Kiintymyssuhde lapsen ja isän välillä syntyy pikku hiljaa päivittäisestä hoivasta ja yhdessäolosta.Kuva: iStockphoto
Kiintymyssuhde lapsen ja isän välillä syntyy pikku hiljaa päivittäisestä hoivasta ja yhdessäolosta.Kuva: iStockphoto

Lapsen kehitykselle on paljon hyötyä yhdessäolosta isän kanssa. Ja on siitä iloa isällekin.

Siinä se on, pieni punakka kääryle. Vastasyntynyt tuntuu isän käsivarsilla lämpöiseltä ja hauraalta. Osaako sitä edes käsitellä? Miten sille ollaan isä?

Joillekin isyys alkaa hetkestä, jolloin he kuulevat raskaudesta. Usein isäksi tulo konkretisoituu kuitenkin vasta, kun lapsen saa ensi kertaa syliin. Äidillä on silloin jo vähän etumatkaa vanhemmaksi kasvamiseen.

– Äidille vauva tulee tutuksi jo kohdussa kasvaessaan, ja imetyksen kautta fyysinen yhteys usein myös jatkuu pitkään, toteaa varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti, psykologi Marjo Flykt.

Lapsen hoitamisessa isä ja äiti ovat silti samalla viivalla. Kiintymyssuhde lapsen ja vanhemman välillä syntyy pikku hiljaa päivittäisestä hoivasta ja yhdessäolosta.

– Myös isän ja vauvan varhainen vuorovaikutus alkaa jo siitä, kun sikiö kuulee isän äänen kohtuun, muistuttaa isätyöntekijä, työnohjaaja Timo Tikka Miessakit ry:stä.

Kun lapsi on syntynyt, vuorovaikutus muuttuu vastavuoroisemmaksi ja tutustuminen voi kunnolla alkaa. Sille kannattaa rauhoittaa aikaa alusta alkaen.

Isä voi olla ykkönen

Joskus synnytys yllättää, ja vauva saapuu maailmaan sektiolla. Kun äiti toipuu heräämössä, isä on äkkiä päävastuussa vastasyntyneestä. Kätilö neuvoo, miten vaipanvaihto ja pesu sujuvat. Isä ehtiikin nyt ensimmäisenä omaksua perustaidot ja välittää ne eteenpäin äidille.

Timo Tikan mukaan tällaiset tilanteet saattavat luoda erityisen vahvan siteen isän ja lapsen välille.

– Monet miehet ovat kertoneet kokevansa suhteensa sektiolapseen tavallista syvemmäksi. Työnjaolla ihan ensi hetkinä voi olla pitkällisiä vaikutuksia.

Nykyisin synnytysosastoilla isätkin kapaloivat, hyssyttävät ja pitävät vauvaa kenguruhoidossa iholla. Moni vauva saa ensikylvyn isältä, ja kylvettäjän rooli lankeaa kotonakin kuin luonnostaan. Sitä paitsi isän isommat kädet ovat kuin luodut vauvan kylvettämiseen.

Vanhemman ja vauvan suhde syvenee juuri arjen hoitotilanteissa: vaipanvaihdoissa, pesuissa ja syötöissä. Vauva oppii luottamaan aikuiseen, joka vastaa hänen tarpeisiinsa.

Jos vauvan pääasiallinen hoitaja on isä, kiintymyssuhde voi muodostua yhtä vahvaksi kuin äidin ja vauvan välille.

Hurjasti hyötyjä

Isä nappaa vauvan syliinsä ja nostaa korkealle ilmaan. Vauva innostuu ja kikattaa. Vatsasta kutittaa hauskasti.

Isien ja äitien tapa olla vauvan kanssa ei ole ihan samanlainen – eikä tarvitsekaan. Marjo Flyktin mukaan äidit ovat keskimäärin hoivaavampia ja sensitiivisempiä vastaamaan vauvan tarpeisiin, kun taas isät hypittävät ja leikittävät vauvojaan enemmän.

