Leikki ei ole lapsen työtä, se on paljon enemmän. Leikin kautta lapsi oppii lähes kaikki elämässä tarvitsemansa taidot.

Lapsen ensimmäiset leikit ovat vanhemman kanssa leikittyjä vuorovaikutusleikkejä. Niihin liittyy katsekontakti ja fyysinen kontakti, jotka kummatkin ovat lapsen hyvälle kehitykselle erittäin tärkeitä. Loruleikit kehittävät myös lapsen kielentajua.

Esimerkiksi Konkkis-leikissä vanhempi tarttuu selällään olevaa vauvaa jaloista, katsoo silmiin ja potkuttelee vauvan jalkoja lorun tahtiin. Ensin hyvin hitaasti: Konkkis konkkis koira metsään menee… Sitten nopeasti: Sipu-sapu-sipu-sapu takaisin tulee.

Yhteinen ilo vahvistaa vauvan ja vanhemman välistä suhdetta.

Yksinkertaista, mutta vauvan mielestä hirveän hauskaa. Yhteinen ilo vahvistaa vauvan ja vanhemman välistä suhdetta.

Noin kolmen kuukauden ikäinen oppii tarttumaan esineisiin. Pieni tutkija on kiinnostunut erilaisista väreistä, materiaaleista ja muodoista. Vauva vie suuhunsa kaiken, minkä käsiinsä saa. Leluja kohti kurotteleminen kehittää vauvan liikunnallisia taitoja.

Puolivuotias tykkää piiloleikeistä

Puolivuotias on entistä kiinnostuneempi ympäristöstään. Myös toiset vauvat ja pienet lapset herättävät mielenkiinnon. Yhteisleikit eivät kuitenkaan vielä luonnistu.

Vauva leikkii tarttumis- ja irrottamisleikkejä. Hän saattaa istua sitterissä ja puristella sylissään olevaa pehmolelua hartaan keskittyneesti.

Vähän yli puolivuotias innostuu piiloleikeistä. Hän riemastuu kerta toisensa jälkeen, kun vanhempi menee piiloon tyynyn taakse ja kurkistaa piilostaan yhtäkkiä – kukkuu!

Pudottelu, mikä mahtava juttu! Minä pudotan, sinä nostat, minä pudotan...

Noin yhdeksän kuukauden iässä vauva alkaa pudotella esineitä. Syöttötuolissa istuja pudottaa lusikan lattialle kerta toisensa perään. Silloin tällöin lautasenkin. Mikään ei ole mahtavampaa kuin se, että saa omalla toiminnallaan vanhemman mukaan leikkiin: minä pudotan, sinä nostat, minä pudotan, sinä nostat…

Kymmenen kuukauden iässä vauvalle kehittyy ratkaisevan tärkeä taito: pinsettiote. Pienempienkin lelujen käsittely sujuu, kun vauva osaa nyt käyttää peukaloa ja etusormea.

Yksivuotias on puuhakas

Yksivuotiaana lapsi oppii kävelemään ja liikkumisleikit lisääntyvät. Taapero tykkää siirtää ja työntää esineitä. Hän pakkaa tavaroita laukkuun ja purkaa pakkaamansa esineet. Myös vanhemman laukun sisältö kiinnostaa, kännykkä ja lompakko erityisesti.

Hyviä leluja yksivuotiaalle ovat esimerkiksi palikat ja pyörillä kulkevat päällä istuttavat vempeleet. Yksivuotias kokoaa palikoista torneja ja tykkää availla ja sulkea kansia. Lapsi lastaa tavaroita kärryihin ja työntää niitä ympäri huonetta. Hän on loputtoman puuhakas.

Aikuisen tehtävä on lähteä lapsen keksimään leikkiin mukaan.

Myös ihan tavalliset kodin välineet kuten kauhat ja muovikulhot sopivat lapsen leikkeihin.

Lapsi voi jo etsiä kaveriseuraa muista pienistä, mutta ei vielä hallitse varsinaisia yhteisleikkejä. Aikuisen seura on edelleen tärkeää. Tärkeää on myös se, että lapsi saa valita itse leikkinsä aiheen. Aikuisen tehtävä on lähteä lapsen keksimään leikkiin mukaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kalapuikoista tulee minulle vieläkin mieleen äitiysvapaa. Niiden äärellä käytiin monta tärkeää keskustelua.

Pian siellä. Tuon kalapuikkoja!

