Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Mitä tapahtuu murkun aivoissa ja miten kommunikoida räiskyvän teinin kanssa?

Miksi teini tulkitsee tunteita oudolla tavalla? Yksi selitys voi löytyä teinin aivoista, jotka kehittyvät kohti aikuisuutta.

Murkun aivot ovat varsinainen työmaa, sillä teini-iässä aivojen hermoverkko on jatkuvassa muutoksessa: osa yhteyksistä vahvistuu ja nopeutuu, osa hiipuu. Jonkin verran syntyy myös uusia yhteyksiä.

Yksi iso myllerrysalue on takaraivon ja ohimolohkon risteyskohdassa. Siellä hermoyhteydet huolehtivat muun muassa kasvojen ilmeiden tunnistamisesta.
Myllerryksen takia teinin tunteiden tunnistuskyky heikkenee ja teini vajoaa ilmeiden ja tunteiden tunnistamisessa ikään kuin kuoppaan.

− Murrosikäinen tunnistaa kasvojen ilmeitä huonommin kuin häntä monta vuotta nuorempi lapsi, selventää aivotutkija ja Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Minna Huo­tilainen.

Väliaikaisessa ilmeiden tulkinnan taantumavaiheessa teini saattaa tulkita herkästi esimerkiksi pelästyneen ilmeen vihaiseksi, toiveen käskyttämiseksi tai huolenpidon kyttäämiseksi.

Olennaista on yhteistyö

Aivojen kehitys ei ole ainoa näkökulma, kun haetaan selityksiä nuoren räiskähtelyyn.

Olennainen asia teinin ja vanhemman välillä on kommunikaatio, sanoo paljon aivo­tutkimusta tehnyt psykologian professori Timo Järvilehto Oulun yliopistosta.

− Aivotoiminnan ymmärtämisestä ei ole teinin kanssa viestiessä apua, hän haastaa.

Järvilehto korostaa, että viestinnässä on kyse yhteistyön luomisesta, ei pelkästä tiedonvälityksestä paikasta A paikkaan B.

− Nuori kokee usein, että häntä yritetään pakottaa johonkin semmoiseen, mihin hän ei halua. Käskyttämistä vastaan on ihan oikein kapinoida, se on tervettä. Lapsen kasvuun ja kehitykseen kuuluu uhmakausia. Niihin kuuluu sekin, että aikuisen sanomiset koetaan uhkana.

Vanhempi voisi vaikka yrittää halata hiiltynyttä teiniä sen sijaan, että hakisi selityksiä räiskähdyksiin nuoren aivoista.

− Halaaminen ei kyllä välttämättä onnistu, itsekin kahden teinin isä hymähtää.

Nuorten maailma on toinen

Vaikka kuinka yrittäisit olla samalla taajuudella ja jopa hauska, vastaan saattaa tulla haistatteluja.

− Me elämme nuorten kanssa eri maailmoissa, joissa asioilla on erilaiset merkitykset. Vanhemmat yrittävät usein empaattisesti asettua nuoren asemaan ja miettiä, millaisia he itse olivat nuorina. Ei se päde enää. Emme me voi ymmärtää, millaista on olla 15-vuotias tänä päivänä, Järvilehto sanoo.

Kyse ei ole siitä, että nuori hyökkäisi aikuisen kimppuun.

− Nuori vain pettyy siihen, ettei aikuinen osaa toimia hänen kanssaan, ja purkaa pettymyksen aikuiseen. Silloin pitäisi ehdottomasti olla provosoitumatta.

Järvilehdon mukaan teinin kanssa kannattaisi yrittää puhua niin, että nuori voi säilyttää itsetuntonsa. Esimerkiksi vitsin teini voi kokea todella alistavana.

Sen lisäksi aikuinen voi miettiä, millaisessa tilanteessa itse voisi käyttäytyä samoin. Kun tulet epäonnisen työpäivän jälkeen väsyneenä kotiin ja joku kysyy viattomasti, onko ruoka jo valmis, saatat kokea sen syytöksenä ja räjähtää.

− Ei ristiriitoja voi nuoren kanssa välttää, eikä se ole tarkoituskaan. Ristiriidat kasvattavat, Järvilehto sanoo.

Susanna Ekfors: Älä taas huuda! Meidän Perhe 2/2012

Lue lisää:

Miksi esiteini raivoaa?

