Hoitopäivän aikana Jasmin ratsastaa leppäkertulla, syö hattarapuuroa ja nukkuu oman kuulampun alla.

Tiistai, kello 8.03

Jasmin, 2 v 3 kk, tönöttää päiväkodin eteisessä äidin reiden takana piilossa, käsi äidin polvitaipeen ympärillä. Tutti on vielä suussa, ja raidallinen kypäräpipo kehystää sikkuraisia aamusilmiä.

– Haluatko, että äiti riisuu kypärän? Otatko itse haalarin pois?

Äiti istuu matalalle laverille Jasminin lokeron eteen ja auttaa ulkovaatteet pois. Sitten hän pukee tyttärensä jalkaan pinkit kissatossut. Tyttö katselee kulmat kurtussa eteensä.

– Huomenta Jasmin, tuletko puurolle? Riitta kysyy.

Jasminin päiväkotiryhmän nimi on Päivänsäteet, ja siihen kuuluu kolmetoista 1–3-vuotiasta lasta ja kolme aikuista: Riitta, Marika ja Mia.

Äiti saattaa Jasminin ruokailuhuoneeseen.

Tyttö kömpii tottuneesti omalle pikkuruiselle tuolilleen ja saa puurolautasen eteensä. Suun mutru leviää oitis valoisaksi hymyksi. Tässä ryhmässä kaikki lapset pitävät voisilmäpuurosta.

Ensimmäisinä hoitoviikkoina aamut olivat monesti itkuisia. Niin on melkein kaikilla.

Kun Jasmin elokuussa aloitti päiväkodin, hän oli vuoden ja yhdeksän kuukautta. Aluksi aamut olivat monesti itkuisia niin kuin melkein kaikilla pienimmillä ensimmäisinä viikkoina, kertoo Jasminin omahoitaja Marika.

– Lapsi kohtaa kerralla valtavan määrän uusia ihmisiä ja asioita. Se on raskasta, mutta me pyrimme tekemään päiväkodin aloituksesta mahdollisimman mukavan, Marika vakuuttaa.

Vanhemmatkin voivat tehdä osansa.

– On hyvä, jos vanhempi on rehellinen, luottavainen ja rohkaiseva. Voi sanoa, että ero tuntuu äidistäkin kurjalta, mutta pian me taas näemme.

Tutustuminen päivähoitoon alkaa omahoitajan kotikäynnillä.

Tässä kaupungin päiväkodissa tutustuminen päivähoitoon alkaa omahoitajan kotikäynnillä. Käytäntö perustuu siihen, että tutussa ympäristössä lapsen on helpompaa rakentaa luottamussuhde vieraaseen aikuiseen.

– Monesti lapset ovat kotona aivan erilaisia kuin päiväkodissa. Kotikäynti helpottaa tutustumista puolin ja toisin, Marika kuvaa.

Kotikäynnin lisäksi hoitaja pyrkii selvittämään mahdollisimman seikkaperäisesti, mitkä ovat lapselle mieluisia leikkejä, millaisiin päivärutiineihin hän on tottunut, maistuvatko kaikki ruuat, ujosteleeko hän vai onko rohkea tai suorastaan villi?

Klo 8.20

Ruokailuhuoneen täyttää tasainen lusikoiden kalkatus muovilautasia vasten.

Jasmin kauhoo huolellisin vedoin puuroa lusikkaan ja siitä suuhun.

– Joskus töissä ikävä iskee, Jasminin äiti tunnustaa.

– Mutta rauhoitun kun tiedän, että kaikki Päivänsäteiden aikuiset ovat turvallisia ja heille on helppoa puhua.

Äiti antaa tyttärelleen suukon poskelle ja lähtee töihin.

Suunnilleen näin alkaa päivä 70 prosentilla alle kolmevuotiaista suomalaislapsista.

Suunnilleen näin alkaa päivä 70 prosentilla alle kolmevuotiaista suomalaislapsista. Jos luku tuntuu suurelta, se suhteutuu, kun sitä vertaa muihin Pohjoismaihin, joissa yli 90 prosenttia alle kolmevuotiasta osallistuu varhaiskasvatukseen.

