iStockphoto
iStockphoto

Läheisen suhteen ylläpito murrosikäiseen on tärkeää mutta haastavaa.

Arki murrosikäisen vanhempana vaatii usein pitkää pinnaa ja ymmärtämystä. Nuoren itsenäistyessä yhteys vanhempiin helposti takkuilee, vaikka juuri silloin olisi tärkeää säilyttää läheiset ja avoimet välit.

Tässä kymmenen tärkeää vinkkiä murrosikäisen vanhemmille.

1. Hyväksy muutos

Lapsi muuttuu murrosiässä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Kiukuttelu, mielialojen vaihtelu ja seurasta vetäytymin kuuluvat kaikki murrosikään, eikä niitä vastaan kannata taistella. Anna lapsen kasvaa ja kehittyä – älä odota hänen pysyvän samanlaisena aikuisuuteen asti. Myös lapsen mielenkiinnon kohteet muuttuvat usein, ja vanhempien pitää hyväksyä se.

2. Pidä nuori mukana perheen puuhissa

Murrosikäinen lapsi saattaa alkaa väheksymään perheen yhteisiä puuhia, mutta siitä ei kannata tehdä isoa numeroa. Jatka nuoren pyytämistä mukaan perheen aktiviteetteihin, vaikka hän ei enää innostuisikaan niistä entiseen tapaan. Älä kuitenkin nalkuta nuorelle siitä, ettei tämä enää osallistu mihinkään, vaan anna hänen tehdä oma päätöksensä. Kun teini päättää lähteä mukaan, muista kertoa hänelle jälkeenpäin, miten paljon hänen mukanaolonsa ilahdutti sinua.

3. Keksi jotain uutta yhteistä tekemistä

Murrosikäiset pitävät itseään helposti jo aikuisina, joten monet aiemmat yhteiset harrastukset ja tekemiset saattavat tuntua heidän mielestään lapsellisilta. Yritä löytää jotain sellaista yhteistä puuhaa, jonka tekemisestä te molemmat nautitte.

Kaikkein paras harrastus olisi sellainen, jota voisitte tehdä kahden kesken, jolloin teillä olisi samalla tilaisuus keskustella ja viettää rauhassa yhteistä aikaa. Esimerkiksi yhteinen liikuntaharrastus, elokuvissa ja konserteissa käynti ja yhteiset matkat voivat innostaa murrosikäistä viettämään aikaa kanssasi. Myös autokyydin tarjoaminen teinille on hyödyllistä, sillä autossa on usein helppo jutella kahden kesken kaikenlaisista asioista.

4. Kiinnitä huomiota omaan puhetapaasi

Teini-ikäiset ovat usein huomattavan lyhytsanaisia vanhempiensa seurassa. Pyri tekemään sellaisia kysymyksiä, jotka vaativat vastaukseksi jotain muutakin kuin "joo" tai "ei". Sen sijaan, että kysyisit "Oliko siellä kivaa?", voit vaikka kysyä "Mikä siellä oli kaikkein kivointa?".

5. Keskity kuuntelemiseen

Murrosikäinen tarvitsee hyvän kuuntelijan. Jos saat hänet puhumaan, älä tukahduta hänen puhettaan liiallisilla neuvoilla ja kommenteilla. Anna hänen puhua rauhassa – älä tuomitse vaan kuuntele ja keskustele.

6. Muista antaa kehuja

Myönteiset kommentit ja kehut ovat murrosikäiselle kullanarvoisia, vaikka hän ei näyttäisikään sitä sinulle. Nuoret ovat usein hyvin epävarmoja itsestään ja ottavat kritiikin liiankin vakavasti. Pyri antamaan nuorelle kannustusta ja kehuja mahdollisimman usein.

7. Opi neuvottelemaan

Murrosikäisen kuuluu välillä sanoa vastaan ja kapinoida. Keskustele avoimesti sinua huolestuttavista asioista, ja yritä pysytellä tyynenä kiistatilanteissa. Hyvä neuvottelutaito on erittäin hyödyllinen murrosikäisen vanhemmalle.

8. Älä nalkuta

Kiistat ja riidat ovat väistämättömiä, joten yritä olla puuttumatta pikkuasioihin. Jatkuva nalkuttaminen murentaa vahvankin suhteen, joten välillä on paras vaihtoehto katsoa sormien läpi nuoren ärsyttäviä tapoja tai vastaväitteitä.

9. Anna teinille omaa rauhaa

Joskus on parempi antaa nuoren olla rauhassa tai sulkeutua omaan huoneeseensa.

Jos hän haluaa keskustelunne jälkeen poistua mököttämään toiseen huoneeseen, anna hänen mennä, äläkä lähde seuraamaan häntä. Voi olla parempi odottaa hetkeä, jolloin nuori on halukas puhumaan.

Muista kuitenkin olla aina valmis keskustelemaan. Jos nuori haluaa jutella kanssasi, ole läsnä ja anna hänelle aikaa.

