Vanhempien kommentit antavat karun kuvan päiväkotien arjesta.

Tässä on asia, josta päivähoidossa olevien lasten vanhemmat ovat samaa mieltä: päivähoidon ryhmäkokojen kasvattaminen ei ole hyväksyttävää.

Meidänperhe.fi:n kyselyyn tuli 721 vastausta. Vastaajista 517:llä on päivähoidossa oleva lapsi. Heistä 97 % vastasi, että ei hyväksy ryhmäkoon kasvattamista.

Moni vanhempi kertoo, että päivähoidon arjessa on ongelmia tai jopa vaaratilanteita jo nykyisellä mitoituksella. Vain yksi viidestä on sitä mieltä, että lapsen päivähoitopaikassa on poikkeuksetta riittävästi aikuisia paikalla.

Hallituksen esityksen mukaan päivähoitoryhmän koko muuttuisi säästöjen myötä niin, että yli 3-vuotiaiden ryhmässä lapsia saa olla hoitajaa kohden 8 nykyisen 7 sijaan. Yhdessä ryhmässä voi siis jatkossa olla 24 kokopäivähoidossa olevaa lasta (nyt 21).

Näin vanhemmat arvioivat ryhmäkokoa:

1. Mitoitus ei toteudu käytännössä

Vastaajille yhteistä on huoli siitä, että jo nyt henkilökunnan määrä on käytännössä ison osan päivää mitoituksia pienempi. Päiväkodin aukioloaika on pidempi kuin hoitajan työvuoro, joten kaikki hoitajat eivät ole paikalla yhtä aikaa.

Henkilökunnan aikaa menee myös palavereihin ja suunnittelutyöhön. Sijaisiakaan ei usein ole.

”Lain määrittämä suhdeluku toteutuu vain muutaman tunnin päivän aikana. Lisäksi monesti huomaan, että sairaslomalla oleville ei ole hankittu sijaisia. Tällöin toisista ryhmistä pyritään auttamaan hetkittäin, mikä ei tietenkään korvaa yhtä aikuista ja on vastaavasti pois oman ryhmän lasten aikuiselta saamasta huomiosta ja hoivasta.”

2. Lasten turvallisuus vaarantuu

Moni vastaaja arvioi, että lasten perään ehditään katsoa liian vähän jo nyt. Ongelma korostuu aamu- ja iltapäivän ulkoiluissa, jolloin henkilökuntaa on paikalla vähemmän.

”Kerran lapseni oli ollut tappelussa, mutta kukaan aikuisista ei tiennyt tästä. Kun kysyin lapselta, miksei aikuista oltu haettu paikalle, lapsi vastasi, ettei yksikään aikuinen tullut, vaikka hän huusi.”

”Lapsia hoitoon viedessä näen todella usein tilanteita, joissa itkevää lasta ei kukaan lohduta tai kiusaamistilanteisiin ei puutu kukaan. Omallakin lapsella on ollut mustelmia ja naarmuja, joista kukaan ei osaa kertoa mistä ne ovat tulleet.”

”Kolme 3–6-vuotiasta lisää tuo paljon ääntä, vauhtia ja tilanteita, vaikka näyttää lukuna pieneltä.”

2. Stressi ja meteli lisääntyy

Lisää lapsia, lisää ääntä. Moni vastaaja arvioi, että ryhmäkoon kasvaessa lapsi väsyy ja stressaantuu herkemmin. Edessä on kierre, kun stressi lisää kiukkua ja kiukku taas lisää meteliä.

”Meteli kasvaa väistämättä, lapsi tulee kuulluksi vain huutamalla.”

”Tälläkin hetkellä lapsille kertyy turhaa stressiä liiallisesta määrästä sosiaalisia kontakteja.”

