Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Kun vauva tuntee olevansa turvassa, hän voi oppia uutta.

Vastasyntynyt hakee hapuillen katsekontaktia. Mitä tämä ihmeellinen, uusi perheenjäsen maailmasta ymmärtää? Mitä voisi tehdä, että tämän lapsen mieli, tunteet ja äly kehittyisivät parhaalla mahdollisella tavalla?

Aivot alkavat kehittyä jo kohdussa, mutta muovautuvat jossain määrin koko ihmisiän. Kaikki kokemukset muokkaavat aivojen hermosoluyhteyksiä: toistuvasti käytetyt yhteydet vahvistuvat, heikoiksi jäävät karsiutuvat pois. Erityisen nopeaa aivojen muovautuminen on varhaislapsuudessa.

Tarkoittaako se, että heti synnytyslaitokselta kotiuduttua kannattaisi alkaa puhua tulevalle vauvanerolle vieraita kieliä ja soittaa klassista musiikkia?

Ylenpalttinen vanhemmuuden suorittaminen on turhaa. Tärkeintä on turvallinen läheisyys, joka luo aivojen kehitykselle parhaat mahdolliset olosuhteet. Näin sanoo neurobiologi ja aivoihin erikoistunut tiedetoimittaja Tiina Huttu. Häneltä ilmestyi helmikuussa tiedetoimittaja Kirsi Heikkisen kanssa kirjoitettu kirja Pää edellä – Näin tuet lapsesi aivojen kehitystä. Kirjoittajat pitävät vauva.fissä myös Pää edellä -blogia.

Kun lapsi tuntee olevansa turvassa, aivoissa vapautuu voimavaroja uuden oppimiseen.

Läheisyys, huolenpito ja kosketus vahvistavat lapsen stressinsietokykyä, tunteiden säätelyä ja kaikkea ajattelua ja oppimista.

– Kun lapsi tuntee olevansa turvassa eikä hänen tarvitse olla huolissaan perustarpeista, aivoissa vapautuu voimavaroja uuden oppimiseen, Huttu sanoo.

Vastaa vauvan itkuun

Unilta herännyt vauva parkaisee, mutta rauhoittuu, kun äiti nostaa syliin ja juttelee lempeästi. Pian vauvaa jo hymyilyttää.

– Kun vauva saa huomiota, hän oppii tuntemaan itsensä arvokkaaksi: hänellä ja hänen tarpeillaan on väliä. Se luo pohjan perusturvallisuudelle, empatian kehittymiselle ja kaikille myöhemmille ihmissuhteille, Huttu toteaa.

Pieni vauva ei vielä erota itseään vanhemmasta tai maailmasta. Tunneyhteys hoivaajaan on vauvalle elinehto.

– Vauva on täysin riippuvainen aikuisen läsnäolosta. Pienen vauvan ei tarvitsekaan vielä osata olla yksin, Huttu muistuttaa.

Vanhemman iho auttaa vastasyntynyttä jopa säätelemään elintoimintoja.

Kosketus kertoo vauvalle, että hän on turvassa ja hänestä pidetään huolta. Tutkimusten mukaan vanhemman iho auttaa vastasyntynyttä jopa säätelemään elintoimintoja, kuten sydämen sykettä ja hengitystä.

Varhaisen vuorovaikutuksen kautta lapsi oppii myös, että hän pystyy vaikuttamaan asioihin, kun saa itkullaan tai hymyllään vanhemman vastaamaan.

Pidä paljon sylissä

Kun vieras paikka tai ihminen pelottaa vauvaa, vanhemman läheisyys rauhoittaa. Äidin tai isän tutusta sylistä uusiin asioihin on helpompi tutustua.

Jännittävä tilanne laukaisee ikään kuin hälytyksen aivojen limbisen järjestelmän alemmissa osissa. Tunnereaktion säätelemiseen tarvitaan ylempiä, tietoiseen kontrolliin liittyviä otsalohkon alueita.

Pienellä lapsella niiden kehitys on kesken, eikä yhteys ylä- ja alaosien välillä vielä toimi. Siksi vauva ei pysty säätelemään reaktioitaan. Vanhemman rauhoittava kosketus vahvistaa yhteyksien syntymistä.

Läheisyys auttaa vauvaa säätelemään stressiä.

– Turvallinen läheisyys virittää lapsen stressitermostaatin niin, että hän saa myöhemminkin sen avulla paremmin stressin kuriin, Huttu selittää.

