Päiväkodissa olevat lapset huutavat asiansa usein kotonakin. Siihen on syynsä, Mirka Hintsanen sanoo.

"Melussa oleskelu on lapselle haitallista. Lapsen puheen- ja kielenkehitys häiriintyvät, keskittyminen ja muistaminen vaikeutuvat. Meluisa ympäristö aiheuttaa stressiä ja vaikuttaa luetun ymmärtämiseen ja oppimiseen.

Lapsi ei jaksa uppoutua leikkiin yhtä pitkään kuin rauhallisessa ympäristössä.
Melu ei ole vähäpätöinen asia esimerkiksi päiväkoti-ikäisen tai lukemaan opettelevan elämässä.

Monet vanhemmat ovat huomanneet, että päiväkodissa olevat lapset huutavat asiansa usein kotonakin. Siihen on syynsä: isossa ryhmässä lapsi tottuu siihen, että on pakko korottaa ääntään. Jotta puhe kuuluisi, pitää sen kuulua 15 desibeliä kovempaa kuin mitä ympäristön melutaso on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suomalaisten päiväkotien keskimääräinen melutaso on 65 desibeliä, joten viidentoista desibelin lisääminen merkitsee vähintään 80 desibeliä, mikä on lähellä huutamisen rajaa. Jo 85 desibeliä riittää vaurioittamaan kuuloa, jos metelissä on pitkään. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lasten meluherkkyydessä on eroja, mutta yleisesti lapset ovat melulle herkempiä kuin aikuiset. Voi olla, ettei lapsi itse miellä meteliä häiritseväksi, mutta silti se vaikuttaa häneen.

Mitä nuorempi lapsi, sitä enemmän ympäristön äänet häiritsevät ajattelun toimintoja. Hiljaisetkin äänet voivat viedä huomion. Myös lyhytaikainen, mutta toistuva melu haittaa lasta. Toistuessaan melun haitat vahvistuvat. Meteliin ei siis totu, vaikka se olisi jatkuvaa.

Erityisen haitallista melu on lapsille, joilla on oppimisvaikeuksia tai huono kuulo. Jos opetus on muulla kuin lapsen äidinkielellä, oppiminen vaikeutuu meluisissa tiloissa entisestään. Jatkuvassa hälyssä työskenteleminen koettelee myös opettajia.

Tutkimusten mukaan ihminen kokee puheen muita ääniä häiritsevämmäksi. Aivot rekisteröivät ja käsittelevät puhetta, vaikka sitä ei aktiivisesti kuuntelisikaan.

Kiinnostavaa on, että musiikki toimii ehkä hiukan toisin, koska se kohottaa mielialaa. Ehkä tästä syystä jotkut koululaiset sanovat keskittyvänsä paremmin läksyihin, kun he kuuntelevat musiikkia melko lujallakin. Mielihyvä ehkä korvaa melusta aiheutuvan haitan.

Maailma on muuttunut meluisammaksi, eikä melua esimerkiksi päiväkodeissa saada helposti vähenemään. Mitä voimme tehdä? Ratkaisu jää kotiin ja vanhemmille.

Jokainen voi huolehtia siitä, että omalla lapsella on edes kotona melulta vapaata aikaa. Silti päiväkodeissa kannattaa ottaa huomioon tilojen akustiikka ja pienentää etenkin ryhmäkokoja.

Tarkkaile, vaikuttaako lapsesi päiväkoti- tai koulupäivän jälkeen väsyneeltä. Jos vaikuttaa, järjestä hänelle tilaisuus lepuuttaa korviaan ja hetkiä ilman melua. Kotona ei tarvitse huutaa. Jokaiselle tekee hyvää saada keskittyä ajatuksiinsa rauhassa ilman, että mikään toosa pauhaa."

Mirka Hintsanen on psykologian professori Oulun yliopistossa.

Meidän Perhe 3/2015

Vierailija

Siksi meidän rauhallisten, hälyssä stressaantuvien vanhempien rauhalliset lapset eivät ole päiväkodissa, vaan kotihoidossa. Ryhmätaitoja opetellaan 2-3h kerrallaan kestävissä kerhoissa. Silloin kun on ollut tarvetta päivähoidolle, ovat olleet pph:lla.

Vierailija

Tässä on totta toinen puoli. Toisaalta, päiväkoteihin tulee myös kotoa lapsia, jotka ovat tottuneet tekemään kotona itsensä näkyviksi huutamalla tai meluamalla. Nämä lapset opettelevat äänen voimakkuuden hallintaa, sitä mikä on soveliasta ja mikä ei, päiväkotipäivinään. Sekin voi väsyttää, kun täytyy harjaantua itsesäätelytaidoissa. Lisäksi lasta voi väsyttää koko päivän jatkuva aikuislähtöinen ohjaus, opetus ja kasvatus toimintatuokioilla, pienryhmissä jne. Siitä ei ole joka päiväkodissa sen siunaamaa lepohetkeä, hetkeä vapaalle leikille tai lapsilähtöiselle toiminnalle, mutta aikuiset saattavat kyllä itse käydä joissakin päiväkodeissa aivan eri tilassa syömässä tai kahvilla. Lisäksi lasta saattaa väsyttää jatkuva tekemisen keskeyttäminen, kun aikuisten mielestä on kiire vessaan ja ulkoilemaan ja sisälle ja käsipesulle ja syömään ja lepo/satuhetkelle ja toiminatuokioille jne. Leikit on korjattava pois monen monituista kertaa päivässä, vaikka ne olisivat kesken ja niitä olisi kiva jatkaa, sisällä tai ulkona. Sekin stressaa ja väsyttää. Väsyttää voi siis sosiaalisissa taidoissa harjaantuminen, onhan päiväkotielämä ryhmä-elämää, ilman hengähdyshetkiä - monimutkaisten alati muuttuvien sosiaalisten suhteiden verkosto! Ja jos lapset saavat liikkua jo päiväkotipäivän aikana reippaasti vähintään suositusten mukaiset 2 tuntia, ovat lapset jo fyysisestikin väsyneitä - ihan tarkoitetustikin! Ja sitten on perheitä, joiden lapset eivät saa nukkua päiväunia ja lapset simahtavat jo Pikku Kakkosen loppumisen jälkeen. Koita nyt sitten tasapainoilla tässä maastossa ja miettiä, kumpi oli ensin, muna vai kana?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla