Kiintymyssuhde lapsen ja isän välillä syntyy pikku hiljaa päivittäisestä hoivasta ja yhdessäolosta.Kuva: iStockphoto
Kiintymyssuhde lapsen ja isän välillä syntyy pikku hiljaa päivittäisestä hoivasta ja yhdessäolosta.Kuva: iStockphoto

Lapsen kehitykselle on paljon hyötyä yhdessäolosta isän kanssa. Ja on siitä iloa isällekin.

Siinä se on, pieni punakka kääryle. Vastasyntynyt tuntuu isän käsivarsilla lämpöiseltä ja hauraalta. Osaako sitä edes käsitellä? Miten sille ollaan isä?

Joillekin isyys alkaa hetkestä, jolloin he kuulevat raskaudesta. Usein isäksi tulo konkretisoituu kuitenkin vasta, kun lapsen saa ensi kertaa syliin. Äidillä on silloin jo vähän etumatkaa vanhemmaksi kasvamiseen.

– Äidille vauva tulee tutuksi jo kohdussa kasvaessaan, ja imetyksen kautta fyysinen yhteys usein myös jatkuu pitkään, toteaa varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti, psykologi Marjo Flykt.

Lapsen hoitamisessa isä ja äiti ovat silti samalla viivalla. Kiintymyssuhde lapsen ja vanhemman välillä syntyy pikku hiljaa päivittäisestä hoivasta ja yhdessäolosta.

– Myös isän ja vauvan varhainen vuorovaikutus alkaa jo siitä, kun sikiö kuulee isän äänen kohtuun, muistuttaa isätyöntekijä, työnohjaaja Timo Tikka Miessakit ry:stä.

Kun lapsi on syntynyt, vuorovaikutus muuttuu vastavuoroisemmaksi ja tutustuminen voi kunnolla alkaa. Sille kannattaa rauhoittaa aikaa alusta alkaen.

Isä voi olla ykkönen

Joskus synnytys yllättää, ja vauva saapuu maailmaan sektiolla. Kun äiti toipuu heräämössä, isä on äkkiä päävastuussa vastasyntyneestä. Kätilö neuvoo, miten vaipanvaihto ja pesu sujuvat. Isä ehtiikin nyt ensimmäisenä omaksua perustaidot ja välittää ne eteenpäin äidille.

Timo Tikan mukaan tällaiset tilanteet saattavat luoda erityisen vahvan siteen isän ja lapsen välille.

– Monet miehet ovat kertoneet kokevansa suhteensa sektiolapseen tavallista syvemmäksi. Työnjaolla ihan ensi hetkinä voi olla pitkällisiä vaikutuksia.

Nykyisin synnytysosastoilla isätkin kapaloivat, hyssyttävät ja pitävät vauvaa kenguruhoidossa iholla. Moni vauva saa ensikylvyn isältä, ja kylvettäjän rooli lankeaa kotonakin kuin luonnostaan. Sitä paitsi isän isommat kädet ovat kuin luodut vauvan kylvettämiseen.

Vanhemman ja vauvan suhde syvenee juuri arjen hoitotilanteissa: vaipanvaihdoissa, pesuissa ja syötöissä. Vauva oppii luottamaan aikuiseen, joka vastaa hänen tarpeisiinsa.

Jos vauvan pääasiallinen hoitaja on isä, kiintymyssuhde voi muodostua yhtä vahvaksi kuin äidin ja vauvan välille.

Hurjasti hyötyjä

Isä nappaa vauvan syliinsä ja nostaa korkealle ilmaan. Vauva innostuu ja kikattaa. Vatsasta kutittaa hauskasti.

Isien ja äitien tapa olla vauvan kanssa ei ole ihan samanlainen – eikä tarvitsekaan. Marjo Flyktin mukaan äidit ovat keskimäärin hoivaavampia ja sensitiivisempiä vastaamaan vauvan tarpeisiin, kun taas isät hypittävät ja leikittävät vauvojaan enemmän.

– Tämä piirre näkyy tutkimuksissa niilläkin isillä, jotka ovat vauvan pääasiallisia hoitajia. Se tuntuu olevan isille tyypillisempi tapa olla vauvan kanssa, Flykt sanoo.

Isän rooli voikin olla tuottaa lapselle sopivasti jännittäviä kokemuksia ja kannustaa kokeilemaan uutta. Leikit tukevat lapsen tunnesäätelyn kehittymistä ja itsenäistymistä. Läheinen tunnesuhde isään helpottaa myös irtautumista äidistä: isän tuella lapsi uskaltaa rohkeammin lähteä tutkimaan maailmaa ja luottamus itseen kasvaa.

Tutkimusten mukaan hoivaava ja leikkivä isä edistää lapsen kielellistä ja älyllistä kehitystä. Isien osallistuminen ehkäisee masennusta ja poikien käytöshäiriöitä sekä vahvistaa tyttöjen itsetuntoa.

