Taaperot muksivat toisiaan, koska eivät osaa vielä säädellä halujaan ja tunteitaan. Puutu käytökseen kärsivällisesti, niin lapsi oppii vähitellen itsehillintää.

Taaperot kiinnostuvat pihalla samasta isosta muovirekasta. Toinen ehtii tarttua siihen ensin, ja sekös harmittaa toista. Lapsi tönäisee kaverin muitta mutkitta kumoon ja nappaa kuormurin kädestä.

Kun äiti puuttuu peliin, herkästi tulistuva lapsi saa vain lisää virtaa ja viuhtoo pienillä nyrkeillään minkä ehtii. Vanhempi on neuvoton, taas tässä kävi näin. Miten ihmeessä lapsi oppisi, ettei haluamaansa sovi ottaa väkivalloin?

– Meillä ihmisillä on tunteet syntymästä saakka, mutta kyky säädellä pettymyksiä ja haluja on vielä pitkään kehittymätön, sanoo lapsikehityspsykologian professori Marja-Leena Laakso Jyväskylän yliopistosta.

Lapsi tarvitsee käytöksensä säätelyyn aikuisen konkreettista apua.

Jo pienelle lapselle kuitenkin voi ja pitääkin selittää, että toista ei saa satuttaa – ei kaveria, eikä vanhempaa, ei ketään. Pelkkä tieto ei riitä, vaan lapsi tarvitsee käytöksensä säätelyyn aikuisen konkreettista apua.

– Jos lapsi lyö toista lapiolla päähän, aikuinen käy sitkeästi ja kärsivällisesti joka ikinen kerta ottamassa sen lapion pois kädestä, sanoo selvästi, että toista ei voi lyödä, ja siirtää lapsen kauemmaksi.

Harjoitus tekee mestarin

On lapsia, jotka eivät juuri töni tai muksi. Jotkut ovat päinvastoin arkoja ja varovaisia toisten seurassa. Yksilöllisistä temperamenttipiirteistä riippuu, miten paljon lapsi suuntaa tunteitaan ulospäin ja miten voimakkaasti hän reagoi.

Lapset oppivat itsesäätelyn taitoja eri tahtiin.

Lapset myös oppivat itsesäätelyn taitoja eri tahtiin.

Nopealiikkeinen, rohkea ja aloitteellinen lapsi saattaa tarvita enemmän käytöksensä rajoittamista. Kun seuraa tarkkaan omaa lastaan, oppii huomaamaan, millaisissa tilanteissa hän purkaa suuttumustaan nyrkein – tai vain silkkaa innostustaan tulee jyränneeksi muut. Tarkkana oleva aikuinen ehtii myös ajoissa väliin.

Jos erityisen hankalia ovat tilanteet, joissa on paljon muita lapsia, hälinää ja yllykkeitä, sopuisaa yhdessäoloa voi harjoitella yhden leikkikaverin kanssa.

Vaikeitakaan paikkoja ei Laakson mukaan kannata täysin vältellä. Jos lasta ei uskalla koskaan viedä leikkipuistoihin tai synttäreille, hän ei saa tilaisuutta harjoitella kanssakäymistä muiden kanssa. Kannattaa mennä vaikka vain hetkeksi ja puuttua tarvittaessa huonoon käytökseen tai lähteä pois, kun tilanne alkaa riistäytyä käsistä.

– Tärkeää on, että aikuinen on koko ajan lähellä ja valppaana, Laakso sanoo.

Näytä, miten toimitaan

Kun hiekkalaatikolla jo kiehuu ja lapset mäiskivät toisiaan täyttä päätä, tilanne pitää pysäyttää välittömästi. Aikuisen pitää suojata niin lasta itseään kuin ympäristöäkin.

Paras tapa on yksinkertaisesti siirtyä toiseen puuhaan. Ota lasta kädestä tai nosta tarvittaessa rimpuileva taapero syliin ja ilmoita selvästi: Noin ei saa tehdä. Nyt laitetaan lapio maahan ja mennään keinumaan.

Lapsi ei hyödy pelkistä kielloista. Hän tarvitsee myös konkreettista mallia siihen, miten toimia oikein.

Lapsi ei hyödy pelkistä kielloista. Hän tarvitsee myös konkreettista mallia siihen, miten toimia oikein. Jos lapsi rutistaa toista niin, että sattuu, näytä kädestä pitäen, millainen kosketus on sopivan voimakas. Pikkulapsi vasta opettelee toisten kanssa toimimista.

Joskus epävarmuus, jännitys tai pelkokin voi purkautua aggressiivisena käytöksenä. Kerro lapselle, että jos pelottaa, leikistä voi perääntyä ja tulla aikuisen syliin. Harmitusta voi purkaa vaikka hyppimällä tasajalkaa.

Tunteille tarvitaan sanoja

Kielen kehityksellä on tunteiden hallinnassa tärkeä merkitys. Osa lapsista osaa jo hyvinkin pienenä pukea tunteitaan sanoiksi. Usein kuitenkin vasta viisi–kuusivuotiaalla kyky yhdistää tunteita ja tietoista ajattelua on kypsynyt riittävästi.

Aikuinen voi auttaa lasta nimeämällä tunteen ja rohkaisemalla ilmaisemaan sen: Nyt sinua suututtaa. Pura kiukku vaikka polkemalla jalkaa. Huutaakin saa, muttei satuttaa toisia.

