Päiväkotien kurinpitomenetelmät, kuten jäähypenkillä istuttaminen, eivät vähennä kiusaamista, tutkimus paljastaa.

Varhaiskasvatuksessa käytetyt kurinpitomenetelmät, kuten lasten eristäminen muista ja jäähypenkillä istuttaminen, eivät vähennä kiusaamista, kasvatustieteiden maisteri Laura Repo osoittaa väitöstutkimuksessaan.

Suuri osa päiväkotien työntekijöistä käyttää kuitenkin Revon mukaan yhä jäähypenkkiä, kun he puuttuvat lasten häiritsevään käyttäytymiseen. Huonoon käytökseen puututaan päiväkodeissa myös uhkailemalla lasta jonkin mieluisen asian menettämisellä tai kieltämällä leikkiminen.

Tehokkaampi keino ehkäistä kiusaamista olisi opastaa lapsia keskustelun ja yhdessä tekemisen avulla, ilman suoria rangaistuksia, Repo sanoo.

– Lapset oppivat parhaiten sosiaalisia taitoja ja tunteiden hallintaa tavallisessa arjessa. Jos lapset käyttäytyvät leikissä kaveria kohtaan ikävästi, aikuisen pitää puuttua tilanteeseen ja miettiä lasten kanssa, mikä olisi parempaa käytöstä. Tämä edellyttää sitä, että aikuinen on jatkuvasti tiiviisti lasten tekemisessä läsnä.

"Se, että uhri on turvassa, ei vielä riitä"

Sosiaalisten taitojen opettaminen yksittäisille lapsille ei riitä vaan kiusaamisen ehkäiseminen on koko ryhmän asia. Aikuisten tehtävä on auttaa lapsia rakentamaan turvallinen ryhmä ja luoda pelisäännöt, joiden mukaan se toimii.

Tämä on tärkeää myös siksi, ettei kiusaaminen Revon mukaan liity lapsen luonteenpiirteisiin.

– Ei ole lapsia, jotka ovat syntyneet kiusaajiksi tai kiusatuiksi. Kiusaaminen on opittua käytöstä, joka kehittyy tietyssä ryhmässä. Kiusaamistapauksissa pitäisikin ihmetellä ensin ympäristöä eikä lasta.

Aikuisten pitää muistaa huolehtia paitsi kiusatusta myös kiusaajasta. Se, että uhri on turvassa, ei vielä riitä.

– Kiusaavalla lapsella on oikeus olla kiusaamatta. Hän ei opi tulemaan ihmisten kanssa toimeen, jos hänet heitetään ulos huoneesta ja eristetään muista.

– Tästä ammattilaisten ei pitäisi tinkiä eikä nostaa käsiä pystyyn, vaan opettaa häiritsevästi käyttäytyvälle lapselle yhdessä toimimisen taitoja kärsivällisesti ja johdonmukaisesti. Viha ja rangaistukset eivät tuo toivottua tulosta.

Laura Repo väitteli 22. toukokuuta 2015 Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Bullying and its prevention in early childhood education.

Vierailija

Tutkijan viesti kasvattajille: "Kiusaaja ei kaipaa jäähypenkkiä vaan aikuisen opastusta"

Ja taas nämä kaksi keinoa ovat vaihtoehtoisia, toisensa poissulkevia? Meidän huushollissa pistetään jäähylle, jotta ymmärtäisi, että pahasta teosta seuraa rangaistus (yleensä teko on sellainen, joka on jo aiemmin kielletty, mutta toistuu silti), mutta sen lisäksi keskustellaan ja yritetään (taas kerran!!!) ohjata positiivisiin toimintamalleihin. Toki lapsia on erilaisia, mutta ainakaan meidän ipanaan ei tunnu pelkkä puhe tehoavan, edes 10 kertaa toistettuna...
Lue kommentti
Vierailija

Tutkijan viesti kasvattajille: "Kiusaaja ei kaipaa jäähypenkkiä vaan aikuisen opastusta"

Todella kamalia ohjeita! Näin niitä narsisteja kasvatetaan! Ei ole tervettä, että lapsi muita kiusatessaan joutuu hyysaamisen kohteeksi rangaistuksen sijaan. Siinä opetetaan, että teoilla ei ole seurauksia, että kaikkea saa tehdä ja mistään ei tarvitse joutua vastuuseen. Yksi tärkeimpiä keinoja opettaa sosiaalisia taitoja ja kunnioittamaan toisia on se, että lapsi joutuu kantamaan tekojensa seuraukset. Lapsen täytyy joutua ottamaan vastuu teoistaan. Jäähypenkki ja erilaiset rangaistukset sekä...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan säännöllisestä muskariharrastuksesta on hurjasti hyötyä lapsen kielelliselle kehitykselle.