Ystävän viesti pelastaa päivän. Minä ja vauva saamme seuraa.

Äitiysvapaalla on päiviä, jolloin kaikki tuntuu kepeältä. Vaunukoppaan mahtuu tämä kaikki uusi ja ihana, ja päiväkahvi maistuu poikkeukselliselta vapaudelta. Sitten on niitä päiviä, jolloin väsymys harmauttaa mielen, ja koko maailma kutistuu kahvikuppiakin pienemmäksi.

Äitiystävälle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä.

On helppo sanoa, mikä äitiystävässä on kullan­arvoista: hän tietää tunteen. Hänelle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä. Hän selättää ihan samaa sekamelskaa ja valvottuja öitä.

Toisilla on hätäkahvit, minulla ja ystävälläni oli kalapuikot. Hänen pakastimestaan niitä löytyi aina, minä puolestani taioin lautasille lisukkeet. Keittiönpöydässä jaoimme vauvojen vaiheet, puimme parisuhteen senhetkistä tolaa ja pohdimme, mitä töihin paluu toisi tullessaan.

Näinä iltapäivinä kello ei pysähtynyt kuten niin usein kaksin vauvan kanssa.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan.

Kotona ollessa moni asia tuntuu arkisemmalta kuin onkaan. Jälkeenpäin kaipaan montaa asiaa, kuten sitä, että oli aikaa pitää yhteyttä ystäviin. Tiesin tarkalleen, mitä heille kuului.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan. Käyttöä olisi jopa niille hitaasti kuluville tunneille.

Kirjoitus on Vauva-lehden 8/2018 pääkirjoitus.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää.  Kuva: Päivi Ristell
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää. Kuva: Päivi Ristell

Kuten kahden aiemmankin lapsen kohdalla, myös nyt arkkitehti ja bloggaaja Maria Nordin aloitti vauvan kanssa vessahätäviestinnän eli vvv:n heti synnytyksen jälkeen.

 – Vessahätäviestinnän periaatteen mukaan vauva on tietoinen kehon toiminnasta jo heti synnyttyään. Tavoite ei ole vaipattomuus, vaan kommunikointi vauvan kanssa.

Marian ja hänen aviomiehensä, muusikko Reino Nordin saivat kolmannen lapsensa noin viikko sitten. Vastasyntyneelä on kulunut koko tähänastisen elämänsä aikana vasta kolme vaippaa, koska sille on tarvetta vain kun poistutaan kotoa. Muuten vauva saa olla ilman vaippaa. Häntä pissitetään lavuaariin tai sitä varten kodista löytyville alustoille.

– Tai vaikka teekuppiin kuten tänä aamuna, Maria naurahtaa.

Vessahätäviestinnässä vanhempi oppii tunnistamaan vauvastaan merkit hädästä kuten vaikkapa vauvan pieni kiljahdus, suun suipistus tai epämukava olo. Sen lisäksi käytetään hyväksi ajoitusta.

– Ja tärkeää on luottaa myös vanhemman intuitioon. Pitää antautua järjen ohi tunteelle ja vaistolle, Maria kertoo.

”Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä.”

Maria kertoo, että vvv tukee varhaista vuorovaikutusta, ja sen on puolestaan todettu tuovan hyötyä hyvinvoinnille ja terveydelle koko elämän ajan. Maria on tehnyt myös Vaipaton vauva -verkkokurssin aiheesta.

– Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä. Kaikki vauvani ovat itkeneet tavanomaista vähemmän ja olleet hyvin tyytyväisiä. Uskon että tämä liittyy siihen, että vauvat ovat tulleet ymmärretyiksi. 

Ja sitten, kesken haastattelun, vauvalle tuleekin hätä, ja Maria juttelee vauvalle hellästi: Onko pisuhätä? Pisu tuli nyt, noin just hienosti. Hyvä pisu.

Vierailija

Maria Nordin: ”Vessahätäviestintä on kommunikointia vauvan kanssa”

Vierailija kirjoitti: Tuo on ihan pimeä. Ei kannata ottaa kuuleviin korviinsa näitä absurdeja kasvatusmenetelmiä. Ihan normaali kasvatusmenetelmä ennen kuin teollisuus alkoi tuottaa vaippaa. Ei ole mitään erikoista tai ihmeellistä tässä. Sinä voisit vähän matkustella ja harrastaa vaikka kirjallisuutta jos maailmakuvasi laajenisi sieltä omasta navasta.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.