– Tämä piirre näkyy tutkimuksissa niilläkin isillä, jotka ovat vauvan pääasiallisia hoitajia. Se tuntuu olevan isille tyypillisempi tapa olla vauvan kanssa, Flykt sanoo.

Isän rooli voikin olla tuottaa lapselle sopivasti jännittäviä kokemuksia ja kannustaa kokeilemaan uutta. Leikit tukevat lapsen tunnesäätelyn kehittymistä ja itsenäistymistä. Läheinen tunnesuhde isään helpottaa myös irtautumista äidistä: isän tuella lapsi uskaltaa rohkeammin lähteä tutkimaan maailmaa ja luottamus itseen kasvaa.

Tutkimusten mukaan hoivaava ja leikkivä isä edistää lapsen kielellistä ja älyllistä kehitystä. Isien osallistuminen ehkäisee masennusta ja poikien käytöshäiriöitä sekä vahvistaa tyttöjen itsetuntoa.

Osallistuvien isien lapset tulevat myöhemmin paremmin toimeen myös kaveriporukassa. Ja kun isä hoitaa lasta, parisuhdekin voi paremmin.

Useammasta kiintymyssuhteesta on tutkimusten mukaan ylipäätään hyötyä lapsen kehitykselle. Vauva kokee olevansa rakastettu, kun hänen ympärillään on enemmän kuin yksi aikuinen, joka iloitsee ja välittää hänestä.

Kun isä ei kelpaa

Isän kanssa menee jonkin aikaa hyvin, kun ei olla väsyneitä tai nälkäisiä, mutta sitten alkaa huuto. En voi edes suihkussa käydä, ettei sillä välin pikkuisemme jo hermostu ja huuda sydäntä raastavasti, kirjoittaa kolmekuisen äiti vauva.fissä.

Mitä tehdä, jos isän syli ei kelpaa?

– Se on usein ihan normaali kehitysvaihe. On luonnollista, että pääasiallisen hoitajan läsnäolo rauhoittaa vauvan tehokkaimmin, Marjo Flykt sanoo.

Flyktin mukaan on tärkeää kuunnella vauvan reaktioita. Jos vauva vierastaa vahvasti ja itkee hätääntyneenä, toki äiti saa hänet rauhoittaa. Sitten voi taas tarjota isänkin syliä. Kun isä pysyy kärsivällisesti mukana lapsen hoidossa, niin vaihe yleensä helpottaa.

Toisinaan isä ei syystä tai toisesta halua tai voi osallistua vauvanhoitoon. Joskus taas äiti omii vauvanhoidon täysin itselleen. Epäluottamus isän kykyihin voi välittyä vauvallekin.

Isillä ja äideillä voi olla erilaisia, mutta yhtä hyviä tapoja hoitaa lapsia. Kun isä saa viettää aikaa kahdestaan vauvan kanssa, molemmat saavat kokemuksen siitä, että kyllä me pärjäämme. Vähitellen luottamus kasvaa.

– Vaikkei isä näytä kelpaavan, ei kannata lannistua, Timo Tikka sanoo.

– Nälkäisenä lapsi ei ehkä huomaa kuin äidin. Mutta heti kun vauvalla on vatsa täynnä, isän syli voi olla yhtä hyvä kuin äidinkin.

Nykyisät sitoutuvat

Muutama vuosikymmen sitten äidit pääsääntöisesti huolehtivat lapsista ja kodista. Isät elättivät perheen ja joskus vähän leikittivät lapsia. Nyt kasvaa erilainen sukupolvi.

Edelleen on silti myös ulkokehälle jättäytyviä miehiä, jotka kokevat lapsenhoidon vieraaksi. Isien omaa perhevalmennusta kehittänyt Timo Tikka toteaa, että jo miesten lähtökohdat isäksi kasvamiseen ovat monenlaisia.

Jos raskaus on tullut yllätyksenä, vanhemmuuteen voi liittyä hämmennystä ja ristiriitoja.

Jos taas vauvaa on jo pitkään yritetty yhdessä, myös mielikuvat perhe-elämästä ovat pidemmällä.

