Lapsi tykkää väreistä ja muodoista, vanhempi siitä, että lelu on kestävä ja turvallinen.

1. Turvallista luonnonkumia

FanFan-peura, hinta: 21,90 e, ikäsuositus: 0 kk +

Kuuluisan Sophie la girafen ystävä FanFan-peura on mainio purulelu pienelle. Kun lapsi opettelee tarttumaan esineeseen, kevyestä lelusta on hyvä napata kiinni. Luonnonkumista FanFania voi pureskella surutta, kun ikenet kutiavat. Vauvan on helppo erottaa purulelun tummat silmät ja täplät. Lapsi oppii tunnistamaan lelun myös sen tuoksusta. Kun lelua puristaa, se vinkaisee veikeästi. Toimii myös taaperon leikeissä. sophielagirafe.fi

2. Puuhamattojen aatelia

Skip Hop Explore & More -leikkimatto, hinta: 109 e, ikäsuositus: 0 kk +

Värikkäässä leikkimatossa on yli 20 erilaista soivaa, helisevää, vilkkuvaa ja liikkuvaa toimintoa, joita lapsi voi tutkia selällään, vatsallaan tai istuen. Matosta voi myös irrottaa leluja vauvalle. Matolla leikkiessään vauva oppii hallitsemaan kehoaan ja koordinoimaan liikkeitään. Leikkimatolla opiskellaan myös syy-seuraus-suhdetta: kun osun tähän, kuuluu rapinaa. Lelukaaressa on tasku älypuhelimelle, johon saa tallennettua lapsen leikit. skiphop.com

3. Rohkaisee kävelemään

BR Potkutteluponi, hinta: 54,99 e, ikäsuositus: 10 kk +

Iloisen värisessä potkutteluponissa on tekemistä niin vauvalle kuin taaperolle. Vauvaikäiselle poni toimii puuhakeskuksena, sillä menopelin pyöristä ja kyljistä löytyy innostavaa ihmeteltävää. Onnistumisen tunne on suuri, kun muotopalikka sujahtaa oikeasta reiästä sisään. Ensiaskeleitaan ottava pieni voi käyttää ponia taaperokärrynä. Isompi taas potkuttelee ratsun selässä ympäri asuntoa. Istuimen alla on tavaratila, johon on hyvä piilottaa aarteita. br-lelut.fi

4. Keskittymiskyky kasvaa

Brio My First -junasetti, hinta: 49,90 e, ikäsuositus: 12 kk +

Junarata on pienen veturikuskin unelma. Pelkistetystä ratasetistä on hyvä aloittaa leikki, joka vie mennessään. Radan rakentelu vaatii lapselta sorminäppäryyttä ja harjaannuttaa keskittymiskykyä. AA-paristolla toimiva sähköjuna lähtee liikkeelle, kun painaa nuolta veturin katossa. Ensirata sopii yhteen Brion perinteisen puuradan kanssa, joten settiä voi kasvattaa, kun lapsen into junailuun lisääntyy. brio.fi

5. Hakka ja ksylofoni samassa

Hape Soitinpenkki, hinta: 34,50 e, ikäsuositus: 12 kk +

Soitinpenkki yhdistää kaksi lelua: hakan ja ksylofonin. Käden motoriset taidot kehittyvät vasaralla paukuttaessa. Kun lapsi napauttaa nuijalla palloja, ne soittavat säveliä pudotessaan ksylofonin kielien päälle. Ksylofoni on irrotettavissa yhteisiin musiikkihetkiin. Valmistaja lahjoittaa jokaista ostettua soitinpenkkiä kohden lelun apua tarvitsevien maiden lapsille. hape.com

6. Turvallinen tapa harjoitella keittiöhommia

PlanToys leikattavat hedelmät, hinta: 24,90 e, ikäsuositus: 12 kk +

Ihanat leikattavat hedelmät ovat "minä itse" -vaiheessa turvallinen tapa opetella veitsellä leikkaamista. Hedelmät voi ottaa mukaan myös kauppa- ja roolileikkeihin. Erilaisiin ruoka-aineisiin tutustuminen leikin kautta voi kannustaa lasta maistamaan ruokia myös päivällispöydässä. Pian lapsi voi ottaa osaa myös oikeaan ruuanlaittoon. Pakkaukseen sisältyy leikkuulauta, veitsi ja viisi leikattavaa hedelmää. plantoys.com

