Kun lapsi ei opi uimaan tai pyöräilemään ja vaikuttaa muutenkin kömpelöltä, vanhempia hermostuttaa. Milloin on syytä huoleen?

Asiantuntijana liikuntatieteen tohtori Kaisu Laasonen, joka on väitellyt tohtoriksi lasten motoristen taitojen arvioinnista.

1. Pyöräily ei ole niin helppoa

Pyöräillessä pitää hallita monta asiaa yhtä aikaa: tasapainoa, ohjaamista, polkemista, jarruttamista ja ympäristön tarkkailua. Toisilla rohkeus ja kyky yhdistää eri taitoja vauhdissa kypsyvät vasta vähän myöhemmin.

Tasapainoa voi harjoitella vaikka potkupyörän tai -laudan kanssa. Kaikki tasapainoa kehittävä tukee myös pyöräilemään oppimista.

Joskus motoriset pulmat kuitenkin liittyvät oppimisen vaikeuksiin laajemminkin. Asia kannattaa ottaa puheeksi neuvolalääkärin kanssa, jos lapsi ei osaa pyöräillä apupyörienkään avulla 5-6-vuotiaana. Lääkäri voi ohjata fysioterapeutille, joka tekee tarvittavia arviointeja ja ohjaa harjoittelua.

2. Mallia kavereista

Jokainen oppii kuperkeikan, kun se opetetaan oikein. Lapsen kanssa kannattaa mennä liikuntakerhoihin, joissa saa pätevää ohjausta. Myös vertaistuki on tärkeää uskalluksen rakentamisessa.

Esimerkiksi uimakoulussa lapsi näkee, että muutkin tohtivat mennä altaaseen. On myös hyvä, että lapsi saa tehdä asioita ryhmän mukana, vaikkei olisi vielä kovin taitava.

3. Älä tuputa, kannusta

Monia taitoja voi harjoitella lapsen kanssa leikin ohessa. Tasapainoharjoitteluksi voi riittää, että lähdetään yhdessä luontoon kävelemään. Mutta älä tuputa! Lapsesta ei ole kivaa harjoitella aina vain sitä taitoa, joka ei suju.

Muista myös kannustaa ja nostaa esiin asioita, joissa lapsi on jo hyvä. Varsinkin jos joku perheen lapsista on muita lahjakkaampi, pitää muistaa kehua myös niitä sisaruksia, jotka eivät ole niin taitavia. Vaikka lapsella olisi ongelmia, hän osaa silti jo paljon hienoja asioita.

4. Ethän murehdi yksin

Jos lapsella on pulmia jonkin yksittäisen motorisen taidon oppimisessa, älä huolestu. Kaikista ei koskaan tule sukeltamista rakastavia vesipetoja, eikä tarvitsekaan. Mutta jos lapsella on hankaluuksia monessa asiassa, kuten heittämisessä, tasapainoilussa, hyppelyssä tai hienomotoriikassa, ja päälle vielä tarkkaavaisuusongelmia, asia kannattaa selvittää.

Iän myötä tehtävät vaikeutuvat ja lapsen pitäisi oppia esimerkiksi tekemään asioita ja seuraamaan ohjeita samaan aikaan. Mitä enemmän lapsella on päällekkäisiä ongelmia, sen vaikeampaa hänen on oppia arjessa tarvittavia monimutkaisempia taitoja.

Isot hankaluudet huomataan usein neuvolassa, ja niihin voi saada toimintaterapiaa ja fysioterapiaa. Jos tilanne huolestuttaa, se kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa, päiväkodissa tai koulussa ja pyytää kiinnittämään asiaan huomiota. Yksin miettiessä huoli vain kasvaa, ja sen saattaa välittää eteenpäin lapselle.

5. Tytöt hyppivät ensin

Usein sanotaan, että pojat oppivat tyttöjä aikaisemmin karkeamotoriset taidot, kuten juoksemisen ja hyppimisen, mutta 4–6-vuotiaisiin keskittyneessä tutkimuksessani näin ei ollut. Tytöt suoriutuivat selvästi poikia paremmin useimmista karkeamotorisista tehtävistä, kuten tasapainotehtävistä ja hyppelyistä. Vain pallon heitossa ja kiinniotossa pojat suoriutuivat hieman tyttöjä paremmin.

Tyttöjen ja poikien erot näkyvät etenkin 4,5–5,5-vuotiailla, mutta erot tasoittuvat jo vuoden sisällä.

Myös hienomotorisissa taidoissa, kuten piirtämisessä ja kirjoittamisessa, tytöt ovat ikäisiään poikia edellä.

6. Apua oppimisvaikeuksiin

Motoristen taitojen kypsyminen aiemmin kuin pojilla ei kuitenkaan selitä tyttöjen parempaa pärjäämistä koulussa. Kyse on pikemminkin siitä, että oppimiseen liittyviä vaikeuksia on jostain syystä selvästi enemmän pojilla. Pojilla diagnosoidaan lieviä oppimisvaikeuksia noin kaksi kertaa enemmän kuin tytöillä, ja vaikeammissa tapauksissa ero on jopa neli–viisinkertainen.

Erot yksiöiden välillä ovat kuitenkin aina suurempia kuin sukupuolten välillä.

Meidän Perhe 5/16