Nuori on levoton, ärtyisä ja alakuloinen. Onko hän masentunut?

Taas se teini vain tiuskii! Ja paiskoo ovia. Ja sitten mököttää koko illan huoneessaan.

Onko tämä nuorelta normaalia käyttäytymistä vai ei? Vai onko nuori masentunut?

Ärtyisyys ja levottomuus kuuluvat murrosikään

Kun pahin murrosikä iskee, voi olla toisinaan vaikea sanoa, mikä on nuorelta normaalia käytöstä ja mikä ei.

Murrosiässä on normaalia käyttäytyä ajoittain huonosti, olla ärtyisä ja levoton sekä tuntea masennusta ja alakuloa ilman, että voidaan puhua varsinaisesta masennuksesta.

Nuoren masennus: tarkistuslista

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetissä on tarkistuslista, jonka avulla vanhempi voi kartoittaa nuoren vointia.

Mieti, kuinka moni seuraavasta kymmenestä väittämästä kuvaa lastasi ja vastaa väitteisiin kyllä tai ei.

  1. Nuori on kiinnostunut ikäisilleen tyypillisistä harrastuksista ja tekemisistä.
  2. Nuorella on oman ikäisiään ystäviä tai kavereita.
  3. Nuori selviytyy koulusta.
  4. Nuori uskaltaa olla ja näyttää olevansa eri mieltä vanhempiensa kanssa.
  5. Nuori osaa käyttäytyä eri tilanteissa ikäänsä vastaavalla tavalla.
  6. Ystävien teot ja oman käytöksen vertaaminen niihin tuntuu vanhempien mallia tärkeämmältä.
  7. Nuori näkee tulevaisuuden pääasiallisesti myönteisessä valossa.
  8. Nuori kykenee erottamaan todelliset ja kuvitellut tapahtumat ja asiat toisistaan.
  9. Nuori erottaa, mikä on periaatteessa oikein ja väärin.
  10. Nuorella ei ole täysin epärealistisia kuvitelmia omista kyvyistään tai mahdollisuuksistaan.

Nuoren masennus: milloin hoitoon?

Mitä useampaan yllä olevista kohdista vastasit ei, sitä todennäköisempää on, että nuoren tilanteesta kannattaa keskustella ulkopuolisen auttajan kanssa.

Yleensä ulkopuolisen avun hakemista suositellaan, jos nuoren alakuloisuuden ja masennuksen tunteet kestävät yli kaksi viikkoa, eikä nuori selviä koulusta tai vietä aikaa kavereiden kanssa.

Ammattiauttajaa tarvitaan välittömästi, jos nuori pyytää itse apua, viiltelee tai vahingoittaa muuten itseään.

Jos epäilet masennusta, hakekaa apua nuorelle ajoissa

Muista, että masennukseen kannattaa hakea apua mieluummin liian herkästi kuin jäädä seurailemaan tilannetta itse. Ajoissa aloitettu hoito tehoaa yleensä hyvin.

Vanhemman on lohdullista tietää, että nuoruudessa on hyvät mahdollisuudet korjata ja paikata pieniä ja suurempiakin mielenterveyden säröjä.

Nuoruudessa tehdyt korjaukset ovat lopputulokseltaan usein jopa aikuisuudessa tehtyjä eheämpiä ja pysyvämpiä.

Mistä nuorelle apua?

Lähimmät ammattiauttajat, eli terveydenhoitajan ja kuraattorin, löydätte omalta koululta. He neuvovat tarvittaessa paikat, josta löydätte lisäapua.

Nuoren vointia voidaan arvioida myös esimerkiksi kotikunnan terveysasemalla.

Lähde

Mll.fi: Onko nuorella kaikki hyvin?

Lue lisää

Meidänperhe.fi: Lapsen yksinäisyys

Meidänperhe.fi: Onko lapsesi masentunut?

Väestöliitto.fi: Nuoren masennus

Terveyskirjasto.fi: Lapsen ja nuoren masennus

Vierailija

Tunnista nuoren masennus

Onko lapsesi masentunut - tarkista nämä kymmenen kohtaa! Hei hermannit nytten, pitääkö tässä nyt kaikki artikkelit käydä läpi toteemassa miten kaukana todellisuudesta mennään? Masennuksen pystyy tunnistamaan tasan yhdellä kysymyksellä: "Nautitko elämästäsi?" Tasan kohta 7. oli oikein, muut 9 pelkkää filleriä? Masennuksessa on se kelju juttu että masentuneiden itsetunto laskee, jolloin he eivät viitsi häiritä toisia ongelmillaan vaan mieluummin esittävät normaalia vaikka tilanne olisi kuinka...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ei, et ole epäonnistunut kasvattajana. Aivojen mullistus murrosiän kynnyksellä heikentää lapsen kykyä empatiaan, mutta onneksi vain hetkeksi.

