iStockphoto
iStockphoto

Läheisen suhteen ylläpito murrosikäiseen on tärkeää mutta haastavaa.

Arki murrosikäisen vanhempana vaatii usein pitkää pinnaa ja ymmärtämystä. Nuoren itsenäistyessä yhteys vanhempiin helposti takkuilee, vaikka juuri silloin olisi tärkeää säilyttää läheiset ja avoimet välit.

Tässä kymmenen tärkeää vinkkiä murrosikäisen vanhemmille.

1. Hyväksy muutos

Lapsi muuttuu murrosiässä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Kiukuttelu, mielialojen vaihtelu ja seurasta vetäytymin kuuluvat kaikki murrosikään, eikä niitä vastaan kannata taistella. Anna lapsen kasvaa ja kehittyä – älä odota hänen pysyvän samanlaisena aikuisuuteen asti. Myös lapsen mielenkiinnon kohteet muuttuvat usein, ja vanhempien pitää hyväksyä se.

2. Pidä nuori mukana perheen puuhissa

Murrosikäinen lapsi saattaa alkaa väheksymään perheen yhteisiä puuhia, mutta siitä ei kannata tehdä isoa numeroa. Jatka nuoren pyytämistä mukaan perheen aktiviteetteihin, vaikka hän ei enää innostuisikaan niistä entiseen tapaan. Älä kuitenkin nalkuta nuorelle siitä, ettei tämä enää osallistu mihinkään, vaan anna hänen tehdä oma päätöksensä. Kun teini päättää lähteä mukaan, muista kertoa hänelle jälkeenpäin, miten paljon hänen mukanaolonsa ilahdutti sinua.

3. Keksi jotain uutta yhteistä tekemistä

Murrosikäiset pitävät itseään helposti jo aikuisina, joten monet aiemmat yhteiset harrastukset ja tekemiset saattavat tuntua heidän mielestään lapsellisilta. Yritä löytää jotain sellaista yhteistä puuhaa, jonka tekemisestä te molemmat nautitte.

Kaikkein paras harrastus olisi sellainen, jota voisitte tehdä kahden kesken, jolloin teillä olisi samalla tilaisuus keskustella ja viettää rauhassa yhteistä aikaa. Esimerkiksi yhteinen liikuntaharrastus, elokuvissa ja konserteissa käynti ja yhteiset matkat voivat innostaa murrosikäistä viettämään aikaa kanssasi. Myös autokyydin tarjoaminen teinille on hyödyllistä, sillä autossa on usein helppo jutella kahden kesken kaikenlaisista asioista.

4. Kiinnitä huomiota omaan puhetapaasi

Teini-ikäiset ovat usein huomattavan lyhytsanaisia vanhempiensa seurassa. Pyri tekemään sellaisia kysymyksiä, jotka vaativat vastaukseksi jotain muutakin kuin "joo" tai "ei". Sen sijaan, että kysyisit "Oliko siellä kivaa?", voit vaikka kysyä "Mikä siellä oli kaikkein kivointa?".

5. Keskity kuuntelemiseen

Murrosikäinen tarvitsee hyvän kuuntelijan. Jos saat hänet puhumaan, älä tukahduta hänen puhettaan liiallisilla neuvoilla ja kommenteilla. Anna hänen puhua rauhassa – älä tuomitse vaan kuuntele ja keskustele.

6. Muista antaa kehuja

Myönteiset kommentit ja kehut ovat murrosikäiselle kullanarvoisia, vaikka hän ei näyttäisikään sitä sinulle. Nuoret ovat usein hyvin epävarmoja itsestään ja ottavat kritiikin liiankin vakavasti. Pyri antamaan nuorelle kannustusta ja kehuja mahdollisimman usein.

7. Opi neuvottelemaan

Murrosikäisen kuuluu välillä sanoa vastaan ja kapinoida. Keskustele avoimesti sinua huolestuttavista asioista, ja yritä pysytellä tyynenä kiistatilanteissa. Hyvä neuvottelutaito on erittäin hyödyllinen murrosikäisen vanhemmalle.

8. Älä nalkuta

Kiistat ja riidat ovat väistämättömiä, joten yritä olla puuttumatta pikkuasioihin. Jatkuva nalkuttaminen murentaa vahvankin suhteen, joten välillä on paras vaihtoehto katsoa sormien läpi nuoren ärsyttäviä tapoja tai vastaväitteitä.

9. Anna teinille omaa rauhaa

Joskus on parempi antaa nuoren olla rauhassa tai sulkeutua omaan huoneeseensa.

Jos hän haluaa keskustelunne jälkeen poistua mököttämään toiseen huoneeseen, anna hänen mennä, äläkä lähde seuraamaan häntä. Voi olla parempi odottaa hetkeä, jolloin nuori on halukas puhumaan.

Muista kuitenkin olla aina valmis keskustelemaan. Jos nuori haluaa jutella kanssasi, ole läsnä ja anna hänelle aikaa.