10. Osoita luottamusta

Murrosikäistä ei voi pitää ikuisesti liian tiukassa narussa, vaan hänelle on syytä antaa vähitellen erilaisia uusia vapauksia. Tämä osoittaa nuorelle, että häneen luotetaan, mikä tekee hyvää hänen itsetunnolleen.  

Lähde: parenting.com

Lisää neuvoja murrosikäisten vanhemmille löytyy esimerkiksi Väestöliiton nettisivuilta.

Ei, et ole epäonnistunut kasvattajana. Aivojen mullistus murrosiän kynnyksellä heikentää lapsen kykyä empatiaan, mutta onneksi vain hetkeksi.

Läski! Vammainen! Näillä sanoilla esiteinit keskustelevat luokan whatsappissa. Mikä niitä vaivaa, ihmettelee aikuinen.

Osa esimurrosikäisistä on kaverisuhteissaan ilkeitä ja epäempaattisia. Luokkahenki oli vielä viime vuonna ihan hyvä, mutta nyt se on mennyttä, kun toisten ulkonäköä arvostellaan ja joku suljetaan kaveripiirin ulkopuolelle hylkiöksi.

Esimurrosiässä aivot ovat kovimmassa kehitysvaiheessa sitten varhaislapsuuden.

Yksi syy tähän löytyy aivoista. Esimurrosiässä aivot ovat kovimmassa kehitysvaiheessa sitten varhaislapsuuden. Etuotsalohkojen kehitys kestää pitkään. Etuotsalohkoja tarvitaan esimerkiksi oman toiminnan kontrollointiin sekä oman sen tarkasteluun ikään kuin ulkopuolisen silmin. Murrosiässä näissä toiminnanohjaukseksi kutsutuissa taidoissa tapahtuu notkahdus, mikä saattaa selittää sen, että nuori käyttäytyy yhtäkkiä epäempaattisesti.

Ole sinä lisäaivo

Murrosikäisen kykyä myötätuntoon heikentää aivomyrskyn lisäksi se, että hänen huomionsa on muissa asioissa. Nuorella on täysi työ miettiä, kuka ja millainen hän on. Se voi viedä huomiokykyä toisten tunteiden ymmärtämiseltä.

Järjettömältäkin tuntuvan toiminnan taustalla on yleensä jokin logiikka. Usein se liittyy siihen, että kaikki ihmiset haluavat olla tärkeitä toisten silmissä. Koviksen lailla käyttäytyvä jenginjohtajakin tekee sitä, millä uskoo saavansa muilta arvostusta.

Auta lasta miettiään, miltä hänestä itsestään tuntuisi, jos häntä kohdeltaisiin samoin.

Toimi sinä lapsen lisäaivoina ja auta häntä miettimään, miltä hänen toimintansa muista tuntuu ja miltä hänestä itsestään tuntuisi, jos häntä kohdeltaisiin samoin. Miltä hylkääminen voisi tuntua? Miten eri tilanteissa voisi käyttäytyä hedelmällisemmin?

Puhu tunteista

Tunne- ja empatiataitoja opitaan kaikessa vuorovaikutuksessa. Tutkimusten mukaan lapset, joiden vanhemmat käyttivät paljon mielentiloja kuvaavia sanoja puhuessaan lasten kanssa, kun nämä olivat vauvoja, pärjäsivät toisten ajatusten ymmärtämistä vaativissa tehtävissä nelivuotiaina keskivertoa paremmin.

Samoin lasten, joiden vanhemmat käyttivät paljon lapsen haluja ja tarpeita kuvaavia sanoja lapsen ollessa parivuotias, havaittiin selviytyvän empatiaa vaativista tehtävistä kuusivuotiaina paremmin kuin muut ikäisensä.

Empatiataitojen oppiminen jatkuu pitkään. Myös teini-ikäisen vanhemmat voivat näyttää esimerkkiä: puhua tunteistaan, sanoittaa mielentilojaan ja ajatuksiaan, kertoa, miltä teinin käytös heistä tuntuu ja kysellä, miltä heidän käytöksensä teinistä tuntuu.

Empatian kannalta ykköstaito on mielikuvitus.

Taitoja, ei vain tunnetta

Empatia ei ole vain tunne, vaan yhdistelmä erilaisia taitoja. Vähän samaan tapaan kuin musikaalisuus, joka vaatii tarkkaa kuuloa, hyvää hienomotoriikkaa ja paljon muuta. Empatian kannalta ykköstaito näyttäisi olevan mielikuvitus. Mitä paremmin pystymme kuvittelemaan asioita, sitä helpommin voimme arvella, mitä toinen ihminen ajattelee. Tämä on tärkeää, jotta voimme asettua toisen asemaan.

Empatiataitoihin kuuluu myös kyky huomata ja tulkita toisten tunnetiloja esimerkiksi ilmeistä, kehonkielestä ja äänenväristä. Kaikkia näitä taitoja voi harjoitella.