Läski! Vammainen! Näillä sanoilla esiteinit keskustelevat luokan whatsappissa. Mikä niitä vaivaa, ihmettelee aikuinen.

Osa esimurrosikäisistä on kaverisuhteissaan ilkeitä ja epäempaattisia. Luokkahenki oli vielä viime vuonna ihan hyvä, mutta nyt se on mennyttä, kun toisten ulkonäköä arvostellaan ja joku suljetaan kaveripiirin ulkopuolelle hylkiöksi.

Esimurrosiässä aivot ovat kovimmassa kehitysvaiheessa sitten varhaislapsuuden.

Yksi syy tähän löytyy aivoista. Esimurrosiässä aivot ovat kovimmassa kehitysvaiheessa sitten varhaislapsuuden. Etuotsalohkojen kehitys kestää pitkään. Etuotsalohkoja tarvitaan esimerkiksi oman toiminnan kontrollointiin sekä oman sen tarkasteluun ikään kuin ulkopuolisen silmin. Murrosiässä näissä toiminnanohjaukseksi kutsutuissa taidoissa tapahtuu notkahdus, mikä saattaa selittää sen, että nuori käyttäytyy yhtäkkiä epäempaattisesti.

Ole sinä lisäaivo

Murrosikäisen kykyä myötätuntoon heikentää aivomyrskyn lisäksi se, että hänen huomionsa on muissa asioissa. Nuorella on täysi työ miettiä, kuka ja millainen hän on. Se voi viedä huomiokykyä toisten tunteiden ymmärtämiseltä.

Järjettömältäkin tuntuvan toiminnan taustalla on yleensä jokin logiikka. Usein se liittyy siihen, että kaikki ihmiset haluavat olla tärkeitä toisten silmissä. Koviksen lailla käyttäytyvä jenginjohtajakin tekee sitä, millä uskoo saavansa muilta arvostusta.

Auta lasta miettiään, miltä hänestä itsestään tuntuisi, jos häntä kohdeltaisiin samoin.

Toimi sinä lapsen lisäaivoina ja auta häntä miettimään, miltä hänen toimintansa muista tuntuu ja miltä hänestä itsestään tuntuisi, jos häntä kohdeltaisiin samoin. Miltä hylkääminen voisi tuntua? Miten eri tilanteissa voisi käyttäytyä hedelmällisemmin?

Puhu tunteista

Tunne- ja empatiataitoja opitaan kaikessa vuorovaikutuksessa. Tutkimusten mukaan lapset, joiden vanhemmat käyttivät paljon mielentiloja kuvaavia sanoja puhuessaan lasten kanssa, kun nämä olivat vauvoja, pärjäsivät toisten ajatusten ymmärtämistä vaativissa tehtävissä nelivuotiaina keskivertoa paremmin.

Samoin lasten, joiden vanhemmat käyttivät paljon lapsen haluja ja tarpeita kuvaavia sanoja lapsen ollessa parivuotias, havaittiin selviytyvän empatiaa vaativista tehtävistä kuusivuotiaina paremmin kuin muut ikäisensä.

Empatiataitojen oppiminen jatkuu pitkään. Myös teini-ikäisen vanhemmat voivat näyttää esimerkkiä: puhua tunteistaan, sanoittaa mielentilojaan ja ajatuksiaan, kertoa, miltä teinin käytös heistä tuntuu ja kysellä, miltä heidän käytöksensä teinistä tuntuu.

Empatian kannalta ykköstaito on mielikuvitus.

Taitoja, ei vain tunnetta

Empatia ei ole vain tunne, vaan yhdistelmä erilaisia taitoja. Vähän samaan tapaan kuin musikaalisuus, joka vaatii tarkkaa kuuloa, hyvää hienomotoriikkaa ja paljon muuta. Empatian kannalta ykköstaito näyttäisi olevan mielikuvitus. Mitä paremmin pystymme kuvittelemaan asioita, sitä helpommin voimme arvella, mitä toinen ihminen ajattelee. Tämä on tärkeää, jotta voimme asettua toisen asemaan.

Empatiataitoihin kuuluu myös kyky huomata ja tulkita toisten tunnetiloja esimerkiksi ilmeistä, kehonkielestä ja äänenväristä. Kaikkia näitä taitoja voi harjoitella.

Älä sammuta sitä

Entä jos perheessä aikuisetkaan eivät ole kovin empaattisia? Silloin on vaikea opettaa myötätuntoista käytöstä myöskään lapsille. Vanhemman epäempaattisuus on voinut syntyä monesta syystä elämänhistorian varrella. Onneksi empatiataitoja voi opetella läpi elämän.

