Kun lapsi ei opi uimaan tai pyöräilemään ja vaikuttaa muutenkin kömpelöltä, vanhempia hermostuttaa. Milloin on syytä huoleen?

Asiantuntijana liikuntatieteen tohtori Kaisu Laasonen, joka on väitellyt tohtoriksi lasten motoristen taitojen arvioinnista.

1. Pyöräily ei ole niin helppoa

Pyöräillessä pitää hallita monta asiaa yhtä aikaa: tasapainoa, ohjaamista, polkemista, jarruttamista ja ympäristön tarkkailua. Toisilla rohkeus ja kyky yhdistää eri taitoja vauhdissa kypsyvät vasta vähän myöhemmin.

Tasapainoa voi harjoitella vaikka potkupyörän tai -laudan kanssa. Kaikki tasapainoa kehittävä tukee myös pyöräilemään oppimista.

Joskus motoriset pulmat kuitenkin liittyvät oppimisen vaikeuksiin laajemminkin. Asia kannattaa ottaa puheeksi neuvolalääkärin kanssa, jos lapsi ei osaa pyöräillä apupyörienkään avulla 5-6-vuotiaana. Lääkäri voi ohjata fysioterapeutille, joka tekee tarvittavia arviointeja ja ohjaa harjoittelua.

2. Mallia kavereista

Jokainen oppii kuperkeikan, kun se opetetaan oikein. Lapsen kanssa kannattaa mennä liikuntakerhoihin, joissa saa pätevää ohjausta. Myös vertaistuki on tärkeää uskalluksen rakentamisessa.

Esimerkiksi uimakoulussa lapsi näkee, että muutkin tohtivat mennä altaaseen. On myös hyvä, että lapsi saa tehdä asioita ryhmän mukana, vaikkei olisi vielä kovin taitava.

3. Älä tuputa, kannusta

Monia taitoja voi harjoitella lapsen kanssa leikin ohessa. Tasapainoharjoitteluksi voi riittää, että lähdetään yhdessä luontoon kävelemään. Mutta älä tuputa! Lapsesta ei ole kivaa harjoitella aina vain sitä taitoa, joka ei suju.

Muista myös kannustaa ja nostaa esiin asioita, joissa lapsi on jo hyvä. Varsinkin jos joku perheen lapsista on muita lahjakkaampi, pitää muistaa kehua myös niitä sisaruksia, jotka eivät ole niin taitavia. Vaikka lapsella olisi ongelmia, hän osaa silti jo paljon hienoja asioita.

4. Ethän murehdi yksin

Jos lapsella on pulmia jonkin yksittäisen motorisen taidon oppimisessa, älä huolestu. Kaikista ei koskaan tule sukeltamista rakastavia vesipetoja, eikä tarvitsekaan. Mutta jos lapsella on hankaluuksia monessa asiassa, kuten heittämisessä, tasapainoilussa, hyppelyssä tai hienomotoriikassa, ja päälle vielä tarkkaavaisuusongelmia, asia kannattaa selvittää.

Iän myötä tehtävät vaikeutuvat ja lapsen pitäisi oppia esimerkiksi tekemään asioita ja seuraamaan ohjeita samaan aikaan. Mitä enemmän lapsella on päällekkäisiä ongelmia, sen vaikeampaa hänen on oppia arjessa tarvittavia monimutkaisempia taitoja.

Isot hankaluudet huomataan usein neuvolassa, ja niihin voi saada toimintaterapiaa ja fysioterapiaa. Jos tilanne huolestuttaa, se kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa, päiväkodissa tai koulussa ja pyytää kiinnittämään asiaan huomiota. Yksin miettiessä huoli vain kasvaa, ja sen saattaa välittää eteenpäin lapselle.

5. Tytöt hyppivät ensin

Usein sanotaan, että pojat oppivat tyttöjä aikaisemmin karkeamotoriset taidot, kuten juoksemisen ja hyppimisen, mutta 4–6-vuotiaisiin keskittyneessä tutkimuksessani näin ei ollut. Tytöt suoriutuivat selvästi poikia paremmin useimmista karkeamotorisista tehtävistä, kuten tasapainotehtävistä ja hyppelyistä. Vain pallon heitossa ja kiinniotossa pojat suoriutuivat hieman tyttöjä paremmin.

Tyttöjen ja poikien erot näkyvät etenkin 4,5–5,5-vuotiailla, mutta erot tasoittuvat jo vuoden sisällä.

Myös hienomotorisissa taidoissa, kuten piirtämisessä ja kirjoittamisessa, tytöt ovat ikäisiään poikia edellä.

6. Apua oppimisvaikeuksiin

Motoristen taitojen kypsyminen aiemmin kuin pojilla ei kuitenkaan selitä tyttöjen parempaa pärjäämistä koulussa. Kyse on pikemminkin siitä, että oppimiseen liittyviä vaikeuksia on jostain syystä selvästi enemmän pojilla. Pojilla diagnosoidaan lieviä oppimisvaikeuksia noin kaksi kertaa enemmän kuin tytöillä, ja vaikeammissa tapauksissa ero on jopa neli–viisinkertainen.

