Kuva: Heli Blåfield
Kuva: Heli Blåfield

Viisivuotias nimittelee ja lyö vanhempiaan. Janna Rantala kertoo, mistä voi olla apua.

Lukija kysyy

Meillä on kaksi poikaa, viisivuotias ja yksivuotias. Mitä voimme tehdä, kun viisivuotias nimittelee meitä vanhempia nykyään todella paljon? Nimittely alkaa, jos häntä kielletään tekemästä jotain tai hän ärsyyntyy muuten. Välillä hän myös lyö meitä.

Kaikkea on kokeiltu. Jos laitamme hänet jäähylle, nimittely vain jatkuu. Olemme kokeilleet kerätä helmiä hyvin sujuneista päivistä. Kun hän nimittelee, muistutamme, eikö kannattaisi kerätä helmiä, että saa yllätyksen. Mutta siihen hän vastaa, ettei halua yllätystä.

Olemme kokeilleet laittaa leluja tai lastenohjelmia jäähylle, mutta millään ei tunnu olevan tehoa. Ehkä päivän tai pari hän pystyy olemaan nätisti. Silloin hän itsekin sanoo, että hei, en olekaan tänään nimitellyt, ja on iloinen siitä. Mutta pitkäaikaista se ei ole.

Onko mitään konkreettista keinoa, millä tämän saisi loppumaan? Vai onko tämä joku vaihe, mikä pitää vain kestää läpi? Liittyykö tämä mustasukkaisuuteen pikkuveljestä?

Nimittelyyn väsynyt äiti

Janna vastaa

Tilanteenne kuulostaa turhauttavalta, varmaan hetkittäin toivottomalta – ja hyvin tutulta. Lapsen huonon käytöksen haluaisi loppuvan, mutta keinot on käytetty ja väsymys valtaa koko perheen.

Niin kurjaa kuin nimittely onkin, se tuskin loppuu jäähyttämällä. Rankaiseminen on aika huono kasvatuskeino, kuten lapsennekin osoittaa.

Palkitseminen toimii paremmin, kun vanhemman asenne on kannustava, palkinto on etukäteen tiedossa ja tarpeeksi helposti saavutettavissa. Viisivuotiaalle jo kolme päivää on pitkä aika tsempata.

Varmasti ei voi tietää, onko kyse mustasukkaisuudesta, mutta sitä voi kysyä lapselta. Keskustelun voi avata mukavaan sävyyn rauhallisena hetkenä. Voitte sanoa ystävällisesti esimerkiksi: ”Mehän ollaan monta kertaa riidelty tästä nimittelyasiasta ja tiedätkin, ettei ketään saa haukkua. Hienoa että tiedät sen, vaikka välillä käykin vahinkoja. Minua kiinnostaa, mitä kaikkea ajattelet silloin kun nimität minua tyhmäksi, pökäleeksi tai pissapääksi? Oletko ehkä vihainen jostakin? Saattaisiko sinusta tuntua, että pikkuveljeä suositaan? Voisimme yhdessä miettiä sellaisia sanoja, joilla voit kertoa olevasi vihainen tai pettynyt tai mustasukkainen, vaikka et nimittele.”

On tärkeää että keskustelussa on hyväksyvä sävy. Lapsi ei ehkä osaa kuvata tunnettaan tai ajatuskulkujaan, joten ehdottakaa te aikuiset niitä. Älkää liittäkö näihin keskusteluihin saarnaavaa sävyä.

Tarkoitus on tutustua lapsen ajatusmaailmaan ja antaa hänen huomata, että välitätte hänestä ja että te vanhemmat ette mene rikki, vaikka hän välillä teitä vihaisikin. Tunteiden säätely on oppimisprosessi, jossa tarvitaan rakastavaa syliä ja sovintoja.

Meidän Perhe 6/16

Kysy Jannalta

Mietityttääkö lapsen kasvatus? Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin Meidän Perhe -lehden joka numerossa. Lähetä kysymys tästä tai sähköpostitse meidanperhe@sanoma.com Laita viestin otsikoksi "Janna vastaa".

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lastentarhanopettajan pitäisi saada palkkaa huomattavasti nykyistä enemmän, vanhemmat arvioivat.

Lastentarhanopettajien keskimääräinen kuukausipalkka oli viime vuonna noin 2 400 euroa kuukaudessa. Se ei riitä, vastaavat vauva.fin kyselyyn vastanneet.

