Painajaiset ovat merkki siitä, että lapsen mielikuvitus kehittyy.

Joudunko minä avaruusmieheittein koppiin, unenpöpperöinen kolmevuotias kysyy silmät kyynelissä. Hän on herännyt huutoonsa keskellä yötä ja istuu nyt täristen sängyssään.

Pienessä päässä tapahtuu paljon, kun ajattelu ja mielikuvitus kehittyvät. Ei ihme, että päivän jännittävät tapahtumat, hämmentävät tunteet, televisiossa ja kirjoissa nähdyt kuvat ja satujen peikot tulevat myös yöllä uniin.

Tutkimusten mukaan valtaosa 4–12-vuotiaista lapsista kertoo nähneensä pelottavia unia.

Yleisimpiä ne ovat 7–9-vuotiailla, minkä jälkeen ne alkavat pikku hiljaa vähentyä.

Kun pieni lapsi herää pahaan uneensa ja itkee pelästyneenä sängyssään, aikuisen syli rauhoittaa: Ei ole mitään hätää. Se oli unta, se ei ole totta. Voit mennä takaisin nukkumaan.

Jos lapsi on kovin hätääntynyt, loppuyö saattaa sujua parhaiten aikuisen kainalossa tai patjalla vanhempien huoneessa.

Pelästyneelle lapselle on tärkeä tehdä selväksi, että vaikka uni tuntuu kamalalta, möröt ja hirviöt eivät ole totta. Se, että koti romahtaa tai äiti muuttuu ihan vieraaksi, ei tapahdu oikeasti, vaan vähän kuin leikisti tai elokuvassa.

– Aikuiset usein ajattelevat, että kyllähän lapsi sen tietää. Lapsen kyky tulkita todellisuutta on kuitenkin erilainen. Leikisti ja oikeasti sekoittuvat vielä. Aikuisen tehtävä on auttaa lasta selkeyttämään eroa, sanoo psykoterapian erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen.

Tunne on aina totta

Se oli vain unta – niinhän me usein sanomme. Vain-sanaa käyttämällä aikuinen voi kuitenkin tahtomattaan vähätellä lapsen kokemusta. Painajaiset ovat pahimmillaan ihan hirvittäviä, ja kun pieni ihminen herää niihin yksin pimeässä, tuntuu oikeasti tosi kurjalta. On tärkeää, että pelästynyt lapsi kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi.

– Vaikka lapsen unen tapahtumat eivät ole totta, uneen liittyvä tunne on aina totta, Pyykkönen muistuttaa.

Kun kaksivuotias herää ja itkee lohduttomasti, että ”joku otti minun punaisen lapion”, aikuista voi hiukan hymyilyttää. Taaperolle hiekkalaatikkokiista on kuitenkin ihan yhtä aito arjen huoli kuin aikuisen uneen tunkevat työpaikan kireät tunnelmat.

Arjen tilanteiden lisäksi lasten unissa esiintyy paljon myös universaaleja, ikiaikaisia uhkia, kuten villipetoja ja putoamisia. Jotkut tutkijat uskovat tällaisten sisäsyntyisten pelkojen juontuvan evoluutiosta – ne ovat valmistaneet vaaroihin.

Unet eivät siis ole vain satunnaista hälyä tai aivojen putsausta. Mieli poimii uniin asioita, joihin liittyy vahva tunnelataus. Tiedostamaton tekee yön aikana työtään ja laittaa kaoottisia asioita järjestykseen.

– Lapsellekin voi selittää, mistä unissa on kyse: mieli alkaa öisin tutkia niitä asioita, joita olemme päivällä nähneet ja kokeneet, oppineet ja tunteneet. Se on vähän kuin elokuvaa, Pyykkönen sanoo.

Aikuinen voi pohtia unia yhdessä lapsen kanssa ja kysellä: Miltä unessa tuntui? Entä tuleeko siitä mieleen jotakin, mikä hereillä samalla tavalla pelottaa? Unet voivat läpi elämän lisätä yhteyttä omiin tunteisiin.

– On tärkeää viestiä lapselle, että hänen sisältään nousevat asiat ovat merkityksellisiä.

Kohtaa mörkö rohkeasti

Mä oon jo tottunut siihen, että mörkö syö mut. Se on syönyt mut niin monta kertaa.

Yhdeksänvuotias tyttö osoittaa yllättävää tyyneyttä tutun mörköunen edessä. Viimeistään mörön kitaan joutuessaan hän oivaltaa näkevänsä unta. Hän kertoo jo tietävänsä, miltä se tuntuu ja että kohta hän herää.