Erot yksiöiden välillä ovat kuitenkin aina suurempia kuin sukupuolten välillä.

Meidän Perhe 5/16

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vatsakivut ovat lapsilla tavallisia, eikä niihin aina löydy syytä. Kipu ei kuitenkaan ole mielikuvitusta.

Lapsi valittaa vatsakipua. Mitkä ovat sen tavallisimmat syyt?

Toistuvia vatsakipuja on noin 10–15 prosentilla lapsista. Kivun taustalta voi löytyä elimellinen sairaus, mutta noin puolella erityistä syytä ei löydy tutkimustenkaan jälkeen.

Toistuvien vatsakipujen syitä voivat olla ovat ummetus, keliakia, laktoosi-intoleranssi ja pienemmillä lapsilla myös ruoka-allergiat. Myös tulehduksellinen suolistosairaus on mahdollinen, mutta yleensä vasta yli kymmenvuotiailla. Teini-ikäisellä voi oireilla ärtyvä paksusuolioireyhtymä.

Toistuvan vatsakivun syynä voi olla myös rakenteellinen pulma virtsateissä tai munuaisissa, mutta se on hyvin harvinaista.

Akuutti, äkillinen vatsakipu voi liittyä yksinkertaisesti alkavaan vatsatautiin tai flunssaan. Myös tulehdus vatsan alueella aiheuttaa äkillistä kipua. Jos kipuun liittyy kuumetta, kyse voi olla esimerkiksi umpilisäkkeen tulehduksesta tai virtsatieinfektiosta.

Vatsakivulle ei löydy selitystä. Onko lapsi keksinyt koko jutun?

Ei lapsi ole sitä keksinyt. Kipukokemus on todellinen. Jos elimellistä syytä ei löydy, taustalla voi olla lapsen stressi. Hän saattaa jännittää esimerkiksi koulua tai päiväkotipäivää. Jännitys voi laukaista kipua.

Kipu voi olla myös muualla kuin vatsassa. Pieni lapsi ei välttämättä osaa ilmaista, missä tuntemus oikeasti on. Kyse saattaa siis olla esimerkiksi jalkakivuista, vaikka lapsi puhuisikin vatsastaan.

Akuutissakin vatsakivussa kivun syy voi olla muualla kuin vatsassa. Kuumeiselta lapselta, joka kertoo vatsakivustaan, voi löytyä keuhkokuume.

Milloin vatsakivun takia kannattaa käydä lääkärissä?

Jos vatsakipuja on toistuvasti ja ne huolettavat lasta ja perhettä, kannattaa käydä lääkärissä. Samoin lääkäriin tulee lähteä, jos lapsen paino putoaa, kasvu taantuu, hänellä on toistuvaa oksentelua tai nielemisvaikeuksia tai jos ulosteessa on verta. Hälytysmerkki on myös se, jos kipu on niin voimakasta, että se herättää lapsen yöllä.

Lääkärissä tutkitaan, löytyykö kipuun jotakin elimellistä syytä. Siellä käydään läpi myös kivun taustoja: kuinka usein vatsa on kipeä ja millaisissa tilanteissa. Liittyykö kipu ruokailuun? Miten usein lapsi ulostaa, onko hänellä ummetusta ja onko ulosteessa verta? Lääkärissä puhutaan myös siitä, millaista lapsen elämä on ja onko hän joutunut olemaan poissa koulusta tai päiväkodista kivun vuoksi.

Jos lapsen ulosteessa on verta, syynä voi olla esim. bakteeri tai tulehduksellinen suolistosairaus. Veri voi kuitenkin olla myös viaton oire, joka liittyy esimerkiksi ummetukseen: kova ulostemassa raapii limakalvoa.

Mitä pitäisi ajatella, jos syytä kipuun ei löydy?

Tieto sinällään on huojentava. Jos kipuun ei löydy elimellistä syytä, voi tilannetta jäädä rauhassa seuraamaan. Samalla on syytä miettiä, onko lapsen elämässä jokin stressitekijä tai jotakin muuta erityistä, johon vatsakipu liittyy. Voiko siihen vaikuttaa?

Tilanne on yleensä hyvä, jos vatsakipu ei häiritse lapsen arkea, vaan hän jatkaa leikkejään siitä huolimatta. Aina syytä kipuun ei löydy: laboratoriokokeissa kaikki voi olla normaalisti, ja perheen elämässäkin kaikki asiat voivat olla kunnossa.

Asiantuntija lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri Merja Nermes, TYKS/lasten ja nuorten klinikka sekä Terveystalo Pulssi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Panu Pälviä
Kuva: Panu Pälviä

Perheen pienin lähti hoitoon, ja Sanna Stellan on nöyränä kunnioituksesta.

Kuopus aloitti tarhan. Se on vanhemmille aina sokki ja tietyn ajanjakson loppu. Lötkyily kotona vailla aikatauluja loppuu, ja lapsi lähtee putkeen, josta hän pullahtaa ulos vain lomilla ja lopulta eläkkeellä. Alkaa pikkupaviaanin muokkaaminen yhteiskuntakelpoiseksi.