Muskariin osallistuminen kehittää pienten lasten sanavarastoa ja kykyä erotella äänteitä toisistaan. Tämä selvisi tutkimuksesta, jossa Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksikön tutkijat testasivat viikoittaisen, päivähoidon osana järjestettävän musiikkileikkikoulutoiminnan vaikutuksia 5–6-vuotiaiden kielenkehitykseen. Musiikkileikkikouluun osallistuneita verrattiin lapsiin, jotka osallistuivat päivähoidon aikana tanssitunneille ja lapsiin, joille ei järjestetty päivähoidossa erillistä harrastustoimintaa.

– Tulokset osoittavat, että vuosia jatkuvalla leikillisellä musiikkitoiminnalla on positiivisia vaikutuksia alle kouluikäisten kielenkehitykseen, sanoo tohtorikoulutettava Tanja Linnavalli Kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä.

Kielellinen kehittyneisyys auttaa lapsia koulunkäynnissä ja myöhemmässä elämässä. On jopa viitteitä siitä, että lukivaikeuksista kärsivät lapset ovat hyötyneet viikoittaisesta ohjatusta musiikkitoiminnasta.

– Siksi suosittelemme säännöllisten, ammattilaisten vetämien musiikkituntien sisällyttämistä varhaiskasvatukseen päiväkodeissa ja niiden saavutettavuuden lisäämistä kotihoidossa oleville lapsille. Eli aina ei tarvita intensiivistä ja kallista musiikkiopistossa juoksemista, joka ei kaikille lapsille edes sovi.

”Olisi tietenkin ideaalia, jos  yhteiskunta kustantaisi tällaisen palvelun kaikille.”

Säännöllinen musiikkiharrastus ei kuitenkaan ole tällä hetkellä kaikkien lasten saatavilla. Linnavalli pohtii, että monesti musiikkiharrastus on vain korkeastikoulutettujen perheiden ja pitkäjänteisten lasten hommaa.

– Olisi tietenkin ideaalia, jos  yhteiskunta kustantaisi tällaisen palvelun kaikille, mutta tämä vaatii tietysti  poliittisia päätöksiä. Jo nyt esimerkiksi Espoossa ne perheet, jotka ovat päivähoidon nollamaksuluokassa, eivät maksa muskarista mitään. Suurin osa vanhemmista joutuu kuitenkin maksamaan päiväkodin muskarin itse, mikä jättää monia lapsia harrastuksen ulkopuolelle.

Yksi vaihtoehto Linnavallin mukaan olisi kouluttaa lastentarhan opettajia lisää musisoinnissa:

– Muskariopettajat ovat opiskelleet alaansa noin viisi vuotta, joten pakostakin heidän taidoillaan on jotain merkitystä. Analysoin tutkimuksessani myös päiväkotien omaa musiikkitarjontaa, mutta sillä ei ollut vaikutusta lasten kielellisiin taitoihin.

Päiväkotien omalla musiikkitarjonnalla ei ollut vaikutusta lasten kielellisiin taitoihin.

Linnavallin mukaan tämä ei tietenkään tarkoita, että vain musiikin ammattilaiset kelpaavat vetämään musiikkituokioita lasten kanssa. Kaikki yhteismusisointi on hyväksi lapsille, vaikka se ei olisikaan kielellisen kehittymisen kannalta yhtä tehokasta. 

– Muskaria voi oikein hyvä pitää myös kotona, vaikka sosiaalinen ryhmätoiminta lisää epäilemättä musisoinnin hauskuutta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vatsakivut ovat lapsilla tavallisia, eikä niihin aina löydy syytä. Kipu ei kuitenkaan ole mielikuvitusta.

