Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Mitä tapahtuu murkun aivoissa ja miten kommunikoida räiskyvän teinin kanssa?

Miksi teini tulkitsee tunteita oudolla tavalla? Yksi selitys voi löytyä teinin aivoista, jotka kehittyvät kohti aikuisuutta.

Murkun aivot ovat varsinainen työmaa, sillä teini-iässä aivojen hermoverkko on jatkuvassa muutoksessa: osa yhteyksistä vahvistuu ja nopeutuu, osa hiipuu. Jonkin verran syntyy myös uusia yhteyksiä.

Yksi iso myllerrysalue on takaraivon ja ohimolohkon risteyskohdassa. Siellä hermoyhteydet huolehtivat muun muassa kasvojen ilmeiden tunnistamisesta.
Myllerryksen takia teinin tunteiden tunnistuskyky heikkenee ja teini vajoaa ilmeiden ja tunteiden tunnistamisessa ikään kuin kuoppaan.

− Murrosikäinen tunnistaa kasvojen ilmeitä huonommin kuin häntä monta vuotta nuorempi lapsi, selventää aivotutkija ja Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Minna Huo­tilainen.

Väliaikaisessa ilmeiden tulkinnan taantumavaiheessa teini saattaa tulkita herkästi esimerkiksi pelästyneen ilmeen vihaiseksi, toiveen käskyttämiseksi tai huolenpidon kyttäämiseksi.

Olennaista on yhteistyö

Aivojen kehitys ei ole ainoa näkökulma, kun haetaan selityksiä nuoren räiskähtelyyn.

Olennainen asia teinin ja vanhemman välillä on kommunikaatio, sanoo paljon aivo­tutkimusta tehnyt psykologian professori Timo Järvilehto Oulun yliopistosta.

− Aivotoiminnan ymmärtämisestä ei ole teinin kanssa viestiessä apua, hän haastaa.

Järvilehto korostaa, että viestinnässä on kyse yhteistyön luomisesta, ei pelkästä tiedonvälityksestä paikasta A paikkaan B.

− Nuori kokee usein, että häntä yritetään pakottaa johonkin semmoiseen, mihin hän ei halua. Käskyttämistä vastaan on ihan oikein kapinoida, se on tervettä. Lapsen kasvuun ja kehitykseen kuuluu uhmakausia. Niihin kuuluu sekin, että aikuisen sanomiset koetaan uhkana.

Vanhempi voisi vaikka yrittää halata hiiltynyttä teiniä sen sijaan, että hakisi selityksiä räiskähdyksiin nuoren aivoista.

− Halaaminen ei kyllä välttämättä onnistu, itsekin kahden teinin isä hymähtää.

Nuorten maailma on toinen

Vaikka kuinka yrittäisit olla samalla taajuudella ja jopa hauska, vastaan saattaa tulla haistatteluja.

− Me elämme nuorten kanssa eri maailmoissa, joissa asioilla on erilaiset merkitykset. Vanhemmat yrittävät usein empaattisesti asettua nuoren asemaan ja miettiä, millaisia he itse olivat nuorina. Ei se päde enää. Emme me voi ymmärtää, millaista on olla 15-vuotias tänä päivänä, Järvilehto sanoo.

Kyse ei ole siitä, että nuori hyökkäisi aikuisen kimppuun.

− Nuori vain pettyy siihen, ettei aikuinen osaa toimia hänen kanssaan, ja purkaa pettymyksen aikuiseen. Silloin pitäisi ehdottomasti olla provosoitumatta.

Järvilehdon mukaan teinin kanssa kannattaisi yrittää puhua niin, että nuori voi säilyttää itsetuntonsa. Esimerkiksi vitsin teini voi kokea todella alistavana.

Sen lisäksi aikuinen voi miettiä, millaisessa tilanteessa itse voisi käyttäytyä samoin. Kun tulet epäonnisen työpäivän jälkeen väsyneenä kotiin ja joku kysyy viattomasti, onko ruoka jo valmis, saatat kokea sen syytöksenä ja räjähtää.

− Ei ristiriitoja voi nuoren kanssa välttää, eikä se ole tarkoituskaan. Ristiriidat kasvattavat, Järvilehto sanoo.

Susanna Ekfors: Älä taas huuda! Meidän Perhe 2/2012

Lue lisää:

Miksi esiteini raivoaa?

Näin kohtelet murrosikäistä reilusti

Näin säilytät yhtyden teiniisi

Vierailija

Murkkua ei kannata käskyttää, yhteistyö on avainsana

Totta! Joskus ajattelen, että voisi alkaa siivoamaan huonetta, mutta jos äiti tai isä sattuu siinä vaiheessa huoneen ovelle ja käskee siivoamaan, en kyllä todellakaan ala siivoamaan huonetta, ihan vaan kapinoimisen ilosta. :D Siinä sitten vaan suren, miksi iskän tai äitin piti sattua siihen ovelle juuri silloin. En itse kaipaa edes kiitosta siististä huoneesta, vaan koko asiasta menee maku jos vanhemmat kehuu siistiä huonetta. Ihan kuin minusta tulisi jotenkin parempi ihminen vain, koska olen...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

”Ihan kamala ajatus”, miettii teinitytön isä. Miten tukea nuorta ensimmäisissä seurustelusuhteissa?

”Poika sopi netissä treffit tytön kanssa, mutta tyttö ei tullut paikalle. Äidinkin sydämestä riipaisi”, kertoo 15-vuotiaan pojan äiti.

”Yritin puhua saunassa naiseksi kasvamisesta, mutta se oli kuulemma hirveän noloa. Lopulta varasin ajan ehkäisyneuvontaan”, sanoo 14-vuotiaan tytön äiti...

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.