Leikki ei ole lapsen työtä, se on paljon enemmän. Leikin kautta lapsi oppii lähes kaikki elämässä tarvitsemansa taidot.

Lapsen ensimmäiset leikit ovat vanhemman kanssa leikittyjä vuorovaikutusleikkejä. Niihin liittyy katsekontakti ja fyysinen kontakti, jotka kummatkin ovat lapsen hyvälle kehitykselle erittäin tärkeitä. Loruleikit kehittävät myös lapsen kielentajua.

Esimerkiksi Konkkis-leikissä vanhempi tarttuu selällään olevaa vauvaa jaloista, katsoo silmiin ja potkuttelee vauvan jalkoja lorun tahtiin. Ensin hyvin hitaasti: Konkkis konkkis koira metsään menee… Sitten nopeasti: Sipu-sapu-sipu-sapu takaisin tulee.

Yhteinen ilo vahvistaa vauvan ja vanhemman välistä suhdetta.

Yksinkertaista, mutta vauvan mielestä hirveän hauskaa. Yhteinen ilo vahvistaa vauvan ja vanhemman välistä suhdetta.

Noin kolmen kuukauden ikäinen oppii tarttumaan esineisiin. Pieni tutkija on kiinnostunut erilaisista väreistä, materiaaleista ja muodoista. Vauva vie suuhunsa kaiken, minkä käsiinsä saa. Leluja kohti kurotteleminen kehittää vauvan liikunnallisia taitoja.

Puolivuotias tykkää piiloleikeistä

Puolivuotias on entistä kiinnostuneempi ympäristöstään. Myös toiset vauvat ja pienet lapset herättävät mielenkiinnon. Yhteisleikit eivät kuitenkaan vielä luonnistu.

Vauva leikkii tarttumis- ja irrottamisleikkejä. Hän saattaa istua sitterissä ja puristella sylissään olevaa pehmolelua hartaan keskittyneesti.

Vähän yli puolivuotias innostuu piiloleikeistä. Hän riemastuu kerta toisensa jälkeen, kun vanhempi menee piiloon tyynyn taakse ja kurkistaa piilostaan yhtäkkiä – kukkuu!

Pudottelu, mikä mahtava juttu! Minä pudotan, sinä nostat, minä pudotan...

Noin yhdeksän kuukauden iässä vauva alkaa pudotella esineitä. Syöttötuolissa istuja pudottaa lusikan lattialle kerta toisensa perään. Silloin tällöin lautasenkin. Mikään ei ole mahtavampaa kuin se, että saa omalla toiminnallaan vanhemman mukaan leikkiin: minä pudotan, sinä nostat, minä pudotan, sinä nostat…

Kymmenen kuukauden iässä vauvalle kehittyy ratkaisevan tärkeä taito: pinsettiote. Pienempienkin lelujen käsittely sujuu, kun vauva osaa nyt käyttää peukaloa ja etusormea.

Yksivuotias on puuhakas

Yksivuotiaana lapsi oppii kävelemään ja liikkumisleikit lisääntyvät. Taapero tykkää siirtää ja työntää esineitä. Hän pakkaa tavaroita laukkuun ja purkaa pakkaamansa esineet. Myös vanhemman laukun sisältö kiinnostaa, kännykkä ja lompakko erityisesti.

Hyviä leluja yksivuotiaalle ovat esimerkiksi palikat ja pyörillä kulkevat päällä istuttavat vempeleet. Yksivuotias kokoaa palikoista torneja ja tykkää availla ja sulkea kansia. Lapsi lastaa tavaroita kärryihin ja työntää niitä ympäri huonetta. Hän on loputtoman puuhakas.

Aikuisen tehtävä on lähteä lapsen keksimään leikkiin mukaan.

Myös ihan tavalliset kodin välineet kuten kauhat ja muovikulhot sopivat lapsen leikkeihin.

Lapsi voi jo etsiä kaveriseuraa muista pienistä, mutta ei vielä hallitse varsinaisia yhteisleikkejä. Aikuisen seura on edelleen tärkeää. Tärkeää on myös se, että lapsi saa valita itse leikkinsä aiheen. Aikuisen tehtävä on lähteä lapsen keksimään leikkiin mukaan.

On melko tavallista, että lapsi käyttäytyy eri tavoin eri vanhemman seurassa, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila kertoo.

Olen kohta kaksivuotiaan lapsen äiti ja ihmeissäni hänen käytöksestään – tai pikemminkin sen eroista riippuen siitä, onko lapsi minun vai isänsä seurassa.

Esimerkiksi lähdöt päiväkotiin ovat minun kanssani mahdotonta rimpuilua. Isän kanssa siirtymätilanteet sujuvat paljon helpommin.

Samoin lapsi saattaa olla isänsä kanssa kaksin rauhallinen ja hyväntuulinen, mutta minun saapuessani paikalle ääni kellossa muuttuu välittömästi: lapsi heittäytyy lattialle, haluaa syliin ja siitä pois, eikä mikään tunnu olevan hyvin.

Olemme mieheni kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksessa ja sanoitamme tilanteita mielestäni samalla tavalla, mutta nyt olen alkanut miettiä, onko syy lapsen kiukutteluun todella minussa. Mitä voisimme tehdä?

Hämmentynyt

Ei ole tavatonta, että lapsi toimii eri tavalla eri vanhemman kanssa. On hienoa, että katsot tilannetta kokonaisuutena. Niin helposti voisi tulla ajatelleeksi yksiviivaisesti vaikka niin, että lapsi on vain tahallaan hankala.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa?