7. Kehittää käden ja silmän yhteistyötä

Janod pinottavat leikkikuutiot, maatila, hinta: 29,90 e, ikäsuositus: 12 kk +

Sorminäppäryys sekä käden ja silmän yhteistyö harjaantuvat kuutiotornia rakentaessa. Kovapahviset palikat voi pinota myös sisäkkäin koon tai katolla olevien numeroiden mukaiseen järjestykseen. Missä asuu pupu? Missä lehmä? Entä kana, hevonen tai maanviljelijä? Leluun kuuluville puisille figuureille on hauska etsiä karsinaa tai kotia. Lapsen kanssa voi yhdessä nimetä eläimiä ja miettiä, minkälaista ääntä ne pitävät. Puuleluja voi hyödyntää myös muissa leikeissä. janod.com

8. Tutki yhdessä lapsen kanssa

Äkkää ja tökkää ulkona -kirja, hinta: 19,90 e, ikäsuositus: 12 kk +

Tökkää toukkaa, joka on pisin. Missä lammikossa on kolme kalaa? Kuka näyttää surulliselta? Värikkäillä sivulla seikkaillaan niin tivolissa kuin puutarhassa ja tunnistetaan värejä ja tunteita, etsitään asioita ja eroavaisuuksia sekä lasketaan. Kirjasta löytää aina uusia ulottuvuuksia. Lukeminen kartuttaa lapsen sanavarastoa ja vahvistaa keskittymistä sekä lapsen ja vanhemman välistä suhdetta. lastenkeskus.fi

9. Kelpaa myös sisustuselementiksi

Done By Deer -puukeinu, hinta: 59,95 e, ikäsuositus: 12 kk +

Lapset rakastavat keinumista! Se on erinomainen tapa harjaannuttaa motorisia taitoja kokonaisvaltaisesti. Keinuminen myös rauhoittaa lasta. Nostalgisessa puisessa vauvakeinussa on korkea ja tukeva selkänoja. Edessä olevia puuhelmiä on hauska pyöritellä. Tyylikäs sisustuselementti, jota ei tarvitse piilottaa kaappiin. Voidaan kiinnittää kattoon tai ovenkarmiin nailonnaruistaan. Kiinnityskoukut hankittava erikseen. Painoraja 30 kg. donebydeer.com

10. Hienomotoriikan hiomiseen

Goula ensimosaiikki, hinta: 26,50 e, ikäsuositus: 24 kk +

26 osaa sisältävässä ensimosaiikissa on sopivasti haastetta taaperolle. Rakentelupeli opettaa värejä ja kehittää hienomotorisia taitoja. Tarkoitus on täyttää erilaisten pelialustojen reikiä oikeanvärisillä palikoilla. Luovuus on sallittu, ja alustat voi värittää palikoilla myös omannäköisiksi. Pakkauksessa on kuusi valmiiksi kuvioitua alustaa sekä kuvallinen peliohje. goula.es/en/home-goula

11. Kehittävät mielikuvitusta

Oppi & ilo Taaperon kanssa -kortit, hinta: 14,90 e, ikäsuositus: 1–3 v

Mainiot puuhakortit sisältävät 50 erilaista puuhaa 1–3-vuotiaille ja heidän vanhemmilleen. Rakenna taaperopiilo pahvilaatikosta, keilaa lapsen kanssa pallolla ja tyhjillä talouspaperirullilla, ilmeilkää tunteita tai tehkää maalarinteipistä lattialle liikennekaupunki. Korteissa on huomioitu lapsen eri ikäkaudet ja niissä kerrotaan, mitä taitoja puuhat kehittävät. oppijailo.fi

12. Tästä alkaa rakentelu

Lego Duplo Maailman ympäri, hinta: 119,99 e, ikäsuositus: 2–5 vuotta

Taaperoille suunnattu Maailman ympäri -pakkaus tutustuttaa lapsen muun muassa Afrikan ja Aasian elämään ja eläimistöön. Eri mantereiden välillä voi tehdä tutkimusretkiä lentokoneella tai veneellä. Settiin kuuluu viisi Lego Duplo -hahmoa, 17 eläintä ja palikoita. Legojen parissa voi puuhastella pienikin: ensimmäiset leikit ovat palikoiden purkamista. Pian lapsi osaa jo rakentaa tornin. Legot kehittävät lapsen hienomotoriikkaa ja luovuutta. lego.com

Vauva 11/16

Teemusta, 22, vauvan syntymä tuntui yhtä aikaa hienolta, oudolta ja pelottavalta. Lue myös puolison näkemys tilanteesta.