Ikuinen puheenaihe on: minkä ikäinen lapsi on valmis päiväkotiin?

Jasminin omahoitaja toivoisi, ettei takerruttaisi numeroihin, lapsetkin kun ovat yksilöitä ja kehittyvät eri tahtiin. Marika tietää, että joskus alle kolmevuotias voi sopeutua päiväkotiin nopeammin kuin neljä- tai viisivuotias.

– Pienimmät tukeutuvat heti ehdoitta läheltä löytyvään turvalliseen aikuiseen. Isompi lapsi osaa jo pohtia, miksi minä olen täällä, jos vaikka isä on nuoremman sisaruksen kanssa kotona.

Kello 8.35

Aamupalan jälkeen on vapaata leikkiä nukkarissa eli nukkumahuoneessa. Jasmin vetää esiin lelulaatikon, jossa on värikkäitä leikkiastioita. Hän asettaa kolme munaa keltaiseen kattilaan. Jan ja Veeti painivat, he ovat dinosauruksia. Aino on kiipeämässä kerrossängyn päädyn tikkaita yläsänkyyn, mutta Marika on silmä tarkkana.

– Saako, Aino, yläsänkyyn kiivetä?

Aino pysähtyy, katsoo Marikaa ja laskeutuu alas lattialle. Osa lapsista rakentaa jo leikkiä keskenään.

Pienimmät taapertavat ympäriinsä kantaen kuka mitäkin leikkikalua. Kaisla kantaa ostoskorissa viittä kännykkää, hän ei haluaisi luovuttaa niistä yhtäkään Mollille. Molli hyväksyy kohtalonsa, kaivaa laatikosta kuvakirjan ja pungertaa itsensä istuma-asentoon lukemaan.

Kahdentoista alle kolmivuotiaan lapsen ryhmään kuuluu varhaiskasvatuslain mukaan kolme hoitajaa. Uudistettu laki ei onneksi suurentanut pienimpien ryhmäkokoja.

Tässä ryhmässä lapsia on kolmetoista, koska yli kolmevuotiaita on enemmän kuin yksi. Käytännössä paikalla on harvoin kolme hoitajaa, sillä päiväkoti on auki puoli seitsemästä viiteen ja hoitajien tunnit tulevat täyteen jo kesken päivää.

Hoitopäivä vaatii luovuutta. Pelkkä aikuisen vessassa käyntikin on suunniteltava.

Aamu- ja iltapäivällä hoitajia on kaksi, ja vain keskellä päivää kolme. Se vaatii luovuutta ja jatkuvaa tehtävien uusjakoa: jo pelkästään aikuisen vessassa käynti on suunniteltava.

Tässä päiväkodissa ja tässä ryhmässä kaikki hoitajat ovat kuitenkin tyytyväisiä ja vakuuttavat, että homma toimii. Kun Marika valvoo ryhmää, Riitta siivoaa aamupalapöytää.

Ennen uloslähtöä saapuu Mia, joka ryhtyy käyttämään pieniä yksi kerrallaan vessassa. Nyt Riittakin vapautuu leikittämään lapsia.

– Loma-aikoina eron kyllä huomaa. Kun lapsia on vähemmän, ehdimme paremmin keskittyä jokaiseen heistä erikseen, Marika lisää.

Nukkarissa kerrossängyn alapeti muuttuu lentokoneeksi, kun Otto tarttuu ohjaksiin. Kaikki haluavat mukaan koneeseen. Jasminkin pääsee kyytiin munakattilansa kanssa.

– Kurrrkistamme lentokoneen ikkunasta, Otto sanoo ja työntää päänsä rappusten puolien välistä. Ärrä pärähtää triplana uutta oppineen ylpeydellä.

Kohta aletaan pukea, mutta sitä ennen siivotaan. Se sujuu pienimmiltäkin, koska kaikissa lelulaatikoissa on selkeät kuvat: astiat, eläimet, kirjat, nuket, palikat, autot.

Näissä pienissä on tulevaisuus, joka on tutkimusten mukaan keskimääräistä menestyksekkäämpi. Mutta palataan siihen, kunhan lapset ovat päässeet ulos.