Ensimmäisen ikävuoden aikana lapselle muodostuu vuorovaikutuksesta niin sanottuja oletusmalleja. Stressaavissa tilanteissa lapsella herää tarve saada vanhemmalta lohtua ja turvaa. Hän reagoi tällöin itselleen tyypillisellä strategialla, jolla varmistaa saavansa huomiota ja hoivaa. Siten hän pyrkii turvaamaan eloonjäämismahdollisuutensa.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi ikään kuin liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa? Tällainen ristiriitainen kiintymysmalli voi muodostua, jos vanhempi vastaa lapsen kiintymystarpeisiin epäjohdonmukaisesti: toisinaan lempeää ymmärrystä tarjoten, toisinaan välinpitämättömyyttä tai rajoja ilmaisten.

Kuvaat erityisesti ero- ja kohtaamistilanteita. Nämä ovat tyypillisesti tunnelatautuneita hetkiä, jotka aktivoivat lapsen kiintymyssuhdestrategioita. Lapsi kaipaa silloin stressilleen turvallista säätelijää.

Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätely kehittyy. 

Taaperoikäinen voi myös pyrkiä hallitsemaan vuorovaikutusta tunteillaan. Uhmaikää lähestyvä kaksivuotias testaa rajojaan. Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätelykapasiteetti kehittyy. Vanhemman epäjohdonmukaisuus taas lisää vettä valtataisteluiden myllyyn.

Kokeile erotilanteiden ennakointia. Valmistaudu etukäteen ja päätä pysyä itse rauhallisena ja turvallisena. Kiinnitä huomiota siihen, että elekielesi viestii empatiaa ja että sanasi vahvistavat tätä. Asennoidu lempeän leikillisesti: ”Hei, höpönassu, otetaanko tänään aikaa pukemisessa? Saadaanko meille enkat?”

Jos joskus on mahdollista, voit huomiota herättämättä videoida lähtötilanteitanne ja katsoa niitä jälkikäteen. Pyri silloin miettimään, miltä kyseinen tilanne lapsesta tuntuu. Mitä tunteita ja ajatuksia omassa mielessäsi on? Miten mielentilanne näkyvät käyttäytymisessänne?

Vierailija

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Minulla on kaksi lasta, 5-vuotias ja vauva. Kirjoittajan tilanne kuulostaa melko samalta kuin meillä on ollut esikoisen kanssa enemmän tai vähemmän aina. Enemmän nuorempana, vähemmän nykyään. Lapsi on saanut kovimmat raivokohtaukset minulle, kiukuttelee esim. päiväkotiaamuina ihan eri tavalla minulle, isänsä kanssa on hyvin reipas. Nyt hän testailee rajojaan minuun, esimerkiksi uhmaa minua ihan eri tavalla kuin isäänsä. Toisaalta hän kertoo minulle vaikeista ja ristiriitaisista asioista...
Lue kommentti
Äiti -68

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Kuulostaa tutulta ja varmaan tämä on aika normaalia. Minusta se kertoo lapsen henkisen vahvuuden ja minuuden kehittymisestä. Usein äiti hoivaa ja on vauvasta muutamaan vuoteen asti enemmän lapsen kanssa. Isän osuus lisääntyy usein iän myötä. Jokaisen täytyy saadaa purkaa tunneskaalaansa ja äitihän se tutuin ja turvallisin on, jolle sen voi tehdä pelkäämättä mitään.
Lue kommentti

Hyvä ikä pottaharjoittelun aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla.

Kun vaipoista luopuminen häämöttää, tärkeintä on leppoisa ilmapiiri: otetaan tämä rennosti.

Lapsen silmissä potta voi olla jännittävä kapistus. Yhtäkkiä pissa ja kakka pitäisi tehdä istuen, potta voi tuntua viileältä ja siihen osuessaan pissakin pitää ääntä. Hui!

Pottaa voikin ensimmäisenä kokeilla rohkea nalle, tai potalla voi käydä istuskelemassa vaatteet päällä. Ja kyllä, (puhtaan) potan saa laittaa vaikka päähän! Potasta tulee tuttu ja kiva asia.

Suotuisa aika pottatreenien aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla tai kun lapsi malttaa muutenkin istua hetken aloillaan, esimerkiksi television ääressä.

Taaperon kiinnostus isompien lasten pottailuun tai siihen, miten äiti ja isä käyvät vessassa, on myös merkki siitä, että potta on tervetullut taloon.

Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Sitten onkin hyvä muistaa, että kuivaksi opettelu ei ole kilpailu. Vaikka naapurin Oiva jo osaisi, vertailu kannattaa unohtaa. Jokainen lapsi oppii kuivaksi – omassa tahdissaan.

Ensimmäiset pottakokeilut kannattaa ajoittaa esimerkiksi lounaan ja päiväunien väliin ja lukea potalla vaikka pieni kirja. Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Ja kun pottaan sitten ilmestyy jotain, on yhteisen ilon aika!

Asiantuntijana MLL:n Vanhempainpuhelimen päivystysohjaaja Laura Pilkama

3 x näin se sujuu

  • Aloita pottailu silloin, kun arjessa ei ole muita suuria muutoksia meneillään.
  • Älä stressaa takapakeista. Kiinnostus pottailuun saattaa välillä kadota mutta palaa kyllä.
  • Kehu onnistumisista!