3. Hiljaiset ja herkät tai erityistukea tarvitsevat jäävät jalkoihin

Osa lapsista pärjää isommassakin ryhmässä, osa ei. Vanhemmat ovat huolissaan siitä, että isommassa ryhmässä erityisesti hiljaiset ja tavalliset lapset jäävät näkymättömiksi. Moni vastaaja kertoo, että edes nyt hoitaja ei aina kysyessä osaa kertoa, miten lapsen päivä on mennyt.

”Jo nykyisellään hiljaiset lapset jäävät syrjään – ja lapset oppivat, että häiriköimällä saa huomiota.”

”Lapsen tulee jatkossa olla rohkea, kovaääninen, puolensapitävä, reipas jne. jotta edes pärjää.”

”Nykyisin lähes joka lapsiryhmässä tuntuu olevan vähintään yksi erittäin levoton lapsi, joka vaatii kokonaan yhden kasvattajan huomion, jottei muiden lasten turvallisuus vaarantuisi.”

4. Tila loppuu kesken

Ryhmään tulevien uusien lasten pitää tietysti myös mahtua syömään, leikkimään ja nukkumaan päiväunia. Oma paikka eteisnaulakossa olisi myös kiva.

”Päiväkodeissa ei aina ole riittävästi jakotiloja joilla lapsia saisi pienempiin porukoihin leikkimään.”

”Ystäväni lasten päiväkodissa jopa työntekijöiden kahvihuone on otettu lapsiryhmän käyttöön.”

5. Hyvästi, laadukas varhaiskasvatus

Ollaanko päivähoidossa vain säilytyksessä vai saadaanko siellä myös varhaiskasvatusta? Moni vanhemmista pelkää, että jälkimmäiseen on mahdollisuuksia yhä vähemmän.

”Jos ryhmiä suurennetaan yhtään, päivähoito muuttuu täysin lasten säilömiseksi ja kouluun siirtyy lapsia, joiden sosiaaliset taidot ja ns. elämän perustaidot ovat heikot.”

”Säilytyskarsinat on erikseen! Lasten tulee saada ihan aikaa ja ohjausta hoitajilta.”

6. Saako lapsi syliä ja läheisyyttä?

Yli 3-vuotiaskin lapsi on vielä pieni, moni vastaaja korostaa. Leikki-ikäinen tarvitsee myös syliä ja lupaa kiintyä hoitajaan, jotta hoitopäivä tuntuu turvalliselta.

”Yhä suuremmalla osalla lapsista on jokin erityistä huomiota vaativa ominaisuus, diagnoosi tai vaikeat kotiolot. Nykypäivän lapset tarvitsevat aikuisen huomiota, syliä, hellyyttä ja kasvatusta paljon enemmän kuin vielä kymmenen tai viisikin vuotta sitten.”

”Aamulla, kun vien lapsen vähän ennen kahdeksaa, ryhmässä on usein lapsia noin 15 ja vain yksi aikuinen. Hän ei pysty vastaamaan jokaisen vanhemman perään itkevän lapsen sylin tarpeeseen.”

7. Henkilökunta väsyy

Vanhemmista moni kertoo näkevänsä hoitajien olemuksessa väsymystä ja turhautumista. Samaa todistavat ne vastaajat, joille päiväkoti on myös työpaikka.

”Olen itse päiväkodissa töissä. Joka ikinen päivä lapsia on jo enemmän kuin se seitsemän yhtä aikuista kohden. Tänään oli kahdella aikuisella 28 lasta!”

”Olen lastenhoitaja ja turhautunut siitä, etten voi tehdä työtäni niin miten haluaisin. Todennäköisesti tulen vaihtamaan alaa.”

”Sairaslomia on paljon ja sijaisia ei joko saada tai ei oteta. Jatkuvasti tuntuu olevan jonkinlainen ’poikkeustila’ päällä.”

Lähde: Meidänperhe.fi:n kysely, 721 vastaajaa. Kysely oli avoinna 10 päivän ajan syyskuussa 2015.

Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan säännöllisestä muskariharrastuksesta on hurjasti hyötyä lapsen kielelliselle kehitykselle.