10. Osoita luottamusta

Murrosikäistä ei voi pitää ikuisesti liian tiukassa narussa, vaan hänelle on syytä antaa vähitellen erilaisia uusia vapauksia. Tämä osoittaa nuorelle, että häneen luotetaan, mikä tekee hyvää hänen itsetunnolleen.  

Lähde: parenting.com

Lisää neuvoja murrosikäisten vanhemmille löytyy esimerkiksi Väestöliiton nettisivuilta.

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.

Kuva: Heli Blåfield
Kuva: Heli Blåfield

Äitiä huolestuttaa, koska teinitytär on välillä hyvin uhmakas, empatiakyvytön ja itsekeskeinen. Onko lapsi voinut periä narsistisen käytöshäiriön isältään?

”Olemme uusperhe, johon kuuluu 13-vuotias tyttäreni ja mieheni, jolla ei ole omia lapsia. Tytön isä ei ole arjessamme mukana. Erosimme exän rikollisen elämäntavan takia, kun tytär oli kuusivuotias. Tytär pitää nykyisestä miehestäni, ja pitkään perhedynamiikka toimikin hyvin.

Nyt, tytön lähestyessä murrosikää, hänen käytöksensä on alkanut huolestuttaa minua. Tytär on välillä hyvin uhmakas, empatiakyvytön ja itsekeskeinen. Hän on jäänyt muutaman kerran kiinni valehtelusta, mitä etenkään mieheni ei siedä lainkaan. Tyttö sai uuden puhelimen sillä ehdolla, että hoitaa kotityöt pyytämättä, mutta silti ne unohtuvat jatkuvasti. Joka asiasta on sanottava jatkuvasti, ja kaikenlaiset rangaistukset ovat tehottomia.

Hän ei halua, että häntä määräillään, mutta rajattomuus tuntuu hänestä välinpitämättömyydeltä. Jos emme vaadi mitään, mitään ei tapahdu. Jos vaadimme, hän paiskoo ovia ja kiukkuaa. Näytämme hänelle kiintymyksemme, mutta häneltä ei tule juurikaan positiivista palautetta. Hän ei kysele kuulumisia muilta. Ollessani kipeä häntä kiinnostaa vointini sijaan se, heitänkö hänet treeneihin.

Tuollainen kylmäkiskoisuus, valehtelu ja sopimuksien rikkominen tuo mieleen hänen isänsä, jolla diagnosoitiin psykopaattinen ja narsistinen käytöshäiriö. Onko isän rikollinen mieli voinut periytyä? Onko tämä mielestäsi normaalia murkkuikäisen käytöstä?”

Huolestunut äiti

Janna vastaa:

”Kiitos koskettavasta kirjeestä! Hätä rakkaasta lapsesta, teini-iän kuohut, isän diagnoosien varjo – melkoinen paketti mietittäväksi koko perheelle.

Oman navan tuijotus on aivan iänmukaista käytöstä, samoin mielipiteen vaihtelu ja epävarmuus rajojen tarpeesta.

Ensinnäkin: Tyttäresi käytös ei kuulosta psykopaattiselta tai tunnekylmältä. Hän osoittaa mieltään ja näyttää selvästi, kun ei pidä asioista. Julmuutta vaikkapa eläimiä tai ikätovereita kohtaan ei esiinny. Oman navan tuijotus on aivan iänmukaista käytöstä, samoin mielipiteen vaihtelu ja epävarmuus rajojen tarpeesta. Harva teini tekee kotitöitä pelkällä kehotuksella. Valehtelu oman nahan pelastamiseksi on sekin normaalia.

Ymmärrän silti huoltasi. Persoonallisuushäiriöiden syntyä ei tunneta tarkkaan. Periytyvyyttä on todennäköisesti jonkin verran, mutta myös kasvuympäristö vaikuttaa paljon. Nuorelle ei tehdä persoonallisuushäiriödiagnoosia, koska kasvu on vielä kesken. Sen sijaan tutkitaan, miten nuoren mieli on rakentunut ja miten läheiset ihmissuhteet voivat olla avuksi hyvän kasvun polulla.

Aikuisen rakkaus hankalaankin nuoreen ja kyky pohtia omaa osuuttaan tämän elämässä ovat suuri voimavara, joka kannattaa ottaa käyttöön. Voisittekin pohtia, mitä hyvää oikeastaan haluatte tyttärelle antaa tiukkuudella ja rangaistuksilla? Miltä toivotte niiden suojaavan lasta? Tajuaako tytär hyvät tarkoituksenne?

Jäin myös miettimään, millaisena tytär muistaa isänsä. Olisiko isässä kaikesta huolimatta jotakin mukavaa, jota tytär saattaisi kaipauksella muistella?

Suosittelen, että hakeudutte perheneuvolaan, nuorisoasemalle tai muuhun nuorten mielenterveyspalveluun. Jos lapsella epäillään psyykkisen kehityksen häiriötä, voidaan asiaa tutkia. Jos kasvatustavan muutos auttaisi, saatte siihen apua. Perheen on tärkeä saada vastauksia näin suuriin kysymyksiin.”

Meidän Perhe 12/2017