Kello 10.04

Lapset puetaan yksi kerrallaan, osa eteisessä ja osa ruokailuhuoneen lattialla. Jokainen lapsi osallistuu sen minkä osaa.

– Buaapaa paa, Jasmin laulelee ja sovittaa vasenta jalkaa haalarin oikeaan lahkeeseen.

Jasmin osaa puhua muutamia sanoja, mutta päiväkodissa hän mieluummin laulaa.

Jasmin osaa puhua muutamia sanoja, mutta päiväkodissa hän mieluummin laulaa. Yrityksen ja erehdyksen kautta jalat löytävät oikeat kolot.

Marika auttaa hanskojen kanssa.

– Missä on peukalon paikka?

Jasmin katsoo keskittyneesti etusormea ja peukaloa, kumpi näistä olikaan peukalo? Marika auttaa peukalon omaan koloon ja hanskan hihan päälle. Jasmin on valmis paketti, ja hän saa vaappua ulos, jonne Riitta on jo ehtinyt muutaman lapsen kanssa.

Leppäkerttuliukumäkeen tulee heti ruuhkaa.

– Jalat ensin, Riitta opastaa.

– Jasmin alta pois, etteivät seuraavat laske päälle!

Yksi ryhmä on löytänyt seinän vierestä irtohiekkaa, jota voi kauhoa kasaan tai kaataa kaverin huppuun. Toinen ryhmä kulkee hiekkalaatikon lankkureunuksella ensin eteen ja sitten taaksepäin. Kun yksi menee nurin, muut seuraavat perässä kuin topatut dominonappulat.

Hyvä päiväkoti tukee lapsen kasvua siinä missä perhekin, Turun yliopiston sosiologian professori Jani Erola uskoo. Tutkijana Erola näkee myös kodin ongelmat. Koti voi olla turvallinen pesä mutta myös se paikka, jonne perheen monenlaiset ongelmat tiivistyvät.

– Päiväkodissa ylilyöntejä pääsee harvemmin tapahtumaan, valitettavia poikkeuksia lukuun ottamatta, Erola tiivistää.

Erolasta on hyvä, että päivähoidon laatua ja ryhmäkokojen kasvua kritisoidaan, mutta hänestä vielä isompi asia uhkaa jäädä huomioimatta, nimittäin päivähoidon saatavuus.

– Lastenhoidon kustannukset kunnille ovat pienempiä, jos lapset hoidetaan kotona. Tällä kunnat myös pelaavat, varsinkin maaseutukunnat, tutkija kertoo.

Erola tietää esimerkkejä, joissa päivähoitopaikkoja tarjotaan tarkoituksella eri puolelta kuntaa, jotta paikkaa ei otettaisi vastaan ollenkaan.

Päivähoidosta hyötyisivät eniten ne, jotka saavat sitä vähiten.

Suomessa erityisesti korkeakoulutetut vanhemmat palaavat nopeasti takaisin työelämään ja lapset laitetaan jo varhain päiväkotiin. Sosiaalisesti huono-osaisemmissa perheissä lapset laitetaan harvemmin päivähoidosta, vaikka juuri nämä lapset hyötyisivät siitä eniten.

Päiväkodin aidatun pihan eteen parkkipaikalle saapuu sininen kauhakuormaaja. Lapset juoksevat laumana katsomaan kuormaajaa kuin eläintarhassa leijonaa. Moottori murisee. Lapset hihkuvat, pomppivat ja taputtavat.

Sinipipoinen poika kirjavassa haalarissa lakkaa taputtamasta. Hän kääntää melkein niskansa nurin, koska taivaalla näkyy jotain vielä jännittävämpää: lentokone!

Kello 10.46

Ennen lounasta punaposkiset lapset pääsevät pisulle ja käsipesulle. Yhdet pissat ovat ehtineet lurahtaa ulkona haalariin. Se ei haittaa, vanhemmille laitetaan vain asiasta tieto, että haalari haluaa pesuun.

Kun kaikki ovat päässeet omille paikoilleen, Mia lukee lapsille sadun Pikku Prinsessasta.

