Kuva: Heli Blåfield
Kuva: Heli Blåfield

Viisivuotias nimittelee ja lyö vanhempiaan. Janna Rantala kertoo, mistä voi olla apua.

Lukija kysyy

Meillä on kaksi poikaa, viisivuotias ja yksivuotias. Mitä voimme tehdä, kun viisivuotias nimittelee meitä vanhempia nykyään todella paljon? Nimittely alkaa, jos häntä kielletään tekemästä jotain tai hän ärsyyntyy muuten. Välillä hän myös lyö meitä.

Kaikkea on kokeiltu. Jos laitamme hänet jäähylle, nimittely vain jatkuu. Olemme kokeilleet kerätä helmiä hyvin sujuneista päivistä. Kun hän nimittelee, muistutamme, eikö kannattaisi kerätä helmiä, että saa yllätyksen. Mutta siihen hän vastaa, ettei halua yllätystä.

Olemme kokeilleet laittaa leluja tai lastenohjelmia jäähylle, mutta millään ei tunnu olevan tehoa. Ehkä päivän tai pari hän pystyy olemaan nätisti. Silloin hän itsekin sanoo, että hei, en olekaan tänään nimitellyt, ja on iloinen siitä. Mutta pitkäaikaista se ei ole.

Onko mitään konkreettista keinoa, millä tämän saisi loppumaan? Vai onko tämä joku vaihe, mikä pitää vain kestää läpi? Liittyykö tämä mustasukkaisuuteen pikkuveljestä?

Nimittelyyn väsynyt äiti

Janna vastaa

Tilanteenne kuulostaa turhauttavalta, varmaan hetkittäin toivottomalta – ja hyvin tutulta. Lapsen huonon käytöksen haluaisi loppuvan, mutta keinot on käytetty ja väsymys valtaa koko perheen.

Niin kurjaa kuin nimittely onkin, se tuskin loppuu jäähyttämällä. Rankaiseminen on aika huono kasvatuskeino, kuten lapsennekin osoittaa.

Palkitseminen toimii paremmin, kun vanhemman asenne on kannustava, palkinto on etukäteen tiedossa ja tarpeeksi helposti saavutettavissa. Viisivuotiaalle jo kolme päivää on pitkä aika tsempata.

Varmasti ei voi tietää, onko kyse mustasukkaisuudesta, mutta sitä voi kysyä lapselta. Keskustelun voi avata mukavaan sävyyn rauhallisena hetkenä. Voitte sanoa ystävällisesti esimerkiksi: ”Mehän ollaan monta kertaa riidelty tästä nimittelyasiasta ja tiedätkin, ettei ketään saa haukkua. Hienoa että tiedät sen, vaikka välillä käykin vahinkoja. Minua kiinnostaa, mitä kaikkea ajattelet silloin kun nimität minua tyhmäksi, pökäleeksi tai pissapääksi? Oletko ehkä vihainen jostakin? Saattaisiko sinusta tuntua, että pikkuveljeä suositaan? Voisimme yhdessä miettiä sellaisia sanoja, joilla voit kertoa olevasi vihainen tai pettynyt tai mustasukkainen, vaikka et nimittele.”

On tärkeää että keskustelussa on hyväksyvä sävy. Lapsi ei ehkä osaa kuvata tunnettaan tai ajatuskulkujaan, joten ehdottakaa te aikuiset niitä. Älkää liittäkö näihin keskusteluihin saarnaavaa sävyä.

Tarkoitus on tutustua lapsen ajatusmaailmaan ja antaa hänen huomata, että välitätte hänestä ja että te vanhemmat ette mene rikki, vaikka hän välillä teitä vihaisikin. Tunteiden säätely on oppimisprosessi, jossa tarvitaan rakastavaa syliä ja sovintoja.

Meidän Perhe 6/16

Kysy Jannalta

Mietityttääkö lapsen kasvatus? Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin Meidän Perhe -lehden joka numerossa. Lähetä kysymys tästä tai sähköpostitse meidanperhe@sanoma.com Laita viestin otsikoksi "Janna vastaa".

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.