”Kun Jenna joutui raskauden puolivälissä Helsinkiin sairaalaan, lähihoitajaopintojeni teoriaosuutta oli jäljellä enää pari viikkoa. Mietin, että mitähän tässä on tapahtumassa.

Jouduin keskeyttämään opinnot, mutta se jäi nopeasti mielestä.

Asuin Jennan sairaala-ajan hänen kaverinsa luona Vantaalla. En ollut ikinä ajanut autoa Helsingissä mutta nyt ravasin kaupunkien väliä aamuin illoin. Iltaisin tuntui hirveältä jättää Jenna yksin sairaalaan. Olisin halunnut pystyä kertomaan, kauanko tätä jatkuu.

Kun lääkäri totesi, ettei lapsi välttämättä selviä sektiosta tai ajasta sen jälkeen, pelkäsin eniten sitä, että menetän synnytyksessä molemmat, sekä lapsen että Jennan.

Näin Noonan ensimmäisen kerran, kun työnsin häntä keskoskaapissa kohti teho-osastoa. Kaapissa näin vilauksen pikku otuksesta, joka oli kääritty folioon. Folion raosta katsoivat pienet silmät. Oli vaikea tajuta, että noin pieni oli oikea ihminen.

Oli helpotus, kun Jenna viikon kuluttua pääsi pois sairaalasta ja muutimme Ronald McDonald -taloon sairaalan lähelle. Sain olla koko ajan Jennan kanssa.

Kaapissa näin vilauksen pikku otuksesta, joka oli kääritty folioon. Folion raosta katsoivat pienet silmät.

Minun oli vaikea hyväksyä, että Noonaa hoitivat muut kuin me. Ajattelin, että tärkein tehtäväni oli pitää Jennasta huolta: tuoda ruokaa ja puhua rauhallisia. Että Noona selviää kyllä.

Välillä tuntui, että olin todella yksin, sillä en puhunut omista tunteistani kenellekään.

Kaiken keskellä yritin ymmärtää, että meillä ylipäätään on lapsi. En ollut pitänyt sylissä edes tavallisen kokoista vastasyntynyttä ja nyt sain ensikosketukseni lapsiin voipaketin kokoisen vauvan kanssa.

Pelkäsimme joka päivä, että Noonan tilassa tulisi takapakkia.

Kun Noona muutti sairaalasta kotiin, aloin vihdoin uskoa, että tässä on todella meidän oma lapsemme. Olin kuitenkin ollut niin intensiivisesti Jennan tukena, että en ollut ajatellut ollenkaan omaa hyvinvointiani.

Varasin ajan psykiatriselle hoitajalle ja kävin juttelemassa. Puhuimme siitä, miltä lapsen saaminen oli minusta tuntunut: hienolta, oudolta, pelottavalta. Kaikki oli tapahtunut liian äkkiä, eivätkä ajatukseni olleet pysyneet mukana.

Kotona vielä ensimmäiset puolitoista vuotta menivät Noonan pienten kilojen kanssa taistellessa. Kun Noona tuli kipeäksi, hän lopetti syömisen. Hän oli sairaalassa ainakin kymmenen kertaa. Onneksi olimme tottuneet siihen ja osasin luottaa, että sairaalassa Noonalla on hyvä olla.

Kaikki oli tapahtunut liian äkkiä, eivätkä ajatukseni olleet pysyneet mukana.

Noona ottaa edelleen päivittäin lääkettä kroonisen keuhkotaudin vuoksi. Toiset lääkkeet ovat aina mukana siltä varalta, että Noona juoksee ulkona liian lujaa ja saa hengitysvaikeuksia.

Nyt kaikki tuntuu kuitenkin tasapainoiselta. Jatkuva pelko on vaihtunut siihen, että huomaan, kuinka Noona kasvaa päivä päivältä

Parasta on saada seurata hänen 3-vuotiaan mielikuvitustaan. Kun Noona etsii keittiön pöydän alla näkymättömiä hiiriä, on turvallinen olo.”