”Minä tahdon potalle!”, Pikku Prinsessa polkee jalkaa pää punaisena.

Lapset kuuntelevat hiirenhiljaa.

Riitta kaataa kaikille maitoa ja yhdessä lausutaan ruokaloru:

Muumimamma keiton keitti,

Nipsu mausteet sekaan heitti.

Sen hiljaa annettiin kiehua,

ei kukaan saanut riehua.

Ruuaksi on currylle ja inkiväärille tuoksuvaa keltaista nuudelivuokaa.

– Nam! Hyvää paittoa! kuuluu valkotukkaisen Aaron arvio.

Jasmin syö kaksi annosta ja nuolee lopuksi näkkäristä voit. Ulkoilu ja maukas ruoka saavat yhden sun toisen silmäluomet lurputtamaan. Vielä käsipesu, pisu ja xylitol-pastilli.

Pinkki body ja unisukat päällä Jasmin tepsuttaa hämärän nukkarin vasempaan nurkkaan ikkunan alle. Siinä kuulampun alla on Jasminin oma pesä, jossa unipupu on jo odottamassa.

Kaihtimet on laskettu alas, ja huoneessa soi tuskin kuuluvasti panhuilumusiikki. Jasmin käy sykkyrälle peiton alle ja sulkee silmänsä. Kun Jasmin jo nukkuu, unimusiikki sammutetaan, koska kaikki lapset eivät osaa nukahtaa musiikkiin.

Vielä alkusyksystä päiväuniaikaan monelle tuli itku. Silloin Marika, Riitta ja Mia olivat kaikki lasten sänkyjen vieressä ja jokainen itkuinen sai rauhoittua sylissä. Nyt suurin osa nukahtaa itsekseen, eikä ketään itketä. Riitta paijaa muutamaa päätä ja kuiskii kauniita unia.

Kello 12.30

Kun lapset nukkuvat, päiväkodin kahvihuoneessa puhutaan varhaiskasvatuksesta. Kuuma kysymys kuuluu: mitkä tekijät takaavat lapselle parhaan mahdollisen hoidon?

– Pysyvät hoitajat, ammattitaitoinen henkilökunta, järjelliset ryhmäkoot, kuuluu monesta suusta. Kaikki nyökyttelevät hyväksyvästi.

Hoitajat ruotivat kahvihuoneessa työtään. Mikä takaa lapsille hyvän hoidon?

Huoneessa puhutaan myös siitä, että päiväkodin henkilökunta hoitaa koko perhettä, ei vain lasta.

– Me emme tyrkytä apua, emmekä utele, mutta tarvittaessa olemme ”psykologeja” ja ”lääkäreitä”, Jasminin omahoitaja Marika kertoo.

Muut komppaavat. Muuttovoittoalueelle tullaan ympäri Suomen, ja taakse jäävät sukulaiset ja muut tukiverkot. Uusien rakentaminen uudella paikkakunnalla vie aikansa.

– Joskus perheillä ei ole ketään ihmistä, jonka he voisivat lisätä varahakija-sarakkeeseen.

Professori Jani Erola oli mukana tekemässä paljon kritiikkiäkin herättänyttä tutkimusta, jossa selvisi, että kolmivuotiaat tai sitä nuorempina päiväkodin aloittaneet lapset kouluttautuivat pidemmälle kuin muut. Eikä ollut väliä aloittiko lapsi päiväkodin 1-, 2- vai 3-vuotiaana, eikä sillä, olivatko lapsen vanhemmat paljon vai vähän koulutettuja. Tulos oli sama.

Mistä tämä voi johtua?

– Uskomme, että siihen on kaksi isoa syytä: päivähoidossa lapset oppivat myöhempää oppimista tukevia taitoja ja toiseksi päivähoidossa kaikenlaisista perheistä tulevat lapset saavat varmemmin kasvaa tasapainoisessa ja turvallisessa ympäristössä.

Tutkimuksen arvostelijat ovat ihmetelleet, miksi mitataan vain menestystä eikä esimerkiksi lasten onnellisuutta.