Lapsi valittaa vatsakipua. Mitkä ovat sen tavallisimmat syyt?

Toistuvia vatsakipuja on noin 10–15 prosentilla lapsista. Kivun taustalta voi löytyä elimellinen sairaus, mutta noin puolella erityistä syytä ei löydy tutkimustenkaan jälkeen.

Toistuvien vatsakipujen syitä voivat olla ovat ummetus, keliakia, laktoosi-intoleranssi ja pienemmillä lapsilla myös ruoka-allergiat. Myös tulehduksellinen suolistosairaus on mahdollinen, mutta yleensä vasta yli kymmenvuotiailla. Teini-ikäisellä voi oireilla ärtyvä paksusuolioireyhtymä.

Toistuvan vatsakivun syynä voi olla myös rakenteellinen pulma virtsateissä tai munuaisissa, mutta se on hyvin harvinaista.

Akuutti, äkillinen vatsakipu voi liittyä yksinkertaisesti alkavaan vatsatautiin tai flunssaan. Myös tulehdus vatsan alueella aiheuttaa äkillistä kipua. Jos kipuun liittyy kuumetta, kyse voi olla esimerkiksi umpilisäkkeen tulehduksesta tai virtsatieinfektiosta.

Vatsakivulle ei löydy selitystä. Onko lapsi keksinyt koko jutun?

Ei lapsi ole sitä keksinyt. Kipukokemus on todellinen. Jos elimellistä syytä ei löydy, taustalla voi olla lapsen stressi. Hän saattaa jännittää esimerkiksi koulua tai päiväkotipäivää. Jännitys voi laukaista kipua.

Kipu voi olla myös muualla kuin vatsassa. Pieni lapsi ei välttämättä osaa ilmaista, missä tuntemus oikeasti on. Kyse saattaa siis olla esimerkiksi jalkakivuista, vaikka lapsi puhuisikin vatsastaan.

Akuutissakin vatsakivussa kivun syy voi olla muualla kuin vatsassa. Kuumeiselta lapselta, joka kertoo vatsakivustaan, voi löytyä keuhkokuume.

Milloin vatsakivun takia kannattaa käydä lääkärissä?

Jos vatsakipuja on toistuvasti ja ne huolettavat lasta ja perhettä, kannattaa käydä lääkärissä. Samoin lääkäriin tulee lähteä, jos lapsen paino putoaa, kasvu taantuu, hänellä on toistuvaa oksentelua tai nielemisvaikeuksia tai jos ulosteessa on verta. Hälytysmerkki on myös se, jos kipu on niin voimakasta, että se herättää lapsen yöllä.

Lääkärissä tutkitaan, löytyykö kipuun jotakin elimellistä syytä. Siellä käydään läpi myös kivun taustoja: kuinka usein vatsa on kipeä ja millaisissa tilanteissa. Liittyykö kipu ruokailuun? Miten usein lapsi ulostaa, onko hänellä ummetusta ja onko ulosteessa verta? Lääkärissä puhutaan myös siitä, millaista lapsen elämä on ja onko hän joutunut olemaan poissa koulusta tai päiväkodista kivun vuoksi.

Jos lapsen ulosteessa on verta, syynä voi olla esim. bakteeri tai tulehduksellinen suolistosairaus. Veri voi kuitenkin olla myös viaton oire, joka liittyy esimerkiksi ummetukseen: kova ulostemassa raapii limakalvoa.

Mitä pitäisi ajatella, jos syytä kipuun ei löydy?

Tieto sinällään on huojentava. Jos kipuun ei löydy elimellistä syytä, voi tilannetta jäädä rauhassa seuraamaan. Samalla on syytä miettiä, onko lapsen elämässä jokin stressitekijä tai jotakin muuta erityistä, johon vatsakipu liittyy. Voiko siihen vaikuttaa?

Tilanne on yleensä hyvä, jos vatsakipu ei häiritse lapsen arkea, vaan hän jatkaa leikkejään siitä huolimatta. Aina syytä kipuun ei löydy: laboratoriokokeissa kaikki voi olla normaalisti, ja perheen elämässäkin kaikki asiat voivat olla kunnossa.

Asiantuntija lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri Merja Nermes, TYKS/lasten ja nuorten klinikka sekä Terveystalo Pulssi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.