Helpotuskin tarhan alku on. Puolitoistavuotiaana ihmisen itsetunto empiirisen tutkimukseni mukaan korkeimmillaan: usko omiin kykyihin on pettämätön, vaikka taidot eivät ole kovinkaan hääppöiset ja järkeä päässä nolla.

Sillä aikaa kun ripustan pyykkiä narulle, 86 senttiä puhdasta itsetuntoa on lajitellut kierrätyslaatikon sisällön eteisen lattialle, kastellut kukat, ikkunalaudan, seinän, lattian ja reitin keittiön vesipisteeltä olohuoneen kukille. Kaiken päätteeksi hän on kiivennyt pianon päälle mesoamaan pukeutuneena pelkkään pipoon.

Tästä huolimatta ajattelin vieväni päiväkotiin ihan kelpo yksilön. Meidän kullannuppumme on kaikkien ilo ja loputtomien vitsien aihe, koska ah, niin söpö kolmoslapsi.

Sinne hän rynni kaiken keskelle ja kirkui, kun ei saanut viedä käsinukkea hoitajan kädestä.

Mutta siinä se ongelma piilikin. Kuopushan on saanut elää täysin pellossa. Hän on umpilellitty huomion keskipiste. Karu totuus paljastui tarhan tutustumisjakson aikana.

Leikkipiirissä kuopuksella ei ollut hajuakaan, miten piiri toimii. Sinne hän rynni kaiken keskelle ja kirkui, kun ei saanut viedä käsinukkea hoitajan kädestä.

Lelujen jakaminen oli lellivauvalleni täysin vieras käsite. Ihmisen, joka on koko ikänsä ollut sisarustensa plus naapurin lasten maskotti, ei ole koskaan tarvinnut opetella jakamaan yhtään mitään. Tyyppi keräsi kaikki lelut syliini ja tuuppi niiden perään itkeviä lapsia pois tavaravuoreltaan. Minä yritin puhua jakamisesta ja vuoroista, minkä lelujenpalauttelulta ja häpeämiseltä ehdin.

Lapsi, joka kotona riisuu itsensä alasti aivan koko ajan, piti vaatteet päällään koko viikon.

Vannon käsi lastenkasvatusoppailla, että säännöt ja varsinkin toisten ihmisten huomioon ottaminen ovat arvoissani hyvin korkealla. En ollut vain huomannut, että kuopus saa aina tahtonsa läpi.

Tarhan ryhmäkuri on onneksi erittäin tehokas kasvatusympäristö. Kullannuppumme oli ryhmäytynyt mukavasti heti ensimmäisen viikon aikana. Pysyi piirissä pikku tyynyllään, oppi odottamaan vuoroaan käsienpesuun, ruokailuun, pissalle. Lapsi, joka kotona riisuu itsensä alasti aivan koko ajan, piti vaatteet päällään koko viikon. Kaikenlainen sooloilu oli karissut, ja hän tuntui nauttivan, kun saa olla osa järjestäytynyttä ryhmää vertaistensa kanssa.

Ehkä käsittämättömin asia on se, miten lapset saadaan tarhassa istumaan paikoillaan niin, että ruokalautanen pysyy pitkän, lapsen kaulasta roikkuvan ruokalapun päällä. Olen omin silmin nähnyt dynaamisen jälkikasvuni syövän rauhallisesti paikoillaan ruokalapun jatkuessa pöytäliinaksi. Ei mitään sekoiluja, ei pomppuja pois pöydästä.

Olen hämmästyksestä nöyränä päiväkodin henkilökunnan taitojen edessä. Kiitos! Te teette ihmeitä!

Vierailija

Kiitos päiväkoti, te teette ihmeitä!

Esikoisvauvan äitinä vasta tutustun netin vauvakeskusteluihin, ja tuntuu tosi surulliselta nähdä, kuinka usein nämäkin palstat täyttyvät toisten ihmisten lyttäämisestä. Jopa selvästi leikkisään sävyyn kirjoitettu, päivähoidossa tehtävää työtä kiittelevä teksti on onnistuttu kääntämään osoitukseksi äidin kykenemättömyydestä, piittaamattomuudesta tai molemmista. Jos lapset on tarkoitus kasvattaa ystävällisiksi ja ymmärtäväisiksi toisia ihmisiä kohtaan, niin oltaisiinkohan me aikuisetkin sellaisia...
Lue kommentti
Vierailija

Kiitos päiväkoti, te teette ihmeitä!

Nykyään ei suosita EI-sanaa vaan yritetään positiivisen palautteen kautta kiinnittää huomio muualle, 2v on vielä suht helppo harhauttaa. Olisi mukava jos kodin ja päiväkodin kasvatuslinja olisi yhtenäinen eli edelläkin mainuttuja asioita harjoiteltaisiin myös kotona. Ettei se olisi vain meidän kasvattajien vastuulla. -tarhatäti
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.