– Aiheellinen kritiikki, mutta emme voi myöskään tietää, ovatko kotona hoidetut lapset onnellisempia kuin päivähoidossa olleet? Tästä ei ole yhtäkään tutkimusta, Erola haastaa pohtimaan.

Päiväkotihoidossa on kyse myös perheiden hyvinvoinnista.

Päiväkotihoidossa on siis kyse paitsi lapsen hyvästä kasvatuksesta, myös perheiden hyvinvoinnista ja yhteiskunnan kyvystä tukea ruuhkavuosien paineessa kamppailevia vanhempia.

Onneksi valtaosassa kodeista elämä on onnellista ja turvallista, lapset saavat virikkeitä ja heidät huomioidaan yksilöinä. Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten ja he päättävät, mikä hoitomuoto on heidän lapselleen paras ja missä iässä. Tärkeämpää kuin pohtia oikeaa päiväkodin aloitusikää olisikin miettiä, mikä hoitomuoto olisi meidän perheelle ja meidän lapselle se kaikkein paras.

Kello 14.00

Päivänsäteet heräilevät kukin omia aikojaan ja hipsuttavat eteisaulaan, jossa saa leikkiä ennen välipalaa, kun muut vielä nukkuvat. Viimeiset herätellään, että päästään syömään. Ei täällä ainakaan nälässä pidetä!

– Oletteko koskaan syöneet hattaraa? Marika kysyy.

– Tänään me saamme välipalaksi melkein hattaraa, hattaran väristä vispipuuroa.

Sitten leikitään.

Nyt lapsissa on virtaa kuin kuuluisassa Duracell-pupussa.

Jasmin leikkii autotallilla poikien kanssa. Pojat sanovat poff, präks, poks! Jasmin hyräilee. Yksi pojista ohjaa leikkiä ja määrää, milloin muut saavat päästää ajokkinsa luiskaa pitkin alas. Jasmin odottaa lupaa keltaisen autonsa kanssa. Fiuuu auto liukuu huimaa vauhtia parkkihallin ylätasanteelta alas matolle asti.

Puoli kolmelta mummi hakee ensimmäisen lapsen.

Lapset eivät tunne kelloa, mutta oppivat muistamaan hakujärjestyksen.

– Lapset eivät tunne kelloa, mutta he oppivat muistamaan hakujärjestyksen. He tietävät kuka haetaan ennen heitä, Marika kertoo.

Sitten onkin jo siivouksen aika.

Kello 15.00

Kun kaikki lelut ovat omilla paikoillaan, päästään pukemaan ja ulos. Jasmin ehkä aavistaa jo, että kohta isä tulee.

Jasminin äiti, Veera, toipuu vakavasta masennuksesta, joka todettiin äitiysvapaalla. Pääsy töihin ja aikuisten pariin oli ammattiavun ohella avain toipumiseen. Se, että Jasmin sai päiväkotipaikan läheltä kotia, helpotti paljon.

Tytöllä on jo koko varustus päällä, kun ulko-oven lasin taakse ilmestyvät Petri-isän tutut kasvot.

– Oliko mukava päivä, isä kysyy ja nostaa Jasminin syliin kevyesti kuin höyhenen.

Jasmin katsoo isää ja hymyilee. Kaikki hyvin.

Jasmin esiintyy omalla nimellään, muiden lasten nimet on muutettu.

Lastentarhanopettajan pitäisi saada palkkaa huomattavasti nykyistä enemmän, vanhemmat arvioivat.

Lastentarhanopettajien keskimääräinen kuukausipalkka oli viime vuonna noin 2 400 euroa kuukaudessa. Se ei riitä, vastaavat vauva.fin kyselyyn vastanneet.

Helsingin Sanomat kertoi tänään tiistaina, että tuoreen tilaston mukaan suomalaiset lastentarhanopettajat ansaitsevat poikkeuksellisen vähän moneen muuhun maahan verrattuna. Lastentarhanopettajien suhteelliset palkat Suomessa ovat muihin OECD-maihin verrattuna pohjalukemissa, ja ero muihin opettajiin on räikeä.