Aikuisen empatia voi olla hukassa myös ympäristön vuoksi. Kilpailua ja ihmisen erillisyyttä korostavat ympäristöt, kuten työpaikat, joissa tärkeintä on rahan haaliminen, sammuttavat tehokkaasti empatiaa. Samoin tekee mikä tahansa epäinhimillistävä ympäristö. Esimerkiksi liikenteessä toisia liikkujia ajatellaan helposti kasvottomina autoilijoina tai pyöräilijöinä.

Nettiä ja somea syytetään usein empatian tuhoamisesta. Vielä ei ole tieteellisiä tutkimuksia siitä, mitä runsas netin ja somen käyttö tekee empatiataitojen kehittymiselle. Se kuitenkin tiedetään tutkitusti, että internet on vaikea ympäristö myötätunnolle. Nettikeskusteluissa emme näe toisen ihmisen silmiä, kasvojen ilmeitä, suupielien nykimistä, vaivihkaista ilmeen muuttumista hymystä pettymykseen.

Tätäkin asiaa kannattaa vanhempien avata teineilleen.

Asiantuntijana psykologi ja tutkija Katri Saarikivi Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä.

Tapahtui tosielämässä

”Lapsi ihmetteli: Miten sä voit olla niin kiinnostunut mun elämästä, kun mä en ole yhtään kiinnostunut sun?”

Maria

”Synttärijuhlilla johtajatyttö sanoi, että nyt jaetaan porukka kahtia, rumiin ja kauniisiin. Ja näin tehtiin.”

Sanna

”Mitä liikkuu sen äidin päässä, jonka mielestä on ok, että tytär kutsuu synttäreille luokan 12 tytöstä 11?”

Virva

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nuoret kaipaavat enemmän arkista puuhastelua yhdessä vanhempiensa kanssa, selviää tuoreesta kyselystä.

– On outoa, etteivät joidenkin luokkakavereiden vanhemmat tiedä, missä lapsi on. Ne voisivat yrittää tehdä joskus jotakin yhdessä, koska kyllä monet varmasti haluavat olla yhdessä vanhempien kanssa, vaikka esittäisivätkin jotain muuta, sanoo Peppi, 15, Meidän Perheen haastattelussa.

Sama tulos nousi esiin tuoreessa Elisan teettämässä kyselyssä, jossa selvitettiin 15–17-vuotiaiden suomalaisnuorten ajatuksia perheen ja ystävien välisestä vuorovaikutuksesta.

Yli puolet nuorista haluaisi tehdä enemmän asioita yhdessä vanhempiensa kanssa. Kaikkein toivotuinta oli tavallinen arkinen yhdessäolo, kuten juttelu, pelailu ja muu yhdessä tekeminen. Toisena nuorten toivelistalla olivat yhteiset harrastukset ja liikunta, ja kolmantena yhteiset ruokailuhetket vanhempien kanssa.

Kyselyyn vastanneista yli puolet ei jutellut vanhempiensa kanssa päivittäin kuin korkeintaan kymmenen minuuttia. Joka viides ei jutellut pidempään edes viikottain.

– Yhteistä aikaa ei voi korvata millään, sanoo sosiaalipsykologi ja Mitä minä teen tämän teinin kanssa -kirjan kirjoittaja Janne Viljamaa.

– Lapsi voi testata rajojaan vain turvallista aikuista vasten, joka on fyysisesti paikalla, kysyy ja kuuntelee. Aikuinen on peili, josta epävarma teini näkee itseänsä, Jos peili on aina pois, teini ei saa palautetta.

Ei kannata lukkiutua ajattelemaan, että teini-iässä vain kaverit ovat tärkeitä. Vanhemmat ovat myös.

Myös kyselyn perusteella vaikuttaa, että vanhempien kanssa vietetty aika lisää nuorten kokemaa onnellisuutta. Mitä enemmän nuoret kertoivat viettävänsä vanhempiensa kanssa aikaa ja mitä enemmän he kokivat saavansa perheeltään tukea, sitä onnellisemmiksi he arvioivat itsensä.

Ei siis kannata lukkiutua ajattelemaan, että teini-iässä vain kaverit ovat tärkeitä. Vanhemmat ovat myös.

– Suosittelen teinien vanhemmille pitkopedagogiikkaa: kun leivotaan yhdessä, kädet taikinassa voi samalla jutella kaikenlaista. Vastaavia hyviä jutteluhetkiä ovat yhteiset automatkat tai vaikka kävelylenkit, Janne Viljamaa sanoo.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.