Älä sammuta sitä

Entä jos perheessä aikuisetkaan eivät ole kovin empaattisia? Silloin on vaikea opettaa myötätuntoista käytöstä myöskään lapsille. Vanhemman epäempaattisuus on voinut syntyä monesta syystä elämänhistorian varrella. Onneksi empatiataitoja voi opetella läpi elämän.

Aikuisen empatia voi olla hukassa myös ympäristön vuoksi. Kilpailua ja ihmisen erillisyyttä korostavat ympäristöt, kuten työpaikat, joissa tärkeintä on rahan haaliminen, sammuttavat tehokkaasti empatiaa. Samoin tekee mikä tahansa epäinhimillistävä ympäristö. Esimerkiksi liikenteessä toisia liikkujia ajatellaan helposti kasvottomina autoilijoina tai pyöräilijöinä.

Nettiä ja somea syytetään usein empatian tuhoamisesta. Vielä ei ole tieteellisiä tutkimuksia siitä, mitä runsas netin ja somen käyttö tekee empatiataitojen kehittymiselle. Se kuitenkin tiedetään tutkitusti, että internet on vaikea ympäristö myötätunnolle. Nettikeskusteluissa emme näe toisen ihmisen silmiä, kasvojen ilmeitä, suupielien nykimistä, vaivihkaista ilmeen muuttumista hymystä pettymykseen.

Tätäkin asiaa kannattaa vanhempien avata teineilleen.

Asiantuntijana psykologi ja tutkija Katri Saarikivi Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä.

Tapahtui tosielämässä

”Lapsi ihmetteli: Miten sä voit olla niin kiinnostunut mun elämästä, kun mä en ole yhtään kiinnostunut sun?”

Maria

”Synttärijuhlilla johtajatyttö sanoi, että nyt jaetaan porukka kahtia, rumiin ja kauniisiin. Ja näin tehtiin.”

Sanna

”Mitä liikkuu sen äidin päässä, jonka mielestä on ok, että tytär kutsuu synttäreille luokan 12 tytöstä 11?”

Virva

Nuoret kaipaavat enemmän arkista puuhastelua yhdessä vanhempiensa kanssa, selviää tuoreesta kyselystä.

– On outoa, etteivät joidenkin luokkakavereiden vanhemmat tiedä, missä lapsi on. Ne voisivat yrittää tehdä joskus jotakin yhdessä, koska kyllä monet varmasti haluavat olla yhdessä vanhempien kanssa, vaikka esittäisivätkin jotain muuta, sanoo Peppi, 15, Meidän Perheen haastattelussa.

Sama tulos nousi esiin tuoreessa Elisan teettämässä kyselyssä, jossa selvitettiin 15–17-vuotiaiden suomalaisnuorten ajatuksia perheen ja ystävien välisestä vuorovaikutuksesta.

Yli puolet nuorista haluaisi tehdä enemmän asioita yhdessä vanhempiensa kanssa. Kaikkein toivotuinta oli tavallinen arkinen yhdessäolo, kuten juttelu, pelailu ja muu yhdessä tekeminen. Toisena nuorten toivelistalla olivat yhteiset harrastukset ja liikunta, ja kolmantena yhteiset ruokailuhetket vanhempien kanssa.

Kyselyyn vastanneista yli puolet ei jutellut vanhempiensa kanssa päivittäin kuin korkeintaan kymmenen minuuttia. Joka viides ei jutellut pidempään edes viikottain.

– Yhteistä aikaa ei voi korvata millään, sanoo sosiaalipsykologi ja Mitä minä teen tämän teinin kanssa -kirjan kirjoittaja Janne Viljamaa.

– Lapsi voi testata rajojaan vain turvallista aikuista vasten, joka on fyysisesti paikalla, kysyy ja kuuntelee. Aikuinen on peili, josta epävarma teini näkee itseänsä, Jos peili on aina pois, teini ei saa palautetta.

Ei kannata lukkiutua ajattelemaan, että teini-iässä vain kaverit ovat tärkeitä. Vanhemmat ovat myös.

Myös kyselyn perusteella vaikuttaa, että vanhempien kanssa vietetty aika lisää nuorten kokemaa onnellisuutta. Mitä enemmän nuoret kertoivat viettävänsä vanhempiensa kanssa aikaa ja mitä enemmän he kokivat saavansa perheeltään tukea, sitä onnellisemmiksi he arvioivat itsensä.

Ei siis kannata lukkiutua ajattelemaan, että teini-iässä vain kaverit ovat tärkeitä. Vanhemmat ovat myös.

– Suosittelen teinien vanhemmille pitkopedagogiikkaa: kun leivotaan yhdessä, kädet taikinassa voi samalla jutella kaikenlaista. Vastaavia hyviä jutteluhetkiä ovat yhteiset automatkat tai vaikka kävelylenkit, Janne Viljamaa sanoo.