Näin kohtelet murrosikäistä reilusti

Näin säilytät yhtyden teiniisi

Vierailija

Murkkua ei kannata käskyttää, yhteistyö on avainsana

Totta! Joskus ajattelen, että voisi alkaa siivoamaan huonetta, mutta jos äiti tai isä sattuu siinä vaiheessa huoneen ovelle ja käskee siivoamaan, en kyllä todellakaan ala siivoamaan huonetta, ihan vaan kapinoimisen ilosta. :D Siinä sitten vaan suren, miksi iskän tai äitin piti sattua siihen ovelle juuri silloin. En itse kaipaa edes kiitosta siististä huoneesta, vaan koko asiasta menee maku jos vanhemmat kehuu siistiä huonetta. Ihan kuin minusta tulisi jotenkin parempi ihminen vain, koska olen...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ei, et ole epäonnistunut kasvattajana. Aivojen mullistus murrosiän kynnyksellä heikentää lapsen kykyä empatiaan, mutta onneksi vain hetkeksi.

Läski! Vammainen! Näillä sanoilla esiteinit keskustelevat luokan whatsappissa. Mikä niitä vaivaa, ihmettelee aikuinen.

Osa esimurrosikäisistä on kaverisuhteissaan ilkeitä ja epäempaattisia. Luokkahenki oli vielä viime vuonna ihan hyvä, mutta nyt se on mennyttä, kun toisten ulkonäköä arvostellaan ja joku suljetaan kaveripiirin ulkopuolelle hylkiöksi.

Esimurrosiässä aivot ovat kovimmassa kehitysvaiheessa sitten varhaislapsuuden.

Yksi syy tähän löytyy aivoista. Esimurrosiässä aivot ovat kovimmassa kehitysvaiheessa sitten varhaislapsuuden. Etuotsalohkojen kehitys kestää pitkään. Etuotsalohkoja tarvitaan esimerkiksi oman toiminnan kontrollointiin sekä oman sen tarkasteluun ikään kuin ulkopuolisen silmin. Murrosiässä näissä toiminnanohjaukseksi kutsutuissa taidoissa tapahtuu notkahdus, mikä saattaa selittää sen, että nuori käyttäytyy yhtäkkiä epäempaattisesti.

Ole sinä lisäaivo

Murrosikäisen kykyä myötätuntoon heikentää aivomyrskyn lisäksi se, että hänen huomionsa on muissa asioissa. Nuorella on täysi työ miettiä, kuka ja millainen hän on. Se voi viedä huomiokykyä toisten tunteiden ymmärtämiseltä.

Järjettömältäkin tuntuvan toiminnan taustalla on yleensä jokin logiikka. Usein se liittyy siihen, että kaikki ihmiset haluavat olla tärkeitä toisten silmissä. Koviksen lailla käyttäytyvä jenginjohtajakin tekee sitä, millä uskoo saavansa muilta arvostusta.

Auta lasta miettiään, miltä hänestä itsestään tuntuisi, jos häntä kohdeltaisiin samoin.

Toimi sinä lapsen lisäaivoina ja auta häntä miettimään, miltä hänen toimintansa muista tuntuu ja miltä hänestä itsestään tuntuisi, jos häntä kohdeltaisiin samoin. Miltä hylkääminen voisi tuntua? Miten eri tilanteissa voisi käyttäytyä hedelmällisemmin?

Puhu tunteista

Tunne- ja empatiataitoja opitaan kaikessa vuorovaikutuksessa. Tutkimusten mukaan lapset, joiden vanhemmat käyttivät paljon mielentiloja kuvaavia sanoja puhuessaan lasten kanssa, kun nämä olivat vauvoja, pärjäsivät toisten ajatusten ymmärtämistä vaativissa tehtävissä nelivuotiaina keskivertoa paremmin.

Samoin lasten, joiden vanhemmat käyttivät paljon lapsen haluja ja tarpeita kuvaavia sanoja lapsen ollessa parivuotias, havaittiin selviytyvän empatiaa vaativista tehtävistä kuusivuotiaina paremmin kuin muut ikäisensä.

Empatiataitojen oppiminen jatkuu pitkään. Myös teini-ikäisen vanhemmat voivat näyttää esimerkkiä: puhua tunteistaan, sanoittaa mielentilojaan ja ajatuksiaan, kertoa, miltä teinin käytös heistä tuntuu ja kysellä, miltä heidän käytöksensä teinistä tuntuu.

Empatian kannalta ykköstaito on mielikuvitus.

Taitoja, ei vain tunnetta

Empatia ei ole vain tunne, vaan yhdistelmä erilaisia taitoja. Vähän samaan tapaan kuin musikaalisuus, joka vaatii tarkkaa kuuloa, hyvää hienomotoriikkaa ja paljon muuta. Empatian kannalta ykköstaito näyttäisi olevan mielikuvitus. Mitä paremmin pystymme kuvittelemaan asioita, sitä helpommin voimme arvella, mitä toinen ihminen ajattelee. Tämä on tärkeää, jotta voimme asettua toisen asemaan.

Empatiataitoihin kuuluu myös kyky huomata ja tulkita toisten tunnetiloja esimerkiksi ilmeistä, kehonkielestä ja äänenväristä. Kaikkia näitä taitoja voi harjoitella.