Muskariin osallistuminen kehittää pienten lasten sanavarastoa ja kykyä erotella äänteitä toisistaan. Tämä selvisi tutkimuksesta, jossa Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksikön tutkijat testasivat viikoittaisen, päivähoidon osana järjestettävän musiikkileikkikoulutoiminnan vaikutuksia 5–6-vuotiaiden kielenkehitykseen. Musiikkileikkikouluun osallistuneita verrattiin lapsiin, jotka osallistuivat päivähoidon aikana tanssitunneille ja lapsiin, joille ei järjestetty päivähoidossa erillistä harrastustoimintaa.

– Tulokset osoittavat, että vuosia jatkuvalla leikillisellä musiikkitoiminnalla on positiivisia vaikutuksia alle kouluikäisten kielenkehitykseen, sanoo tohtorikoulutettava Tanja Linnavalli Kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä.

Kielellinen kehittyneisyys auttaa lapsia koulunkäynnissä ja myöhemmässä elämässä. On jopa viitteitä siitä, että lukivaikeuksista kärsivät lapset ovat hyötyneet viikoittaisesta ohjatusta musiikkitoiminnasta.

– Siksi suosittelemme säännöllisten, ammattilaisten vetämien musiikkituntien sisällyttämistä varhaiskasvatukseen päiväkodeissa ja niiden saavutettavuuden lisäämistä kotihoidossa oleville lapsille. Eli aina ei tarvita intensiivistä ja kallista musiikkiopistossa juoksemista, joka ei kaikille lapsille edes sovi.

”Olisi tietenkin ideaalia, jos  yhteiskunta kustantaisi tällaisen palvelun kaikille.”

Säännöllinen musiikkiharrastus ei kuitenkaan ole tällä hetkellä kaikkien lasten saatavilla. Linnavalli pohtii, että monesti musiikkiharrastus on vain korkeastikoulutettujen perheiden ja pitkäjänteisten lasten hommaa.

– Olisi tietenkin ideaalia, jos  yhteiskunta kustantaisi tällaisen palvelun kaikille, mutta tämä vaatii tietysti  poliittisia päätöksiä. Jo nyt esimerkiksi Espoossa ne perheet, jotka ovat päivähoidon nollamaksuluokassa, eivät maksa muskarista mitään. Suurin osa vanhemmista joutuu kuitenkin maksamaan päiväkodin muskarin itse, mikä jättää monia lapsia harrastuksen ulkopuolelle.

Yksi vaihtoehto Linnavallin mukaan olisi kouluttaa lastentarhan opettajia lisää musisoinnissa:

– Muskariopettajat ovat opiskelleet alaansa noin viisi vuotta, joten pakostakin heidän taidoillaan on jotain merkitystä. Analysoin tutkimuksessani myös päiväkotien omaa musiikkitarjontaa, mutta sillä ei ollut vaikutusta lasten kielellisiin taitoihin.

Päiväkotien omalla musiikkitarjonnalla ei ollut vaikutusta lasten kielellisiin taitoihin.

Linnavallin mukaan tämä ei tietenkään tarkoita, että vain musiikin ammattilaiset kelpaavat vetämään musiikkituokioita lasten kanssa. Kaikki yhteismusisointi on hyväksi lapsille, vaikka se ei olisikaan kielellisen kehittymisen kannalta yhtä tehokasta. 

– Muskaria voi oikein hyvä pitää myös kotona, vaikka sosiaalinen ryhmätoiminta lisää epäilemättä musisoinnin hauskuutta.

Vatsakivut ovat lapsilla tavallisia, eikä niihin aina löydy syytä. Kipu ei kuitenkaan ole mielikuvitusta.

Lapsi valittaa vatsakipua. Mitkä ovat sen tavallisimmat syyt?

Toistuvia vatsakipuja on noin 10–15 prosentilla lapsista. Kivun taustalta voi löytyä elimellinen sairaus, mutta noin puolella erityistä syytä ei löydy tutkimustenkaan jälkeen.