Isyyttä kannattaa miettiä jo siinä vaiheessa, kun perheenlisäystä alkaa suunnitella.

– Lähtökohtana pitäisi olla, että molemmat vanhemmat tulevat neuvolaan jo ensikäynnille. Lapsi on yhteinen juttu, Tikka sanoo.

Isyyteen sitoutumisella on Tikan mukaan suuri merkitys niin lapselle, isälle itselleen kuin parisuhteellekin.

– Miehen tehtävä on myös auttaa siinä, että äidillä on elämää kodin seinien ulkopuolellakin.

Vauva 8/16

Työäiti&koti-isä

Isän hoiva on erilaista kuin äidin – mutta yhtä hyvää

Näinhän se on. Menin itse töihin kun nuorin lapsi oli 7 kuukauden ikäinen, isä jäi kotiin lasten kanssa. Hyvin nuo kasvoivat, kehittyivät ja ovat iloisia koululaisia nyt. Isä oli kotona kunnes nuorimmainen oli 3-vuotias, hyvin sujui kaikki ja mulla oli elämä helppoa, ei tarvinnut huolehtia työmatkoilla lasten viemistä hoitoon ja hakemista hoidosta sun muuta. Äitiyden paremmuuden toitotus taitaa olla vaan naisten toive saada olla kotiäitejä. Entäs isät, jotka haluavat olla koti-isiä? Meillä...
Lue kommentti

On melko tavallista, että lapsi käyttäytyy eri tavoin eri vanhemman seurassa, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila kertoo.

Olen kohta kaksivuotiaan lapsen äiti ja ihmeissäni hänen käytöksestään – tai pikemminkin sen eroista riippuen siitä, onko lapsi minun vai isänsä seurassa.

Esimerkiksi lähdöt päiväkotiin ovat minun kanssani mahdotonta rimpuilua. Isän kanssa siirtymätilanteet sujuvat paljon helpommin.

Samoin lapsi saattaa olla isänsä kanssa kaksin rauhallinen ja hyväntuulinen, mutta minun saapuessani paikalle ääni kellossa muuttuu välittömästi: lapsi heittäytyy lattialle, haluaa syliin ja siitä pois, eikä mikään tunnu olevan hyvin.

Olemme mieheni kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksessa ja sanoitamme tilanteita mielestäni samalla tavalla, mutta nyt olen alkanut miettiä, onko syy lapsen kiukutteluun todella minussa. Mitä voisimme tehdä?

Hämmentynyt

Ei ole tavatonta, että lapsi toimii eri tavalla eri vanhemman kanssa. On hienoa, että katsot tilannetta kokonaisuutena. Niin helposti voisi tulla ajatelleeksi yksiviivaisesti vaikka niin, että lapsi on vain tahallaan hankala.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa?

Ensimmäisen ikävuoden aikana lapselle muodostuu vuorovaikutuksesta niin sanottuja oletusmalleja. Stressaavissa tilanteissa lapsella herää tarve saada vanhemmalta lohtua ja turvaa. Hän reagoi tällöin itselleen tyypillisellä strategialla, jolla varmistaa saavansa huomiota ja hoivaa. Siten hän pyrkii turvaamaan eloonjäämismahdollisuutensa.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi ikään kuin liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa? Tällainen ristiriitainen kiintymysmalli voi muodostua, jos vanhempi vastaa lapsen kiintymystarpeisiin epäjohdonmukaisesti: toisinaan lempeää ymmärrystä tarjoten, toisinaan välinpitämättömyyttä tai rajoja ilmaisten.

Kuvaat erityisesti ero- ja kohtaamistilanteita. Nämä ovat tyypillisesti tunnelatautuneita hetkiä, jotka aktivoivat lapsen kiintymyssuhdestrategioita. Lapsi kaipaa silloin stressilleen turvallista säätelijää.

Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätely kehittyy. 

Taaperoikäinen voi myös pyrkiä hallitsemaan vuorovaikutusta tunteillaan. Uhmaikää lähestyvä kaksivuotias testaa rajojaan. Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätelykapasiteetti kehittyy. Vanhemman epäjohdonmukaisuus taas lisää vettä valtataisteluiden myllyyn.