Tällaista tietoisuutta omasta unitilasta kutsutaan selkouneksi. Aikuisista noin joka viides näkee selkounia silloin tällöin. Joiltakin se käy luonnostaankin, mutta sitä voi myös harjoitella. Lapsilla spontaanit selkounet ovat varsin yleisiä, eikä lapsi osaa edes pitää sitä poikkeuksellisena.

Jos selkouneen sattuu pääsemään, se voi olla hyvä apu painajaisten torjuntaan. Unessa voi muistuttaa itselleen: tämä on vain unta, minua ei oikeasti uhkaa mikään. Näin voi onnistua ottamaan ohjat jo unen aikana – vaikkapa sanomalla mörölle jotakin yllättävää.

Myös mielikuvaharjoittelu valveilla voi auttaa, jos sama painajainen vainoaa toistuvasti. Kun unen kulkua käy päiväsaikaan rauhallisessa tilanteessa mielessään läpi ja liittää siihen aina myönteisen lopun, paha uni muuttaa vähitellen muotoaan.

Pienen lapsen kanssa sitä voi kokeilla yhteisen tarinankerronnan avulla. Unihan on eräänlainen kuvallinen ja mielikuvituksellinen tarina. Sadut ja tarinat taas ovat lapsille luonteva tapa käsitellä tunteita.

Lapsi voi siis kertoa unestaan aikuiselle. Aikuinen kuuntelee empaattisesti ja kyselee, mutta ei tulkitse unta lapsen puolesta. Tämän jälkeen lasta voi rohkaista miettimään, miten ikävät kohdat olisivat voineet mennä toisin. Hän saa keksiä unen aineksista oman, uuden tarinan, jossa kaikki päättyykin hyvin.

Näin lapsi oppii, että uni on satua ja siihen voi oman mielen voimalla vaikuttaa. Se vahvistaa lapsen turvallisuudentunnetta. Ja kun uneen liittyvä negatiivinen tunnelataus laimenee, sama painajainen ei ehkä enää palaa.

Juttelu kannattaa jättää hetkeen, jossa lapsella on muuten rauhallinen ja turvallinen olo. Pelästynyt lapsi ei välttämättä halua puhua unestaan heti sen nähtyään. Jos puhuminen on ylipäätään hankalaa, haluaisiko lapsi piirtää pelkojaan? Joskus se on helpompaa.

Kun ahdistaa liikaa

On tavallista, että pienellä lapsella esiintyy kausittain tiuhaankin pahoja unia. Se kuuluu kehitykseen. Jos tilanne jää pitkäksi aikaa päälle, on erikoispsykologi Nina Pyykkösen mukaan syytä pysähtyä pohtimaan syitä.

– Mistä toistuvat pahat unet voisivat kertoa? Onko lapsen mielessä käynnissä jotain, mistä hän ei ole valveilla täysin tietoinen, mutta mikä tulee uniin öisin?

Suuret muutokset, kuten läheisen kuolema, pikkusisaruksen syntymä, koulun aloitus tai riitaisat perhetilanteet, näkyvät usein levottomina unina.

Pahoista unista kärsivä lapsi saattaa olla itkuinen ja alkaa pelätä nukkumaanmenoa. Huonot yöunet taas näkyvät väsymyksenä päivisin. Jos tuntuu, että kotona juttelemalla ei päästä eteenpäin, kannattaa kysyä neuvoa ulkopuoliselta ammattilaiselta, vaikkapa neuvolapsykologilta.

Lähteet: Clare R. Johnson & Jean M. Campbell: Sleep Monsters and Superheroes. Empowering Children through Creative Dreamplay. MLL.

Mitä pahat unet kertovat?

1. Ne kuuluvat kehitykseen

Painajaiset ovat lapsilla yleisiä. Unien hurjat tapahtumat liittyvät ajattelun ja mielikuvituksen kehittymiseen.

2. Turvaa aikuisen kainalosta

Lohduta itkevää lasta ja rauhoita häntä kertomalla, että unen möröt eivät ole totta. Älä vähättele lapsen tunnetta, sillä se on hänelle todellinen kokemus.

3. Jutelkaa unista ja tunteista

Usein toistuvien uniteemojen äärelle kannattaa pysähtyä: mistä ne kertovat? Jutelkaa unen herättämistä tunteista. Se auttaa lasta käsittelemään niitä ja ymmärtämään itseään.