Laakso sanoo, että pienenkin lapsen kanssa voi myös harjoitella erilaisia tunteita ja tilanteita leikin avulla, vaikkapa nalleilla tai pikku-ukoilla.

Älä leimaa lasta

Ei saa lyödä! Koske nätisti. Ei saa lyödä! Koske nätisti. Ei saa lyödä!

Joskus taaperon vanhempi tuntee itsensä rikkinäiseksi levyksi. Samaa saa toistaa kymmeniä kertoja, ja silti nyrkit taas laulavat, kun lapsi on väsynyt ja vihainen.

Vaikka jatkuva toisto turhauttaisi, vältä lapsen leimaamista ja syyttelyä.

Vaikka jatkuva toisto turhauttaisi, vältä lapsen leimaamista ja syyttelyä. Älä sano lapselle, että sinun kanssasi ei kyllä ikinä enää voi lähteä puistoon, kun olet aina tuollainen. Jos lapsi saa jatkuvasti kuulla olevansa ”tuollainen” – hankala tai mahdoton – hän kokee olevansa läpikotaisin huono ja saattaa uhmata entistä enemmän.

Pahimmillaan suhteesta häviää lämpö ja läheisyys. Seuraukset ovat vakavat, sillä lapsen ja aikuisen lämmin suhde on tärkein kehitystä suojaava tekijä. Kielteisellä tunneilmapiirillä on yhteys lapsen heikkoihin itsesäätelytaitoihin ja myöhemmin käytöshäiriöihin.

– Niissä perheissä, joissa on haastavasti käyttäytyvä lapsi, on usein jouduttu negatiiviseen kierteeseen. Vanhemmat komentavat ja toruvat paljon, ja lapsi taas voi olla uhmakas, potkia, sylkeä ja lyödä. Vuorovaikutus on ikävää, kuvaa projektipäällikkö Terja Ristkari Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen Voimaperheet-hankkeesta.

Hankkeeseen mukaan päässeet vanhemmat saavat perhevalmentajilta etäohjausta haastaviin kasvatustilanteisiin. Periaatteena on, että hyvä käytös lisääntyy, kun siitä saa kiitosta. Myönteinen kasvatus kehittää lapsen itsesäätelykykyä ja vähentää aggressiivisuutta, uhmakkuutta ja levottomuutta.

Kun yhteisleikki sujuu vaikka lyhyenkin aikaa, kehu lasta: Kiva, kun annoit kaverinkin leikkiä autollasi. Tai kun hän malttaa olla tyrkkimättä muita synttärien ongintajonossa, kuiskaa ohimennen: Osasitpa hienosti odottaa! Osoita myös katseella, hymyllä ja halauksilla, että lapsi on hyvä ja rakas.

Miten itse reagoin?

Usein lapsen aggressiivinen käytös surettaa ja hävettää. Joskus vanhemman ahdistus purkautuu lapseen: aikuinen turvautuu suutuspäissään suhteettomiin rangaistuksiin tai uhkailuun.

Rankaisu tai ankaruus eivät kuitenkaan auta. Jotta lapsi voisi tyyntyä, aikuisen pitää ensin tyynnyttää itsensä.

”Joskus auttaa, kun pysähtyy miettimään, miten kuvailisi tilanteen jollekin ulkopuoliselle.”

– Joskus auttaa, kun pysähtyy miettimään, miten kuvailisi tilanteen jälkikäteen jollekin ulkopuoliselle, Marja-Leena Laakso sanoo.

Tilanteisiin voi valmistautua etukäteen: seuraavan kerran kun lapsi yrittää kiukuspäissään lyödä, nosta lapsi tyynesti ja lempeästi syliin, katso silmiin ja puhu vakaalla äänellä.

Lapsi oppii paljon mallista. Kun vanhempi oppii hallitsemaan omaa kuohahteluaan, se auttaa myös lasta.

Vierailija

Riita poikki! Aggressiivinen taapero rauhoittuu parhaiten kärsivällisyydellä ja sylillä – ei rankaisemalla

Seuraaja kirjoitti: Miten toimia, kun 1-v repii toisia hiuksista, puristaa poskesta tai puree? Ihan yks kaks, ei riitaa leluista, ei mitään näkyvää syytä. Siinä ei oikein tunteen sanoittaminen auta, kun ei ole ilmiselvää syytä. Se onkin hankalaa, mutta tossa tilanteessa ainut vaihtoehto on irrottaa lapsi ja kieltää painokkaasti. Kieltosanan 1-vuotiaskin ymmärtää.
Lue kommentti
Vierailija

Riita poikki! Aggressiivinen taapero rauhoittuu parhaiten kärsivällisyydellä ja sylillä – ei rankaisemalla

Vierailija kirjoitti: Samaa ongelmaa täällä. Siis hoidossa. Kyllä meidän poikakin osaa potkia ja purra, varsinkin äitiään mutta ei ilman syyyä. Hoidossa kaveri voi tönäistä kumoon ihan tuosta vaan ilman näkyvää syytä. Ilmeisesti kyse aika pienestä lapsesta. Tässä yksi syy miksi pienten lasten paikka on kotona eikä hoidossa.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.