Jenna, 28, tunsi itsensä ensimmäistä kertaa äidiksi, kun hän sai vauvan paitansa alle kenguruhoitoon. Lue myös puolison näkemys tilanteesta.

”Raskausviikolla 29 jouduin kiireelliseen sektioon. Ennen leikkausta hoitajat kertoivat, että saisimme nähdä tyttäremme Noonan heti leikkauksen jälkeen. Emme kuitenkaan ehtineet, kun Noona vietiin jo pois. Taisin silloin sanoa Teemulle, että Noona ei ole hengissä.

Heräämössä näin kuvan vauvastamme, joka painoi alle 900 grammaa. Noona makasi keskoskaapissa eikä näyttänyt tavalliselta vauvalta. Oli outoa, että hänestä lähti piuhoja ja letkuja joka suuntaan.

Pääsin katsomaan Noonaa teho-osastolle vasta seuraavana päivänä. Kun näin hänet, en osannut ajatella, että siinä oli minun lapseni.

Kiintyminen oli vaikeaa, sillä pelko menetyksestä oli niin iso. Kun hoitaja sanoi, että saisimme laittaa kädet Noonan kaappiin, en uskaltanut koskea. Pelkäsin, että vauva hajoaa. Tuntui pahalta liikkua sairaalan yleisissä tiloissa, sillä muilla oli lapsi mukanaan, mutta minulla ja Teemulla ei.

Kiintyminen oli vaikeaa, sillä pelko menetyksestä oli niin iso.

Ensimmäistä kertaa tunsin itseni äidiksi, kun sain Noonan muutaman päivän ikäisenä paitani alle kenguruhoitoon. Vaikka Noona oli pelottavan pieni, hänen lämpönsä tuntui hyvältä rintaani vasten. Viimein hän oli lähelläni.

Myöhemmin Noona siirrettiin lähelle kotiamme Lappeenrannan sairaalaan, jossa häntä hoidettiin vielä kaksi kuukautta. Oli oudon ihanaa totutella siihen, että myös minä ja Teemu saimme vaihtaa Noonan vaipat ja hoitaa häntä.

Pelottavinakin hetkinä auttoi, että saimme kysyä Noonan voinnista milloin vain, vaikka keskellä yötä. Hoitajat osasivat aina vastata.

Kolmen kuukauden ikäisenä Noona pääsi muuttamaan kotiin, ja alkoi totuttelu tavallisempaan lapsiperheen arkeen. Olimme oppineet sairaalassa tietyn päivärytmin: maitoa kolmen tunnin välein. Se rauhoitti minua kotonakin. Tiesin, mitä piti tehdä.

Myöhemmin arkeen taaperon kanssa on liittynyt paljon kinaa ja uhmaa, ja minun on ollut vaikea hyväksyä omia negativiisiakin tunteitani. Hetken aikaa ajattelin, ettei Noonan uhmaikä voi enää pahentua, ja sitten se paheni taas.

Noona koettelee rajojaan jatkuvasti, ja kun hän ei kaupassa osaa päättää, istuisiko rattaiden kyydissä vai kävelisikö, alkaa huuto ja raivoaminen. Niissä tilanteissa tuntuu, etten saisi itse kiukustua ollenkaan. Huomaan ajattelevani, että pitäisi olla vain iloinen, että lapsi on tässä. Vaikka eihän se ihan niinkään mene.

Olen iloinen, että pysyimme pahimpina aikoina Teemun kanssa samalla puolella.

Tiedostan kyllä, että kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja ja normaaleja ja että minun ei pitäisi tuntea niistä syyllisyyttä. Mutta kun Noonan elämä on ollut niin pienestä kiinni, syyllistän itseäni todella herkästi.

Kun nyt mietin Noonan ensimmäisiä kuukausia, olen iloinen, että pysyimme pahimpina aikoina Teemun kanssa samalla puolella. Pelottavissakaan tilanteissa emme riidelleet keskenämme.

Luulen, että Teemu yritti pitää minua kasassa, vaikka oli itsekin todella väsynyt. Kun minua itketti, Teemu muisti aina sanoa, ettei Noona voisi olla paremmassa hoidossa. Olen hänelle kiitollinen. Kovin moni parikymppinen ei pystyisi samaan.”