Reagointiherkkyydessä on myös synnynnäisiä eroja. Odotusajan olosuhteetkin vaikuttavat. Jos odottaja kokee rankkaa kuormitusta, stressihormonit kulkeutuvat myös lapseen. Lapsen aivot tulkitsevat, että ympäristö on todennäköisesti vaarallinen, ja säätävät stressijärjestelmää herkemmäksi.

Odotusajan stressin vaikutukset onkin hyvä tiedostaa. Jonkinasteinen jännittäminen raskausaikana on toki luonnollista, mutta yksin murehtimisen sijasta kannattaa hakea apua esimerkiksi neuvolasta.

Kiinnostu vauvan kanssa

Upottava sohvatyyny, rappukäytävän karhea matto, kämmenelle sulava lumihiutale. Vauvan maailma on ihmeitä täynnä. Hän oppii uutta joka päivä.

Oppimisen kannalta on tärkeää, että vanhempi on herkkä poimimaan vauvan aloitteita. Kun vauva kiinnittää huomionsa vaikkapa lamppuun, aikuinen huomaa sen ja alkaa jutella siitä.

– Kun vanhempi jakaa lapsen kiinnostuksen ja tunnetilan, lapsikin jaksaa keskittyä tutkimaan uutta asiaa pidempään. Pitkäjänteisyys kasvaa vähitellen, Huttu sanoo.

Leikkiin ei kannata väkisin yrittää lisätä kehittävämpiä elementtejä.

Erityisen valmennuksen ja arjen ohjelmoimisen voi Hutun mielestä unohtaa, vaikka toivoisikin lapsesta fiksua ja taitavaa. Kun yksivuotias haluaa kerta toisensa jälkeen vain pudottaa palikkaa patterin väliin, aikuisen ei kannata väkisin yrittää lisätä leikkiin kehittävämpiä elementtejä. Lapsi oppii parhaiten, kun on itse motivoitunut.

– Kannattaa luottaa lapseen sen sijaan, että yrittää järjestää kovasti viihdykettä ja virikkeitä. Tarkkaile, mikä lasta juuri nyt kiinnostaa.

Olennaista on sopivan vaihteleva ympäristö, jossa vauva tai taapero saa itse etsiä, tutkia ja harjoitella kulloinkin ajankohtaisia taitoja. Turvallisuudesta on tärkeä huolehtia, mutta tutustumista erilaisiin tavaroihin, pintoihin ja aistimuksiin ei kannata rajoittaa turhaan.

– Monipuolisuus on kehittyville aivoille kaikki kaikessa, Huttu sano

Osaat kyllä!

Mistä tuore äiti tai isä sitten tietää, onko riittävästi läsnä?

– Yleensä jos miettii tuota asiaa, niin kaikki on aika hyvin, Huttu sanoo.

Riittää, kun opettelee tuntemaan lastaan ja tulkitsemaan hänen vihjeitään – vaikka välillä arvaisikin pieleen.

Lämmin vuorovaikutus tulee yleensä luonnostaan, jos vanhempi ei ole esimerkiksi vakavasti masentunut. Riittävä läsnäolo tarkoittaa lapsen aloitteisiin ja tarpeisiin vastaamista, lohdun tarjoamista ja ilon jakamista, katsekontaktia ja juttelua. Sitä, että opettelee tuntemaan lastaan ja tulkitsemaan hänen vihjeitään – vaikka välillä arvaisi pieleenkin.

Huttu muistuttaa, että vauva on alusta saakka yksilö. Se, miten lapsi ilmaisee tarpeitaan ja miten niihin kannattaa vastata, riippuu temperamentista.

– Tieto aivojen kehityksestä on auttanut minua ymmärtämään, ettei ole yhtä oikeaa tapaa kasvattaa. Lapsia ei kannata edes yrittää kohdella täysin samoin. Joku tarvitsee enemmän rohkaisua, toinen enemmän rajoja, Huttu sanoo.

Ymmärrys aivojen kypsymisestä auttaa myös hahmottamaan sitä, mitä lapselta voi missäkin iässä odottaa. Kaikkiin vanhempien toiveisiin kypsymättömät aivot eivät kerta kaikkiaan pysty.

Kun vanhemmat siis tuskailevat, miksi vauva ei nuku tai taapero ei tottele, vastaus voi olla yksinkertainen: hänen aivonsa eivät ole siihen vielä valmiit.

Lähteet: K. Heikkinen & T. Huttu: Pää edellä. Näin tuet lapsesi aivojen kehitystä. WSOY, 2017. Suomen aivosäätiö, MLL.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.