Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Mikään ei kiinnosta taaperoa niin paljon kuin toinen taapero. Vanhemman tehtävänä on tukea kehittyviä sosiaalisia taitoja.

Kaksi vauvaa istuu lähekkäin lattialla. Pian he alkavat seurata katseellaan toisiaan. He harovat innokkaasti käsillään kohti: tekee mieli kokeilla, miltä kaveri tuntuu. Kohta molemmat kikattavat.

Vauvat kiinnostuvat toisista vauvoista heti, kun alkavat havainnoida ympäristöään. Vaikka pieni vauva ei vielä täysin hahmota erillisyyttään, hän tajuaa selvästi, että tuossa on joku erilainen kuin äiti tai isä – toinen pieni.

– Ihmisen sosiaalisuus alkaa kehittyä hyvin varhain. Yhteisen toiminnan hetket voivat pienillä olla hyvin lyhyitä, mutta ne ovat silti merkityksellisiä, sanoo erityispedagogiikan yliopistonlehtori, tutkija Eira Suhonen Helsingin yliopistosta.

Kun lapsi alkaa kävellä, tarve hakea yhteyttä toisiin lapsiin näkyy yhä voimakkaammin. Uteliaisuus ohjaa taaperoa tutkimaan uusia asioita ja ihmisiä.

– Yksivuotias pyrkii jo aktiivisesti lähestymään toista, mutta yhdessä olemisen taidot ovat vielä puutteelliset. Toiminta saattaa olla impulsiivista: lapsi istuu toisen päälle tai puraisee ja katsoo, mitä tapahtuu, kuvailee toimintaterapeutti ja kouluttaja Marja Laakso.

Pieni lapsi tarvitseekin aikuisen jatkuvaa ohjausta ja tukea tutustumisretkillään.

Pallomeren säännöt

Hei katso, naapurin Jani on hiekkalaatikolla. Mennäänkö katsomaan, mitä hän puuhaa? Janilla on lapio, otetaan mekin lapio mukaan.

Kun aikuinen selittää lapselle tilanteita ääneen, elävä ja ilmeikäs äänenkäyttö välittää tunnevivahteita. Innostava puhe vahvistaa, että toisen seura on mukava juttu. Toisaalta äänellä voi myös rauhoittaa, jos lapsi lähestyy leikkikaveria liiankin vauhdikkaasti ja rajusti.

Jos lapsi vaikkapa punkee pallomeressä suoraan toisen päälle, aikuinen nostaa hänet syliinsä ja ohjaa lempeästi: Mennään mieluummin tähän viereen möyrimään, ettei kaveriin satu.

Ryhmätheraplay-kouluttajana toimiva Laakso korostaa hyvää tunnevuorovaikutusta. Sosiaaliset taidot kehittyvät ja yhteys toisiin syntyy parhaiten, kun ilmapiiri on myönteinen. Ryhmäthera-play-menetelmässä yhteyttä luodaan erilaisilla leikeillä ja elämyksillä, jotka opettavat hyvää kosketusta, riehumista ja rauhoittumista.

Sosiaalinen kehitys on yhteydessä tunne-elämän kypsymiseen, kielen kehitykseen ja säätelytaitoihin: siihen, että lapsi oppii hallitsemaan impulssejaan ja esimerkiksi odottamaan hetken vuoroaan. Se voi vaatia paljon kärsivällistä toistoa.

Laakson mukaan kehitystä hidastaa, jos lasta kohdellaan kovin ankarasti.

– Ankara kieltäminen tai lapsen vieminen tilanteesta kokonaan pois eivät tue oppimista. Jos aikuinen komentaa vihaisesti, lapsi vain pelästyy ja kokee häpeää ja neuvottomuutta. Mieluummin kannattaa auttaa lasta toimimaan oikein, Laakso sanoo.

Pieni lapsi ei vie lelua tai hajota toisen leikkiä pahuuttaan. Hän ei vielä tiedä, miten toimia. Aikuisen tehtävä on opastaa kädestä pitäen kohti parempaa tapaa: Toista ei voi tarttua naamasta, vaan pitää silittää nätisti. Lelua ei heitetä toista päin vaan ojennetaan käteen.

#vaintaaperojutut

Pieni taapero rummuttaa pöytää. Toinen seuraa ensin tarkkaan ja alkaa sitten tehdä samaa perässä. Kun yhteinen rytmi löytyy, lapset katsovat toisiaan ja nauravat.

Taaperoikäiset lapset eivät vain leiki omia leikkejään rinnakkain, kuten usein ajatellaan. Eira Suhonen on tutkimusryhmänsä kanssa analysoinut pienten lasten vuorovaikutustilanteissa kuvattuja videoita. Niistä näkyy selvästi, että lapset haluavat myös toimia keskenään.

– Heistä näkee, miten he nauttivat yhteisestä leikistä, Suhonen sanoo.

Lasten kasvaessa leikit monimutkaistuvat ja niihin alkaa tulla sääntöjä, mutta kaikki alkaa jaetusta ilosta.

Aikuinen voi tukea pienten välistä yhteyttä niin, ettei huomioi vain yhtä lasta kerrallaan, vaan ohjaa koko porukan keskinäistä toimintaa: Katsokaapa, mitä Alina tekee. Ja nyt on sitten Elsan vuoro.

Suhosen mukaan tutkimuksessa on havaittu, että lapset tekevät jo taaperoiässä todella paljon myönteisiä, hyväntahtoisia aloitteita toisiaan kohtaan.

– He haluavat lohduttaa toista, halata, silittää, puhaltaa pipejä, auttaa ja ojentaa leluja. Näissä pienissä näkyy selvästi, että me kaikki ihmiset olemme hyviä syntyessämme. Aikuisen pitäisi nähdä se hyvä ja tukea sitä.

Ja jos vaikkapa leluista tuleekin riitaa, aikuinen auttaa ratkomaan tilanteita ja näyttää, miten vuorotellaan ja jaetaan.

Yhdessä hoidossa

Sosiaaliset taidot kehittyvät vain, jos lapsi saa mahdollisuuden viettää aikaa toisten lasten seurassa. Kontaktit perheen ulkopuolisiin ihmisiin laajentavat lapsen elinpiiriä. Mitä myöhemmin hän saa kokemuksia yhdessäolosta, sitä vaikeampaa voi olla sopeutua ryhmään.

Varhaiskasvatuksella onkin Suhosen mukaan suuri merkitys niille lapsille, jotka eivät omassa kotiympäristössään pääse tapaamaan juuri muita ihmisiä kuin omat vanhempansa.

– Laadukas varhaiskasvatus sopivan kokoisessa ryhmässä tuottaa hyvää jo pienellekin lapselle. Se rikastuttaa hänen maailmaansa ja tukee käsitystä itsestä osana joukkoa, Suhonen sanoo.

Se ei silti tarkoita, että yksivuotias olisi vietävä päivähoitoon pelkästään sosiaalisten suhteiden vuoksi – kunhan lapsella on aika ajoin mahdollisuus kohdata muita lapsia.

– Rauhallinen elämänrytmi ja läheiset ihmiset ovat ihan pienelle tärkeimpiä. Jos lapsen kanssa käy vaikkapa pari kertaa viikossa kerhossa tai taaperojumpassa, se riittää, Marja Laakso toteaa.

Vauva 9/16

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.