Älä sammuta sitä

Entä jos perheessä aikuisetkaan eivät ole kovin empaattisia? Silloin on vaikea opettaa myötätuntoista käytöstä myöskään lapsille. Vanhemman epäempaattisuus on voinut syntyä monesta syystä elämänhistorian varrella. Onneksi empatiataitoja voi opetella läpi elämän.

Aikuisen empatia voi olla hukassa myös ympäristön vuoksi. Kilpailua ja ihmisen erillisyyttä korostavat ympäristöt, kuten työpaikat, joissa tärkeintä on rahan haaliminen, sammuttavat tehokkaasti empatiaa. Samoin tekee mikä tahansa epäinhimillistävä ympäristö. Esimerkiksi liikenteessä toisia liikkujia ajatellaan helposti kasvottomina autoilijoina tai pyöräilijöinä.

Nettiä ja somea syytetään usein empatian tuhoamisesta. Vielä ei ole tieteellisiä tutkimuksia siitä, mitä runsas netin ja somen käyttö tekee empatiataitojen kehittymiselle. Se kuitenkin tiedetään tutkitusti, että internet on vaikea ympäristö myötätunnolle. Nettikeskusteluissa emme näe toisen ihmisen silmiä, kasvojen ilmeitä, suupielien nykimistä, vaivihkaista ilmeen muuttumista hymystä pettymykseen.

Tätäkin asiaa kannattaa vanhempien avata teineilleen.

Asiantuntijana psykologi ja tutkija Katri Saarikivi Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä.

Tapahtui tosielämässä

”Lapsi ihmetteli: Miten sä voit olla niin kiinnostunut mun elämästä, kun mä en ole yhtään kiinnostunut sun?”

Maria

”Synttärijuhlilla johtajatyttö sanoi, että nyt jaetaan porukka kahtia, rumiin ja kauniisiin. Ja näin tehtiin.”

Sanna

”Mitä liikkuu sen äidin päässä, jonka mielestä on ok, että tytär kutsuu synttäreille luokan 12 tytöstä 11?”

Virva

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nuoret kaipaavat enemmän arkista puuhastelua yhdessä vanhempiensa kanssa, selviää tuoreesta kyselystä.

– On outoa, etteivät joidenkin luokkakavereiden vanhemmat tiedä, missä lapsi on. Ne voisivat yrittää tehdä joskus jotakin yhdessä, koska kyllä monet varmasti haluavat olla yhdessä vanhempien kanssa, vaikka esittäisivätkin jotain muuta, sanoo Peppi, 15, Meidän Perheen haastattelussa.

Sama tulos nousi esiin tuoreessa Elisan teettämässä kyselyssä, jossa selvitettiin 15–17-vuotiaiden suomalaisnuorten ajatuksia perheen ja ystävien välisestä vuorovaikutuksesta.

Yli puolet nuorista haluaisi tehdä enemmän asioita yhdessä vanhempiensa kanssa. Kaikkein toivotuinta oli tavallinen arkinen yhdessäolo, kuten juttelu, pelailu ja muu yhdessä tekeminen. Toisena nuorten toivelistalla olivat yhteiset harrastukset ja liikunta, ja kolmantena yhteiset ruokailuhetket vanhempien kanssa.

Kyselyyn vastanneista yli puolet ei jutellut vanhempiensa kanssa päivittäin kuin korkeintaan kymmenen minuuttia. Joka viides ei jutellut pidempään edes viikottain.

– Yhteistä aikaa ei voi korvata millään, sanoo sosiaalipsykologi ja Mitä minä teen tämän teinin kanssa -kirjan kirjoittaja Janne Viljamaa.

– Lapsi voi testata rajojaan vain turvallista aikuista vasten, joka on fyysisesti paikalla, kysyy ja kuuntelee. Aikuinen on peili, josta epävarma teini näkee itseänsä, Jos peili on aina pois, teini ei saa palautetta.

Ei kannata lukkiutua ajattelemaan, että teini-iässä vain kaverit ovat tärkeitä. Vanhemmat ovat myös.

Myös kyselyn perusteella vaikuttaa, että vanhempien kanssa vietetty aika lisää nuorten kokemaa onnellisuutta. Mitä enemmän nuoret kertoivat viettävänsä vanhempiensa kanssa aikaa ja mitä enemmän he kokivat saavansa perheeltään tukea, sitä onnellisemmiksi he arvioivat itsensä.

Ei siis kannata lukkiutua ajattelemaan, että teini-iässä vain kaverit ovat tärkeitä. Vanhemmat ovat myös.

– Suosittelen teinien vanhemmille pitkopedagogiikkaa: kun leivotaan yhdessä, kädet taikinassa voi samalla jutella kaikenlaista. Vastaavia hyviä jutteluhetkiä ovat yhteiset automatkat tai vaikka kävelylenkit, Janne Viljamaa sanoo.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.