Osallistuvien isien lapset tulevat myöhemmin paremmin toimeen myös kaveriporukassa. Ja kun isä hoitaa lasta, parisuhdekin voi paremmin.

Useammasta kiintymyssuhteesta on tutkimusten mukaan ylipäätään hyötyä lapsen kehitykselle. Vauva kokee olevansa rakastettu, kun hänen ympärillään on enemmän kuin yksi aikuinen, joka iloitsee ja välittää hänestä.

Kun isä ei kelpaa

Isän kanssa menee jonkin aikaa hyvin, kun ei olla väsyneitä tai nälkäisiä, mutta sitten alkaa huuto. En voi edes suihkussa käydä, ettei sillä välin pikkuisemme jo hermostu ja huuda sydäntä raastavasti, kirjoittaa kolmekuisen äiti vauva.fissä.

Mitä tehdä, jos isän syli ei kelpaa?

– Se on usein ihan normaali kehitysvaihe. On luonnollista, että pääasiallisen hoitajan läsnäolo rauhoittaa vauvan tehokkaimmin, Marjo Flykt sanoo.

Flyktin mukaan on tärkeää kuunnella vauvan reaktioita. Jos vauva vierastaa vahvasti ja itkee hätääntyneenä, toki äiti saa hänet rauhoittaa. Sitten voi taas tarjota isänkin syliä. Kun isä pysyy kärsivällisesti mukana lapsen hoidossa, niin vaihe yleensä helpottaa.

Toisinaan isä ei syystä tai toisesta halua tai voi osallistua vauvanhoitoon. Joskus taas äiti omii vauvanhoidon täysin itselleen. Epäluottamus isän kykyihin voi välittyä vauvallekin.

Isillä ja äideillä voi olla erilaisia, mutta yhtä hyviä tapoja hoitaa lapsia. Kun isä saa viettää aikaa kahdestaan vauvan kanssa, molemmat saavat kokemuksen siitä, että kyllä me pärjäämme. Vähitellen luottamus kasvaa.

– Vaikkei isä näytä kelpaavan, ei kannata lannistua, Timo Tikka sanoo.

– Nälkäisenä lapsi ei ehkä huomaa kuin äidin. Mutta heti kun vauvalla on vatsa täynnä, isän syli voi olla yhtä hyvä kuin äidinkin.

Nykyisät sitoutuvat

Muutama vuosikymmen sitten äidit pääsääntöisesti huolehtivat lapsista ja kodista. Isät elättivät perheen ja joskus vähän leikittivät lapsia. Nyt kasvaa erilainen sukupolvi.

Edelleen on silti myös ulkokehälle jättäytyviä miehiä, jotka kokevat lapsenhoidon vieraaksi. Isien omaa perhevalmennusta kehittänyt Timo Tikka toteaa, että jo miesten lähtökohdat isäksi kasvamiseen ovat monenlaisia.

Jos raskaus on tullut yllätyksenä, vanhemmuuteen voi liittyä hämmennystä ja ristiriitoja.

Jos taas vauvaa on jo pitkään yritetty yhdessä, myös mielikuvat perhe-elämästä ovat pidemmällä.

Isyyttä kannattaa miettiä jo siinä vaiheessa, kun perheenlisäystä alkaa suunnitella.

– Lähtökohtana pitäisi olla, että molemmat vanhemmat tulevat neuvolaan jo ensikäynnille. Lapsi on yhteinen juttu, Tikka sanoo.

Isyyteen sitoutumisella on Tikan mukaan suuri merkitys niin lapselle, isälle itselleen kuin parisuhteellekin.

– Miehen tehtävä on myös auttaa siinä, että äidillä on elämää kodin seinien ulkopuolellakin.

Vauva 8/16

Työäiti&koti-isä

Isän hoiva on erilaista kuin äidin – mutta yhtä hyvää

Näinhän se on. Menin itse töihin kun nuorin lapsi oli 7 kuukauden ikäinen, isä jäi kotiin lasten kanssa. Hyvin nuo kasvoivat, kehittyivät ja ovat iloisia koululaisia nyt. Isä oli kotona kunnes nuorimmainen oli 3-vuotias, hyvin sujui kaikki ja mulla oli elämä helppoa, ei tarvinnut huolehtia työmatkoilla lasten viemistä hoitoon ja hakemista hoidosta sun muuta. Äitiyden paremmuuden toitotus taitaa olla vaan naisten toive saada olla kotiäitejä. Entäs isät, jotka haluavat olla koti-isiä? Meillä...
Lue kommentti
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää.  Kuva: Päivi Ristell
Vuonna 2014 Meidän Perhe -lehden haastattelussa Maria kertoi, ettei lasten saaminen ollut hänelle ja muusikko Reino Nordinille lainkaan itsestäänselvää. Kuva: Päivi Ristell

Kuten kahden aiemmankin lapsen kohdalla, myös nyt arkkitehti ja bloggaaja Maria Nordin aloitti vauvan kanssa vessahätäviestinnän eli vvv:n heti synnytyksen jälkeen.

