä. Hän selättää ihan samaa sekamelskaa ja valvottuja öitä.

Toisilla on hätäkahvit, minulla ja ystävälläni oli kalapuikot. Hänen pakastimestaan niitä löytyi aina, minä puolestani taioin lautasille lisukkeet. Keittiönpöydässä jaoimme vauvojen vaiheet, puimme parisuhteen senhetkistä tolaa ja pohdimme, mitä töihin paluu toisi tullessaan.

Näinä iltapäivinä kello ei pysähtynyt kuten niin usein kaksin vauvan kanssa.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan.

Kotona ollessa moni asia tuntuu arkisemmalta kuin onkaan. Jälkeenpäin kaipaan montaa asiaa, kuten sitä, että oli aikaa pitää yhteyttä ystäviin. Tiesin tarkalleen, mitä heille kuului.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan. Käyttöä olisi jopa niille hitaasti kuluville tunneille.

Kirjoitus on Vauva-lehden 8/2018 pääkirjoitus.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää.  Kuva: Päivi Ristell
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää. Kuva: Päivi Ristell

Kuten kahden aiemmankin lapsen kohdalla, myös nyt arkkitehti ja bloggaaja Maria Nordin aloitti vauvan kanssa vessahätäviestinnän eli vvv:n heti synnytyksen jälkeen.

 – Vessahätäviestinnän periaatteen mukaan vauva on tietoinen kehon toiminnasta jo heti synnyttyään. Tavoite ei ole vaipattomuus, vaan kommunikointi vauvan kanssa.

Marian ja hänen aviomiehensä, muusikko Reino Nordin saivat kolmannen lapsensa noin viikko sitten. Vastasyntyneelä on kulunut koko tähänastisen elämänsä aikana vasta kolme vaippaa, koska sille on tarvetta vain kun poistutaan kotoa. Muuten vauva saa olla ilman vaippaa. Häntä pissitetään lavuaariin tai sitä varten kodista löytyville alustoille.

– Tai vaikka teekuppiin kuten tänä aamuna, Maria naurahtaa.

Vessahätäviestinnässä vanhempi oppii tunnistamaan vauvastaan merkit hädästä kuten vaikkapa vauvan pieni kiljahdus, suun suipistus tai epämukava olo. Sen lisäksi käytetään hyväksi ajoitusta.

– Ja tärkeää on luottaa myös vanhemman intuitioon. Pitää antautua järjen ohi tunteelle ja vaistolle, Maria kertoo.

”Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä.”

Maria kertoo, että vvv tukee varhaista vuorovaikutusta, ja sen on puolestaan todettu tuovan hyötyä hyvinvoinnille ja terveydelle koko elämän ajan. Maria on tehnyt myös Vaipaton vauva -verkkokurssin aiheesta.

– Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä. Kaikki vauvani ovat itkeneet tavanomaista vähemmän ja olleet hyvin tyytyväisiä. Uskon että tämä liittyy siihen, että vauvat ovat tulleet ymmärretyiksi. 

Ja sitten, kesken haastattelun, vauvalle tuleekin hätä, ja Maria juttelee vauvalle hellästi: Onko pisuhätä? Pisu tuli nyt, noin just hienosti. Hyvä pisu.

Vierailija

Maria Nordin: ”Vessahätäviestintä on kommunikointia vauvan kanssa”

Vierailija kirjoitti: Tuo on ihan pimeä. Ei kannata ottaa kuuleviin korviinsa näitä absurdeja kasvatusmenetelmiä. Ihan normaali kasvatusmenetelmä ennen kuin teollisuus alkoi tuottaa vaippaa. Ei ole mitään erikoista tai ihmeellistä tässä. Sinä voisit vähän matkustella ja harrastaa vaikka kirjallisuutta jos maailmakuvasi laajenisi sieltä omasta navasta.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.