Suomalaisten lukion, perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen opettajien ansioissa on jopa 40 prosentin ero, raportti kertoo. Muiden opettajien palkat ovat OECD-maiden keskitason yläpuolella, mutta lastentarhanopettajien palkat jäävät keskitason alapuolelle.

– Lastentarhanopettajien palkkaus pitää saada vastaamaan työn vaativuutta ja lisääntyneitä vastuita, joita on tullut muun muassa uuden opetussuunnitelman myötä, Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anitta Pakanen sanoo HS:n jutussa.

”Vaativa työ, haastavat olosuhteet”

Asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä ovat myös vanhemmat. Vauva.fin lukijoista harvempi kuin joka kymmenes on sitä mieltä, että sopiva palkkataso on alle 2500 euroa, noin nykyistä vastaava. Melkein kaksi kolmesta pitää sopivana palkkana lastentarhanopettajalle vähintään 3000:a euroa.

Kyselyyn tuli vastauksia yhteensä 466. Vastaajia pyydettiin valitsemaan sopivin palkkataso kuudesta vaihtoehdosta. Näin vastaukset jakaantuivat:

  • Alle 2000 euroa: 2 %
  • 2000–2500: 7 %
  • 2500–3000: 26 %
  • 3000–3500: 50 %
  • 3500–4000: 11 %
  • Yli 4000 e: 3 %

Monet perustelivat, että nykyinen palkka ei vastaa työn vaatimuksia:

”Lastentarhanopettajat tekevät vaativaa työtä haastavissa olosuhteissa. Ryhmäkokoja on kasvatettu, varhaiskasvatukseen laatuun tulisi panostaa ja pahimmillaan ryhmässä on myös erityistarpeisia lapsia. Päiväkodissa ja eskarissa luodaan pohja tulevaisuuteen ja mitä vaikuttavampaa varhaiskasvatus on sen parempia tulevaisuuden 'tähtiä' sieltä syntyy. Nykypalkka on ihan ala-arvoinen huomioiden, että työhön vaaditaan yliopistokoulutus. Eihän tuolla edes elä täällä pääkaupunkiseudulla!”

”Työ on erittäin vastuullista! Pelkkä valvova silmä ei riitä vaan työ vaatii ammattitaitoa ja sensitiivisyyttä, tietynlaisia vuorovaikutustaitoja.”

”Lastentarhanopettajalla on ihan yhtä suuri opetusvastuu kuin opettajillakin. Kuitenkin opettajat vetävät paljon parempaa palkkaa, ja heillä on pitemmät lomat. Otetaan vielä huomioon, että ryhmässä on eri-ikäisiä ja -tasoisia enemmän kuin luokassa.”

Vierailija

Miksi lastentarhanope tienaa niin vähän? Vanhemmat kertovat, mikä olisi heistä sopiva summa

Ongelmanahan on myös se että nämä lastenhoitajat tekevät monessa paikassa ihan samaa työtä kun lastentarhanopettajat. Pitäisi vetää joku selvä raja näiden välille jos halutaan että näkyy myös palkassa. Voi myös miettiä että tarviiko tähän hommaan oikeasti melkein yhtä pitkän koulutuksen kun peruskoulun opettaksi. Hyvin tuntuvat lähihoitajat, lastenhoitajat ja nuoriso/lastenohjaajat selviytyvän tästä.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Heli Blåfield

Jääkö lapsi ilman kavereita, koska on niin voimakastahtoinen ja joustamaton?

”Perheessämme on 3,5-vuotias fiksu tyttö, joka on aina viihtynyt parhaiten omissa leikeissään tai isompien lasten seurassa. Päiväkodissa hänellä on tähän asti ollut leikkiseuraa, enkä ole ollut tytöstä huolissani. Nyt uudessa päiväkotiryhmässä tyttö on kuitenkin toistuvasti jätetty leikkien ulkopuolelle. Se on harmittanut tytärtä ja minuakin kovasti.

