Kuva: Anna Huovinen
Kuva: Anna Huovinen

Kolmevuotiaalla Marvinilla on erikoinen mutta hyödyllinen harrastus: hän rakastaa imurointia.

”Imuroin kauheasti joka päivä. Se on niin kivaa. Parasta on, kun pöly humpsahtaa sinne imurin putkeen. Tykkään eniten imureista, joista näkee, kuinka pölyt menee säiliöön. Mamilla ja papalla on sellainen. On kiva nähdä, kuinka paljon pölyä siellä on.

Tämä Henkka-imuri on meillä lainassa mimmulasta. Henkka tykkää, kun siitä pidetään huolta. Imuroinnin jälkeen pyyhin siitä pölyt rätillä. Joskus aikuiset sanoo, ettei saa koko päivää imuroida.

Meidän oma imuri on sininen. Saan imuroida vasta, kun äiti ja isä antavat luvan. Aikuinen tulee katsomaan, kun laitan töpselin seinään. Muuten voi tulla sähköisku. Saanko nyt laittaa töpselin seinään?

Kun käymme kampaajalla Raijalla, hän leikkaa meidän hiuksia ja siitä tulee sotkua. Minä imuroin sitten ne hiukset.

Millainen imuri sinulla on? Onko siinä pölypussi? Saanko tulla joskus teille imuroimaan?”

Meidän Perhe 5/2016

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Leikki metsässä parantaa kestävyyskuntoa, on hyväksi muistille ja opettaa tasa-arvoa. 

Metsässä harmittaa silloin, kun sieltä pitää lähteä pois, Armi, 4, sanoo.

Hän pääsee sinne onneksi pian uudelleen, sillä Armin päiväkodin lapset leikkivät metsässä joka päivä säällä kuin säällä. Katso video metsäretkestä alta.

Saa kiivetä! Luonnossa kieltoja on vähemmän

Metsä on lapsille loistava leikkipaikka, liikuntatieteen tohtori, dosentti Arja Sääkslahti Jyväskylän yliopistosta vahvistaa. Rakennettuun ympäristöön verrattuna sillä on monia vahvuuksia. 

– Metsä itsessään stimuloi lapsen mielikuvitusta ja houkuttaa häntä liikkumaan. Se on täynnä houkutuksia, Sääkslahti sanoo. 

”Leikkipuistossa on paljon sääntöjä ja rajoituksia, joita metsässä ei ole.”

Lapsen taidot kehittyvät metsässä automaattisesti jo siksikin, että luonnon leikkivälineet, puut ja pensaat, ovat vahvaa tekoa. Niissä voi kiipeillä, keppejä voi heittää, kuoppia voi kaivaa – tehdä mitä vain, mihin mielikuvitus venyy.

– Puistossa tai istutetussa pihassa voi olla paljon hyviä leikkipaikkoja, mutta siellä on myös paljon sääntöjä ja rajoituksia, joita metsässä ei ole: kukkapenkkejä ei sotketa eivätkä puiden oksat ehkä kestä roikkumista, Sääkslahti jatkaa.

Metsämaastossa lapsi saa koko ajan fyysisiä haasteita. Maaston muoto ja materiaali vaihtelee, ja yllättävien monttujen ja liukkaan sammalikon ylittäminen harjoittaa tasapainoa. Pienikokoisena lapsi joutuu nostelemaan jalkojaan melko paljon, ja se on jaloille erinomaista voimaharjoittelua. Lapsi tarvitsee paljon liikuntaa, joten samalla kävelystä tulee lapselle luonteva tapa liikkua. Hänelle tulevat tutuksi aktiivisen kehon normaalit reaktiot: hengästyminen, hikoilu ja sydämen pamppailu.  

Tasapainoaistin lisäksi virikkeitä saavat kaikki muutkin aistit: lapsi tuntee ja kuulee oksien raksahdukset jalan alla, haistaa kirpeän pakkasen ja näkee oksia painavat pihlajanmarjat. 

– Kokonaisvaltainen aistikokemus on hyväksi oppimiselle: mitä useamman kanavan kautta lapsi saa aistikokemuksia, sitä kokonaisvaltaisemmin hän myös oppii. 

Metsässä leikki on tasa-arvoisempaa 

Metsässä Armin päiväkodin lapset ryhtyvät heti puuhiin: Yksi joukkio laskee mahallaan isolta kiveltä alas, toinen kahlaa läpi syvien lätäköiden. Kolmannet kiipeilevät kauempana kalliolla ja etsivät mukaansa hienoimmat kepit.

He ovat norjalaistutkimuksen mukaan onnekkaita. Tutkimuksen mukaan lapset, jotka leikkivät metsässä kaksi tuntia päivässä, hyötyivät siitä monella eri tavalla päiväkodin pihalla leikkineisiin lapsiin verrattuina. He muun muassa: 

  • olivat fyysisesti aktiivisempia ja leikkivät toiminnallisempia leikkejä
  • olivat fyysisesti voimakkaampia ja kätevämpiä käsistään
  • olivat ketterämpiä ja heillä oli parempi tasapaino
  • leikkivät huomattavasti tasa-arvoisemmin: leikit eivät jakaantuneet tyttöjen ja poikien sekä pienten ja isojen leikkeihin.

Arja Sääkslahden mukaan tästä kaikesta on hyötyä myös myöhemmässä elämässä. Luonnossa leikkimisen on osoitettu jo vähentävän allergiariskiä ja olevan tärkeää koko kehon vastustuskyvylle. 

– Ja metsäpolulla kehittynyt hyvä tasapaino ehkäisee liukastumista ja loukkaantumisia. Hyvä kestävyyskunto tarkoittaa parempaa jaksamista, ja se näkyy myös hyvänä vireystilana. Kun lapsi oppii havainnoimaan ympäristöään, on siitä suurta etua esimerkiksi liikenteessä, Sääkslahti listaa. 

– Iso merkitys on silläkin, että lapsi oppii arvostamaan luontoa ja pitämään siitä huolta. Metsä ei ole lapselle pelottava vaan tuttu paikka, josta saa mielihyvää ja elämyksiä. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.