Vierailija

Kun lapsi näkee pahaa unta, älä vähättele – tunne on lapselle totta

Painajaiset on kehitystä joo, mutta paljon painajaisia näkevä lapsi tai aikuinen on todennäköisesti hyvin ahdistunut. Joten voisi miettiä miksi lapsen perusturvallisuudessa on särö jos aina nähdään pahaa unta. Lapsen tunteita ei tietenkään saa vähätellä milloinkaan (edes ekoissa sydänsuruissa) mutta tieyenkin lasta pitää lohduttaa ja kertoa etttei uni ole totta eikä tarvitse pelätä.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lastentarhanopettajan pitäisi saada palkkaa huomattavasti nykyistä enemmän, vanhemmat arvioivat.

Lastentarhanopettajien keskimääräinen kuukausipalkka oli viime vuonna noin 2 400 euroa kuukaudessa. Se ei riitä, vastaavat vauva.fin kyselyyn vastanneet.

Helsingin Sanomat kertoi tänään tiistaina, että tuoreen tilaston mukaan suomalaiset lastentarhanopettajat ansaitsevat poikkeuksellisen vähän moneen muuhun maahan verrattuna. Lastentarhanopettajien suhteelliset palkat Suomessa ovat muihin OECD-maihin verrattuna pohjalukemissa, ja ero muihin opettajiin on räikeä.

Suomalaisten lukion, perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen opettajien ansioissa on jopa 40 prosentin ero, raportti kertoo. Muiden opettajien palkat ovat OECD-maiden keskitason yläpuolella, mutta lastentarhanopettajien palkat jäävät keskitason alapuolelle.

– Lastentarhanopettajien palkkaus pitää saada vastaamaan työn vaativuutta ja lisääntyneitä vastuita, joita on tullut muun muassa uuden opetussuunnitelman myötä, Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anitta Pakanen sanoo HS:n jutussa.

”Vaativa työ, haastavat olosuhteet”

Asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä ovat myös vanhemmat. Vauva.fin lukijoista harvempi kuin joka kymmenes on sitä mieltä, että sopiva palkkataso on alle 2500 euroa, noin nykyistä vastaava. Melkein kaksi kolmesta pitää sopivana palkkana lastentarhanopettajalle vähintään 3000:a euroa.

Kyselyyn tuli vastauksia yhteensä 466. Vastaajia pyydettiin valitsemaan sopivin palkkataso kuudesta vaihtoehdosta. Näin vastaukset jakaantuivat:

  • Alle 2000 euroa: 2 %
  • 2000–2500: 7 %
  • 2500–3000: 26 %
  • 3000–3500: 50 %
  • 3500–4000: 11 %
  • Yli 4000 e: 3 %

Monet perustelivat, että nykyinen palkka ei vastaa työn vaatimuksia:

”Lastentarhanopettajat tekevät vaativaa työtä haastavissa olosuhteissa. Ryhmäkokoja on kasvatettu, varhaiskasvatukseen laatuun tulisi panostaa ja pahimmillaan ryhmässä on myös erityistarpeisia lapsia. Päiväkodissa ja eskarissa luodaan pohja tulevaisuuteen ja mitä vaikuttavampaa varhaiskasvatus on sen parempia tulevaisuuden 'tähtiä' sieltä syntyy. Nykypalkka on ihan ala-arvoinen huomioiden, että työhön vaaditaan yliopistokoulutus. Eihän tuolla edes elä täällä pääkaupunkiseudulla!”

”Työ on erittäin vastuullista! Pelkkä valvova silmä ei riitä vaan työ vaatii ammattitaitoa ja sensitiivisyyttä, tietynlaisia vuorovaikutustaitoja.”

”Lastentarhanopettajalla on ihan yhtä suuri opetusvastuu kuin opettajillakin. Kuitenkin opettajat vetävät paljon parempaa palkkaa, ja heillä on pitemmät lomat. Otetaan vielä huomioon, että ryhmässä on eri-ikäisiä ja -tasoisia enemmän kuin luokassa.”

Vierailija

Miksi lastentarhanope tienaa niin vähän? Vanhemmat kertovat, mikä olisi heistä sopiva summa

Ongelmanahan on myös se että nämä lastenhoitajat tekevät monessa paikassa ihan samaa työtä kun lastentarhanopettajat. Pitäisi vetää joku selvä raja näiden välille jos halutaan että näkyy myös palkassa. Voi myös miettiä että tarviiko tähän hommaan oikeasti melkein yhtä pitkän koulutuksen kun peruskoulun opettaksi. Hyvin tuntuvat lähihoitajat, lastenhoitajat ja nuoriso/lastenohjaajat selviytyvän tästä.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Heli Blåfield

Jääkö lapsi ilman kavereita, koska on niin voimakastahtoinen ja joustamaton?