Toistuvien vatsakipujen syitä voivat olla ovat ummetus, keliakia, laktoosi-intoleranssi ja pienemmillä lapsilla myös ruoka-allergiat. Myös tulehduksellinen suolistosairaus on mahdollinen, mutta yleensä vasta yli kymmenvuotiailla. Teini-ikäisellä voi oireilla ärtyvä paksusuolioireyhtymä.

Toistuvan vatsakivun syynä voi olla myös rakenteellinen pulma virtsateissä tai munuaisissa, mutta se on hyvin harvinaista.

Akuutti, äkillinen vatsakipu voi liittyä yksinkertaisesti alkavaan vatsatautiin tai flunssaan. Myös tulehdus vatsan alueella aiheuttaa äkillistä kipua. Jos kipuun liittyy kuumetta, kyse voi olla esimerkiksi umpilisäkkeen tulehduksesta tai virtsatieinfektiosta.

Vatsakivulle ei löydy selitystä. Onko lapsi keksinyt koko jutun?

Ei lapsi ole sitä keksinyt. Kipukokemus on todellinen. Jos elimellistä syytä ei löydy, taustalla voi olla lapsen stressi. Hän saattaa jännittää esimerkiksi koulua tai päiväkotipäivää. Jännitys voi laukaista kipua.

Kipu voi olla myös muualla kuin vatsassa. Pieni lapsi ei välttämättä osaa ilmaista, missä tuntemus oikeasti on. Kyse saattaa siis olla esimerkiksi jalkakivuista, vaikka lapsi puhuisikin vatsastaan.

Akuutissakin vatsakivussa kivun syy voi olla muualla kuin vatsassa. Kuumeiselta lapselta, joka kertoo vatsakivustaan, voi löytyä keuhkokuume.

Milloin vatsakivun takia kannattaa käydä lääkärissä?

Jos vatsakipuja on toistuvasti ja ne huolettavat lasta ja perhettä, kannattaa käydä lääkärissä. Samoin lääkäriin tulee lähteä, jos lapsen paino putoaa, kasvu taantuu, hänellä on toistuvaa oksentelua tai nielemisvaikeuksia tai jos ulosteessa on verta. Hälytysmerkki on myös se, jos kipu on niin voimakasta, että se herättää lapsen yöllä.

Lääkärissä tutkitaan, löytyykö kipuun jotakin elimellistä syytä. Siellä käydään läpi myös kivun taustoja: kuinka usein vatsa on kipeä ja millaisissa tilanteissa. Liittyykö kipu ruokailuun? Miten usein lapsi ulostaa, onko hänellä ummetusta ja onko ulosteessa verta? Lääkärissä puhutaan myös siitä, millaista lapsen elämä on ja onko hän joutunut olemaan poissa koulusta tai päiväkodista kivun vuoksi.

Jos lapsen ulosteessa on verta, syynä voi olla esim. bakteeri tai tulehduksellinen suolistosairaus. Veri voi kuitenkin olla myös viaton oire, joka liittyy esimerkiksi ummetukseen: kova ulostemassa raapii limakalvoa.

Mitä pitäisi ajatella, jos syytä kipuun ei löydy?

Tieto sinällään on huojentava. Jos kipuun ei löydy elimellistä syytä, voi tilannetta jäädä rauhassa seuraamaan. Samalla on syytä miettiä, onko lapsen elämässä jokin stressitekijä tai jotakin muuta erityistä, johon vatsakipu liittyy. Voiko siihen vaikuttaa?

Tilanne on yleensä hyvä, jos vatsakipu ei häiritse lapsen arkea, vaan hän jatkaa leikkejään siitä huolimatta. Aina syytä kipuun ei löydy: laboratoriokokeissa kaikki voi olla normaalisti, ja perheen elämässäkin kaikki asiat voivat olla kunnossa.

Asiantuntija lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri Merja Nermes, TYKS/lasten ja nuorten klinikka sekä Terveystalo Pulssi.