Kuva: Anthony Ubaud
Kuva: Anthony Ubaud

5-vuotias Julian käy kiekkokoulussa sunnuntaina. Muina päivinä leikitään pelaajaa.

”Odotan tosi paljon sitä, että pääsen ihan oikeaan joukkueeseen. Siellä saa mennä pukukoppiin itse ja vanhemmat voi juoda vaan teetä ja katsoa peliä.

Jääkiekossa kivointa on tuulettaa, kun on tehnyt maalin. Teen yleensä Juuso Puustisen ja Tomás Záborskýn tuuletuksia. Puustisen tuuletuksessa laitetaan polvi maahan ja toinen jalka eteen ja vedetään käsi jään läheltä ja ollaan iloisia. Záborskýn tuuletuksessa moikataan sitä pelaajaa, joka antoi syötön. Se tehdään silleen kuin lentokapteenitkin tekee, neljä sormea rivissä, mutta peukalo piilossa otsaa vasten.

Leikin joka päivä, että olen pelaaja. Yleensä olen joku IFK:n hyökkääjä tai sitten Jesse Puljujärvi tai Patrik Laine. Selostan, mitä pelissä tapahtuu, tuleeko vaikka rankkarit tai taklasiko joku. Maalien jälkeen tuuletan. Harjoittelisin pleksiä vasten hyppimistä, mutta äiti sanoi, ettei olohuoneen ikkunoihin voi hyppiä koko ajan. Tai ollenkaan. Meillä on minun ja veljeni huoneessa IFK-seinä. Sitäkään vasten ei kannata hyppiä, kun sieltä voi tippua veljen mitalit alas.

Osaan piirtää kaikki SM-liigan logot ja pelinumerot. Otan logoihin ja pelaajien naamoihin mallia lätkäkorteista. Meillä on niitä monta kansiota. Sitten, kun mun paita jäädytetään kattoon, kun olen vähän vanha, mulla on varmaan numero 67 silloinkin.”

Meidän Perhe 4/16

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Leikki metsässä parantaa kestävyyskuntoa, on hyväksi muistille ja opettaa tasa-arvoa. 

Metsässä harmittaa silloin, kun sieltä pitää lähteä pois, Armi, 4, sanoo.

Hän pääsee sinne onneksi pian uudelleen, sillä Armin päiväkodin lapset leikkivät metsässä joka päivä säällä kuin säällä. Katso video metsäretkestä alta.

Saa kiivetä! Luonnossa kieltoja on vähemmän

Metsä on lapsille loistava leikkipaikka, liikuntatieteen tohtori, dosentti Arja Sääkslahti Jyväskylän yliopistosta vahvistaa. Rakennettuun ympäristöön verrattuna sillä on monia vahvuuksia. 

– Metsä itsessään stimuloi lapsen mielikuvitusta ja houkuttaa häntä liikkumaan. Se on täynnä houkutuksia, Sääkslahti sanoo. 

”Leikkipuistossa on paljon sääntöjä ja rajoituksia, joita metsässä ei ole.”

Lapsen taidot kehittyvät metsässä automaattisesti jo siksikin, että luonnon leikkivälineet, puut ja pensaat, ovat vahvaa tekoa. Niissä voi kiipeillä, keppejä voi heittää, kuoppia voi kaivaa – tehdä mitä vain, mihin mielikuvitus venyy.

– Puistossa tai istutetussa pihassa voi olla paljon hyviä leikkipaikkoja, mutta siellä on myös paljon sääntöjä ja rajoituksia, joita metsässä ei ole: kukkapenkkejä ei sotketa eivätkä puiden oksat ehkä kestä roikkumista, Sääkslahti jatkaa.

Metsämaastossa lapsi saa koko ajan fyysisiä haasteita. Maaston muoto ja materiaali vaihtelee, ja yllättävien monttujen ja liukkaan sammalikon ylittäminen harjoittaa tasapainoa. Pienikokoisena lapsi joutuu nostelemaan jalkojaan melko paljon, ja se on jaloille erinomaista voimaharjoittelua. Lapsi tarvitsee paljon liikuntaa, joten samalla kävelystä tulee lapselle luonteva tapa liikkua. Hänelle tulevat tutuksi aktiivisen kehon normaalit reaktiot: hengästyminen, hikoilu ja sydämen pamppailu.  

Tasapainoaistin lisäksi virikkeitä saavat kaikki muutkin aistit: lapsi tuntee ja kuulee oksien raksahdukset jalan alla, haistaa kirpeän pakkasen ja näkee oksia painavat pihlajanmarjat. 

– Kokonaisvaltainen aistikokemus on hyväksi oppimiselle: mitä useamman kanavan kautta lapsi saa aistikokemuksia, sitä kokonaisvaltaisemmin hän myös oppii. 

Metsässä leikki on tasa-arvoisempaa 

Metsässä Armin päiväkodin lapset ryhtyvät heti puuhiin: Yksi joukkio laskee mahallaan isolta kiveltä alas, toinen kahlaa läpi syvien lätäköiden. Kolmannet kiipeilevät kauempana kalliolla ja etsivät mukaansa hienoimmat kepit.

He ovat norjalaistutkimuksen mukaan onnekkaita. Tutkimuksen mukaan lapset, jotka leikkivät metsässä kaksi tuntia päivässä, hyötyivät siitä monella eri tavalla päiväkodin pihalla leikkineisiin lapsiin verrattuina. He muun muassa: 

  • olivat fyysisesti aktiivisempia ja leikkivät toiminnallisempia leikkejä
  • olivat fyysisesti voimakkaampia ja kätevämpiä käsistään
  • olivat ketterämpiä ja heillä oli parempi tasapaino
  • leikkivät huomattavasti tasa-arvoisemmin: leikit eivät jakaantuneet tyttöjen ja poikien sekä pienten ja isojen leikkeihin.

Arja Sääkslahden mukaan tästä kaikesta on hyötyä myös myöhemmässä elämässä. Luonnossa leikkimisen on osoitettu jo vähentävän allergiariskiä ja olevan tärkeää koko kehon vastustuskyvylle. 

– Ja metsäpolulla kehittynyt hyvä tasapaino ehkäisee liukastumista ja loukkaantumisia. Hyvä kestävyyskunto tarkoittaa parempaa jaksamista, ja se näkyy myös hyvänä vireystilana. Kun lapsi oppii havainnoimaan ympäristöään, on siitä suurta etua esimerkiksi liikenteessä, Sääkslahti listaa. 

– Iso merkitys on silläkin, että lapsi oppii arvostamaan luontoa ja pitämään siitä huolta. Metsä ei ole lapselle pelottava vaan tuttu paikka, josta saa mielihyvää ja elämyksiä.