”Perheessämme on 3,5-vuotias fiksu tyttö, joka on aina viihtynyt parhaiten omissa leikeissään tai isompien lasten seurassa. Päiväkodissa hänellä on tähän asti ollut leikkiseuraa, enkä ole ollut tytöstä huolissani. Nyt uudessa päiväkotiryhmässä tyttö on kuitenkin toistuvasti jätetty leikkien ulkopuolelle. Se on harmittanut tytärtä ja minuakin kovasti.

Tyttö on luonteeltaan tarkkailija ja pohtija, joka suunnittelee leikkinsä kulun tarkasti etukäteen. Hän saattaa tiuskaista harmistuneena, jos joku kaveri tulee häiritsemään hänen leikkiään. Miten voisin saada lapsen ymmärtämään, että muiden leikkiin kannattaa lähteä mukaan silloin kun pyydetään? Asiasta on juteltu moneen kertaan, mutta lapsi vain toteaa, että muut leikkivät niin tylsiä leikkejä, ettei hän halua mukaan. Sitten kun hän haluaakin, häntä ei enää huolita leikkiin.

Päiväkodin aikuiset puuttuvat kyllä tilanteeseen huomatessaan, mutta aina ei aikuinen ehdi seurata leikkiä vierestä. Miten lasta voisi lempeästi ohjata kiinnostumaan ikäistensä seurasta?

Pelkään, että lapseni jää yksin, koska hän on niin voimakastahtoinen ja joustamaton.”

Huolestunut äiti

Janna vastaa:

”Hyvä, että pidät sosiaalisia suhteita arvossa ja luotat päiväkodin aikuisiin! Kaverikuviot ovat tosiaan joskus tuskaisia: lapsi on ryhmässä meille osin tuntemattomien ihmisten kanssa ja me vanhemmat aivan toisaalla.

Tyttärenne on kovin pieni vielä, vaikka ilmeisen taitava ja hyvin kehittynyt. Tämän ikäisen joustamattomuus on hyvin tavallista, eikä välttämättä vielä pysyvä piirre. Löytyykö tytöstä joustoa aikuisten tai isompien lasten kanssa leikkiessä? Eli lähteekö hän paremmin mukaan, jos toisen ideat ovat tarpeeksi mielenkiintoisia?

Kaverin leikit voivat oikeasti olla aika tylsiä!

Vaikka ikätasoisia kaverisuhteita pidetään tärkeinä, 3–4-vuotiaiden kehityksessä voi olla huikeita eroja. Joku osaa jo tunteita ja yksityiskohtia pursuavia juonileikkejä, kun toinen puhuu vasta muutaman sanan lauseita. Kaverin leikit voivat oikeasti olla aika tylsiä!

Yksin leikkiminen voi olla lapsen tapa jäsentää ajatuksiaan.

Saattaisiko lapsellanne olla erilaisia leikkitapoja, joilla kullakin on erilainen merkitys? Osa leikeistä on tavallisia ja yhteisiä, mutta yksin leikkiminen voi olla lapsen tapa jäsentää ajatuksiaan. Pohdiskeleva lapsi saattaa ensin tarkkailla ympäristöään ja sitten ”ajatella” asiaa leikkimällä tarkalla tavalla. Muiden mukaantulo voi häiritä tällaista leikkiä. Ehkä voisit vielä havainnoida, liittyvätkö leikit tiettyihin teemoihin. Niistä voisi sitten jutella lapsen kanssa tarkemmin.

Muistathan myös näyttää itse esimerkkiä joustavasta käytöksestä, vaikka aina ei voikaan mennä lapsen mielen mukaan. Sinänsä on hyvä, ettei lapsella ole tarvetta miellyttää kavereita jatkuvalla joustamisella.

Yksin leikkiminen on taito, jota ei kannata väheksyä.

Vaikka ketään ei saa sulkea ulkopuolelle, täytyisi päiväkodin hälinässä olla oikeus upota hetkeksi omiin ajatuksiinsa. Yksin leikkiminen on taito, jota ei kannata väheksyä.”

Meidän Perhe 8/2017

Vierailija

Onko kolmevuotias leikeissään liian joustamaton? Janna vastaa

Kas. Minä olin juuri samanlainen lapsi, tiuskimista tosin en muista harrastaneeni. En komennellut muita lapsia, mutta aina kun leikki ei ollut mielestäni tarpeeksi kiinnostava, vetäydyin omiin oloihini. Ja sitä tapahtui usein. Tästä näkökulmasta sanoisin, että pelkosi on osittain aiheellinen. Olen koko elämäni kärsinyt yksinäisyydestä ja sosiaaliset taitoni jäivät mielestäni puutteellisiksi. En ajaudu konflikteihin, mutta ystävystyminen on vieläkin minulle todella hankalaa. Pelko,...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.