Helsingin Sanomat kertoi tänään tiistaina, että tuoreen tilaston mukaan suomalaiset lastentarhanopettajat ansaitsevat poikkeuksellisen vähän moneen muuhun maahan verrattuna. Lastentarhanopettajien suhteelliset palkat Suomessa ovat muihin OECD-maihin verrattuna pohjalukemissa, ja ero muihin opettajiin on räikeä.

Suomalaisten lukion, perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen opettajien ansioissa on jopa 40 prosentin ero, raportti kertoo. Muiden opettajien palkat ovat OECD-maiden keskitason yläpuolella, mutta lastentarhanopettajien palkat jäävät keskitason alapuolelle.

– Lastentarhanopettajien palkkaus pitää saada vastaamaan työn vaativuutta ja lisääntyneitä vastuita, joita on tullut muun muassa uuden opetussuunnitelman myötä, Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anitta Pakanen sanoo HS:n jutussa.

”Vaativa työ, haastavat olosuhteet”

Asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä ovat myös vanhemmat. Vauva.fin lukijoista harvempi kuin joka kymmenes on sitä mieltä, että sopiva palkkataso on alle 2500 euroa, noin nykyistä vastaava. Melkein kaksi kolmesta pitää sopivana palkkana lastentarhanopettajalle vähintään 3000:a euroa.

Kyselyyn tuli vastauksia yhteensä 466. Vastaajia pyydettiin valitsemaan sopivin palkkataso kuudesta vaihtoehdosta. Näin vastaukset jakaantuivat:

  • Alle 2000 euroa: 2 %
  • 2000–2500: 7 %
  • 2500–3000: 26 %
  • 3000–3500: 50 %
  • 3500–4000: 11 %
  • Yli 4000 e: 3 %

Monet perustelivat, että nykyinen palkka ei vastaa työn vaatimuksia:

”Lastentarhanopettajat tekevät vaativaa työtä haastavissa olosuhteissa. Ryhmäkokoja on kasvatettu, varhaiskasvatukseen laatuun tulisi panostaa ja pahimmillaan ryhmässä on myös erityistarpeisia lapsia. Päiväkodissa ja eskarissa luodaan pohja tulevaisuuteen ja mitä vaikuttavampaa varhaiskasvatus on sen parempia tulevaisuuden 'tähtiä' sieltä syntyy. Nykypalkka on ihan ala-arvoinen huomioiden, että työhön vaaditaan yliopistokoulutus. Eihän tuolla edes elä täällä pääkaupunkiseudulla!”

”Työ on erittäin vastuullista! Pelkkä valvova silmä ei riitä vaan työ vaatii ammattitaitoa ja sensitiivisyyttä, tietynlaisia vuorovaikutustaitoja.”

”Lastentarhanopettajalla on ihan yhtä suuri opetusvastuu kuin opettajillakin. Kuitenkin opettajat vetävät paljon parempaa palkkaa, ja heillä on pitemmät lomat. Otetaan vielä huomioon, että ryhmässä on eri-ikäisiä ja -tasoisia enemmän kuin luokassa.”

Vierailija

Miksi lastentarhanope tienaa niin vähän? Vanhemmat kertovat, mikä olisi heistä sopiva summa

Ongelmanahan on myös se että nämä lastenhoitajat tekevät monessa paikassa ihan samaa työtä kun lastentarhanopettajat. Pitäisi vetää joku selvä raja näiden välille jos halutaan että näkyy myös palkassa. Voi myös miettiä että tarviiko tähän hommaan oikeasti melkein yhtä pitkän koulutuksen kun peruskoulun opettaksi. Hyvin tuntuvat lähihoitajat, lastenhoitajat ja nuoriso/lastenohjaajat selviytyvän tästä.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Heli Blåfield

Jääkö lapsi ilman kavereita, koska on niin voimakastahtoinen ja joustamaton?

”Perheessämme on 3,5-vuotias fiksu tyttö, joka on aina viihtynyt parhaiten omissa leikeissään tai isompien lasten seurassa. Päiväkodissa hänellä on tähän asti ollut leikkiseuraa, enkä ole ollut tytöstä huolissani. Nyt uudessa päiväkotiryhmässä tyttö on kuitenkin toistuvasti jätetty leikkien ulkopuolelle. Se on harmittanut tytärtä ja minuakin kovasti.