 – Vessahätäviestinnän periaatteen mukaan vauva on tietoinen kehon toiminnasta jo heti synnyttyään. Tavoite ei ole vaipattomuus, vaan kommunikointi vauvan kanssa.

Marian ja hänen aviomiehensä, muusikko Reino Nordin saivat kolmannen lapsensa noin viikko sitten. Vastasyntyneelä on kulunut koko tähänastisen elämänsä aikana vasta kolme vaippaa, koska sille on tarvetta vain kun poistutaan kotoa. Muuten vauva saa olla ilman vaippaa. Häntä pissitetään lavuaariin tai sitä varten kodista löytyville alustoille.

– Tai vaikka teekuppiin kuten tänä aamuna, Maria naurahtaa.

Vessahätäviestinnässä vanhempi oppii tunnistamaan vauvastaan merkit hädästä kuten vaikkapa vauvan pieni kiljahdus, suun suipistus tai epämukava olo. Sen lisäksi käytetään hyväksi ajoitusta.

– Ja tärkeää on luottaa myös vanhemman intuitioon. Pitää antautua järjen ohi tunteelle ja vaistolle, Maria kertoo.

”Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä.”

Maria kertoo, että vvv tukee varhaista vuorovaikutusta, ja sen on puolestaan todettu tuovan hyötyä hyvinvoinnille ja terveydelle koko elämän ajan. Maria on tehnyt myös Vaipaton vauva -verkkokurssin aiheesta.

– Minulle vvv ei ole vaivalloista, vaan vähensi stressiä, koska ymmärrän vauvan viestejä. Kaikki vauvani ovat itkeneet tavanomaista vähemmän ja olleet hyvin tyytyväisiä. Uskon että tämä liittyy siihen, että vauvat ovat tulleet ymmärretyiksi. 

Ja sitten, kesken haastattelun, vauvalle tuleekin hätä, ja Maria juttelee vauvalle hellästi: Onko pisuhätä? Pisu tuli nyt, noin just hienosti. Hyvä pisu.

Vierailija

Maria Nordin: ”Vessahätäviestintä on kommunikointia vauvan kanssa”

Vierailija kirjoitti: Tuo on ihan pimeä. Ei kannata ottaa kuuleviin korviinsa näitä absurdeja kasvatusmenetelmiä. Ihan normaali kasvatusmenetelmä ennen kuin teollisuus alkoi tuottaa vaippaa. Ei ole mitään erikoista tai ihmeellistä tässä. Sinä voisit vähän matkustella ja harrastaa vaikka kirjallisuutta jos maailmakuvasi laajenisi sieltä omasta navasta.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tiesitkö, että elokuun lapset ovat monen eri tutkimuksen mukaan poikkeuksellisia? Ehkä se on pitkän kesän lämpö, joka hellii ja kasvattaa heitä äidin kohdussa.

  1. Elokuiset ovat isoja syntyessään! Tutkimuksen mukaan elokuussa syntyneet vauvat ovat keskimääräistä painavampia. Ja tiedoksi: korkea syntymäpaino on hyvä asia, kunhan se ei johdu äidin raskausajan diabeteksestä, koska esimerkiksi verenpainetaudin yhdeksi syyksi on paljastunut pieni syntymäpaino. Alhainen syntymäpaino ja hitaampi kasvu lisäsivät merkittävästi yli 60-vuotiaiden toimintakyvyn vaikeuksia, osoittaa  American Journal of Epidemiology -lehdessä julkaistu suomalaistutkimus.
  2. Elokuiset kasvavat pidemmiksi. Saman tutkimuksen mukaan kesällä, varsinkin loppukesästä syntyneet ovat myös pidempiä aikuisina. Tutkijat näkevät yhteyden pituuskasvun ja kesäraskauden edesauttaman D-vitamiinin saannin välillä.
  3. Elokuisilla on vähemmän mielenterveyden ongelmia. Elokuussa (ja syyskuussa) syntyneillä todetaan muita harvemmin bipolaarinen mielialahäiriö, kertoo vuonna 2012 julkaistu tutkimus. Tutkijat epäilevät, että myös tässä olisi syynä raskausajan lisääntynyt D-vitamiinin saanti, mutta tätä ei ole vielä pystytty näyttämään toteen.
  4.  Elokuun lapset ovat onnekkaita – tai ainakin tuntevat itsensä sellaisiksi. Vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen mukaan maalis-elokuussa syntyneet ihmiset kokevat olevansa onnekaampia kuin syys-helmikuussa syntyneet.
  5. Keväällä ja kesällä, eli myös elokuussa, syntyneet ovat tutkimuksen mukaan syksyllä ja talvella syntyneitä positiivisempia.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.