Tyttö on luonteeltaan tarkkailija ja pohtija, joka suunnittelee leikkinsä kulun tarkasti etukäteen. Hän saattaa tiuskaista harmistuneena, jos joku kaveri tulee häiritsemään hänen leikkiään. Miten voisin saada lapsen ymmärtämään, että muiden leikkiin kannattaa lähteä mukaan silloin kun pyydetään? Asiasta on juteltu moneen kertaan, mutta lapsi vain toteaa, että muut leikkivät niin tylsiä leikkejä, ettei hän halua mukaan. Sitten kun hän haluaakin, häntä ei enää huolita leikkiin.

Päiväkodin aikuiset puuttuvat kyllä tilanteeseen huomatessaan, mutta aina ei aikuinen ehdi seurata leikkiä vierestä. Miten lasta voisi lempeästi ohjata kiinnostumaan ikäistensä seurasta?

Pelkään, että lapseni jää yksin, koska hän on niin voimakastahtoinen ja joustamaton.”

Huolestunut äiti

Janna vastaa:

”Hyvä, että pidät sosiaalisia suhteita arvossa ja luotat päiväkodin aikuisiin! Kaverikuviot ovat tosiaan joskus tuskaisia: lapsi on ryhmässä meille osin tuntemattomien ihmisten kanssa ja me vanhemmat aivan toisaalla.

Tyttärenne on kovin pieni vielä, vaikka ilmeisen taitava ja hyvin kehittynyt. Tämän ikäisen joustamattomuus on hyvin tavallista, eikä välttämättä vielä pysyvä piirre. Löytyykö tytöstä joustoa aikuisten tai isompien lasten kanssa leikkiessä? Eli lähteekö hän paremmin mukaan, jos toisen ideat ovat tarpeeksi mielenkiintoisia?

Kaverin leikit voivat oikeasti olla aika tylsiä!

Vaikka ikätasoisia kaverisuhteita pidetään tärkeinä, 3–4-vuotiaiden kehityksessä voi olla huikeita eroja. Joku osaa jo tunteita ja yksityiskohtia pursuavia juonileikkejä, kun toinen puhuu vasta muutaman sanan lauseita. Kaverin leikit voivat oikeasti olla aika tylsiä!

Yksin leikkiminen voi olla lapsen tapa jäsentää ajatuksiaan.

Saattaisiko lapsellanne olla erilaisia leikkitapoja, joilla kullakin on erilainen merkitys? Osa leikeistä on tavallisia ja yhteisiä, mutta yksin leikkiminen voi olla lapsen tapa jäsentää ajatuksiaan. Pohdiskeleva lapsi saattaa ensin tarkkailla ympäristöään ja sitten ”ajatella” asiaa leikkimällä tarkalla tavalla. Muiden mukaantulo voi häiritä tällaista leikkiä. Ehkä voisit vielä havainnoida, liittyvätkö leikit tiettyihin teemoihin. Niistä voisi sitten jutella lapsen kanssa tarkemmin.

Muistathan myös näyttää itse esimerkkiä joustavasta käytöksestä, vaikka aina ei voikaan mennä lapsen mielen mukaan. Sinänsä on hyvä, ettei lapsella ole tarvetta miellyttää kavereita jatkuvalla joustamisella.

Yksin leikkiminen on taito, jota ei kannata väheksyä.

Vaikka ketään ei saa sulkea ulkopuolelle, täytyisi päiväkodin hälinässä olla oikeus upota hetkeksi omiin ajatuksiinsa. Yksin leikkiminen on taito, jota ei kannata väheksyä.”

Meidän Perhe 8/2017

Vierailija

Onko kolmevuotias leikeissään liian joustamaton? Janna vastaa

Kas. Minä olin juuri samanlainen lapsi, tiuskimista tosin en muista harrastaneeni. En komennellut muita lapsia, mutta aina kun leikki ei ollut mielestäni tarpeeksi kiinnostava, vetäydyin omiin oloihini. Ja sitä tapahtui usein. Tästä näkökulmasta sanoisin, että pelkosi on osittain aiheellinen. Olen koko elämäni kärsinyt yksinäisyydestä ja sosiaaliset taitoni jäivät mielestäni puutteellisiksi. En ajaudu konflikteihin, mutta ystävystyminen on vieläkin minulle todella hankalaa. Pelko,...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.