Tyttö on luonteeltaan tarkkailija ja pohtija, joka suunnittelee leikkinsä kulun tarkasti etukäteen. Hän saattaa tiuskaista harmistuneena, jos joku kaveri tulee häiritsemään hänen leikkiään. Miten voisin saada lapsen ymmärtämään, että muiden leikkiin kannattaa lähteä mukaan silloin kun pyydetään? Asiasta on juteltu moneen kertaan, mutta lapsi vain toteaa, että muut leikkivät niin tylsiä leikkejä, ettei hän halua mukaan. Sitten kun hän haluaakin, häntä ei enää huolita leikkiin.

Päiväkodin aikuiset puuttuvat kyllä tilanteeseen huomatessaan, mutta aina ei aikuinen ehdi seurata leikkiä vierestä. Miten lasta voisi lempeästi ohjata kiinnostumaan ikäistensä seurasta?

Pelkään, että lapseni jää yksin, koska hän on niin voimakastahtoinen ja joustamaton.”

Huolestunut äiti

Janna vastaa:

”Hyvä, että pidät sosiaalisia suhteita arvossa ja luotat päiväkodin aikuisiin! Kaverikuviot ovat tosiaan joskus tuskaisia: lapsi on ryhmässä meille osin tuntemattomien ihmisten kanssa ja me vanhemmat aivan toisaalla.

Tyttärenne on kovin pieni vielä, vaikka ilmeisen taitava ja hyvin kehittynyt. Tämän ikäisen joustamattomuus on hyvin tavallista, eikä välttämättä vielä pysyvä piirre. Löytyykö tytöstä joustoa aikuisten tai isompien lasten kanssa leikkiessä? Eli lähteekö hän paremmin mukaan, jos toisen ideat ovat tarpeeksi mielenkiintoisia?

Kaverin leikit voivat oikeasti olla aika tylsiä!

Vaikka ikätasoisia kaverisuhteita pidetään tärkeinä, 3–4-vuotiaiden kehityksessä voi olla huikeita eroja. Joku osaa jo tunteita ja yksityiskohtia pursuavia juonileikkejä, kun toinen puhuu vasta muutaman sanan lauseita. Kaverin leikit voivat oikeasti olla aika tylsiä!

Yksin leikkiminen voi olla lapsen tapa jäsentää ajatuksiaan.

Saattaisiko lapsellanne olla erilaisia leikkitapoja, joilla kullakin on erilainen merkitys? Osa leikeistä on tavallisia ja yhteisiä, mutta yksin leikkiminen voi olla lapsen tapa jäsentää ajatuksiaan. Pohdiskeleva lapsi saattaa ensin tarkkailla ympäristöään ja sitten ”ajatella” asiaa leikkimällä tarkalla tavalla. Muiden mukaantulo voi häiritä tällaista leikkiä. Ehkä voisit vielä havainnoida, liittyvätkö leikit tiettyihin teemoihin. Niistä voisi sitten jutella lapsen kanssa tarkemmin.

Muistathan myös näyttää itse esimerkkiä joustavasta käytöksestä, vaikka aina ei voikaan mennä lapsen mielen mukaan. Sinänsä on hyvä, ettei lapsella ole tarvetta miellyttää kavereita jatkuvalla joustamisella.

Yksin leikkiminen on taito, jota ei kannata väheksyä.

Vaikka ketään ei saa sulkea ulkopuolelle, täytyisi päiväkodin hälinässä olla oikeus upota hetkeksi omiin ajatuksiinsa. Yksin leikkiminen on taito, jota ei kannata väheksyä.”

Meidän Perhe 8/2017

Vierailija

Onko kolmevuotias leikeissään liian joustamaton? Janna vastaa

Kas. Minä olin juuri samanlainen lapsi, tiuskimista tosin en muista harrastaneeni. En komennellut muita lapsia, mutta aina kun leikki ei ollut mielestäni tarpeeksi kiinnostava, vetäydyin omiin oloihini. Ja sitä tapahtui usein. Tästä näkökulmasta sanoisin, että pelkosi on osittain aiheellinen. Olen koko elämäni kärsinyt yksinäisyydestä ja sosiaaliset taitoni jäivät mielestäni puutteellisiksi. En ajaudu konflikteihin, mutta ystävystyminen on vieläkin minulle todella hankalaa. Pelko,...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.