Kokeile erotilanteiden ennakointia. Valmistaudu etukäteen ja päätä pysyä itse rauhallisena ja turvallisena. Kiinnitä huomiota siihen, että elekielesi viestii empatiaa ja että sanasi vahvistavat tätä. Asennoidu lempeän leikillisesti: ”Hei, höpönassu, otetaanko tänään aikaa pukemisessa? Saadaanko meille enkat?”

Jos joskus on mahdollista, voit huomiota herättämättä videoida lähtötilanteitanne ja katsoa niitä jälkikäteen. Pyri silloin miettimään, miltä kyseinen tilanne lapsesta tuntuu. Mitä tunteita ja ajatuksia omassa mielessäsi on? Miten mielentilanne näkyvät käyttäytymisessänne?

Vierailija

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Minulla on kaksi lasta, 5-vuotias ja vauva. Kirjoittajan tilanne kuulostaa melko samalta kuin meillä on ollut esikoisen kanssa enemmän tai vähemmän aina. Enemmän nuorempana, vähemmän nykyään. Lapsi on saanut kovimmat raivokohtaukset minulle, kiukuttelee esim. päiväkotiaamuina ihan eri tavalla minulle, isänsä kanssa on hyvin reipas. Nyt hän testailee rajojaan minuun, esimerkiksi uhmaa minua ihan eri tavalla kuin isäänsä. Toisaalta hän kertoo minulle vaikeista ja ristiriitaisista asioista...
Lue kommentti
Äiti -68

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Kuulostaa tutulta ja varmaan tämä on aika normaalia. Minusta se kertoo lapsen henkisen vahvuuden ja minuuden kehittymisestä. Usein äiti hoivaa ja on vauvasta muutamaan vuoteen asti enemmän lapsen kanssa. Isän osuus lisääntyy usein iän myötä. Jokaisen täytyy saadaa purkaa tunneskaalaansa ja äitihän se tutuin ja turvallisin on, jolle sen voi tehdä pelkäämättä mitään.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Hyvä ikä pottaharjoittelun aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla.

Kun vaipoista luopuminen häämöttää, tärkeintä on leppoisa ilmapiiri: otetaan tämä rennosti.

Lapsen silmissä potta voi olla jännittävä kapistus. Yhtäkkiä pissa ja kakka pitäisi tehdä istuen, potta voi tuntua viileältä ja siihen osuessaan pissakin pitää ääntä. Hui!

Pottaa voikin ensimmäisenä kokeilla rohkea nalle, tai potalla voi käydä istuskelemassa vaatteet päällä. Ja kyllä, (puhtaan) potan saa laittaa vaikka päähän! Potasta tulee tuttu ja kiva asia.

Suotuisa aika pottatreenien aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla tai kun lapsi malttaa muutenkin istua hetken aloillaan, esimerkiksi television ääressä.

Taaperon kiinnostus isompien lasten pottailuun tai siihen, miten äiti ja isä käyvät vessassa, on myös merkki siitä, että potta on tervetullut taloon.

Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Sitten onkin hyvä muistaa, että kuivaksi opettelu ei ole kilpailu. Vaikka naapurin Oiva jo osaisi, vertailu kannattaa unohtaa. Jokainen lapsi oppii kuivaksi – omassa tahdissaan.

Ensimmäiset pottakokeilut kannattaa ajoittaa esimerkiksi lounaan ja päiväunien väliin ja lukea potalla vaikka pieni kirja. Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Ja kun pottaan sitten ilmestyy jotain, on yhteisen ilon aika!

Asiantuntijana MLL:n Vanhempainpuhelimen päivystysohjaaja Laura Pilkama

3 x näin se sujuu

  • Aloita pottailu silloin, kun arjessa ei ole muita suuria muutoksia meneillään.
  • Älä stressaa takapakeista. Kiinnostus pottailuun saattaa välillä kadota mutta palaa kyllä.
  • Kehu onnistumisista!
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.